6.5.2017

JULLATUUUS!

En tiiä lukeeko tätä saakelin koerapäiväkirjaa kukaan, mutta kerta menin lupaamaan yllätyksen - täältä se pesöö:

Ensimmäinen etappi kesälomareissulla oli Ruotsin Ekorrseleen, Indian Tribe Husky's-kenneliin. Siellä odotteli koti-Suomeen kyytiä kuukausia aiemmin bongattu pikkunen sinisilmänen akanretale. Se asusteli laumassaan Aurora Borealis safarikennelissä ja nyt se pikkiriikkinen muuttaisi tänne nälkämaahan Kainuuseen. 

Koiran piti tulla muulla kyydillä Suomeen, mutta niinkuin yleensä suunnitelmille käy - ne kusee. Sisuunnuin ja tempasin sitä kuuluisaa härkää sarvista ja perkele, haetaan se koero ite. Olinhan minä kirjoitellut koiran omistajien kanssa jo viestitse Lontoon murteella, miksi se olisi vaikeampaa face2face? Meinas kyllä paniikkia pukata, ja vielä seleviltä päen! Van sitteku sai suunsa aoki ja alko puhumaan niin siinähän parituntinen meni että heilahti. 

Tämmönen näky meillä oli asuntoautossa, yksi koira meille ja yksi lähtisi Inariin Elinan luokse. Koirat matkustivat täysin ääneti kaikki 700km. Olivat uusien ihmisten kanssa pienessä ja kolisevassa uretaaniunelmassa, eivät niin tottuneita tämmöiseen "normaaliin" elämään. Ja silti täysin ääneti. Alkumaku koirasta oli jo hyvä tunne. Yö meni hyvin vaikka nukuttiin vilkkaan Jäämerentien-varressa pienellä levikkeellä. Tekivät paskaa ja kusta hihnassa, kun aluksi rohkaistuivat tulemaan ulos turvallisista häkkeistään. 

Vasemmanpuoleisessa yksiössä on Zanji-uros ja oikealla on minun elikkoni Lomasi.



Koirat pudotettiin seuraavana aamuna Kittilään. Meillä oli treffit Elinan kanssa siellä, se ottaisin koirat kyytiinsä siitä ja myö päästäsiin jatkamaan lomareissua kohti Enontekiötä. Muori oli tökätty heti pahamaineisempaan tarhaan missä myöskin Taiga asusteli. Alkoi hikoiluttaa että mahtaakohan siellä tulla uudesta koirasta ruotsalaissiperialaista jauhelihaa. Illalla sieltä tuli viestiä että kaikki ok, ei ärinää eikä purinaa. Vain korvassa olevia neniä ja uteliaita nuoria tyttöjä. HUH!!!



Nelivuotias narttu, joka on juossut viimesen kauden Ruotsissa keulilla. Tämähän on siis täsmähankinta, mulle jolla ei ole kunnollista keulakoiraa eikä aikaa kasvattaa pentuja. Niin lunki tapaus! Voiko "kodinvaihtaja" olla lunkimpi. Tottunut koiriin, käsittelyyn. Autoilu oli vähän ällöttävää, samoten hihnassa kävely. Kaikki nämä on parissa päivässä taputeltu. Se vetää nelivedolla kohti molempia autojamme ja etutassut ojossa on tulossa kyytiin. Ei kuolaa eikä vapise enää. Istuu kiltisti jopa kauppareissun ajan. IHANA!




No mitenkä muu lauma on ottanut vastaan? Taiga ja Venus kerkesi tähän sinisilmään tutustua jo Inarissa, kuin oisivat aina kavereita olleet. Kotitarhaan päästessä sama meno jatkuu. Pienet nuuskimiset ja tarhan esittelyt Kurkon toimesta, siinä kaikki. Sitten alettiin jo porukalla pötköttelemään. Dimmukin oli oikein vieraanvarainen eikä heti ollut menossa mökömököpuuhun.





Indian Tribe Husky's Lomasi on tämän koiraeläimen virallinen nimi, häntä on kutsuttu Ruotsiksi nimellä Lomasi, mutta näin kankeana suomalaisena siitä on leivottu Luna. Una-Luna. Unanaa. Minä oon aivan myyty. Syö luita, pitää puolensa luista, syö lihaa, syö järvikalaa. Mutta Atrian lihapullat ei käy. Pitää olla HK:n grillinakkie. Joku roti sentään.



Oma lauma näytti mallia että mitenkä sitä meijjän pirtistä pannaa tassulla koreaksi. Kurko on ollut uuden tulokkaan mielestä jotenki erityisen houkutteleva, se oikeen kopin katollakin hakeutuu paapan viereen. Paapa rykäsöö välillä ja ruotsalainen hoitsuu istuu vieressä ja lohduttaa. Vai outtanekko tuo perintöä :D



Onhan sitä jo kerennyt kuulla kuinka raakkikoirat pitää laittaa pois kun lauma kasvaa. Mikään koira tuosta viisikosta ei ole raakki. Kaikilla on oma paikkansa ja tilansa talossa, autossa, tarhassa, sydämessä. Mitään koiraa ei laitetaa mäkeen tai monttuun toisten tieltä. Vaikka olis vanha tai vetämätön, ne saapi vaikka sohvalla röhnöttää ja olla mamman rikkaimureita. Sitten aletaan katselemaan isompia tiluksia tai jätetään koiria ottamatta, jos alakaa ahistaa. Viis koeraa menee ihan tasan siinä missä neljäki ;) Onhan mulla täällä vähä väliä ollukki viis, millon veljen, isän, kavereiden koiria kylässä tai hoidossa..

Mutta nyt, minulla on OMA upea viiden huskyn lauma ♥ ällöttävää, tiedetään.

Kesä porsaat kotiin ajaa..

Tosiaan, talavi on lusittu ja lauman tytöt on haettu kotiin safaritöistään. Kesä painaa päälle ja rekikoirat aloittaa kesälomansa. Paitsi jos on vieläki yöpakkasia ja järvissä metrin jäät ♥ Kyllä se mulle vaan passaa! Ötökät ja sihiliskot pysyvät vaan piiloissaan. 

Akkoilla on ollut siellä Lapin kaerassa meleko kylymätkin oltavat, uudenvuoden tienoilla kävi jopa meillä tämmönen rapsakka -41 pakkanen  - Inarista muutamia asteita enemmän. Eipä sillä, nuo karvaperseet kyllä pärjää.



Taiga sai siellä hienoja uusia lempinimiä, mm. rälläkkä ja papatti. Kotiutuessa se on taas Pampula xD Kuvassa veljensä Kroisos Pennonen. Parhaat painikaverit 4-evö. Jospa se nimi Papatti on muotoutunut veljensä Dynamiitin seurassa. Taiga on vehkeetön malli, joten poikatarhassakin sai rälliä vailla minkäänlaisia yh-äidin pelkoja. 



Venus on ollu vieraiden vastaanottajana sekä vakiokalustoon kuuluvana pyörämallin koerana. Ollut opettamassa myös nuoria. Keenu kun ei ole mikään villikilli, ei pure liinoja eikä riehu muutenkaan - paitsi jos ei pääse safarille mukaan. Sillon palaa muorilla käpy, kastuu tuluppa ja motti menöö jumiin. MINÄ HALUON KANS!!!!!!




Mukavia muistoja on Alpha Polariksen asiakkaat laittaneet Instagramiin, tietysti hästäk alphapolarisadventures. Venus päässyt sinnekin!



Tämä kuva erityisesti mieleeni. Venus ja Koda on olleet hyvä pari niin valjakossakin, mutta myös turistien kanssa poseeraamisessa :) Voen vaan kuvitella mitenkä Venus on tämän pestin ottanut vastaan, onnellisena kun joku rakastaa ja raapii. Muuan turisteista oli jonkun hullun suomalaisen yllyttämänä nostanut Venuksen syliin, sillon oli muorilla vetänyt silmiä kieroon että tämä on ihanaa!



Koeranhakureissulle kuului olennaisesti myös kettulakin tuuletus valjakkokyydillä. Taidettiin samalla päästä myös jonkunlaisiin kuviin mikä esittää mainosta... ;) Souseli ja Sasta kärkenä, Luna ja Taiga pyörässä.



Venus oli ikionnellinen kun mamman kainaloon pääsi. Kieli meni heti ensikättelyssä nenän kautta poskionteloihin ja sieltä nieluun. Oli ihana kaapata tuo koiranperkele syliin ja puristaa sitä niin että pierukin pääsi. Neljä kuukautta. Vaikkei aikana ole pitkä, mutta loppuviikot alkoi olla mahanpohjassa kuplivaa jännitystä. Vai oliko se se noro....



Taigan reaktio oli kans mellevä. Astuttiin autosta ulos, kuuli varmasti äänen mutta ei reagoinu sen koommin. Varmaan ajattelin että taas joku vierasta murretta puhuva turisti, hymyile ja koeta olla kiltisti. Van sitteku mentiin ihan verkon vierelle ja kaikki kakskymmentä nakkia tarhaan sisälle ja nokatkin (mullei oo mutanttikäsiä, isäntäkin oli mukana), alako karmea kurnutus. Tarhaan sisälle ja siitäpä se tuttu riemurepeily alkoi. Isäntä oli epäillyt jo tovin että koirat ei varmasti enää tunnista meitä eikä niillä oo enää niiden omituisia tapojaan. Taigalla ollu penikasta asti tyylinä ottaa korvaa ja nenää hampaijen väliin. Nyt sillä kiirettä piisasi kun koitti vuorotellen tulla minun luo ja siitä sännätä isännän harteille ja tassulla läpsimään. Kylläpä oli pikkumuorikin onnessaan! En siitä tiiä, kummalla oli parempi mieli, koeralla vai miehellä ♥

Lähipiiri on kans ollut vakavasti sitämieltä että neljän kuukauden ero ja kotoa poissaolo on myrkkyä, eikä koira enää tunne saatika muista paikkoja. Tämän kuvan minä näytän kaikille niille jotka kehtovaa epäillä. Taiga ekana iltana kotona, kävi hakemassa hyväksi nyljäämänsä hirven lelulootasta ja paineli sen kanssa sohvalle. Nyt on hyvä, tuumasi Taiga.



Kaikenkaikkiaan tämä talvi on ollut omassa henkilökohtaisessa elämässä niin kiireinen, että lauman puolittuessa ja virkeimpien poissaollessa - on elo helpottunut huomattavasti. Meillä on siis tehty kotona sisäremonttia, töiden päätteeksi iltaisin. Illat on olleet niin kiireisiä ettei kerrassa ole kerennyt koiria juoksuttamaan. Kotiin jäi nuo papparaiset Kurko ja Dimmu. Niille piisaa kun illalla kiertää tuon 2km lenkin, että saavat päivän uutiset lukea kusen ja paskan muodossa.

Kiitos tästä mahdollisuudesta Elina, oli mukava palvelus puolin ja toisin. Akat pääsi oikeisiin töihin ja akka kotona pääsi remppatöihin ;) Kauden päätösbileet oli suorastaan muistamattomat!

Tästä kaikesta kiittäen, Papantti ja äeteensä Ensyömatikkaa