26.5.2012

Tosi luomua raakaruokaa - haukikeittova!

Nyt rakkaat lukijat, päätin näin yön taitteessa kertoa teille, kuinka valmistuu koirien oma kalakeitto. Vaihe vaiheelta käydään läpi kuinka kaikki tapahtuu.

Kohta yksi: mene kalalle.

Sittekun kala on koukussa, koita onkia se rantaan asti :D Palikalla päähän eli henki pois, laske veret ja suolista. Viskaa ne suolet veteen lintujen ruuvaksi. Kala pussiin ja eikun uutta matoa koukkuun. Isommalle katraalle tarvitaan enemmän kaloja.. Jos ei lykästä, niin vaihda uistinta tai matoa, kalapaikkaa tai kävele suoraan lihatiskille.


Kohta kaksi: Järvikalat limottuu äkkiä, joten vuoraa työalusta jollain minkä voi nakata roskiin, vaikkapa leivinpaperilla. Ja pidä se pussi altaassa, limaa nimittäin valuu..


Kohta kolme: Nakkaa kalat pöyvälle. Pidä koirat vielä ulottumattomissa, saattaa muuten käydä vahinko! Laita tässä välissä vesi kiehumaan.


Tässä tapauksessa toinen haukiista oli emokala, jolla mäti mahassa. Parasta kalaöljyä ja koirien mieleen nam!


Kohta neljä: Jos omistat ison kattilan, voit nakata fisut kokonaisina kattilaan, minulla vain pari litraa isoin - joten pistin kalat paloiksi. Puukkona toimi kätevästi Puuilon euron maksava mora. Äläkä säiky jos kala vielä nykii, tuoreella kalalla on tapana sätkiä vielä kun sitä alkaa leikkelemään.


Kohta viisi: Minun pikkukattilaan ei kaikki mahu kerralla, joten palaset meni odottelemaan poreallaskäyntiään altaassa.


Kohta kuusi: Kalan ei tarvitse kiehua pitkään, muutamia minuutteja kunnon porinoissa niin on kypsää. Järvikalat pitää keittää tai pakastaa sisäloisten vuoksi.


Kohta seitsemän: Tässä on tulos, koirille pientä iltapalaa. Mäti menee raakana kurkusta alas. Anna jäähtyä hetki ettei naperot polta suuta. Tässä vaiheessa voit laskea koirat nuuskimaan keitosten tuoksuja!


Sieltä sitä valuu, kalaöljyä...


Kesä on kaikinpuolin kivaa aikaa, kalastuksen aikaa, koirat saapi paljon kunnon evästä tylsien nappuloiden rinnalle :)

Tässäpä Katin koiranruokakeittiöstä hyvää iltaa! ..tai oikeestaan yötä..

Ja jos sattuu että nahkaa tarttuu kattilanpohjaan, ota palasokeri ja hinkuta sillä pois ;) pese työvälineet joko sitruunanhajuisella pesuaineella, tai nakkaa koneeseen.


25.5.2012

Aikaisten aamujen touhuo

Sianpierasun aekaan, tai kukonkiekasun aekaan. Normaalit ihmiset nukkuu aamun viimeisiä syviä unia, kun aurinko alkaa nousta ja linnut sirpittää. Van tiiätkö mitä rekikoiraihmiset tekee? Vahtaa kelloa että joko on koirien juottoliemet ollu mahassa tunnin-pari.. Voiko jo lähtee lenkille. Sitte huolettaa, ettei lämmöt nouse turhan korkealle - pihalla siis. Meidän tämänaamun ohjelmaan siis kuului sitä ihtejään, eli reenie horo reenie!




Takapihalla on erikokoisia monttuja, voi ihan vapaasti valita minne kääriytyy reenin jälkeen nukkumaan. Tässäpä teille arvoitus, kumpi Dimmu - kumpi Venus? 

-------------------------------------

Me ollaan hiskien kanssa ahkerasti pidetty piknikkejä takapihalla, nytkun sinne voi mennä ilman kurahousuja. Ekat grillausiltamatkin vietettiin. Venua ei oikein voinu päästää grillin lähelle kun se ois vedelly lihat parempiin suihin.. Yllätys.. emäntääsä tullu?





------------------

Venus täyttää parin päivän päästä 11 kuukautta. Vihdoin ja viimein saatiin neidosta kuvajaista, kehitystä vaatii vielä - muuta nyt tuon ikäseltä ei voi edes odottaa. Näyttelykehiin me keretään kyllä, emäntä painaa nyt sen verran kovasti töitä ettei pirukaan kerkie mertaan. Kasvetaan rauhassa, ja kerätään rahaa uusiin tarhausvälineisiin, jotta saapi Venuskin rauhassa olla takapihalla, ilman että pääsee pomppimaan yli.


© Kaija Seppänen


Parit viteot jos lisäisin, yks on reenipätkää, toinen on sitte reenitauvon uimatauvolta :D

video

video

Ja semmonen juttu, että haluaisko joku taitava tyyppi tehä meille uuven bannerin, tai mikä tuo yläkuva onkaan? Mulla ei oo mitään edustavaa kuvatusta noista kolmesta potrettina ja kiinnostais semmonen photoshoppiversio :P Hihi, vapaaehtoiset lähettäkööt viestiä!






4.5.2012

Lasaretissa käyntie

Dimmun yhtäkkinen mahakipeä, voimakas äkistäminen ja pienen pieni ripulointi ajoi meidät sitten pienen pienen paniikin johdattamana käymään lääkärisetän puheilla.

Selkä köyryssä kulkeva, korvat rusetilla oleva jatkuvassa paskannusasennossa oleva pehmokoiran näköinen eläin ei ollu mukavaa katsottavaa. Minä taisin taas olla se enemmän panikoiva!

No, verikokeet otettiin - ne oli kunnossa, lämpö mitattiin - pikkusen oli  koholla, kuvat massusta otettiin kuvat - ne oli ok, pikkusen oli ilimaa mahassa ja kakkelia kans. Märkien pierujen muodossa nekin on sitte tullu vähitellen pois. Loppuviimeksi riplatin seassa oli verta.

Kuumetta mitatessa kävi kippeesti, suoli oli siis selvästi ärtynyt. Kolme piikkiä niskaan, kipulääkettä, suolisuojaa ja jotain-mikä-helpottaa-pahaa-oloa-lääke. Yhen piikin aikana piti myös vähän ikkasta, mitenniin tavallista Dimmua? Oi voivoi au au kun koskoo!

Iso paketti Canicur Pro:ta lähti mukaan, ekan annoksen hoitajatäti tuikkasi suoraan suuhun, ei näyttäny olevan makuelämys. 5 päivän Oriprim Forte-kuuri. Ohjeet miten ruokaillaan, sehän nyt on tuttua kauraa Kurkon riplattiajoilta kun suolistossa oli varmaan pelkkiä mörköjä.

Poekanen ollu väsyny, onneksi ei oo enää äkistelly.

Iltapalaksi saapi sitten kourallisen riisiä naudanmahalla ja raejuustolla! Sanon minä että nämä kaks sankaria tulee olemaan erittäin kateellisia >:)

Eiköhän tämä tästä, säikäytti vaan pirusti viimesyksyisen vatsalaukkukiertymä-tapauksen takia.

Eipähän tartte miettie minne sitä rahansa tunkoo, kun tämmösiä yllättäviä käyntejä tulee - mutta onneksi on vakuutukset, toivotaan että sieltä korvataan edes osa tuosta minun rahapussille aika suuresta laskusta. Pääasia että jätkä sai hoitoa - minä voin syyvä vaikka sitä kaurapuuroo..