26.12.2014

Hiskien joulu

"On hanget korkeat nietokset". Nojaa, aurapenkat ehkä puolenmetrin tienoolla. Pakkasta parraina päivinä -27!! Arvaatte varmaan mikä herrasväki tästä tykkää.. Parasta mitä jouluna voi tehä, on juosta suuna päänä pitkin lumisia mehtiä, tarttua kaiffaria persposkesta ja antaa sille oekeen kunnon lumipesu! Että tekee kutvosta! :D





Dimmullakin helpottaa mitä viileämpi keli, sillä ei tartte enää heittäytyä viilentymään - riittää että puree välillä aurapenkkoja ;)



Kurpan väliviilentymiskeino näyttää siltä että penkkaa pitää tukea..





Tämä kuva on otettu aatonaattona, kello oli ehkä puolessapäivässä ja silti melkoisen hämyisää.. Ei paljon valosilla kuvilla juhlittu ylivirittyneiden piskien kanssa :D



Tätä hullunmyllyä riittää pakkaslenkeillä, Venus juoksuttaa poikia. Kurko menee aina samaan lankaan ja yrittää kovasti pysyä perässä - siinä kuitenkaan onnistumatta. Dimmu tyytyy kohtaloonsa ja jättää leikin sikseen. Tai sitten se yllättää Venuksen oikaisemalla mutkia tai puskia.... Varo vaaraa!



Pakkaskeleillä ja jonkunnäkösellä hangella koirien juostessa myös myyrät ja hiiret saapi vipinää kinttuihinsa. Hauskannäköstä toimintaa, vois melkeen itekki liittyä hiskien ilakointiin kun kettuhyppyjä tehhään kymmeniä peräkkäin ja kaivetaan niin pirusti.. Hiiret varmaan nauraa partaansa kun juokseevat hankien alle piiloon..



Hiskit vietti joulunsa omassa tarhassaan, kera lihaisten ja runsaiden poronluiden! Joulupukkia eivät siis päässeet näkemään.. :/ Joulupäivänä ja tänään Tapaninpäivänä koerot pääsi lumikenkäsafaroimaan, moitteettomia kinkunsulatusapulaisia :D



9.12.2014

Helsinki Winner ja Voittaja 2014 - näyttelyn tulokset

Perjantai-aamuna alotettu 650km pitunen menomatka sujahti nopsaan, ajokeli vaan oli surkea kun räntää räpytti niin perkeleesti. Autosta loppui kesken matkan yllätysyllätys kusineste ja välillä piti pysähtyö pesemään autosta SIVUIKKUNOITA ja valoja. Ihan jeesuskeli, pyyhkijät meni vituksi myös - mutta perille päästiin :D Sanon minä, että jos joku vielä väittää tykkäävänsä näistä räntäkeleistä niin saapi avokämmenestä.................. 

Eli meijän köörissä oli Venus, Typy-lappari sekä Milo & Yoda-mittelit. Koirat jotka ei oo eläessään toisiaan nähneet, niin iskettiin vaan kuule vapaaksi hotellihuoneeseen. Ajattelin että varmasti joku kahakka on aluksi, van mitästä paskaa! Olivat niinku oisivat samasta laumasta kaikki. On se heleppoa matkustaa koirien kanssa jotka on noin hyvätoimisia uusien lajikumppaneiden kanssa. Ja varsinkin kun on pitkä matka autossa takana, varmasti väsyttää ja ouvoksuttaa kaikki tämä hullu hulina. Venus, joka ei oo muualla käyny kuin Kajaanissa niin oli isolla kirkolla ihan oma ihtesä :)



Venus pääsi kokeilemaan hissiä, se ei aiheuttanu paniikkia. Liukuportaat, no panic. On se heleppo piski. Ja niin heleppo kaveri ettei tehny kuin yhen kerran koko reissussa paskan :D 



Veenu muuten tilasi kotiin uuven sängyn. Semmosen jonka alle voi mönkiä nukkumaan. Hotellissa oli kaks sänkyä ja kaks seinältä nostettavaa varasänkyä. Minä nukkuin sitte varasängyssä ja Venus sen alla. Kerrosmeininkie! Nukkuminenkin luonnistui hyvin, ei ressannu ja söikin mitä annettiin. Onneksi koira nukkui hyvin ennen seuraavan aamun koitosta :)



Asiaan siis. Lauantailta ei ollut yhtään kuvia (omat kameravehkeet oli kiltisti koko matkan ajan vaatteiden pehmustamana laukussa..), mutta ehkäpä niitä ajan saatossa jostain löytyy :) Heti ensimmäisenä messarin sisuksiin päästyäni alkoi haravointi että mistä löytyy kehä 40.. Se olikin onneksi lähellä, häkkiä ei tarvinnut pitkään kantaa! Kuusamon vahvistukset oli onneksi varannu häkkipaikan niijen vierestä. Koira häkkiin ja ostamaan snakea ja häkin päälle vilttiä. Kummatkin löytyi, sitten vaan kehiä seuraamaan :) Linda-kamuli tuli mulle kaveriksi kehän seuruuseen ja milloin minkäkin pitäjäksi :D 


© Maria Kärnä

© Maria Kärnä


Tuomari oli Robert Blümel, Itävaltalainen hongankolistelija tatskoineen ja läväreineen. En heti hoksannut mistä tuomari tykkää, mutta kilpailuluokkien alkaessa kävi selväksi että lyhytjalkaiset oli hänen mieleensä. Viis miten koira liikkuu tai esim. millainen häntä koiralla on. Hyvä asia oli, että se arvosteli nopeasti. Meillä oli pikkunen kehä, jossa 7 avoimen luokan narttua kaasutteli peräkanaa - AHDASTA! Venuksen kanssa kun pitää saada vauhtia juoksuun, mutta meininki oli sama kuin Tuusulanväylällä - roikutaan toisten puskurissa.

Mutta tulokset meni lauantailta näin:
AVO ERI AVK3
"3,5 years. Very nice bitch. Attractive head and expression. A bit high on legs. Enough angulated in front, well angulated in rear. Strong neck, correct topline. A bit narrow behind. Correct side movement."

"3,5 vuotias erittäin kiva narttu. Viehättävä pää ja ilme. Hieman korkearaajainen. Tarpeeksi kulmautunut edestä, hyvin kulmautunut takaa. Vahva kaula, korrekti ylälinja. Hieman kapea takaa. Korrekti sivuliike."

Neito pitkäkinttu nukkui kehän laidalla ties missä asennoissa, vuoroa odotellen ja meininkiä katsellen. 

Onnea lauantain sijoittuneille ja voittajille! =) 

© Johanna Ojala

Sunnuntaina meno olikin sitten toenen. Tuomarina brittiläinen huskykasvattaja Caroline Kisko. Kehän laidalle oli ilmestynyt erinäköstä porukkaa, totesin Lindalle että eihän meillä oo mittää mahiksia! Mutta ei muutaku reippaasti kokeilemaan.

Tuomari kävi koiran läpi oikeasti, eikä vaan pintapuolisesti kokeile selältä ja kato hampaita. Tsekkasi tassuista lähtien! Tuomarin pöydän edessä seistä jökötettiin kukainenki vuorollaan tovin aikaa, selkeesti se paneutu asiaan eritavalla. Mikä minun mielestäni hyvä. Pelotti että mitähän tästä vielä tulee kun tuomiota ei kuulu. ERINOMAINEN!!!!!!!!!!! Ei saamari, meinasi hunajat valuo housuun. Päästiin heti kilpailuluokkaan, jossa tuomari juoksutti koirat taas uudestaan ja myhäili harjottelija-arvostelijan kanssa voettajaa. Ei helekkari, me päästiin toiselle pallille ja SA!! Siinä vaiheessa ajattelin että tämänpäivän erinomainen on paljonkin arvokkaampi kuin tappijalkatykkääjän. HUH ja ei muutaku outtelemaan parasta narttuo.

© Johanna Ojala
Venuksen kanssa tokoillessa se tarjoaa ties mitä liikkeitä jos palkkatiheys laskee. Nytkin se välillä heitti päätä sennäkösenä että tulee sivulle, mutta onneks ei! Yhen kerran kun korjasin koiran asentoa, koitin käskyllä pysäyttää sen liikkeestä että jää mahd luonnolliseen asentoon ilman asettelua - se saakeli tipahti patioon.... :D No, mutta käytös oli kuitenkin hyvä, niin kehässä kuin kehän laidalla.

Venus oli käyttistuomarilla ainut 110% pullamössökoira joka oli sertin arvoinen, että on siinä perkele jo leuhkimista! Tuomari juoksutti taas ja kävi tsekkaamassa uuvestaan. Kun hää alako luetella että "you're first, you're second..." ajattelin hyvillä mielin että kyllä me ollaan hyviä kun päästiin koko PN-kehään, mutta sehän tulikin meidän luokse ja oltiin neljänsiä!! Minä joka en jännitä näyttelytilanteita enkä pode vatsanväänteitä tuommosissa tilanteissa, meinasi jalkoja vapisuttaa. ME, siis ME kaks jotka ollaan tultu tynnyristä jumalan selän takaa - semmosen arvioijan silmien alle joka ite saakeli kasvattaa huskeja ja vielä käyttää niitä tarkoitukseensa ja varmasti tietää mistä tykkää ja mistä pitää rokottaa - oltiin neljäntenä kaikista nartuista! 

Tuomari kävi sijoittuneet läpi, kätteli ja kiitteli. Ja mulle se sanoi että päivän paras pää ;) omg. Hyvillä mielin lähettiin Lindan kanssa kiertelemmään ja kahtelemmaan. 

Tässä vielä vielä tulos:
AVO ERI AVK2 SA PN4
"Beautiful head and lovely expression. She has an excellent outline and good angulation, altough she is a little wide in front. She is in lovely coat and overall presents a pleasing total."

" Kaunis pää ja ihastuttava ilme. Hänellä on erinomaiset ääriviivat ja hyvät kulmaukset, vaikkakin hän on hieman leveä edestä. Hän on ihastuttavassa turkissa ja kaikinpuolin näyttää kokonaisuudeltaan miellyttävältä "

Olin sunnuntain ERInomaiseen todella tyytyväinen. Hyvillä mielin sai kotiin lähteä, uudet kujeet sitten tammikuussa Kajaani KV:ssa pallohallissa :)

Onnittelut sijoittuneille ja palkituille!

Kotimatka voi siis alkaa, kaikki matkalaiset ja koirat kyydissä! Vettä sateli tuonne Kuopion huudeille asti, siitä sitten alkoi tulla räntää ja lunta. Loput matkasta tuli TODELLA paljon lunta, minä väsyneenä ratissa. Onneksi päästiin perille turvallisesti, Kuopiossa tankkauspysähys ja Elinan sekä Hulimötkön ensitreffit. Sieltä lähti matkaan jouluisen kuosin saanut paketti - jonka sai avata vain Kimmon seurassa. Meinasi olla vähän hauskaa pakettie purkaissa, ja Dimmu sai kunnian olla muotinukkena paketista löytyneelle kossu-lippikselle! Kiitos tytsyt, kosto elää ;)


Todellakin ens vuonna uudestaan! 

27.11.2014

Valmistautuminen Helsinki Winner & Voittaja-näyttelyyn

Maalaiset kaupunkiin, oikeen viikonlopuksi! Mitähän siitä tuloo, muuta kuin sanomista?

Venus yllätti eokkonsa TAAS. Nimittäin alottamalla aggressiivisen kaljuuntumisen...... Ei varmaan erota sitä pian kojootista. Nyt sille on silittelykielto, paijjauskielto :D Ja sitä ei pestä näyttelyihin kokonaan, pakko varmaan kuivapesuaineella sutasta pahimmat kohdat - mahan alusta, perspuukkeri ja jalat. No, sillehän ei toki voi mitään - mutta harmittaa! Biotiinia olen antanut maanantaista asti, mutta tuskimpa se kerkee vajaassa parissa viikossa vaikuttaa.




Mutta mitä sinne mukaan? Koira ja näyttelylaput. Vinkkivitosia kaivataan. Metallinen häkki, koska en haluo samaa naurunremakkaa kuin Siikajoen ryhmiksessä Venuksen lävistäessä kangashäkkinsä luukun ja juoksentelemalla karhukoirien sekaan keskari pystyssä...

Kannattaako kulettaa näyttelytuoli kotoa, vai ostaakko se paikanpäältä? Vai otanko ukkivainaan pilkkirepun jossa sekä reppu että tuoli samassa...............

Entäs omistajalle? Terveisin maalaistollukka on tulossa. Pelottaa omasta ja kanssamatkustajienkin puolesta! :D




10.11.2014

Rekiretkelle, käymmä matkahan!

Meille tänne taevaan isän selän taakse sateli tiistai-keskiviikkoyönä 30 senttie lunta, ikävä kyllä nyt ikkunasta katselen kuinka vesisade pieksää nietoksia alas. PASKA LOSKA!!!!!! Vituttaa kuin pienen oravan jäistä käpyä, kaikki on märkää, liukasta, pimeää, RUMAA! Ja joku ihme vielä tykkää tästä? Hoh!

No, kerettiin me pikkusen nauttimaan näistä hangista, lauantaina dumppasin pakun täyteen rekiretken varusteita, Turun sinapista pikku-Björkikseen. Oli kuumat kaakaot, valjaat, liinat, kirves, kamera ja jopa muistikortti tällä kertaa!

Pakkasta aamulla -8, ja melekonen vinkka joka pyyhkäsi läpi paksunkin takin. Sai hyvällä omallatunnolla pukeutua Sinisalon persetopattuihin toppahousuin ja karvareuhkaan!



Mökkitie oli vielä linkoamatta, joten tarkotuksena oli ajaa umpista tietä mökille 5 kilsaa, pysähtyä siellä hetkonen ja ajaa sitte lingottua tietä takasin! Sepäs passaa. Kiihkoille koirille alkupätkään umpihankea, saavat pahimmat viiraukset purkaa puuterilumeen.



Valjastin kokeilun vuoksi riistaviettisen pariskunnan kärkeen, Siska ja Venus siis pääkallopaikalle. Michelinmies-Dimmu ja punaparta-Kurko pyörään. Mökkitien yli oli mennyt aamun aikana parit hirvet, Siskalla meinasi karata lapasesta viettinsä kanssa - mutta pienellä perkeleellä jatkoi eteenpäin. Jes! Hyvät vauhdit saatiin kun tuoreita jälkiä risteili koskemattomalla rekireitillä.



Facebookin siperianhusky-yhteisöstä jäi hyvästi mieleen konkarin neuvo nuoremmalle harrastajalle valjakon lähtöön. Anna raivon kasvaa. Käytin tätä vinkkiä nyt hyödyksi, enkä yrittänytkään hiljentää ja hillitä koirien möykkäämistä lähdöissä. Tulta perseessä jokaisella, jopa Kurko kaikessa hiljaisuudessaan alkoi määkimään :D



Venus oli yhtä tehokas kuin aina ennenkin, sairaaaaaaaan pitkällä ravilla veteli menemään, poikien laukatessa. Siskan korvaan se välillä kuiskutteli, mitä lie rakkauven tunnustuksia vai tsemppisanoja. Jännä tapa, jota en ole muilla tavannut. Liekkö yleistäkin?



Isä tulikin rattorilla vastaan, sammutti lingon ja me saatiin mennä käynnissä olevasta vanhasta ja rupisesta Fordista ohi. Isän videokamerassa on tästä video, aion pölliä sen ja näyttää sen teillekin :) Ollaan kohdattu rekireissuilla ties mitä ajoneuvoja. Oli muuten hirvimiehillä naurua suupielessä kun vastaan tulikin vähän erikoisempi menopeli - harvoin näkee näillä selkosilla koiravaljakoita!



Susista ei tällä kertaa ollut havaintoja, onneksi. Kirves oli kuitenkin turvana rekipussissa. Päästiin linkoilemaan mutkikasta mökkitietä sileällä pohjalla, kiviäkään ei tarvinnut väistellä.



Vähän tylsiä tämmöset koiranpersekuvat jalaksilta käsin, otetaan siis vastaan valokuvausjelppiä ;) Tämä oli kunnollinen vetoreissu koirien hierotuksen jälkeen, ja Kurpatti veti paremmin. Tai sitten silläkin kerkesi se raivo nousta! :D Olin tyytyväinen sen työskentelyyn, kun tuommoista olisi aina.




Pienen hetken päästä oltiinkin rauhallisuuden ja tyyneyden tyyssijassa, mökillä. Koirat pääsis juomaan ja keräämään voimia kotimatkaan. Matkaa yhteen suuntaan tulee 5 kilometriä.



Siskalla ylikuumenee, overheat!!





Dimmulla oli niiiiin kuuma, että ihan piti hartaasti ja pitkään vetää happea. Tai sitten vauhti näiden jänisten seurassa oli liian kova. Dimmu ois omiaan sammari tai malamuuttiporukkaan. Ei vauhti, vaan se voima. Dimmun motto onkin; hätäilemällä ei tule kuin kusipäisiä lapsia. Tuolla megaturkilla ja alati lämpenevällä kelillä lie osuus asiaan?



Mökille oli tullut talvi, ihana kuuramaisema ja jäätynyt järvi.










Kaikessa laiskuudessaan makkaranpaistoonkin keksin joutessani automaatin. Helppoa!



Kotona illalla näky oli suorastaan unelias. Meiltä muuten löytyy siperialaisia myös sohvatyynyjen välistä.






10 kilometrin rekireissu, välissä vietetty evästauko ja koko päivän kestävä raitisilmamyrkytys teki tehtävänsä. Sammui koko joukko kuin saunalyhdyt kotiinpäästyään!

Ja Siska söi ekaa kertaa kerralla kuppinsa tyhjäksi melkeen samassa ajassa kuin omat hiskit, heureka! Melkein teki mieli antaa lisää ruokaa, van sitten tulin järkiini :D

Nyt ulkona on +4 lämmintä, kaikki näyttää TAAS sulavan. Paskaa.

Pieni viteonpätkä jalaksilta käsin :)



16.10.2014

Hiskit hiplattavana

Kajaanin reissu alkoi hyvin. Autokuski ja hurvitusten maksumies, jota myöskin koiranomistajaksi kutsutaan - oli heti silmänsä aukaistuaan tajunnut olevansa aikataulusta myöhässä. Empä usko että kukaan naisihminen lähtee niin äkäsesti kaupunkiin! Äkkiä vaan luottokuteet, pipo ja ulkoilupuku niskaan ja menox!

Meillä oli päivän ekkana suunnitelmana Anniinan lauman kanssa treffit Lohtajan koirapuistossa Wetterin vieressä. Nepäs olikin oikeat rakkauden treffit. Venus sai tällä kertaa olla ihan rauhassa ja rälliä omiaan........... Kurko ja Juno. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä :D



Lunan ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sen mielestä kaikki tämä joutava hämmennys oli ihan typerää! Paitsi keppi! 



Kurko, joka ei välitä Venuksestakaan juoksujen kuumimpina päivinä - koitti jyystää tätä vuoren kokoista mustanpuhuvaa silkkiturkkista teinaria! En voi käsittää tuota koeroo. Kai se löysi sielunkumppaninsa :D Niillä oli niin kivaa, kuin oisivat tunteneet aina.



Tarkotus oli viivähtää puistossa vain hetki, Anniinan lähestyvän tentin takia - mutta siinäpä se meni reilu tunti koirien hulmuamista katellen! Pakattiin Juno ja Luna emäntineen ja pyörineen valkoisen tilaihmeportterin kyytiin ja vietiin porukka kämpille :) Kivaa oli, Kurko varmaan haluaa tulla kylään mahdollisimman pian uudestaan!



Ja sitten itse aiheeseen, miksi Kajaaniin lähettiin ihan koko lauman kanssa. Koirille oli hierotusaika varattuna. Aluksi ajattelin että mahtaako siitä tulla mitään kun otin kaikki koirat kerralla, mutta hiskit käyttäytyi jälleen kerran malliikkasti - joten uskallan edelleen vierailla trion kanssa lähes missä vaen.

Hieronta suoritettiin Mustissa ja Mirrissä. Odoteltiin hetki liikkeessä omaa vuoroamme. Nuuskittavaa toki oli, ja Dimmun karvainen berberi sai lapsiasiakkaalta ison halauksen! Olis tarjonnut myös koirien namuja omasta taskustaan, mutta itse taapero totesi että ei saa antaa vieraalle - reipasta!

Hierojana toimi siis Sanna Uhlbäck, Kuhmolainen karpaasi, beussien ja parsonien kasvattaja, jolta saa niin ruokintaan kuin lihashuoltoon apua :) Sanna kävi pitämässä meidän omalle Doggaajat-yhistykselle raakaruokintaluennon keväällä. Olen ollut hänen koirahierontakurssillaan joskus vuonna kirves ja miekka, silloin oli olemassa vain Kurko.



Ehottelin Sannalla heti alkuunsa että Dimmua veikkaisin eniten jumissa olevaksi. Puhuttiin siinä koirien terveystilanteista, luustokuvista, ruokintapuolesta ja ylipäätään kaikesta mitä koiraihmiset parituntisen aikana voi puhuakaan! Alotettiin Venuksella. Sen villihevosluonne tuli jälleen kerran esille kun piti pöydälle pistää kyljelleen, aikansa kun piteli ja puhutteli paikallaan niin alkoi Lyyti  kirjottaa. Venuksen lavat oli jumissa, hyvin antoi sitten hieroa kun rentoutui.

Kurko oli enemmän ku mielissään pöyvälle pääsystä. Se kävi kesken Venuksen muokkauksen norkoilemassa pöydän laidalla että joko hän pääsöö! Kävi painamassa päätä Sannan syliin. Hoh, hätäinen mies. Kurkon lavoista löytyi superjumit ja reisistä myös. Jossain välissä tämä punaparta otti hierojan sormet suuhunsa, teki ilmeisesti niin kutvosta että piti huomauttaa? Muutenki makeaan paikkaan osuttuaan koira mutjusi pöydällä ja vispasi häntää, haukotteli ja nuoli huuliaan. Muuten Kurko kuunteli hieronnan todella hyvin, selkeesti nautti siitä vaikka välillä teki kipeetä. Jumit aukesi, ja samalla tais aueta hierottavan peräsuoli. Rupesi jätkä työntämään semmosta kaasua että silmiä kirveli! :D



Viimeisenä oli vuorossa Dimmu, jonka käsittelyä vähän jännitinkin sen spondyloosin ja kolmivarvastassun olemassaolon takia. Tuttuun tyyliinsä Nalle-Kalevi retkotti pöydällä leivottavana. Muutaman kerran piti pillittää, herkkänä kaverina ei tartte isokaan asia kyseessä.. Mutta uskokaa tai älkää, Dimmu oli kaikista vetreimmässä kunnossa näistä :O Rinnassa oli vähän kireyttä, muuten oli notkeata poikaa. Voe luojan kiitos!! Minä jo ajattelin että se on mallia rautakanki, mutta ei :O

Sanna heitti mielenkiintosen asian esille, että Dimmun spondyloosi voesi johtua varvasmuutoksesta. Tassun asento on muuttunut varpaan leikkauksen myötä, kolmivarvasjalka on siis "alempana". Vertauskuvallisesti toisessa jalassa korkkari ja toisessa lättäkenkä. Hän kertoi että rintarangan muutokset on äärimmäisen harvinaisia noin nuorella koiralla. Dimmun spondy todettiin kaks vuotta sitten (3v), varvas leikattiin aikasemmin (1v). Ja nikamat oli kuitenki kerenny luutua JO, mikä tarkottaa että ne muutokset on ollu siellä pitkään. Tauti ei kuitenkaan ole edennyt, mikä sekin kielii jostain erilaisuudesta. Ja onko kippuravarvas ollu pennusta asti, jota koera on sitte varonu ja nivelet joutunu koville.

Tämä oli tärkeä tieto, todellakin. Ja edelleen neuvoksi saatiin mahdollisimman paljon vapaana liikkumista, jotta selkä pysyy hyvässä kunnossa. Kipulääkkeitä tms ei ole tarvinnut antaa, MSM:ää menee ruuan mukana.


Koirat eivät häiriintyneet toisistaan, vaikka hönttäsivätkin aluksi huoneessa ja tutkivat kaikki paikat roskakoria myöten. Kurkon ollessa käsittelyssä, näytti kaaoslapset ottavan rennosti! :) Kyllähän se tunnin reissu  koirapuistossa ja sen jälkeen kaupungissa kävely väsyttää! 

Olipa mukava reissu, aion ehottomasti hierottaa koirat uudestaankin - nyt sitte reippaana koerana reenataan lisää talvea varten ja kassellaan onko hierotuksella vaikutusta valjaisiin :)

ADJÖÖ!

TÄSSÄ linkissä loputkin kuvat Junon ja Lunan treffaamisesta :)