13.7.2015

How do you do, puppy blues?

Mitäs meidän pentuarkeen oikeen kuuluu? Ulkokoiran elämään totuttelua, pentukoulua ja käyttäytymissääntöjä, paljon vapaata liikuntaa, uusia tuttavuuksia ja TEHOSTEROKOTUKSET. Joko se pertana on täällä ollut kaks kuukautta? Kai se on uskottava.

Taiga on ollut kummallakin rokotuskerralla kiltisti, ei märissyt eikä panikoinut. Passia kirjottaessa pisti oikeen pitkäkseen että otetaampa tirsat joutessaan.



Taigan kanssa irtioloharjoitukset on olleet helppoja. Se vaan pysyy lähellä. Ja tulee kun kutsutaan. Mitään muuta me oikein olla edes opeteltu kuin luoksetuloa. 



En muista oliko Venus pentuna noin saatanallisen äänen omaava. Taiga hoksasi jossain välissä äänensä ja räksyttää päkytti tuolla pihallakin ihan typeriä. Ja siihen ei muuten auta kirosanat, eikä nimittely eikä uhkailu - se vaan innostuu lisää. Ollaan siis perinteisesti odoteltu niin kauan että pentu on ihan tyystin rauhallinen ennenku häkillemenoa voi kuvitella. Siinä välissä voi keretä keittää vaikka pottukeiton, tai irrotella kangassohvasta neljän huskyn verran karvoja. Tässä ääni-asiassa ollaan jo paremman puolella, tosin iltalenkille lähdöt on kaiketi aina venyny omasta mielestäni liian pitkiksi. No, eiköhän tämä kanna hetelmää myöhemmin :)

Sisäsiisteysasiassa ollaan tauolla, kun kakara on pääosin nukkunut yönsä ulkona. Sillä tuli jossain vaiheessa joku villitys että kolmen maissa aamuyöllä on hyvä aika alottaa räkytysharjoitukset - joten ulkoistin nämä reenit tuonne takapihan koira-alueelle. Hiljaista on ollut sen jälkeen yökaudet niin sisällä kuin ulkona.



Ruoka maistuu, todella hyvin. Raaka hauki jäisenä on todella namuskaa, samoten sisäelinsekotukset. Nappulaa saa edelleen toisena ateriana päivässä, turvaamassa kasvua ja kaikkien tarvittavien aineksien saantia - mutta sen maistuvuus selkeästi huonompi. Välillä ipanaa piti muistutella nappulasulkeisilla ja palasi pian takasin normi-hotkintaan.

Taigalle toivottavasti on aukeamassa uusi ura vetoharrastuksen ohelle kesäkaudeksi, hakuilu. Se oli eilen ekaa kertaa hakumettässä mukana ja kylläpä se on pätevä pikkuinen! Ei muuten kukaan jää mehtään kellä sattuu olemaan lohta taskussa......... ;)

Kaikinpuolin Taiga on kyllä ollut niin ihana pentu, se on niin helkkarin positiivinen ja onnellinen ja iloinen. Vaikka sillä välillä kusi lentää pelkästä lässytyksestä, sekään ei enää aiheuta jorman kasvamista ohtaan kun tuo pentu kerrassaan on niin mahoton. Ps. olen rakastunut sen pitkään liehuvaan häntään.

Eikä ne kaks pissittyä sohvaakaan enää harmita, olihan ne aikakin jo pestä taas........

Paria näyttelyä olen kahtellut, että missä sitä oikeen startataan! Ehkäpä Helsingissä Puppy Showssa?


Häkkirojektie II "Lautapohjatarha"

Uus mörskä on ollut pystyssä jo kuukauden päivät - mutta muka niin jeesuksen kiireisenä en ole kerennyt tarttua tähän projektiin ja käydä läpi kuvia ja rakennusvaiheita.

Ensinnäkin, suurin kiitos kuuluu miehelle joka asuu talossamme. Minä olen toiminut vain huskynkestävän lopputuloksen suunnittelussa - ja maksumuorina. Rahapussista ei olekaan muuta hetkeen näkynyt kuin ammottava pohja...

Tästä se alkoi; alueen mittaus ja merkkaus oranssilla spraylla - koska tollukka koiranomistaja ei hahmota mittoja jos ei näe niitä konkreettisesti. Isäntä kuljetti kotitaloltaan runkopuiksi muutamia vanhoja puhelinpylväitä. Näin mahdollistettiin tarhan nostaminen vaateriin sepelitarhan kanssa. Lautapohja vaatii myös itsetuulettuvan alapohjan, tässä tapauksessa maahan on matkaa parikymmentä senttiä. Eivätpähän märkäne! Edes koirat.





Pylväisiin on tehty kehikko, ns. ruotolaudat joiden päälle laudat on näppästy.



Tämän julkaisun ensimmäinen huski ;) Oli muuten kovassa käytössä. Säpinää...



Venus ja Kurko varmaan ottaa lukemaa siitä, mihin se paskapotero oikeen tehhään. Taiga on kuvissa ihan pienipallero, se olikin aina häkintekohetkellä opettelemassa isojen koirien juttuja häkissä.



Alunperin oli tarkoitus tehä uus häkki samanmuotoisena kuin entinen, pitkä sivu taloonpäin. Tuo tarhan pohjalla oleva mänty määritteli pitkälti pelisäännöt. Sen oli jäätävä sisään, leikkimökistä ei tullutkaan koirankoppia eikä isoa kusipuuta tarvinnut kaataa. Kompromissi ja häkin muoto muuttui, lyhyt sivu taloon päin.




Ipanan päivät kuluivat luita jyrskytellessä ja moottorisahan pärinään totutellessa. Pari kertaa piti ipana pelastaa, pää jumissa verkonsilimässä.....



Huskilla alkuvaot ruotolaudoille....





...ja temmillä viimeistely. On jämptie touhuo!







Kaiketi hirvitti tuo lautatavaran määrä mikä tähän rojektiin upposi. Varsinki ku ite olit niitä itellesi myymässä ja vielä maksamassa! HUH! Mutta vain parasta mamman parhaille kamuille. Itellenihän en ole raaskinut terassia teettää - joten voin käydä kylässä hiskien terdellä :)) Meillähän koirat kuljeksii terassilaudoituksella. Oikeen tiiättekö höylättyä kestopuuta!




Siitä se sitten alkoi muodostua. Poteron paikkakin jo päätettynä. 





Suomussalmellakin on paistanut todistettavasti tänä kesänä aurinko. Sittemmin on tullut vain vettä. On muuten tänäkesänä ollut helppo sepelitarhan siivous, ei ole tarvinnut kalkita kun Esteri on huuhdellut kivet ja kuset mennessään.



Tässä vaiheessa me kerrottiin ukkoille, että teijän uuvessa talouvessa on oikea kusipuu. Eikä mikään pihapuusta nyppästy karahka toimittamassa ykkösasian virkaa. Kurko oli tippua karvoistaan, Dimmu aikoi jatkaa kyykkykusemista.



Tottakai meidän kusipuun piti saada myös kunniakkaat kaulukset. Ja sopivan pienet raot mäntyyn, etteivät vaan minun kuplamuovissa kasvaneet vellipersekoirani satuttaisi hentoja varpeja.... Ensin tietenkin hienosäätö ja kulmien "oikaisu" tällä moottorisahojen partaveitsellä.



Yksi kaunis ilta ja 800 ruuvia takanapäin! WUHUU!!!!!!




Sitten alkoi se takominen. Elementtie kehiin. Kulmarautaa, ristimittoja, tukipuita, ovea jne. 4 kpl 2x2m ja 2 kpl 2x3m elementtiä. Ja ovielementti. Entisestä häkistä tulikin melkein yksi pitkä sivu.




Kekseliäänä miekkosena isäntä tekasi rynkyttämisenesto-palikat hukkapaloista. Vai onko ne ylitaittumissuojat näin suomeksi? No kuitenki.



Häkkiverkon katkonta pihdeillä on niin homeista hommaa - onneksi siihenkin on keksitty joku moottorilla toimiva vekotus. Rälläkkä <3 



Pikkuveli tekasi mulle kopin. Se painoi ihan jeesuksen paljon. Se on entistä koppia isompi, yhellä hirrellä nostettu kynnys, ettei vaan pääse lumet koppiin ja sopii paaaaaaksu patja rutirexiä. Sen roudaaminen tuolta piha toiselta puolelta ilman kaapinkokoisia gorilloja ois ollut lähinnä huutonaurua aiheuttavaa yrittämistä. Kunnes ukot huomasivat kottikärryt. Pientä kikerrystä aiheuttanut kuljetusmuoto oli paras mahollinen ja koppi saatiin tuotua laverille kertaheitolla! 




Sitte vaan elementtejä ruuvailemaan ja siitäpä se alkoi nopeasti häkiksi muodostua! Huisaa! Niin monta päivää ja iltaa on tehty häkin eteen töitä, ja muutamassa kymmenessä minuutissa kaikki on kasattuna!




Dimmu pääsi tutkailemaan ekkana miltä se kodintekele oikeen tunnostaa.




Elementit pitkillä ruuveilla vielä kiinni ruotolautoihin, tukevuutta tuomaan.



Koppi ois niinku kulmalautoja ja viimeistelyä outtamassa. Kimmo tutkii myös sisätilat...



Huski osallistui myös portaan tekoon! Mihinkä sitä ois jouduttu iliman tuota kapistusta?? Kadotukseen tietenkin.



Ilmakuvaa kopin päältä. 




Siinä se sitten on! 



Tyypit on kysellee paljon mihinkä ne koirat paskansa vääntää. No poteroon tietenkin. Se aukko joka tuonne takavasemmalle jäi, täytettiin näin:

Vedettiin kusiaitauksen teosta jäänyttä vihreää puutarha-aitaa pohjalle, sinkilöitiin se ruotolankkuihin ja pylväisiin. Ettei kukaan imbesilli pääse tätä kautta karkaamaan.




Seuraava vaihe oli ehtiä sopivaa rompoolie pohjalle, joka on tarpeeksi tiivistä kamaa että pysyy aloillaan - mutta suodattaa nesteet eli pissit pois. Sitähän löytyi ja pari laastipaljullista tähän tyhjennettiin. Tampattiin patjaksi ja avot! Patjaa tais tulla 15cm.



Viimeinen vaihe oli nakata pari pussia kuorikatetta päälle. Se oli siinä. Ihan tarkoituksella en täyttäny poteroa piripintaan, ettei vaan käy niin että katteet ja rompoolit ole pitkin laudoitusta. Tähän mennessä poterosta on löytynyt vain kakkoshätää ja yksi vinkulelun pilli. Taigalla sattuu vahinkoja vielä, mutta osaa se siellä käydä kun kerkiää hoksata että vessattaa.



Siinä on teille paskapotero.



Koirat on viihtyny uuvessa tarhassa todella hyvin. Koppi on sisäpuolella joten pääseevät korkealle kerkottelemaan ja kahtelemaan. Kopin päälle laitetaan vielä palanen verkkoa jotta kukaan imbesilli ei aituroi helppoa reittiä pois. 

Entäs se osuus, paljon meni rahaa. Mulla pitää ihan laskea. Sitä meni ja paljon. Vajaa tonni :D