15.2.2011

Ystävällisie pakkaspäevie

Oli eilenaamulla niin virkeä olotila, kaiken tuon pakkasen, auringon ja koirien yhdistämänä että piti heti herättyään alkaa valmistella Ystävänpäivä-ajelua! Pakkanen kipusi tuonne lähemmäs -30 asteeseen, karvalakkia ja takkia päälle ja eikun menoksi. Koirilla oli ihan uskomattoman paljon energiaa, näyttivät aamupissillä käydessään repiävänsä liitoksista! Millon repivät toisiaan ystävällisesti hännästä, ja toisena hetkenä pallottelivat jäätyneellä pökylällä.. Koirat takasin pirttiin, emäntä vaatteisiin ja juhdat valjaisiin.

Kurko ei tällä kertaa edes mennyt valjaita karkuun, eikä ole nyt ontunut - kiitos ahkerien venyttelyiden ja pienen vedottoman loman :) Dimmu tuttuun tapaansa veti kilarit kun sai valjaat päälle, siinä piti jo melkeen koveutua kun näytti melkosta kamelinpaskarallia käynnistelevän...pöljäke :D

Ihan siedettävät rekimaastot ;)

Ei pohjaan poijjaat palele....
Jokaiselle, myös karvaisille ja karvattomille maapallon asukkailla tasapuolisesti: kirpakkaa myöhästynyttä ystävänpäivää ♥

Kurkon tokoilut, kontaktit ja seuraamaan lähtemiset on parantunu huimasti. Ei lähde käskyn tultua heti hyökäsemään eteenpäin, vaan odottaa kontaktissa että millon minä lähen liikkeelle! Edistystä siis :) Ei olla otettu kuin muutamia askelia seuruutusta, tällä viikolla oiskin tarkotuksena sitte ottaa seuraamistreeniä ihan, sitä innolla odotellessa. Ei malttasi sorvin ääreen lähteä, ulkoilma on niin kaunis ja kutsuva. Sitä voisi kasvattaa tuommosen samanlaisen kaksinkertaisen turkin kuin nuo hiskit, ja asustaa nämä kevätpäivät ulkona.

Pennuntuoksua ilmassa, meidän omaan pikku koiraystäväpiiriin on tulossa pieni ja tulinen kummajainen. Martta, Nuutti-tätisetä ja Miina-täti pääsöö penneliä hoitelemaan. Tervetuloa sukuun puppy!



13.2.2011

Sielu lepää..

..jalaksilla. Oikein! Eilen oli niin mahottoman hyvä ilima, ettei yksinkertaisesti voinu tehä juuri mitään järjellistä, ennenkuin pääsi tuulettamaan koirien sekä omia ajatuksia raikkaaseen kevätilmaan :) Koirat oli niin virkkuina, vaikka on kuinka tahkottu ruoka-aikoina kontakteja ja seuraamisen alotuksia - ei niitä aivojumpilla saa pidettyä onnellisina.

Nakkasin nelosen liinat varastoon ja laitoin koirat vierekkäin juoksemaan. Aikasemmin on menty Dimmun johtajakoiratreeniä niin, että se on yksin keulassa ja Kurpatti tulee pyöräkoirana perässä. Kurko itseasiassa keskittyy paremmin hommiinsa takana. Dimmulla tuttuun tapaan itkuaminen alkaa valjaat on päällä ja liinat on kiinni. Kurkoa suoraan sanottuna vitutti koko homma, ois ollu paaaaaljo kivempaa hyppiä kinokseen ja säikytellä sieltä minua.. mokomakin.

Pakkasin kamerankin rekipussiin! Pääsi Nikonikin pois laukusta vihdoinviimein..



Kuvauksellinen Kurko, kuten aina


Dimmun taidot kärkikoirana on parantuneet huimasti, se ohittaa edelläkävelevän koirakon vauhdilla ja kiskoo Kurkonkin mukaansa! :) Alkaa pikkuhiljaa luottoa tulla enemmän ja enemmän. Paikallaolo otettiin järvellä, about viiden minuutin stoppi ja kuvaustauko - ilman ankkuria! Jibii!  Pitkästä aikaa kruisailtiin jäällä, on jäätyny ne vedet jään päältäkin tulipalopakkasten ansiosta! Hurautettiin sitten kävelijöiden ihmetykseksi vielä pitkä pätkä jalkakäytävää, tulipa ohituksia ja suuntia samalla koulittua. Hyvä mutta äkänen reissu!

Lopuksi vielä posetus kotipihasta, uudet remelit kaulassa. Kiitokset vaan Henttisen Jonnalle ja hänen käsityötaidoilleen :)

8.2.2011

Verilätyn perässä

About vuosi sitten tämä harrastelu alotettiin. Nyt ollaan siinä pisteessä, että aletaan treenaamaan niin tavoitteellisesti ja kovasti, että ensi kesänä olis tarkotus lähtiä kokeilemaan tuomaroitavana käymistä :) Niin ja puhutaan harrastuksesta nimeltä tottelevaisuuskoulutus a.k.a. toko.

Onhan myö puskatreenattu, itseopeteltu jne, mutta kylläpä teki kutvosta käydä ihan valvovan silmän alla kouluttautumassa. Tais olla tää "eka" kerta omistajan mielen muokkaamista, ettei nää automaatio-liikkeet oikeen puskisi esille. Oikeestaan se oli kehonhallintaa : DD Kurko oli oikein nokkelana, virheet mitkä tuli - oli itse ohjaajan syytä. Naksut väärissä paikoissa, väärällä jalalla seuruuttamaan lähteminen, ärräpäiden lennättäminen. Noh, on syytä itse parantaa eri kehonosien käyttämistä ja käyttämättä jättämistä. Koira kyllä tajuaa mitä tehä, mutta meneehän siinä ite kukanenki sekasi, ku keholla viestii toista ja suullisesti toista?! Vai hä. Menisin toki itekki, jos joku osottais mulle vessaa ja käskisi tehä ruokaa...

Motivaatio itselläni on ihan valtava, teetätin heti iltaruualla kunnollisia sivulletuloja, kunnollista kontaktia jne. Kurko kestää toistot hyvin, vaikka itse treenistä oli ehken tunti aikaa. Otin Dimmullekin perusjuttuja, sivulletuloa, pari askelta seuraamista ja kontakteja - raukkaa rupesi kaikki se koulutusmäärä ramasemaan että piti ruuan jälkeen konkoilla kohti jenkkisänkyä ja höyhensaaria.... ZzzZzzZZZZzzz

D ajoi katolleen.


Kati ja Kurko, syksyllä 2010 tokoilemassa

Kurkon kanssa on ollu ehken päällimmäisenä ongelmana tuo irtipysyminen, mutta tänään miekkonen jaksoi  keskittyä minuun (tai siis niihin verilättyihin) ja pysyi hihnatta lähellä! Ihminenkin liikkui ihan lähistöllä, kouluttajan lisäksi. Kurkku ei niistä isommin välittänyt, olihan kyseessä sentään niinkin iso asia kuin hengissä pysyminen eli syöminen! Aluksi oli pitkä liina (sama kuin kuvassa) perässä roikkumassa, mutta vaihdettiin se sitten ihan semmoseen koulutusmalliseen tosi lyhyeen remmiin josta sai kätevästi nykästyä tarpeen tullen.

Canistempuksen sivu ei taida riittää kaikkeen tähän kirjotukseen, mutta ehkä sinne jotain pientä mahtuu! ;D

7.2.2011

O-OU!

Ei ees tiiä mistä pitäsi alottaa. Noh, vaikka siitä että me aletaan Kurkon kanssa treenaa rekihommien ohella kevään mittaan tokoa siihen nimeen, että kesällä sitte startataan mölleissä! Päästään ihan ohjattuna treenaamaan. Meillä oikeestaan kaikki muu on silleen "hanskassa", estehyppyä ei oo otettu paljoa - mutta niillä vähillä kerroillakin Kurkon hoksottimet hoksotti siihen malliin, ettei oppimisen nopeudesta tartte murehtia. Kenguruhan tuo on toiselta sielultaan..

No toinen juontuukin paskansiivouksesta, ja paskansiivouksessa pidettävistä kinttaista. Semmoset Puuilon puoliksitekonahkaiset 2 euron kinttaat. Aloin siinä siivoamaan tarhaa, samalla härnäsin hiskejä leikkimään ja riekkumaan. No, Kurko sitten äkkäsi ne puolitekonahkakinttaat, ja alkoi niitä ihan urakalla repimään käsistä (Thank God että oli toisetki sormikkaat alla, ois muuten Katikin nakkisormet ollu ruvella). Aikani siinä kattelin tätä hanskojen varastelua, ja kokeilin miten tykkää jos saalisleikillä palkkaa esmes tassun antamisesta. NO SEHÄN TOIMI SAAKELI! Minä jumalauta oon ostanu ties millasia välineitä, leluja ja patukoita - niin yks tykkää nostaa saalistusviettinsä PASKASESTA HANSKASTA :D

Se ilonaihe on tässä se, että Kurko tosissaan taisteli siitä kinttaasta. Annoin sen "voittaa" taistelun, kauheita tapporavistuksia ja kinttaan kuljettamista ympäri tarhaa - sitten takaisin  minulle :O Lopussakin helekkari, se jopa oikeesti murisi ja ärisi taistellessa! JES JES JES JES! Josko tokokentällä voisin vaihtaa puolenkilon nakkipaketin tähän, ah niin ihanaan rukkaseen joka saa tuon punakarvaisen syttymään <3

Ja niin, Kurkon etupään tilanne on nyt se, että koirasta katottuna oikea lapa on aivan jumissa. Sieltä löytyy semmosia jumituksia, että kun on pikkasen painaa niin alkaa lihakset ympärillä nykimään ja koiran reaktio on aika voimakas (mikä Kurkolla näkyy pään kääntämisessä minua kohti ja haukotteluna). Mietin sitten, että mistä hitosta nämä jumit oikeen tulee, onko tuo niin erikoisen muotoinen koira että pitäs hankkia sitte vähemmän perushuskyvaljaat? Syvä rintakehä tuolla kyllä on, ehkä houndityyppiset?

Lauantaina käytiin ihmisukon kanssa kattomassa Aaltosen Remua, joo kyllä, Hurriganesia ^^ Olipa kyllä kiva keikka, tanssijalkaa vipatti niin pirusti. Seuraavana aamuna ei meinannu päivä lähtiä sitte käyntiin, ku lehmä oli menny umpeen. Eikun koirat valjaisiin, reki alle ja porukoille lypsylle. Kiva oli, kauniissa pakkassäässä ihan asiasta tehden lähtiä "asioille" :) Dimmulla oli kyllä joku kusennuuskimis-vamma, liekkös kevät ja kärpiajat tuloillaan.. Kurkolla oli veto päällä koko ajan, se parantaa ja parantaa pisteitään valjaissa :)

Ankeata tekstiä, kun ei ole kuvia, mutta ei ole nyt semmosta konetta, johon uskaltaa Nikonin lastin laskea - tämä antiikinaikainen museokone kosahtaa välittömästi kovasta rasituksesta.