27.11.2014

Valmistautuminen Helsinki Winner & Voittaja-näyttelyyn

Maalaiset kaupunkiin, oikeen viikonlopuksi! Mitähän siitä tuloo, muuta kuin sanomista?

Venus yllätti eokkonsa TAAS. Nimittäin alottamalla aggressiivisen kaljuuntumisen...... Ei varmaan erota sitä pian kojootista. Nyt sille on silittelykielto, paijjauskielto :D Ja sitä ei pestä näyttelyihin kokonaan, pakko varmaan kuivapesuaineella sutasta pahimmat kohdat - mahan alusta, perspuukkeri ja jalat. No, sillehän ei toki voi mitään - mutta harmittaa! Biotiinia olen antanut maanantaista asti, mutta tuskimpa se kerkee vajaassa parissa viikossa vaikuttaa.




Mutta mitä sinne mukaan? Koira ja näyttelylaput. Vinkkivitosia kaivataan. Metallinen häkki, koska en haluo samaa naurunremakkaa kuin Siikajoen ryhmiksessä Venuksen lävistäessä kangashäkkinsä luukun ja juoksentelemalla karhukoirien sekaan keskari pystyssä...

Kannattaako kulettaa näyttelytuoli kotoa, vai ostaakko se paikanpäältä? Vai otanko ukkivainaan pilkkirepun jossa sekä reppu että tuoli samassa...............

Entäs omistajalle? Terveisin maalaistollukka on tulossa. Pelottaa omasta ja kanssamatkustajienkin puolesta! :D




10.11.2014

Rekiretkelle, käymmä matkahan!

Meille tänne taevaan isän selän taakse sateli tiistai-keskiviikkoyönä 30 senttie lunta, ikävä kyllä nyt ikkunasta katselen kuinka vesisade pieksää nietoksia alas. PASKA LOSKA!!!!!! Vituttaa kuin pienen oravan jäistä käpyä, kaikki on märkää, liukasta, pimeää, RUMAA! Ja joku ihme vielä tykkää tästä? Hoh!

No, kerettiin me pikkusen nauttimaan näistä hangista, lauantaina dumppasin pakun täyteen rekiretken varusteita, Turun sinapista pikku-Björkikseen. Oli kuumat kaakaot, valjaat, liinat, kirves, kamera ja jopa muistikortti tällä kertaa!

Pakkasta aamulla -8, ja melekonen vinkka joka pyyhkäsi läpi paksunkin takin. Sai hyvällä omallatunnolla pukeutua Sinisalon persetopattuihin toppahousuin ja karvareuhkaan!



Mökkitie oli vielä linkoamatta, joten tarkotuksena oli ajaa umpista tietä mökille 5 kilsaa, pysähtyä siellä hetkonen ja ajaa sitte lingottua tietä takasin! Sepäs passaa. Kiihkoille koirille alkupätkään umpihankea, saavat pahimmat viiraukset purkaa puuterilumeen.



Valjastin kokeilun vuoksi riistaviettisen pariskunnan kärkeen, Siska ja Venus siis pääkallopaikalle. Michelinmies-Dimmu ja punaparta-Kurko pyörään. Mökkitien yli oli mennyt aamun aikana parit hirvet, Siskalla meinasi karata lapasesta viettinsä kanssa - mutta pienellä perkeleellä jatkoi eteenpäin. Jes! Hyvät vauhdit saatiin kun tuoreita jälkiä risteili koskemattomalla rekireitillä.



Facebookin siperianhusky-yhteisöstä jäi hyvästi mieleen konkarin neuvo nuoremmalle harrastajalle valjakon lähtöön. Anna raivon kasvaa. Käytin tätä vinkkiä nyt hyödyksi, enkä yrittänytkään hiljentää ja hillitä koirien möykkäämistä lähdöissä. Tulta perseessä jokaisella, jopa Kurko kaikessa hiljaisuudessaan alkoi määkimään :D



Venus oli yhtä tehokas kuin aina ennenkin, sairaaaaaaaan pitkällä ravilla veteli menemään, poikien laukatessa. Siskan korvaan se välillä kuiskutteli, mitä lie rakkauven tunnustuksia vai tsemppisanoja. Jännä tapa, jota en ole muilla tavannut. Liekkö yleistäkin?



Isä tulikin rattorilla vastaan, sammutti lingon ja me saatiin mennä käynnissä olevasta vanhasta ja rupisesta Fordista ohi. Isän videokamerassa on tästä video, aion pölliä sen ja näyttää sen teillekin :) Ollaan kohdattu rekireissuilla ties mitä ajoneuvoja. Oli muuten hirvimiehillä naurua suupielessä kun vastaan tulikin vähän erikoisempi menopeli - harvoin näkee näillä selkosilla koiravaljakoita!



Susista ei tällä kertaa ollut havaintoja, onneksi. Kirves oli kuitenkin turvana rekipussissa. Päästiin linkoilemaan mutkikasta mökkitietä sileällä pohjalla, kiviäkään ei tarvinnut väistellä.



Vähän tylsiä tämmöset koiranpersekuvat jalaksilta käsin, otetaan siis vastaan valokuvausjelppiä ;) Tämä oli kunnollinen vetoreissu koirien hierotuksen jälkeen, ja Kurpatti veti paremmin. Tai sitten silläkin kerkesi se raivo nousta! :D Olin tyytyväinen sen työskentelyyn, kun tuommoista olisi aina.




Pienen hetken päästä oltiinkin rauhallisuuden ja tyyneyden tyyssijassa, mökillä. Koirat pääsis juomaan ja keräämään voimia kotimatkaan. Matkaa yhteen suuntaan tulee 5 kilometriä.



Siskalla ylikuumenee, overheat!!





Dimmulla oli niiiiin kuuma, että ihan piti hartaasti ja pitkään vetää happea. Tai sitten vauhti näiden jänisten seurassa oli liian kova. Dimmu ois omiaan sammari tai malamuuttiporukkaan. Ei vauhti, vaan se voima. Dimmun motto onkin; hätäilemällä ei tule kuin kusipäisiä lapsia. Tuolla megaturkilla ja alati lämpenevällä kelillä lie osuus asiaan?



Mökille oli tullut talvi, ihana kuuramaisema ja jäätynyt järvi.










Kaikessa laiskuudessaan makkaranpaistoonkin keksin joutessani automaatin. Helppoa!



Kotona illalla näky oli suorastaan unelias. Meiltä muuten löytyy siperialaisia myös sohvatyynyjen välistä.






10 kilometrin rekireissu, välissä vietetty evästauko ja koko päivän kestävä raitisilmamyrkytys teki tehtävänsä. Sammui koko joukko kuin saunalyhdyt kotiinpäästyään!

Ja Siska söi ekaa kertaa kerralla kuppinsa tyhjäksi melkeen samassa ajassa kuin omat hiskit, heureka! Melkein teki mieli antaa lisää ruokaa, van sitten tulin järkiini :D

Nyt ulkona on +4 lämmintä, kaikki näyttää TAAS sulavan. Paskaa.

Pieni viteonpätkä jalaksilta käsin :)

video