Eläimellinen tukiverkosto

Koirien kanssa harrastaminen, reenaaminen, reissaaminen, kehissä pyöriminen, terveystulosten jännittäminen, ripuleiden analysointi tai koiratalouteen sopivan imurin valitsemiseen tarvitaan aina hyvä kanssaharrastajaverkosto. Niitä myös kutsutaan leikkisästi koira-akoiksi. Yleensä niitä on kourallinen, muutama hyvä joidenka kanssa kierretään niin kissojen kuin koirienkin ristiäiset. Niiden kanssa kyllä käydään useimmiten syöpöttelemässä tai tonkimassa alennusmyyntejä. Eli toisinsanoen, ne on iso osa myös "normaalien" ihmisten tukiverkostoa.

Koira-akkojen kanssa on myös valtavan mukavaa shoppailla koiratarvikkeita, pian tulee huomanneeksi että rahapussissa on iiiiiiso kolo.. kun toinen ostaa sitä, ja toinen suosittelee tätä... hups!

Koira-akkojen esiintymisiä mennään katsomaan aina tilaisuuden koittaessa, millon näyttelyitä, millon mitäkin. Jännitetään siis yhdessä!

Koira-akat tahtoo taipua samanlaisuuteen.. Autot vaihtuu farmarimalliin, vaatekaapista löytyy Hurtan ulkoilupuku tai jotain kestävää Dimexiä - ei enää superkalliita ja hienostokamppeita.. Tai no, omakohtaisesti voin sanoa ettei semmosiin ole rahaakaan kun on paljon muutakin menoa esim. koirien muonat, lihat, tarvikkeet, näyttelymaksut,  matkat, harjat, kammat, ELL-käynnit... ;)

Ja tietenkin, koira-akat tekee nämä samanlaisuudet itse, kuten myös pannat ja hihnat - koiranpetit. Koska nekin on valmiiksi ostettuna niin pirun kalliita. Mm. über-upeat lörppöpipot taiotaan päähän kuin päähän parissa minuutissa! Kätevää oli pallohallissa etsiä tiettyä ihmistä kun tunnisti heleposti!

Koira-akat haluaa myös esiintyä porukkakuvissa, koska ne on kivoja muistoja reissuista ja tapahtumista. Ikävä kyllä Kajaani KV:sta lähdettyämme kipaistiin suoraa tietä hakemaan kunnon rasvamättöä grilliltä, eikä siitä ole kuvaa!! Yleensä nämä hillittömän väsyneet viimeiset hetket vietetään haarukka suussa, ja pian huomataan olevamme tukehtumassa ruokaan kun henkeä ei saa vedettyä nauramiselta.

Kuinka rentouttavaa on olla liikenteessä ihan vaan samanhenkisten tyyppien kanssa, ketään ei ihan varmasti kyllästytä koera-aiheiset jutunjuuret. Ja joskus tuntuu ettei edes kaks päivää riitä, että kaikki tarvittava on sanottu. Eikä huolta siitä, että joku hönkäilee niskaan tuskastuneena ja haluaa heti kotiin.

Ja kuinka mukavaa on, kun normaalit ystäväsi ei ymmärrä kun koira on kipeänä ja näyttää surkealta ja itsellä tekisi mieli itkeä kuin vauva - sillon voi soittaa koira-akalle ja murehtia yhdessä. Tai sillon, kun löydät sohvasi revittynä, soitat ekana koira-akkoille ja kyselet kuinka tästä eteenpäin, etkä tee niinkuin normaalit ystäväsi ehdottaisi sitä "Vihtavuoren Sertiä".

Ja mikä tärkeintä, koira-akan ei tarvitse asua samalla paikkakunnalla. Puhelintukea saa yleensä kun tarttuu luuriin ja kertoo asiansa. Useimmiten siinä samassa puhutaan vähän asian vierestäkin... Puheluiden kestot ei yleensä jää alle tunnin. Jos ei lopu akku...tai kentät.

Koira-akalta voit aina kysyä vaikka kuvausapua, ATK-tukea, psykoterapiaa, saunakaveria, kuskia. Mitä vaan! Tai viettää vaikka kokonaisen hiihtoloman tämmöisen kanssa. Koira-akalle loihdit myös onnesta soikeana vaikkapa fetalihapullia, vaikka semmosia hienouksia ei näkisi kuin sukulaisten tärkeissä vuosijuhlissa. Koira-akalle voi pirauttaa vaikka yön kähmässä, olipa asian laatu millanen tahansa.