16.10.2014

Hiskit hiplattavana

Kajaanin reissu alkoi hyvin. Autokuski ja hurvitusten maksumies, jota myöskin koiranomistajaksi kutsutaan - oli heti silmänsä aukaistuaan tajunnut olevansa aikataulusta myöhässä. Empä usko että kukaan naisihminen lähtee niin äkäsesti kaupunkiin! Äkkiä vaan luottokuteet, pipo ja ulkoilupuku niskaan ja menox!

Meillä oli päivän ekkana suunnitelmana Anniinan lauman kanssa treffit Lohtajan koirapuistossa Wetterin vieressä. Nepäs olikin oikeat rakkauden treffit. Venus sai tällä kertaa olla ihan rauhassa ja rälliä omiaan........... Kurko ja Juno. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä :D



Lunan ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sen mielestä kaikki tämä joutava hämmennys oli ihan typerää! Paitsi keppi! 



Kurko, joka ei välitä Venuksestakaan juoksujen kuumimpina päivinä - koitti jyystää tätä vuoren kokoista mustanpuhuvaa silkkiturkkista teinaria! En voi käsittää tuota koeroo. Kai se löysi sielunkumppaninsa :D Niillä oli niin kivaa, kuin oisivat tunteneet aina.



Tarkotus oli viivähtää puistossa vain hetki, Anniinan lähestyvän tentin takia - mutta siinäpä se meni reilu tunti koirien hulmuamista katellen! Pakattiin Juno ja Luna emäntineen ja pyörineen valkoisen tilaihmeportterin kyytiin ja vietiin porukka kämpille :) Kivaa oli, Kurko varmaan haluaa tulla kylään mahdollisimman pian uudestaan!



Ja sitten itse aiheeseen, miksi Kajaaniin lähettiin ihan koko lauman kanssa. Koirille oli hierotusaika varattuna. Aluksi ajattelin että mahtaako siitä tulla mitään kun otin kaikki koirat kerralla, mutta hiskit käyttäytyi jälleen kerran malliikkasti - joten uskallan edelleen vierailla trion kanssa lähes missä vaen.

Hieronta suoritettiin Mustissa ja Mirrissä. Odoteltiin hetki liikkeessä omaa vuoroamme. Nuuskittavaa toki oli, ja Dimmun karvainen berberi sai lapsiasiakkaalta ison halauksen! Olis tarjonnut myös koirien namuja omasta taskustaan, mutta itse taapero totesi että ei saa antaa vieraalle - reipasta!

Hierojana toimi siis Sanna Uhlbäck, Kuhmolainen karpaasi, beussien ja parsonien kasvattaja, jolta saa niin ruokintaan kuin lihashuoltoon apua :) Sanna kävi pitämässä meidän omalle Doggaajat-yhistykselle raakaruokintaluennon keväällä. Olen ollut hänen koirahierontakurssillaan joskus vuonna kirves ja miekka, silloin oli olemassa vain Kurko.



Ehottelin Sannalla heti alkuunsa että Dimmua veikkaisin eniten jumissa olevaksi. Puhuttiin siinä koirien terveystilanteista, luustokuvista, ruokintapuolesta ja ylipäätään kaikesta mitä koiraihmiset parituntisen aikana voi puhuakaan! Alotettiin Venuksella. Sen villihevosluonne tuli jälleen kerran esille kun piti pöydälle pistää kyljelleen, aikansa kun piteli ja puhutteli paikallaan niin alkoi Lyyti  kirjottaa. Venuksen lavat oli jumissa, hyvin antoi sitten hieroa kun rentoutui.

Kurko oli enemmän ku mielissään pöyvälle pääsystä. Se kävi kesken Venuksen muokkauksen norkoilemassa pöydän laidalla että joko hän pääsöö! Kävi painamassa päätä Sannan syliin. Hoh, hätäinen mies. Kurkon lavoista löytyi superjumit ja reisistä myös. Jossain välissä tämä punaparta otti hierojan sormet suuhunsa, teki ilmeisesti niin kutvosta että piti huomauttaa? Muutenki makeaan paikkaan osuttuaan koira mutjusi pöydällä ja vispasi häntää, haukotteli ja nuoli huuliaan. Muuten Kurko kuunteli hieronnan todella hyvin, selkeesti nautti siitä vaikka välillä teki kipeetä. Jumit aukesi, ja samalla tais aueta hierottavan peräsuoli. Rupesi jätkä työntämään semmosta kaasua että silmiä kirveli! :D



Viimeisenä oli vuorossa Dimmu, jonka käsittelyä vähän jännitinkin sen spondyloosin ja kolmivarvastassun olemassaolon takia. Tuttuun tyyliinsä Nalle-Kalevi retkotti pöydällä leivottavana. Muutaman kerran piti pillittää, herkkänä kaverina ei tartte isokaan asia kyseessä.. Mutta uskokaa tai älkää, Dimmu oli kaikista vetreimmässä kunnossa näistä :O Rinnassa oli vähän kireyttä, muuten oli notkeata poikaa. Voe luojan kiitos!! Minä jo ajattelin että se on mallia rautakanki, mutta ei :O

Sanna heitti mielenkiintosen asian esille, että Dimmun spondyloosi voesi johtua varvasmuutoksesta. Tassun asento on muuttunut varpaan leikkauksen myötä, kolmivarvasjalka on siis "alempana". Vertauskuvallisesti toisessa jalassa korkkari ja toisessa lättäkenkä. Hän kertoi että rintarangan muutokset on äärimmäisen harvinaisia noin nuorella koiralla. Dimmun spondy todettiin kaks vuotta sitten (3v), varvas leikattiin aikasemmin (1v). Ja nikamat oli kuitenki kerenny luutua JO, mikä tarkottaa että ne muutokset on ollu siellä pitkään. Tauti ei kuitenkaan ole edennyt, mikä sekin kielii jostain erilaisuudesta. Ja onko kippuravarvas ollu pennusta asti, jota koera on sitte varonu ja nivelet joutunu koville.

Tämä oli tärkeä tieto, todellakin. Ja edelleen neuvoksi saatiin mahdollisimman paljon vapaana liikkumista, jotta selkä pysyy hyvässä kunnossa. Kipulääkkeitä tms ei ole tarvinnut antaa, MSM:ää menee ruuan mukana.


Koirat eivät häiriintyneet toisistaan, vaikka hönttäsivätkin aluksi huoneessa ja tutkivat kaikki paikat roskakoria myöten. Kurkon ollessa käsittelyssä, näytti kaaoslapset ottavan rennosti! :) Kyllähän se tunnin reissu  koirapuistossa ja sen jälkeen kaupungissa kävely väsyttää! 

Olipa mukava reissu, aion ehottomasti hierottaa koirat uudestaankin - nyt sitte reippaana koerana reenataan lisää talvea varten ja kassellaan onko hierotuksella vaikutusta valjaisiin :)

ADJÖÖ!

TÄSSÄ linkissä loputkin kuvat Junon ja Lunan treffaamisesta :)