24.11.2011

Reen irroitettava istuin

Jäi niin pirusti harmittamaan, etten eilen kotoota löytäny tuota irrottettavaa penkkiä, niin piti netistä joku kuva ettiä. Ei tietenkään nämä kuvat kerro mitään, kun näkyy huonosti, mutta kuitenkin on joku mistä näyttää :D

Sittenkun penkki löytyy, niin siitäki kaikki maholliset otokset, kun se on kokoontaitettava malli ;)

Tuosta Björkiskestä (kuten kaikista muistaki rekiistä) saa rekipussin pois, mutta mulla pitäsi keksiä joku vähemmän aikaavievä keino tuohon irrottamiseen ja takaisin laittamiseen. Istuinta ei voi laittaa sillonku pussi on paikoillaan. Mulla on rekipussi köytettynä nippusiteillä kiinni...tiedän. :D Eikä kehtaa joka pierasulle ruveta puukon kanssa heilumaan ja sitte laittaa ne vielä takasi paikoilleen. Mulla kun tahtoo olla aina rekireissuilla mukana kaikkea tavaraa. Viimetalvisen susikohtaamisen jälkeen kirves kuuluu vakiokalustoon, kameralaukku tietenki, talutushihnat, juotavaa.. Ja usein myös ankkuri möllöttää pussissa, kun ei tahdo pysyä tuossä poikkipuulla.

Istuin on ollu kätevä, mutta pitkiä pätkiä en kehtova kaks päällä ajaa, ellei toinen seiso sitte jalaksilla myös. 

Istuinkuva
Istuinkuva II

23.11.2011

Vetourheilutamineet esittelyssä!

Yleisön pyynnöstä kuvamateriaalia meidän vetovermeistä. Mielellään olisin myös lisännyt kuvia vetotuokiosta, mutta hiekoituksen ja vähäisen lumen takia säälin jalasmuoveja, ja haluan päästä ajamaan tälle kautta muoveilla, en pelkällä puulla. Vetokuvia sittenkun on mahkuja siihen!

Pienemmät kuvat saa isommaksi klikkaamalla! ;)

Tässä on meidän reki, kevytreki joka on malliltaan Björkis 2000. Ostin sen pari vuotta sitten Erä-Sudelta, neljän koiran liinoineen. On ollut meidän porukalle kuin nappi ohtaan. Miinuspuolena sanottakoon, että kyydissä ei voi oikein istua. Velipoika teki siihen irroitettavan istuimen, mutta pari kiekkaa sillä ajettuani tuntui että reestä tuli niinku huonelämmössä limottunut muikku. Löysä luikero. Mutta kyllä minä silti Beestä tykkään, parempi sekin kuin ei mitään! Jalasmuovit pitäs vaihtaa - terveisiä yli-innokkaalta vetourheilijalta joka ei pelkää hiekotusta!


Seuraavaksi on vuorossa ankkuri! Tekijä on pikkuveli, joka metallipuolella koulussa. Kekkonen tais tekaista näitä ankkureita viis kappaletta, tuli pikatilauksia heti kun mainostin tyttölöille että nyt halavalla pukinkonttiin..! Hyvä on ankkuri ollu, vaikka kyllä vielä kahen koiran porukan pitää paikallaan käsivoimin ja paikka-käskyllä. Mutta hyvähän se on olla, jos sattuu että leijona pitsipöksyissä juoksee edellä ja koirilla katoaa se niinkutsuttu kuuloaisti. 


Seuraavana; jousto - joustonvarmistus - lukot.
Jousto on ManMatin M-kokoinen joustopala. Aluksi mulla oli normaalia mustekalaa joustona, mutta sitten ponjasin tuon ja mustekalat lensi roskiin. Kätevä on ollu. Voi pesasta jos paskautuu, eikä oo menny koppuraksi pakkasella. Joustonvarmistus on pitkä pätkä tuota "Piippolan punaista", sattuu että jousto poksahtaa rikki niin koirat ei pääse karkuun vaan ne jää tuon varmistuksen varaan. Ei oo vielä sattunu mitään sellaista, mutta koputetaan puuta.... Tuollaisten lukkojen, joissa saa avautuvan osion päälle rullattua "stopparin", on ollu etinnässä. Toki niitä sais alppilukkoina, mutta hinta on sitte aika hurja.. Karpiinihaka-nimellä olen törmännyt noihin lukkoihin jossain kaupassa. Puuilosta olen ostanut jotkut tuommoiset, taas eri nimityksellä. Kärkkäiseltä myös löyty jotain, ja taas eri nimellä :D 


Siinä on liinat. Vaijeriliinat. Jotka on liian pitkät. Houndihuskyille mitoitetut liinat on aika pitkät näille minun pikku-ukoille ja tytölle. Pitäisi vaan saada itteä niskasta kiinni, ottaa pihdit ja puristimet ja lyhentää pääliinaa. Ajattelin kyllä tehdä pääliinan ihan Piippolan punaisesta, mutta tuo on tähän asti kestäny helkkarin hyvin kulutusta ja rasitusta - en oo köyhänä raaskinu luopua. Kurkolla, joka on pyörässä, onkin pidempi seisinki sen takia että jää vetoliinan ja seisinkin väliin "roikkumaan".


Siinäpä vielä reki lähikuvassa. Rekipussi on vasemmalta alhaalta jollain millä liene kiinni, kun omat väkerrykset poksahti.. 


Siinäpä näkkyy  piikkijarru, ja sieppausköysi.


Seisinki. Vetoliina johtopaikalle lähtee oikealta.


Vielä eri perspektiivistä. Toinen jalas näyttää ihan tyngältä, vika kuvan rajauksessa. Näet rekipussin "alla" tuommoisen tummemman sinisen, siinä on pieni istuinkohta, jossa vois istua ehkä lapsi. Tai sitten jos rekipussiin laittaa koiran, niin se ei ainakaan roiku tyhjän päällä.


Kummatki jarrut kuvassa!


Rekipussin koeajaja - sekuntia myöhemmin koeajo päättyi ;P


Tein parit pikapannat vetohommiin. Ei tarvitse ottaa irti seisingeistä vetolenkin päätteeksi. 


Semmonen renkaasta renkaaseen-pötkylä siitä tuli.


Kurko näyttää millainen on pikapanta!

Toivottavasti lähiaikoina talvireeniä tiedossa, ja tietenkin kuvasaastetta =)

21.11.2011

Puhtaan valkoista


.. on uusi, puhdas ja helekkarin kylymä lumi! Samoten minun kameraurani on pyyhkäisty alas pöydältä, aloitettu puhtaalta. Eilen tupsahti ovesta Nikonin runko, mallia D80. Eipä eilen hirveesti kerenny sitä räpeltämään ku piti jo alkaa nukkumaan, ja tänään oli niin hämärä päivä ettei riitä päivänvalo töiden jälkeen. No, jotain pientä tuli räpsittyä kokeeksi. Ja kukas muukaan pääosassa kuin Venus, joka ahkerasti napottaa lähellä nappuloiden toivossa :D

Linssinä kuvissa toimii veljen Sigma 70-300mm. Ei ehkä paras vaihtoehto talven hämärärille, mutta EIPÄ NYT VALITETA kun asiaan:




Viikonloppuna oli niin kauniit ilmat, ja tulevaksi vklopuksi luvattu vaan plussakelejä ja vettä - ee saakeli se perkele ennää kesää saa tehä!

Veenu pudottelee hampaita, millon niitä löytyy jalkapohjista ja millon poikien turkista...

Blogikirjotukset ollu nyt hukassa työhommien takia, ei oo tullu niin paljoa kirjoteltuo, mikä harmittaa kun tykkään seurata aktiivisia blogeja ja jos siellä onkin pitkät päivitysvälit.. Mut pitää parantaa tapoja! Nyt kun on tuo kamera taas mukana menossa, niin eiköhän kuvapostausten muodossa ainaki tule tekstiä.

Toivokaa jotain, mitä haluaisitte lukea, millasia päivityksiä, mitä lukijat haluaa lukea? :P

12.11.2011

Inspiraatio

 Sillonkun se iskee, niin se sitte iskee voimalla. Haaveillu oon jo kauan omasta ompelukoneesta, ja taas jälleen kerran sitä piti lieventää hakemalla äitin kone lainaan. Sainkin aikaseksi heti kättelyssä tonkia pussista "Rikkinäiset hihnat ja pannat" kaikki esille, irrotella O-renkaita ja lukkoja. Sain sitten aikaseksi yhden puolikuristavan pannan, jossa fleecevuori. Se menee Oulaisiin koeajoon, että kestääkö. Oli vähäniinku prototyyppi ja kokeilumalli! Ostin aikoinaan Kurkolle TopCaniksen joustotaluttimen. Sehän mennä paukahti poikki. Siitä irtosi melkoinen kasa O-renkaita ja lukkoja, ja tuo heijastimella varustettu jousto. Kaikki käyttöön vaan. Tein niistä sitten tuommosen yhen koiran joustopalan. Se oli jo Venuksella lenkillä, ihan ok jos vaikka lähtee canicrossaamaan. Ihan vetohommaan tuo on meleko köykänen :D

Pantoja pitää tehdä enemmän, jo ihan kavereillekin asti :) Kivaa, tykkään tykkään!



Tänään sitten sain inspiksen, että piru vie, minä en koirien muhkeasta petistä maksele montaa kymppiä, enkä varsinkaan satasia! Kipaisin sitten puhelimen ääreen ja soittaa näpäytin äitille, että oisko mitään vanhoja riepuja, peittoja tms, mitkä joutasi koirahommiin. Noh, sieltähän irtosi sitten pikkuveljen vanha päiväpeitto. Sori Venus, väriksi ei tällä kertaa osunu vaaleanpunainen..

Aikani sen kanssa tuhersin ja mietin, en todellakaan piirrellyt kaavoja tai mitään, leikkelin siitä vaan vapaalla kädellä ompelin. Peti valmistui, ja siihen pitäsi laittaa munakello, kuka saa siinä nukkua tursottaa vuorollaan. Siitä tais tulla Dimmun lempipaikka :) jospa ei nyt repisi sohvaa enää.. Toivossa on hyvä elää!

Venus repukka ei päässy koenukkumaan uutta petiä, mutta kyllähän tuo uni maistui petin vieressäkin. Yksi petitilauskin on tullut!



Muistatko tämän, revityn sohvan? Nyt, vihdoin ja viimein sain sen korjattua. Istuinosassa uus patja ja päällyste. Teurastin sohvan selkänojatyynyt päällysteeseen, että tulis samanlainen kangas koko sohvaan. Divaaniosa on vielä entraamatta, mutta sen kyllä kerkee nyt kun ompelukone on kylässä :)






Pääsihän se tyttöki nukkumaan, kylläpä uni maistuu hyvästi jokaiselle tuossa rinsessapetillä. Kurko veti pitkän tovin katollaan, mutta eipä sillon ollu kameraa lähellä, ja sitteku oisin noussu sitä kameraa hakemaan, ois koira kiepsahtanu takasi tylsään asentoon :D Lopussaki kaaoslapset nukkua tursotti vierekkäin tuossa, niin sievästi eikä kukaan yrittäny häätää ketään pois!



Venus senkun kasvaa.. Sisällä otetut rakennekuvat on persereiästä, mutta empä keksiny parempaakaan vaihtoehtoa kun ei ollu sillä hetkellä toista kuka ois seisottanu, tai kuka ois kuvannu. Itselaukaisin ♥ Veenupeenu tiputtaa pentuvillaa, tummuu entistä enemmän! Hampaatki tippuu pertana. Ruoka maistuu edelleen, neitokainen pysyny tähän asti erittäin hyvin vapaana. Todella vähän on remmissä kuljetettu. Alakaa pikkuhiljaa tajuta sisäsiisteyden punaisen langan, mutta on se silti meleko emäntä jos paperille paskantaa, niin se toisella paperilla sen peittelee... Haju on mahoton, mutta pykylää ei näy.. :D


Ja lopuksi pieni löytö arkistoista, muistan ekoista viikoista Venuksen taipumuksen mennä todella iholle nukkumaan. Kurko sen salli, että penikka työnsi kylmän kirsunsa pyllynsilmään. Dimmua lähinnä vaan ällötti ajatus, että joku naikkonen tulis hänen kainalokarvojansa sotkemaan. Nyt Dimmu ja Venus leikkii enemmän keskenään, niillä on joku yhteinen viiraus että käyttää asiat paremmin yksiin. 


1.11.2011

Saikkupäivillä koira sekä emäntä

Justiina heitti kaulimen nurkkaan ja meni hoitamaan ommeltua velkkuansa.



Jos Dimmu sais ite päättää, se ois koko ajan sairaslomalla - saa nukkua yöunien jälkeen heti aamupäiväunet, aamuruuan jälkeen sitten ruokaunet jne. Ja kaikki nämä unet nukutaan sängyssä, koska emäntäkin sairastaa tämän viikon. Pää mieluusti tyynyllä, mutta ei sen niin väliksi, kunhan kroppa muuten kokonaisuudessaan on sängyssä. Muita sinne ei sallita. Paitsi isi.


Dimmun mielestä täytyy pitää toiselle sairastelevalle seuraa myös sohvalla. Sen mielestä varpaat on ehdottoman tärkeät pitää lähellä, että niitä voi aika-ajoin nuuskia (ja joka kerta todeta niiden haisevan) ja pitää niitä lämpimänä. Dimmun taka-ajatus tässä on, ettei emännän jalat pääse kylmettymään ja kuolioitumaan, voi siis vielä kävellä jääkaapille ja tiputtaa Gotler-viipaleita "vahingossa" lattialle.


Kurkon osuus tässä sairastelussa on vahtia sairastavan syöntiä, sen tiheyttä, ruuan laatua (ettei vaan ois menny pahaksi, kurkosetä voi maistaa), onhan riittävästi pastilleja (herkiäiskö yks punanokankin suuhun), eihän kasviskeitto ole mennyt kylmäksi (kurko voi kyllä kokeilla), onko liian kuumaa (kurko voi kokeilla tämänkin), onko syöjän leuassa reikä, onko koostumus liian kovaa (kurko voi pureskella valmiiksi).


Tässäpä vielä videot siitä, miten Kurkon mieli kirkastuu siankorvasta. Ja siitä, kuinka Dimmu haluaisi kurastopparin meidän eteiseen, koska sitä ällöttää ku aina on kuratassuja lattiassa..