26.12.2014

Hiskien joulu

"On hanget korkeat nietokset". Nojaa, aurapenkat ehkä puolenmetrin tienoolla. Pakkasta parraina päivinä -27!! Arvaatte varmaan mikä herrasväki tästä tykkää.. Parasta mitä jouluna voi tehä, on juosta suuna päänä pitkin lumisia mehtiä, tarttua kaiffaria persposkesta ja antaa sille oekeen kunnon lumipesu! Että tekee kutvosta! :D





Dimmullakin helpottaa mitä viileämpi keli, sillä ei tartte enää heittäytyä viilentymään - riittää että puree välillä aurapenkkoja ;)



Kurpan väliviilentymiskeino näyttää siltä että penkkaa pitää tukea..





Tämä kuva on otettu aatonaattona, kello oli ehkä puolessapäivässä ja silti melkoisen hämyisää.. Ei paljon valosilla kuvilla juhlittu ylivirittyneiden piskien kanssa :D



Tätä hullunmyllyä riittää pakkaslenkeillä, Venus juoksuttaa poikia. Kurko menee aina samaan lankaan ja yrittää kovasti pysyä perässä - siinä kuitenkaan onnistumatta. Dimmu tyytyy kohtaloonsa ja jättää leikin sikseen. Tai sitten se yllättää Venuksen oikaisemalla mutkia tai puskia.... Varo vaaraa!



Pakkaskeleillä ja jonkunnäkösellä hangella koirien juostessa myös myyrät ja hiiret saapi vipinää kinttuihinsa. Hauskannäköstä toimintaa, vois melkeen itekki liittyä hiskien ilakointiin kun kettuhyppyjä tehhään kymmeniä peräkkäin ja kaivetaan niin pirusti.. Hiiret varmaan nauraa partaansa kun juokseevat hankien alle piiloon..



Hiskit vietti joulunsa omassa tarhassaan, kera lihaisten ja runsaiden poronluiden! Joulupukkia eivät siis päässeet näkemään.. :/ Joulupäivänä ja tänään Tapaninpäivänä koerot pääsi lumikenkäsafaroimaan, moitteettomia kinkunsulatusapulaisia :D



9.12.2014

Helsinki Winner ja Voittaja 2014 - näyttelyn tulokset

Perjantai-aamuna alotettu 650km pitunen menomatka sujahti nopsaan, ajokeli vaan oli surkea kun räntää räpytti niin perkeleesti. Autosta loppui kesken matkan yllätysyllätys kusineste ja välillä piti pysähtyö pesemään autosta SIVUIKKUNOITA ja valoja. Ihan jeesuskeli, pyyhkijät meni vituksi myös - mutta perille päästiin :D Sanon minä, että jos joku vielä väittää tykkäävänsä näistä räntäkeleistä niin saapi avokämmenestä.................. 

Eli meijän köörissä oli Venus, Typy-lappari sekä Milo & Yoda-mittelit. Koirat jotka ei oo eläessään toisiaan nähneet, niin iskettiin vaan kuule vapaaksi hotellihuoneeseen. Ajattelin että varmasti joku kahakka on aluksi, van mitästä paskaa! Olivat niinku oisivat samasta laumasta kaikki. On se heleppoa matkustaa koirien kanssa jotka on noin hyvätoimisia uusien lajikumppaneiden kanssa. Ja varsinkin kun on pitkä matka autossa takana, varmasti väsyttää ja ouvoksuttaa kaikki tämä hullu hulina. Venus, joka ei oo muualla käyny kuin Kajaanissa niin oli isolla kirkolla ihan oma ihtesä :)



Venus pääsi kokeilemaan hissiä, se ei aiheuttanu paniikkia. Liukuportaat, no panic. On se heleppo piski. Ja niin heleppo kaveri ettei tehny kuin yhen kerran koko reissussa paskan :D 



Veenu muuten tilasi kotiin uuven sängyn. Semmosen jonka alle voi mönkiä nukkumaan. Hotellissa oli kaks sänkyä ja kaks seinältä nostettavaa varasänkyä. Minä nukkuin sitte varasängyssä ja Venus sen alla. Kerrosmeininkie! Nukkuminenkin luonnistui hyvin, ei ressannu ja söikin mitä annettiin. Onneksi koira nukkui hyvin ennen seuraavan aamun koitosta :)



Asiaan siis. Lauantailta ei ollut yhtään kuvia (omat kameravehkeet oli kiltisti koko matkan ajan vaatteiden pehmustamana laukussa..), mutta ehkäpä niitä ajan saatossa jostain löytyy :) Heti ensimmäisenä messarin sisuksiin päästyäni alkoi haravointi että mistä löytyy kehä 40.. Se olikin onneksi lähellä, häkkiä ei tarvinnut pitkään kantaa! Kuusamon vahvistukset oli onneksi varannu häkkipaikan niijen vierestä. Koira häkkiin ja ostamaan snakea ja häkin päälle vilttiä. Kummatkin löytyi, sitten vaan kehiä seuraamaan :) Linda-kamuli tuli mulle kaveriksi kehän seuruuseen ja milloin minkäkin pitäjäksi :D 


© Maria Kärnä

© Maria Kärnä


Tuomari oli Robert Blümel, Itävaltalainen hongankolistelija tatskoineen ja läväreineen. En heti hoksannut mistä tuomari tykkää, mutta kilpailuluokkien alkaessa kävi selväksi että lyhytjalkaiset oli hänen mieleensä. Viis miten koira liikkuu tai esim. millainen häntä koiralla on. Hyvä asia oli, että se arvosteli nopeasti. Meillä oli pikkunen kehä, jossa 7 avoimen luokan narttua kaasutteli peräkanaa - AHDASTA! Venuksen kanssa kun pitää saada vauhtia juoksuun, mutta meininki oli sama kuin Tuusulanväylällä - roikutaan toisten puskurissa.

Mutta tulokset meni lauantailta näin:
AVO ERI AVK3
"3,5 years. Very nice bitch. Attractive head and expression. A bit high on legs. Enough angulated in front, well angulated in rear. Strong neck, correct topline. A bit narrow behind. Correct side movement."

"3,5 vuotias erittäin kiva narttu. Viehättävä pää ja ilme. Hieman korkearaajainen. Tarpeeksi kulmautunut edestä, hyvin kulmautunut takaa. Vahva kaula, korrekti ylälinja. Hieman kapea takaa. Korrekti sivuliike."

Neito pitkäkinttu nukkui kehän laidalla ties missä asennoissa, vuoroa odotellen ja meininkiä katsellen. 

Onnea lauantain sijoittuneille ja voittajille! =) 

© Johanna Ojala

Sunnuntaina meno olikin sitten toenen. Tuomarina brittiläinen huskykasvattaja Caroline Kisko. Kehän laidalle oli ilmestynyt erinäköstä porukkaa, totesin Lindalle että eihän meillä oo mittää mahiksia! Mutta ei muutaku reippaasti kokeilemaan.

Tuomari kävi koiran läpi oikeasti, eikä vaan pintapuolisesti kokeile selältä ja kato hampaita. Tsekkasi tassuista lähtien! Tuomarin pöydän edessä seistä jökötettiin kukainenki vuorollaan tovin aikaa, selkeesti se paneutu asiaan eritavalla. Mikä minun mielestäni hyvä. Pelotti että mitähän tästä vielä tulee kun tuomiota ei kuulu. ERINOMAINEN!!!!!!!!!!! Ei saamari, meinasi hunajat valuo housuun. Päästiin heti kilpailuluokkaan, jossa tuomari juoksutti koirat taas uudestaan ja myhäili harjottelija-arvostelijan kanssa voettajaa. Ei helekkari, me päästiin toiselle pallille ja SA!! Siinä vaiheessa ajattelin että tämänpäivän erinomainen on paljonkin arvokkaampi kuin tappijalkatykkääjän. HUH ja ei muutaku outtelemaan parasta narttuo.

© Johanna Ojala
Venuksen kanssa tokoillessa se tarjoaa ties mitä liikkeitä jos palkkatiheys laskee. Nytkin se välillä heitti päätä sennäkösenä että tulee sivulle, mutta onneks ei! Yhen kerran kun korjasin koiran asentoa, koitin käskyllä pysäyttää sen liikkeestä että jää mahd luonnolliseen asentoon ilman asettelua - se saakeli tipahti patioon.... :D No, mutta käytös oli kuitenkin hyvä, niin kehässä kuin kehän laidalla.

Venus oli käyttistuomarilla ainut 110% pullamössökoira joka oli sertin arvoinen, että on siinä perkele jo leuhkimista! Tuomari juoksutti taas ja kävi tsekkaamassa uuvestaan. Kun hää alako luetella että "you're first, you're second..." ajattelin hyvillä mielin että kyllä me ollaan hyviä kun päästiin koko PN-kehään, mutta sehän tulikin meidän luokse ja oltiin neljänsiä!! Minä joka en jännitä näyttelytilanteita enkä pode vatsanväänteitä tuommosissa tilanteissa, meinasi jalkoja vapisuttaa. ME, siis ME kaks jotka ollaan tultu tynnyristä jumalan selän takaa - semmosen arvioijan silmien alle joka ite saakeli kasvattaa huskeja ja vielä käyttää niitä tarkoitukseensa ja varmasti tietää mistä tykkää ja mistä pitää rokottaa - oltiin neljäntenä kaikista nartuista! 

Tuomari kävi sijoittuneet läpi, kätteli ja kiitteli. Ja mulle se sanoi että päivän paras pää ;) omg. Hyvillä mielin lähettiin Lindan kanssa kiertelemmään ja kahtelemmaan. 

Tässä vielä vielä tulos:
AVO ERI AVK2 SA PN4
"Beautiful head and lovely expression. She has an excellent outline and good angulation, altough she is a little wide in front. She is in lovely coat and overall presents a pleasing total."

" Kaunis pää ja ihastuttava ilme. Hänellä on erinomaiset ääriviivat ja hyvät kulmaukset, vaikkakin hän on hieman leveä edestä. Hän on ihastuttavassa turkissa ja kaikinpuolin näyttää kokonaisuudeltaan miellyttävältä "

Olin sunnuntain ERInomaiseen todella tyytyväinen. Hyvillä mielin sai kotiin lähteä, uudet kujeet sitten tammikuussa Kajaani KV:ssa pallohallissa :)

Onnittelut sijoittuneille ja palkituille!

Kotimatka voi siis alkaa, kaikki matkalaiset ja koirat kyydissä! Vettä sateli tuonne Kuopion huudeille asti, siitä sitten alkoi tulla räntää ja lunta. Loput matkasta tuli TODELLA paljon lunta, minä väsyneenä ratissa. Onneksi päästiin perille turvallisesti, Kuopiossa tankkauspysähys ja Elinan sekä Hulimötkön ensitreffit. Sieltä lähti matkaan jouluisen kuosin saanut paketti - jonka sai avata vain Kimmon seurassa. Meinasi olla vähän hauskaa pakettie purkaissa, ja Dimmu sai kunnian olla muotinukkena paketista löytyneelle kossu-lippikselle! Kiitos tytsyt, kosto elää ;)


Todellakin ens vuonna uudestaan!