28.12.2011

hajotus kammotus

Joulu on lusittu, katseet ja karvat on suunnattu jo uuvelle vuodelle. Luntaki on saatu kiitettävästi, reilusti päälle 20 senttiä. Eka aamu, kun on oikeat rekikoirailmat, pakkasmittari näyttää -7 astetta =)

Venus, huomenna 6kk, on mallityttönä ainaku kun kamerasta puhutaan. Nytkin se halusi tulla itseään esittelemään, että josko muori laittaisit hänestä taas uusii kuvii nettiin - ja samalla tuosta lumisateesta (joka ei kovin hyvin kuvasta edes näy) :D



On jokseenkin ollu lämmin jouluaika, päästy liikkumaan koiravoimin ihan liian vähän. Ja se näkyy Kurkon mielenterveydessä, se eilen jo pelaili onnellisena jää(paska)palloa, taliaivona se nakkeli pökylää alas kopin katolta - ja sinkosi perään ainaki satanen lasissa. Hyvä ettei leikkiny pökylän kanssa "piilossa? PÖÖ!"-leikkiä..

Ja armas Dimmuseni, nyt sinä tuhannen aasi alat heittämään pohjavilloja. Kiitos, kiitos oikein paljon tästä yllätyksestä. Mutta toisaalta, omapahan on perseesi, kopissa on varmasti lämmintä kun olet kuljettanut sinne lunta <3

Ja vielä Venus, sinä muorin pieni Lirppu-Leenu. Kiitos siitä että herätät minut öisin naukumalla, pitti tulee, pitti tulee. Ei ole tarvinnut viikkoon siivota kusta lattialta, eikä levitellä papereita. Huomenna vietetään sinun puolivuotispäiviä, ehkä syömme yhdessä tuon avonaisen lauantaimakkarapaketin?? Eikä kerrota isille eikä pojille!? 

19.12.2011

Historiikkia vetohommista - kuvien muodossa

Tylsänä työpäivänä, ajattelin taas jälleen kerran valjakkoa. Muutamia kertoja on päästy ajamaan, ihan ikiomalla kolmosella! Venus on osoittanut näinä kolmena kertana kiihkoa hommaansa, kiljuu oikeaoppisesti kovaa ja korkealta lähdössä, rynkyttää valjaita ja kourii vieruskaveriaan Kurkoa. Välillä näet sen luikahtavan liinojen sotkemana Kurkon mahan alta, se on niinku rasvatun saippuan ja salaman sekotus ku laitat sen oottamaan lähtöä. Pieni ja keskenkasvuinen katkarapuhan tuo on, mutta kyllä se vaan tuntuu jo kummasti pienessä valjakossa! 8)

Toiveena ois päästä lähikuukausina käymään Kuopiossa Elinan luona, samoten polttelis käydä Terhin tykönä siellä missä arska ei tällä hetkellä paista :) Johannan karvavaljakosta nyt puhumattakaan, jospa saatais ens hiihtoloma taas viettää yhessä - valjakoiden ja kuvaten :) Sopii toivoa, eiks jea?

Niin, siihen tylsään työpäivään takasin. Kaivelin sitte valjakkokuvia omasta galleriasta, sekä Heinin ja Johannan albumeista, kiitos naikkoset. Kokosin kollaasin ja aloin kirjottelemaan tekstejä. Loppuunsa ku miettii, meleko moneen junaan sitä on mekin koirien kanssa sullouduttu. En tiiä onko se hyvä vai huono asia, mutta kivaa ainaki on ollu :DD

Pitäskö joku kerta kirjottaa tarina maailmankaikkeuden epäonnistuneimmista rekireeneistä ja ajoista, oisko lukijoita?? Harmi ku niistä ei oo kuvia, paitsi yhestä on, julkaisen sen tässä. Haluatko kuulla siitä tarinan? To Be Continued..... ;)



Joku aivokuollu lahna unissaan puhuu paskaa kamerasta ja koiranperseistä.



Vilmi on vilmattu 7.1, eli melkeen vuosi sitten :)


Ollaan me joskus jossain muissaki valjakoissa oltuna..


  
Ja on meidän valjakossa käyny vierailijoita =)


Kurko - Dimmu
Haldir



Ensimmäinen kunnollinen reen koeajo, Gini ja Wiima ekaa kertaa valjakossa

Viime talven kokoonpano, Siska oli erityisen paljon meillä hoidossalainassareenissä :)
Kurko oli syksyllä 2010 Oulaisissa hoidossa ja samalla alottamassa syystreeniä, en tiiä oliko siitä loppuusa johtajakoiraopetuksessa mitään iloa - Johannalla varmasti on mielenkiintoset reissut ollu ;)
Kurko vauhtiparissa, kevättalvella 2010 työharjottelussa huskytarhalla
Kutosen porukka, Kurko ja Siska vauhtiparissa. Kevättalvelta 2010, työharjottelussa Zilivonkkelis-safarilla.
Kurko Sitkan opissa kärkikoirana, takana yksi lempihuskeistani, Ajatar Ublar "Ubba"
11-koiran valjakko.
Ei tarttenu umpisella paljon uria olla ku pyyhällettiin menemään.
Kevättalvi 2010, harjottelusta. Tarkkasilmäiset näkee Kurkon ja Siskan tuolta joukosta =)
Tästä se kaikki alkoi - reenhakureissulla Kuusamon Rukalla, Erä-Sudella.
Kiitos Mirjalla ja Sudelle vielä, käyttöä on ollut :)
Kurkon möllykkä Arjan valjakossa, Inan vieressä.
Vauhtiparin- ja toinen kärkikoira Rovaniemen konkurssipesän koiria :)
Alkutalvi 2009. Dimmu oli sillon näin pieni...
Kurko ja Justiina-sammari lähössä reissuun Twisterin johdattelemana =)
Samainen reissu, takasin kotipihassa. Lunta ei kauheesti ollu, mutta sehän ei hulluja koiranaisia haitannu!
Dimmu oli edelleenkin näin pieni alkukaudesta 2009.
Mooni - Dimmu
Tara
Kurko - Siska

Marraskuussa 2010 kävi Kiuruveden väki kylässä, ai että oli kivaa <3
Pakkasta oli reilusti, kaunis ja kuulas pakkaspäivä. Jalkavammaiset pelitti loistokkaasti, samoten Tara the Tursas.
Tältä reissulta pitäsi olla videoki jossain tallessa, kun löytäis sen! Kiitos Tuijalle vielä <3
Joskus on pakattu reen sijasta pyörää ja rollaattoria.. On se mahtanu näös olla :D
Parhaita reissuja kera Johannan!
Lumi tuli, mutta samalla se meni. Dimmu ekan kerran leikkuun jälkeen valjaissa, kuratossutettuna! Syksykausi 2010.
Käyttökokeissaki on käytynä, nollat tuli että heilahti.
Hiihtoloma 2010, käytiin neitokaisten kanssa Ziliwonkkeliksella piiiiitkällä reissulla =)
Dimmu menossa Justiinan kanssa ekan kerran valjakkoon =)
Dimmun senaikainen suuri ihastus <3
Pentutiimi keväällä 2010, Twister näyttää mallia!
Muumi jakaa rakkautta!
Ihkaoma kokoonpano, joulukuu 2011
Venus ekoja kertoja valjaissa
Melkein unohdin, mehän on käyty ihan tilatulla keikalla koirain kanssa! Kurko ja Siska omasta takaa,
Sisu ja Sitka oli vetoapuna ja mallinnäyttäjinä. Alkuvuosi 2010, Dimmu oli taas ihan näin pieni...
Parempi pyy pivossa kuin kiero varpi!!
Uusinta uutta, joulukuu 2011 - ja lunta on vähemmän kuin valovuosiin.

On meillä kaikkea tapahtunu, ja tulee tapahtumaan valjakkohommien merkeissä =) Toivottavasti tulevaisuudessaki yhtän paljon kuvia, kiva oli näin koota tätä!

Oikein lumista joulunodotusta toivottelee,
Siperiankorpisoturit sekä Katikki 


8.12.2011

Kyllä siitä rekikoera tulloo..

..sano musheri kun näki penikan tekevän töetä vahingon sanelemana.

Olipas kerran Rimmu-Timmu, jonka mielestä tukka ja järki ei sovi samaan päähän. No, Rimmu-Timmun päässä on enemmän karvaa joten järki jäi toiseksi. Rimmu-Timmu ystävänsä Kurkku-Purkin kanssa päätti lähteä käymään kiskomassa emäntäänsä pitkin kyliä - kun se niin vinkui vittumaisesti itsenäisyyspäivän ajelulle.

No, Rimmu-Timmu otti ja valjasti itsensä sekä kaverinsa. Päättivät sitten ottaa pikkusiskonsa mukaan, joka saisi purkaa tuon loputtoman energiansa juoksemalla vapaana siinä lähettyvillä. Emäntä hyppäsi jalaksille, ja niin sitä poijjaat mentiin. Rimmu-Timmun karvaiseen päähän ei sitä järkeä siis sovitettu, joten eihän se repukka osannu oikealle uralle muistanu kääntää kun karvat vei voiton. Rimmu-Timmu halusi kylälle, siitä on tulossa vanha kunnon amis kun pyhäpäivänä kylänkiertoon! Niin liukas vieläpä että ihan lenkona linkona kylyki eellä reki menee!!!

Noh, emäntä sitte käski pysähtymään, pertana vieköön hetiku vauhtiin pääsöö niin sitte pittää jo tokkeutuo. Emäntä otti pikkusiskon ja noitasi, sillähän oli ne y-valjaat päällä, ja sitasi jollain narunpätkällä kiinni etukaareen. Rimmu-Timmu muisti että pikkusiskokin on tietääkseen ja muistaakseen joku vetokoiran alku ja mietti että josko se muka nyt on valamis kokeilemaan, meidän pieni systeri. Vihdoin emäntä (joka painaa yhtäpaljo kuin norsu) nousi jarrulta ja päästiin liikenteeseen. Hetialkuun pikkusisko nuuski Rimmu-Timmun ja Kurkku-Purkin pers'reikiä kun niin lähellä olivat, siitäpä vanhat poijjat ottivat tuulta purjeisiinsa ja menivät tuttuo reittiä - mitä emäntä meitä aina kulettaa pitkin kylänraittia.

Pikkusiskon mielestä oli hurjan hauskaa pinkoa sen minkä kantturajalkoistaan pääsi. Paskantaakin se osasi! Siis samalla kun juosta humputteli.

Kotitielle kun muori meidät käski, niin taas piti pysähtyä ja outtaa hetkonen. Pikkusisko sai taas juosta vapaana konkareiden haitolla, mutta kotiin päästiin ilman päälleajamisia! Sen pituinen se.



Tarina numero kaksi:

Siska tuli ja senhän tietää mitä tehhään! Käytiin tietty ajamassa. Jesseki oli mukana - superkivvaa! Välillä mentiin kaks päällä, välillä minä ja välillä Jesse yksin. Dimmua pitää kyllä petrata tuohon kääntyilemiseen paremmin, meni ku puolukka p*llussa. Meinasi hermo kärytä jarrun ohessa ku ei mitään tajua ollu. Eiku niin, se järki ja tukka samassa päässä.. mahdotonta :D



Ei kyllä käyty kuin pieni pyrähdys, kun ei tuota lunta oo tuossa tiellä vielä paljoa, niin jarru ei oikeen pidä. Turvallisempaa pysytellä ihan vaan tässä missä ei kovin isoa vahinkoa muille kulkijoille tule..




Rakkaus on punavalkoinen

Aevan! Mitenkähän rekikoiraihmiset voipiki tykätä tuosta valkoisesta, kylmästä, rapsahtelevasta, maiseman kuorruttavasta ja ihmisiä liikuttavasta lumesta? Jaa-a. Ihmismieli on outo ja koukeroinen.

Lumentulo on rauhoittanu mielen, saanu joulunodotuksen taas itämään: valoja, verhoja, kynttilöitä. Lumivalkoinen on myös ajatus, sillä lähipiiristä lähti loputtomille käpyapajille sekä valjakkourille koira, jota todellakin tulen kaipaamaan kun ensi kerran menen tervehtimään laumaa, josta tämä punapartiolainen erkani.

Terve, iloinen, aktiivinen, äänekäs, rasittavan huumorintajuinen Indiana Jones. Sen puuhkahäntä, vilkkaat ja kirkkaat silmät sekä puheliaisuus jää mieleen ikuisiksi ajoiksi. Niinkö hentoinen ja pieni on elämä? Kuin lumihiutale. Häviää hetkessä. Kaikki valuu veden lailla pois, kun lämpö ottaa voiton. Indianan vei vatsalaukunkiertymä.

Indiana oli mielessäni kaikki ne päivät, kun poeka paranteli itseään. Ahkerasti sinne päin oltiin puhelinyhteydessäkin, kuulosteltiin ja pidettiin peukkuja. Se oli suuremman kävyn käsissä tämä keissi. Ehkä kaikella on jokin tarkoituksensa? Elämä ei ole reilua, ei helvetti soikoon edes joka kerta. Valjakon paras vetäjä, kaupungin paras laulaja.


Indiana, Dimmu ja Valar

Se laittoi kovasti miettimään omia kokemuksia, omia koiria. Entäs jos..? jos jos jos jos. entä. jos sittenkin? Paljon kysymyksiä, oman mielen tutkintaa. Mikä on tilanne kun mitään ei ole enää tehtävissä, milloin on aika tehdä ihmisen parhaalle ystävälle se suurin ja kipein palvelus? Kuinka pystyn tsemppaamaan itseni kasaan kun ihmisen paras ystävä pahimmalla mahdollisella hetkellä sitä rauhallisuutta kaipaa? Miten pystyn päästämään irti, kun sielu irtaantuu ruumiista? Missä tulee vastaan seinä, että nyt riittää?

Joku viisas on joskus sanonu että rakkaus on henkinen itsemurha. Raaka, mutta hyvin kuvaava sanonta siitä ikävästä ja tuskasta, jonka kohtaat kun joku läheltä jättää tämän maailman.

Voin omasta puolestani kertoa, että minun oma pieni mutta terhakka lauma on mulle tärkeämpi kuin monet monet ihmiset. Olen itkenyt niiden takia ja puolesta kyyneleitä, pelänny persereikä suussa, aukaissut rahapussin nyörejä, antanu kaikkeni että niillä ois hyvä olla. Tämä Indianan poismeno herätti, että tosissaan pitäsi elää jokainen päivä myös koirien kanssa niinkuin ne ois niiden viimeisiä. Koskaan ei voi tietää. Itkuiset muistot viime kesältä heräsi kun 10 tuntia vahtasin puhelinta Kurkon juostessa susialueella porojen perässä. Ja taas kysymys, entä jos? Jossittelu ei kyllä auta mihinkään, mutta taas huomaa että sitä rakkaimpiaan auttaa niin kauan että oma sydänkäyrä on suora. Vaikka laittamalla autoon viimeset rahansa, viettämällä pitkälle yöhön ajamalla sorateitä 200km edestakaisin helvetin matalalla Bemarilla joka ei todellakaan ole mikään sorateiden virtuoosi..

Hyvä joskus on näitäkin asioita miettiä, mutta siihenkin on aikanaan tehtävä joku loppu. Rakkautta ja rajoja, sopivalla mitalla ammenttuna.

Dimmun setämies, punapartainen Indiana Jones, Puutossalmen kauhu - myö muistelemma sinnuo täällä korvessa!