16.5.2016

Rantaleijonoita ja viikonloppuvaparia

Viikonloppu vierähti mökillä, koiramaisissa merkeissä tietenkin. Läskipyörällä juoksuttaen tai kamera painona kaulassa maastossa :) Taiga oli vaihtelevasti mukana reissuissa, sillä on niin tympeä tyyli roikkua äeteensä karvoissa jatkuvalla syötöllä eikä Venus sano sille mitään.

Julle sai luvan kanssa leikkiä Taigalla ja tekikin sen oikeen kunnialla! 



Julle on sitten mainio pystäri, sille maistuu ruoka, se tulee toimeen laumassa, se leikkii käskystä Taigalla :D




Kimmo vuorikiipijänä!



Kolme neljästä koirasta tykkää läträtä ja kökkiä kaikenmaailman lammikoissa. Kurkoa ei saa veteen millään, se käy mökkipihassa juomassa lintujen pesualtaasta. Jos varpaat kastuu, niin ei hyvä heilu....



Koirat oli tällä kertaa kiinnostuneita tonkimaan majavan jyrsimiä puiden torrakoita rantavedestä. Yleensä nuo ei kepakoista piittaa, eivät nouda tai leiki kepeillä. Mutta näitä hämmensivät ihan oma-aloitteisesti. Dimmua ei pelota ottaa kepukkaa syvemmältäkään, Taiga seuraa tässäkin asiassa tiukasti vieressä - kai se mallioppii miten keitetään pottuja ;)





Siitepölyallergisen parasta aikaa, pikkunen sade ja kostea keli. Kesän aurinkoiset ja kuivat, hieman tuuliset päivä on hanurista. En kerkie muuta tekemään kuin aivastelemaan ja niistämään räkäviisarini vereslihalle.



Kurkokin siellä taustalla juoksentelee, tiukasti hiekalla ettei vaan herran herkät käpälät ota kosteutta.



Kyllä se tuo ulkoilma tekee kutvosta ite kellekin.
Suosittelen. Ja jos yhtään oloo vielä helpottaa niin halaa vaikka puita tai pyöri mättäässä. 
Tai jätä puhelin kotiin ja ole huomaavinasi lähimmässä puskassa karhu, palaa karstat pumpusta kun munaravaat takasin mökille.

Ädjö!

10.5.2016

Mistä tunnet sä, ystävän?


Siinä on semmonen kysymys että pitää itelläki ihan pysähtyä miettimään. Tässähän minä oon, arki rullaa, elämä vetää mennessään, työt sujuu, koirat vanhenee päivä päivältä niinkuin me hihnanjatkeetkin. Tilaisuuksia tulee ja menee. Huomaat ovien sulkeutuvan ja aukeutuvan. Huomaat myös asioiden järjestyvän kuin ihmeenlailla - vaikka tuntuu ettet selviä edes hengittämällä kortta pitkin lammikossa.

Joka risaukseen ei kerkie mukaan, ei kerkie kyläilemään tai tapaamaan ystäviä niin usein kuin haluaisi. Ikävä kyllä elämä on hektistä. Mutta silti, tässähän minä oon. Minun elämä menee nykyiseltään melkoisen samaa kaavaa, työt aina tiettyyn aikaan päivästä - iltapäivästä koirien hoito ja kaikki muu oheistoiminta. Siinäpä sitä onkin säpinää, energisten kamujen kanssa mennään päästelee päivän pölyt jaloistaan tai hypätä pyörän selkään. Siinä samalla voi kilauttaa vaikka kamulle.



Silti joskus kuulee kuinka ystävät hylkää. Se on semmoinen väite että uskallan vaikka väitellä aiheesta. Siihen nimittäin tarvitaan aina kaksi, nimittäin olemaan ystävä. Se ihmissuhde, parhaimmillaan ne kestää pidempään kuin parisuhde. Se on tietenkin rennompi versio parisuhteesta, voi mennä pitkiäkin aikoja ettei nähä tai kuulla toisista mitään - koska sehän on normaalia että kaikki elää omaa elämäänsä. Hyvänen aika sentään, soeta tai laita tekstaria että oisko kahven paikka! Yksin ei voi mitään suhdetta ylläpitää. Eikä voi olettaa sen toimivan yksipuoleisena.

Toinen toista tuppaa mäessä ja mäen alla, jakaa murheet ja ilot. Niin sen kuuluu aina mennä, palvelus palveluksesta. Olit sinä sitten ollut vaikka koiranruokakuriirina tai koiravahtina, olkapäänä, reissukaverina, kyytabletinhakijana tai muuttoapuna - toiselta odottaa sitä avunpyyntö mihin vastata. Ei voida olettaa tulevan apuun jos sitä ei pyydä. Ei minullaKAAN ole ennustajan taitoja saatika kristallipalloa. Ystävät kestää mielipiteet, puhuttaisiin vaikka hullusta susikannasta ja pihasta koiria vievistä häiriköistä.

On oletettavaa että tämä systeemi toimii molemminpuolin, ollaan kiinnostuneita vaikka toisten harrastuksista vaikkei todellisuudessa kiinnostais tippaakaan. Ei se maailman sillätavalla pyöri että vain oma napa on päällimmäisenä. Siksipä onkin armeliasta lähteä kelkkamessuille tai lastenvaatekutsuille, risusavottaan tai penkomaan kirpputoreja. Vain koska saapi yhteistä tekemistä.


Pitäsi koirien tavoin ottaa kerralla homma käsittelyyn, nakkautua vaikka lumihankeen pyörimään ja ajatuksie selvittämään! Minun matkaan voi änkeytyä lenkille melkeen jokapäevä Varisjärven maastoon, en vaan jokapäivä viiti kysellä kaveripiiriä läpi - ihan siltävaralta ettei tule paha mieli kelleen. Sillontällön laittelen koodia tuttuille että lenkkiseuraa vailla, jos ei useammankaan kysymisen jälkeen tärppää, kysymisen into hiipuu. 

Mulle henkilökohtaisesti ystävyys on kahen kauppa. Jos ja kun minä autan ja kuuntelen, on toisenkin velvollisuus olla siinä osassa. Kaikilla on joskus suruja, murheita, kipuja, sairautta, elämä mullinmallin - ei pelkästään yhdellä kourallisella ihmisiä maailmassa.


Mulle on elämän varrella siunaantunut vaikka minkälaista tilannetta ystävien "takia" ja olen niistä hyvinkin onnellinen - minulle on suotu tilaisuus näyttää että minuun voi luottaa. Ja olen voinut kysyä heiltä vastavuoroin jeesiä, joskus sitä apua kuitenkaan saamatta. Silloin sapettaa että en koskaan enää suostu mihinkään kissanristiäisiin apulaiseksi tai korjaa tietokonetta tai käytä autolla kaupassa - koska minäkään en saa apua. Mutta en viitsi katkeroitua, sen verran on kova tuo iho että kärsii sapettaa melkoisen paljon ennenkuin alkaa ratkeilla liitoksistaan :)

Aion jatkossakin auttaa ystäviäni jotka sitä apua pyytää. Otan koiran keskellä yötä hoitooni kun lähet synnyttämään, vastaan sulle puhelimeen kun olet just viemässä kuolemansairasta koiraasi klinikalle tai haen sinut jatkoilta sunnuntai-aamuna toiselta puolen kylää. Sitä varten minä olen, kun kysyt vaan - tässä minä olen :)


Mutta se siitä, ihmisiä tulee ja menee - ja aion jatkossakin pitää samaa linjaa ihmissuhteissa - minä soitan jos on asiaa, sinä soitat jos on asiaa. Ja jos en ole soittanut sulle vaikka neljään kuukauteen - en ole sinua silti hylännyt, ole hyvä ja ota kännykkä kouraasi ja kysäise mitenkä pyyhkii.

Ystävät voi soittaa niinkin typeriä asioita että mitä sulla on leivän päällä. Tai ystävä voi kiireen vilkkaa hakea Maxista tarjouslonkeroa jos työläinen ei itse ehdi töiltään ennen sulkemisaikaa. Tälleen se toimii! Sitten ne voijaan yhdessä vaikka juua kiitoksena palveluksesta!



Tätähän se elämä on, tulee asioita vastaan jotka voi koiranpaskan tavalla kaataa roskapönttöön ja jatkaa elämää :) 



Käyttäkää aikanne niihin jotka käyttää aikaanne teihin ♥
On olemassa ihmisiä vaikket vuoteen olisi kuullut hänestä pihaustakaan, jutut jatkuu samoina siitä mihin ne viimeks jäikään. Ehkäpä siinä on se salaisuus, kumpikaan ei pidä toistaan itsestäänselvyytenä. 

Parisuhde vaatii myös samanlaista työtä, toisen auttamista mäessä ja mäen alla. Itse noron kourissa maatessani mies otti nartut ja lähti niiden kanssa "vähän pyöräilemään". 18 kilsaa ne meni tässä pitkin kotikontuja! Sata pistettä ja tasan varmasti lähen ens kerralla Mansen Mörinöihin enkä jää istumaan autoon minkään koneliikkeen pihalle.



Tässäpä on loppuun vielä kiteyttävä lause: tee toisille niinkuin haluaisit itselleenkin tehtävän.
Se on "Kultainen Sääntö" vuodelta 1500 luvulta Euroopasta, pitää pirun hyvin paikkaansa.


Posio RN 7.5.2016


Taas jälleen kerran, sinne sertijahtiin lähettiin akkain kanssa. Mies joka talossamme asustelee, lähti kisamakkarapalkalla hovikuskiksi ja viralliseksi koiranraapijaksi ja reissuketjuksi. Miten sitä nyt voesi vielä kuvailla. Kaunis aurinkoinen ilma, tuulinen kuitenki että koiraeläimillä oli oikein lokoisat oltavat :)

Tuttuja koiria oli kehänvarrella, Rovaniemen ja Kemijärven näyttelyistä - malamuuttipuolelta oli kans tuttu tyyppi jo useamman ryhmänäyttelyn tiimoilta. Mukavaa että tälleen tapaa vain tietyissä paikoissa tiettyjä ihmisiä :) Voi mennä morjestelemaan ja jakaa hirvenmaksanamuja.

Kehä oli myöhässä ja sen verran etukäteen tarkastelin tilannetta että tuomari juoksutti todella paljon. Mietin vaan mitenkä joskus paukahtanut jalkani kestää nurmikolla kirmailun tennareissa. Koitin sitoa kengät jalkaani ettei pottuvarpaassa verikään kiertänyt.

Taigalla oli yks luokkakaveri, me saatiin kuitenkin ERI ilman SA:ta, tuomarin näkemys oli että Taigalla on ikäisekseen älyttömän syvä rintakehä - ei saisi syventyä ollenkaan. Se siitä, koira vaihtoon ja lihapullatäydennys farkkujen perstaskuun. Killeriina esiintyi kuitenkin edukseen, ei heittäytynyt selkärangattomaksi lierolonkeroksi tuomarin lähestyessä tai koittanut murskata sen nenää. Malttoi juosta sievästi eikä tällä kertaa paskantanut kehään.... Hyvä Taiga!

Venuksella oli kolme luokkakaveria, joista me sitten päästiin ekalle pallille SA:n kanssa. Kilpailuluokassakin kiilattiin edelle ja taas se vanha hauska tunne verien kuohumisesta hiipi suonistoon. Siitä suoraan valittiin paras narttu, samalla kaavalla mentiin, tuomari viitteli ykköspallille ja kätteli. Kehäsihteeri vinkkasi silmää ja kysyi että kelpaako serti. No mitäpä luulet kelepaako, sikshän täällä ollaan damn :D Ei muutaku sertie ja ruusuketta kouraan.

Isäntä ja Taiga olivat sillä väliin hävinneet omalta paikoiltaan, kuulin Taigan rääkyvän melkoisesti ja esittävän villihevos-showtaan kun oltiin mamman kanssa kehässä. Onneksi huskyihmiset tietää ettei tässä ole mitään hätätilannetta kyseessä, on vaan elämäänsä vittuuntunut teini joka purkaa kaiken ängstinsä kiljumalla.

ROP-kehässä sitä juostiin. Juostiin ja juostiin. Vielä kerran juostiin. Meinas henki ja usko loppua - lopultakin se päätti! Uros vei ROP-tittelin ja me saatiin hyvin ansaittu VSP :) IHANAA!



Isäntä nappasi meistä sertikuvat, kasattiin retkituolit ja hyvästeltiin kehätutut - lähettiin äkkie kohti pitsapaikkaa. Koirat pisti kerralla nukkumaan, olivat ihan poikki siitä odottelusta ja hälinästä. Taiga varmaan väsyi siitä ränkymisestä, mokoma tursas.


Siinä oli meidän näyttelyura, kolme sertiä. Niitä niin kovasti on metästelty, kierrelty kehiä ja tässä se nyt oli. Jotenkin haikea olo mutta jotenkin helpottunut ja levollinen mieli - yksi etappi on taas selän takana. Venus mahdollisti kaiken tämän näyttelyharrastuksen, tuntuu kyllä mukavalta että päästiin maaliin saakka! Vielä se kisakoetulos - sitte FIN MVA <3 Ens talveksi tekemistä että saadaan valjakko kasaan ja reeniä alle!



Katsotaan josko joskus huvittais kierrellä keräilemässä cacibeja, yks tarttis suomen kamaralta ja loput sitte jostain muualta. Saapi nähä, onhan mulla tuo Taiga jonka kanssa "tahkota" :)

BOB Black Happies Dalton BOS Winter Chaos Flame of The West © Victoria Ryytty

Mukavasti on meidänkin vitriini saanut täytettä. Monenkin mielestä nuo ruusukkeet ja pahviläpyskät on joutavanpäivästä roinaa. Mulle ne on muistoja hetkistä joidenka takia ollaan pistetty ihtemme ja koiramme likoon, on reenattu ja kuljettu, yritetty uudestaan ja uudestaan. Ja sittenkun se tavote on saavutettu - miks heittäisin muistot mäkeen? En miksikään vaan hankin isomman vitriinin xD



ROP/VSP ja SERT-palkintoina ei yleensä ole muutakuin ruusuke ja pysti - nyt oli Pentikin 1,5l keraaminen kuppi! Saapi koerat uuven juoma-astien vai ottasikko itelle murokupiksi... 


Taigan kanssa Kajaanin ryhmikseen kesäkuun alussa.. Mutta seuraavaksi arvon yleisö, arvostelut:

Tuomarina Maija Mäkinen:

Taiga: "1-vuotias feminiinen narttu, jolla melko hyvät mittasuhteet. Raajakorkeutta voisi olla hieman enemmän. Kaunis pää ja ilme. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Kaunis niska. Vahva selkä ja häntä. Hyvin kehittynyt runko. Tasapainoiset kulmaukset. Sopiva luusto. Hyvä häntä. Hyvät käpälät. Liikkuu tasapainoisesti mutta etuaskel voisi olla pidempi. Ihastuttava käytös. Hyvä turkki joka kauniissa kunnossa." JUN ERI1

Venus: "5-vuotias feminiinen narttu jolla hyvä rungoon pituus ja ylälinja. Hyvä pää ja ilme. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Kaunis kaula, hyvä runko. Riittävä raajakorkeus. Etuosa voisi olla paremmin kulmautunut, hyvin kulmautunut takaa. Hyvä luusto, hyvä häntä. Hyvänlaatuinen karvapeite. Liikkuu hyvällä askeleella ja oikealla teholla. Hyvä häntä, miellyttävä käytös." 
KÄY ERI KÄK1 SA PN1 SERT VSP

Ei pöllömmät arvostelut, hännät on kyllä hyviä täytyy sanoo ;)