Kyllä syksy on ihmisen ja koirien parasta aikaa. Luonto oikeen kutsuu liikkumaan, ei oo hellettä, ei oo ötököitä, käärmeitä eikä pieniä eläintenpoikasia.
Koirista syksy on tasanvarmasti kans mukava, koska irtipitoaika, märänneet sienet, kiimakuopat, kosteikot joista hakea mutakylpyjä, kylmät putrakot joissa viilentyä.
Ollaankin ulkoiltu vain ja ainoastaan vapaalla liikunnalla. Rollaattorin puuttellisuuden takia ja oman vapaa-ajanongelmien tähen valjaita ei olla edes katsottu vielä.
Ei haittaa, kunhan vaan päästään maastoon :)
Talouteen tuli myös kauan kaivattu Tracker, on muuten ollut erityisen hyvä kampe Kurkon kaulassa!
Taigasta on kuoriutunut ihan armoton energiapommi. Ja emonsa kanssa juoksevat niin kovasti hippasta ettei Venus kohta pääse enää karkuun...
Tämmöstä maisemaa katselen kun lähetään koko revohka mehtään. Hoidetaan samalla metästys, parisuhde, koirat ja oma persaus.
Haulisuihku oli kans matkassa, van sille ei tälläkään kertaa löytyny saalista.
Viimekertaisella reissulla metässä, Dimmu otti ja eksyi. Usko tai ole uskomati. Se alotti pelkäämisen melkopian ja käveli isännän perässä että leuka kolahteli kenkiin. Lienöö joku mörkö taas ollu tiluksilla, eikä muut kolme koiraa merkannu koko kolmituntisena mitään erityistä metässä liikkuneen. Tuo muuan jäi jossain kohtaa pois matkasta eikä sitä näkyny, tulet rätisemään ja vesikielellä outtelemaan kenttälounasta. Kaeumpaa tulosuunnasta alkoi kuulua Dimmun ullotusta ja märinää. Luulin että nyt sen hukka perii, vaan eläpä mittään kun pillitin tomerasti ja karjuin mättään päältä - sieltähän se paniikkipetteri hetkenperästä juoksi ja kääriytyi repunviereen eikä siitä enää liikkunu :D Oi mitä tämä prinsessasyndrooma oikeen teettää, makiat naurut ainakin.
Tälle nallekaleville kun hätä iskoo, sillon se juosta syhkyttää ties minne, ei älyä jälkiä pitkin tulla takaisin. Onneksi jo äpärä-Taigakin sen osaa! Hyvä asia on tuo pilli, suosittelen jos omaa kuivat ja käppyrät huulet eikä vihellys luonnista.
Sen pituinen se.
Seuraavaksi pitäsi ruveta pohtimaan miksi Kurko menee pelkästä vapaasta liikunnasta niin jumiin että hierojan nähdessään se suorastaan könähtää lattialle ja voivottelee lapojaan...