20.10.2015

Tulilla ja eksyksissä

Kyllä syksy on ihmisen ja koirien parasta aikaa. Luonto oikeen kutsuu liikkumaan, ei oo hellettä, ei oo ötököitä, käärmeitä eikä pieniä eläintenpoikasia. 

Koirista syksy on tasanvarmasti kans mukava, koska irtipitoaika, märänneet sienet, kiimakuopat, kosteikot joista hakea mutakylpyjä, kylmät putrakot joissa viilentyä. 

Ollaankin ulkoiltu vain ja ainoastaan vapaalla liikunnalla. Rollaattorin puuttellisuuden takia ja oman vapaa-ajanongelmien tähen valjaita ei olla edes katsottu vielä.

Ei haittaa, kunhan vaan päästään maastoon :)

Talouteen tuli myös kauan kaivattu Tracker, on muuten ollut erityisen hyvä kampe Kurkon kaulassa!



Taigasta on kuoriutunut ihan armoton energiapommi. Ja emonsa kanssa juoksevat niin kovasti hippasta ettei Venus kohta pääse enää karkuun...



Tämmöstä maisemaa katselen kun lähetään koko revohka mehtään. Hoidetaan samalla metästys, parisuhde, koirat ja oma persaus. 




Haulisuihku oli kans matkassa, van sille ei tälläkään kertaa löytyny saalista.



Viimekertaisella reissulla metässä, Dimmu otti ja eksyi. Usko tai ole uskomati. Se alotti pelkäämisen melkopian ja käveli isännän perässä että leuka kolahteli kenkiin. Lienöö joku mörkö taas ollu tiluksilla, eikä muut kolme koiraa merkannu koko kolmituntisena mitään erityistä metässä liikkuneen. Tuo muuan jäi jossain kohtaa pois matkasta eikä sitä näkyny, tulet rätisemään ja vesikielellä outtelemaan kenttälounasta. Kaeumpaa tulosuunnasta alkoi kuulua Dimmun ullotusta ja märinää. Luulin että nyt sen hukka perii, vaan eläpä mittään kun pillitin tomerasti ja karjuin mättään päältä - sieltähän se paniikkipetteri hetkenperästä juoksi ja kääriytyi repunviereen eikä siitä enää liikkunu :D Oi mitä tämä prinsessasyndrooma oikeen teettää, makiat naurut ainakin.

Tälle nallekaleville kun hätä iskoo, sillon se juosta syhkyttää ties minne, ei älyä jälkiä pitkin tulla takaisin. Onneksi jo äpärä-Taigakin sen osaa! Hyvä asia on tuo pilli, suosittelen jos omaa kuivat ja käppyrät huulet eikä vihellys luonnista.



Sen pituinen se. 



Seuraavaksi pitäsi ruveta pohtimaan miksi Kurko menee pelkästä vapaasta liikunnasta niin jumiin että hierojan nähdessään se suorastaan könähtää lattialle ja voivottelee lapojaan...

2.10.2015

Nokka auki ja jänishommie

Kurkon uusi harrastus, Nose Work! Nenätyöjely, kuten tuo enklanninkielinen käännös jo kertoo. Ollaan vasta asteella ruokaetsintä ja sekös onkin ukkelin mieleen! Ollaan käyty etsimässä kadotettuja lihapullia ihan ohjatuissa reeneissä saakka. Kurpalla on taito hyppysissä, pikkusen jos kaahottaa talla pohjassa ruuan perässä - mutta mielellään etsii. 

Ruokaetsitään tarvitaan siis maistuvia herkkuja, meidän kamuista HK:n lihapullat on parhaita! Sitä paitsi, ne haisoo niin kovasti että pakkohan ne on löytää. Mihin tuota Beceliä tarttoo? No että voipi länttäillä lihapullia kiinni mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, vaikka hydrauliöljytynnyrin kylkeen.






Ruokaetsinnöissä piilot ja paikat ei ole lattialla, Kurkolla onkin tästä jo useamman vuoden kokemus että aina kannattaa katsoa myös pöydät ja tasot - josko sinne ois jääny vaikka paahtoleipäpussia tai piimäkakkua...Isännän hallilla reenatessa tuhansien outojen hajujen seasta lihapullat löysivät tiensä pinkkipierun mahanpohjalle, koivupahkapuusta, rengastornista, tynnyrin kyljestä ja tarvikehyllystä. 




Kunhan ruokaetsinnät saavat vielä enemmän reeniä, aletaan nenää ehdollistamaan kolmelle eri hajulle. Eukalyptukselle, laventelille ja laakerinlehdelle. Näitä hajuja tullaan etsimään laatikoista ja erilaisilta pinnoilta. Tässä lajissa voi siis kisata, tullut suomeen tämän vuoden tammikuussa. Jenkkiläisten keksintö. 



Hyvän nenätyöskentelyn päätteeksi voidaankin siirtyä oikean ruuan pariin. Meillä oli tarjolla sikanautaa ja jäniksen roippeita. Omegaöljy, sinkki, magnesium, merilevä ja kermaviilitupsaus jokaiselle. Taisipa sinne mennä myös päiväysvanha ruokakerma!




Näin sitä osataan sievästi odotella lupaa. Taigalla tekee vielä vaikeuksia pysyä paikoillaan, mutta ilman lupaa se ei kupille mene. 



Jäniksenroippeita ja paistia me saatiin pikkumustan ansiosta. Oltiin metillä käppäilemässä että josko saatais mehtälintua alas. Ei ainuttakaan siiveniskua! Ei siis kertakaikkiaan, todella huonosti ollut täällä "meidän" metissä lintuja. No, menkööt se reippailusta ja pyssyn ulkoilutuksesta.

Taiga ei kovin kauan meistä irronnut, laitettiin oikeen trackerit kaulaan kun lähistöllä on tehty yksinäisestä sudesta näköhavaintoja... No, penikka siinä hämmensi ja hillui kanervikossa ja ereyksissään ajoi jäniksen ylös kolostaan - ihan huomaamattaan! Juoksivat eri suuntiin ja isäntä tupsautteli useamman haulisuihkun jänön perään.

Otin Taigan kiinni ettei se ainakaan tee kurkkupurkkeja: häivy saaliineen päivineen horisonttiin ja palata parin tunnin päästä maha pyöreänä.

Melkoinen älämölö alkoi kun tyyppi huomasi mikä oli homman nimi, tuli sitä autolle saakka oikeen kiivasta haukkua :D Parempi ajella jänistä kuin nuita poroja..




Messariin lähti ilmoitukset. Venus ja Taiga molemmille päiville. Taiga menee Puppy Showhun ja Venus avoimiin luokkiin. Hotellia vielä pitäs kattella................ voi tätä rahanmenoa. Mutta miksipä ei hyvän ja mielenkiintoisen harrastuksen vuoksi? :)