28.3.2014

Vauhtia, vapaapäiviä ja veitsenteräviä hankikantoja

Neljä päivää vapaata, ei aikatauluja, vain kameran ladatut akut ja ruostuneet kuvastaidot, virkeät koirat, maaliskuiset kantohanget ja lumikenkäilyyn hurahtanut emäntä.

Isäntä on siis mehtäkoneyrittäjä, jotenka sen työpaikka on metässä - hyödynnän sitä paljonkin, se useinkin soittaa ja ilmoittaa missä olis hyvä paikka juoksuttaa koiria. Missä näkyy elukoita, missä ei. Kätevää! Nyt työmaa sijaitsi aivan kotitalonsa vieressä. Hyvään saumaan sattui mulla vapaat, mentiin sitten koko lauman voimin appimuorin ja -ukon luokse, siitä on niin helkkarin kätevä lähteä melkeen mihin suuntaan vaan. Tessut irti stake outeista, nakkeja taskuun ja menoksi!



Kaikki lenkit suoritin lumikenkäillen, ai että olen hurahtanut näihin läpyttimiin. Vaikka täällä rekikelejäkin vielä piisais, halutti itselläkin maistella taas samoilua selkosessa ja hangilla - päätin jättää kaikki vetovermeet kotio ja pistin omankin kropan liikkumaan! Kivasti hiki lentää kun kameravehkeet painaa repussa, aurinko porottaa niskaan ja tallustelet vaihtelevassa maastossa - suosittelen jokaiselle! 



Kurko on ahne poika tutkimaan, haistelemaan, käymään outojen ja uusien asioiden luona, seikkailemaan, urpoilemaan ja perseilemään. Se mielissään tutki ja haisteli mehtäkonetta, ja mielissään tutkii mehtäkoneen uria - sieltä varmaan tuoksuu ties mitä mukavuuksia, myllättyä maastoa ja elukoiden hajuja.



Pitkästä aikaa Kurkokin sai siis juosta ihan vallattomana vapaana. Tiedossa oli ettei ole liikkunut edes poroja, eikä hirviä, eikä mitään muutakaan näillä selkosilla, niin uskalsin löysätä punanahkan irti ilman GPS-pantaa. Pelkkä salmiakkikarkkipussi taskussa houkutusvälineenä piti tuon koiran lähistöllä. Kävi välillä ilmoittautumassa ja kerjäämässä taputuksia, sitten hävisi viivasuorana horisonttiin ja tuli samaa vauhtia takasin. Onnellinen koira, kun yleensä aina narunnokasta katselee toisten iloittelua..








Kurkosta tulikin tällä reissulla eniten kuvia :) Dimmu ja Venus yleensä aina kuvissa tököttäät, van nyt pääsi vanhinkin ruuduille.



Meanwhile in Ergo:

Tarkkasilmäiset onkin huomannu että kuvista puuttuu yks karvatursula. Se olikin vain yhellä reissulla matkassa, loukkasi aikasemmin jalkansa kovilla ja veitsenterävillä hangilla. Se saikin sitten vänkärinpaikan Ponssen sikaosastolta. Niin isännän perään kuin tuo koira onkin, ei se välittäny mistään mitään - kunhan istuo tökötti ja kahteli. Eväätkin oli kelvannu.




Venuksen tassukin aukesi yhdestä kohtaa, joten nyt saavat levätä ja loikoilla ja parannella jalkojaan. Vapaapäivät on lusittu ja emännän on määrä palata iltavuoroon tänään. Vaikkakin mieli halajaa takasin perukkaan, eilisiltainen paluu takaisin ihmistenilmoille aiheutti väliaikaisen haikeuden.. Kyllähän kotiin oli kiva palata, oma sänky ja omat kujeet!

Mites tuommosia hangen aukomia anturoita pitäsi muuten hoitaa kuin levolla?


20.3.2014

Päivitys nro. 200 ja toivoa sopii!

Aamuinen 14km pyörälenkki kolmen koiran voimin sai Suomi-Vilmankin nöyrtymään voiman edessä. Tuossa mummupyörässä on pelkkä takana oleva rumpujarru, joka ikävä kyllä tänään suli siihen malliin että savu nousi ja ikävän hajuinen katku tunkeutui kuskin nokkaan. Loppumatkasta rengas alkoi pistää vastaan niin että tuntui kuin ilmat olisivat karanneet kumista.


Koirat tästä pitkästä ja viileästä -15 asteen pakkaslenkistä uupuneina töröttivät tarhassa kameran edessä lähes liikkumattomina. Dimmu osallistui emännän kanssa "suksitaan luisteluradalla"-osioon, kävimme siis kaksistaan tuolla Kiantajärvellä hiihtämässä. Tosin, retkiluistimet olis ollu kovempi sana kuin neonkeltaiset trikoot ysäribileissä.. Jäätä on nyt reilusti, lunta ei nimeksikään. 


Käkätti lähtee huomenaamuna paluupostina takaisin Kuopion suuntaan. Liikuttaminen on ollut perin hankalaa liukkauden takia, ja autottomana vaikeampi liikkua kestävien urien luo. Uria kyllä riittäsi mistä ajella, ja kelejä! Surkuhupaisaa, Keke tuli tänne jatkamaan rekikautta Kuopion siirryttyä syksystä suoraan kevääseen - ja kappas täälläkin suli paikat melkeen kokonaan.

Jokainen koiria kuvaava tietää, että niiden otoksien joukossa (varsinkin huskeja kuvatessa) on yleensä muutama hauska epäonnistunut ruutu. Tässä alemmassa kuvassa väijyin Dimmun läskiposkia, sen silmät alkoivat painua umpeen, posket senkun läskistyivät. Koira näytti lähes hamsterilta jonka poskista löytyy yhen pellollisen verran jyviä. Lopputuloksena on Kurkon karvainen koipipala... Miten sinulla Lukija, onko näyttää minulle hauskoja epäonnistuneita kuveja? ;)


Venuksen silmät on niin kauniin ruskeat, että joku päivä tempasen lusikalla ja maistelen onko ne oikeesti suklaatia..... <3



Reissusta rähjääntyneinä koiruudet nuokkuivat ja pilkkivät tämän yhdistetyn kakkatalkoolais- ja kuvaushetken. 




Oma pieni pallerolauma! Siinä ne pöydällä paistattelee päivät pitkät!



Ja lopuksi vielä Kaaoslapset, ne nuuskuttelee toistensa korvia aina ohimennen.



Tämä oli 200. päivitys! Nyt saapi toivoa jotain postausta, olipa se sitten kysely tai kuvapostaus, mitä vaan! =) Kevättä on rintakarvoissa joten sitä jaksaa taas panostaa kuvaushommiin ja kirjotteluun!


5.3.2014

Tee-se-itse heijastinpömpylät

Kuvaoksennus ja poropeukalon kotiohjeet kuinka saat hihnoihin tai tässä tapauksessa rekikoirahommiin vetoliinoihin ja seisinkeihin heijastinpömpylät. Kaupasta ostettuna pömpylät on KALLIITA. Osta ennemmin  parin euron heijastinliivi ja tee itse.

1. Kaivele kaapistasi tai käy osta putkiloiden koosta riippuen aikuisten tai lasten heijastinliivi.



2. Leikkaa yläosa ja sivussa mahdollisesti olevat kuminauhat pois, jäljelle jää muutama pala heijastinkangasta.



3. Leikkaa yks palanen pystysuunnassa neljään osaan, saat 4kpl n. 7cm leveitä kaistaleita.



4. Ompele kanttinauhattomien kaistaleiden päät kaksinkerroin, eivät lähe rispaantumaan joten käyttöikä on pitempi. Oikeaoppisesti ois pitäny vetää tuo haperoreuna siksakilla, mutta nyt ollaankin pika-putkiloijen parissa :D




5. Laita putkilon oikeat puolet nyt vastakkain ja vedä pitkä sivu kiinni, minä hurautin pari kertaa edes takasin, että luulisi vähä aikaa pysyvän kiinni pahemmassaki vauhdissa! 



6. Vedä pömpylä lopulta ittensä läpi, että saat oikean puolen näkyville :) Yhdestä lasten heijastinliivistä tuli tuommosia 20cm pitkiä pömpylöitä 8kpl! Tässä tapauksessa jokaiseen vetoliinaan ja seisinkeihin yks! Kätsy irrottaa ja laittaa vaikka talutushihnaan.



Mulle saapi tähän linkata TSI-ohjeita, tykkään ite ommella ja tehä koirille juttuja. Tahtoo nuo koirapuolen tekstiilit olla niin kalliita ostaessa, että köyhä mieluummin taiteilee itse! Jälki ei ehken ole niin hyvää aina, mutta pääasia että käytännössä toimii ;)

No, miltä näätästää?? =)

4.3.2014

Laskiainen ja Pinkki Pantteri-testiajo

En malttanu olla laittamatta facebookkiin etukäteiskuvaa tuunatusta potkurista. Tuo halpahallien turha ostos, joka tähän mennessä on siivittänyt pikkuvaljakon menoa kulkemalla kuin kärpikoira, on ollut tottelematon käännöksissä, natissut ja paukkanut kuin olisi hetkenä minä hyvänsä lahoamassa kuskinsa käsiin. Aikani kun uhoaa tarjota potkurille jerryllisen bensaa ja askillista tulitikkuja - saattaa käydä näin:


- raudalla vahvistetut jalakset
- lyhennetyt jalakset
- kiristetyt ruuvit ja liitokset
- raudalla suoristettu "kärpikoiruus"
- leveät hankijalakset silikonilla kiinnitettynä
- uus räväkkä väri

= suoraan kulkeva, hangenkannattelema, luihkea ja normaalia raskaampi vetoverme pikkuvaljakolle. Kiittää saan käsistään näppärää isäntää, joka yllätyksenä potkurin korjasi! Ja maalannut oli "ilman lupaa", pelkäsi että saan slaagin värin nähdessäni, mulle on ihan yks hailee mitäväriä käypä peli on - mutta eipä taida monellakaan olla kilikali-pullolla maalattuo Pinkki Pantterie! ;)

Me ollaan isännän kans nyt tallikaverit siinäki suhteessa, että sillä on Arctic Cat-kelekka ja mulla Pinkki Pantteri - potkukelekka! 

Laskiaisen kunniaksi käytiin kattimaiseen tapaan ulkoilemassa, pientä kuvasaastetta isännän ottamana:



Ajeltiin pitkin poikin järvenselkää, välillä käytiin rannantuntumassa - mökit vain vilisivät ohitse.



8km matkalla ajettiin myös kelkan tallaamaa myöten, hyvin oli kovonut!



About puolivälissä vaihettiin kärkeen äetee ja tyär. Niillä käyttää hyvin yksiin valjaissa, askellus ja askelpituus täsmää joten ovat todella tasavertanen pari. Tykkään! Toinen toistaan kirittää ja avustaa käännöksissä.



Lumensyöntitauolla pojat toimii ankkureina. Hyvä paikallaolo, ei oikeaa ankkuria ollenkaan.



Pakolliset persekuvat.



Neliveto lähestyy Vuonanniemeä.


Yks ainut poro nähtiin tätä videota kuvatessa, koirat ei sitä ihan hoksannu van hajun saivat ja tuo käännös vasempaan tiukassa... Poro ei näy viteolla.



Rita-mummon kuskinpuoleiseen polveen todettiin tänään paha nivelrikko. Mummo onkin kävellyt tovin kolmijalkaisena, aiemmin  mennyt ohi levolla. Nyt ei alkanut toipua, RTG-kuvassa näkyi haurastunut ja pahasti rosopintainen polvi. Edessä kolmen viikon tulehduskipulääkekuuri, sekä kipupiikit viikottain. Ritan osalta on metästykset ja vapaanajuoksut juostu, polvi ei kestä rasitusta. Semmosta mummulle..:/