6.5.2017

JULLATUUUS!

En tiiä lukeeko tätä saakelin koerapäiväkirjaa kukaan, mutta kerta menin lupaamaan yllätyksen - täältä se pesöö:

Ensimmäinen etappi kesälomareissulla oli Ruotsin Ekorrseleen, Indian Tribe Husky's-kenneliin. Siellä odotteli koti-Suomeen kyytiä kuukausia aiemmin bongattu pikkunen sinisilmänen akanretale. Se asusteli laumassaan Aurora Borealis safarikennelissä ja nyt se pikkiriikkinen muuttaisi tänne nälkämaahan Kainuuseen. 

Koiran piti tulla muulla kyydillä Suomeen, mutta niinkuin yleensä suunnitelmille käy - ne kusee. Sisuunnuin ja tempasin sitä kuuluisaa härkää sarvista ja perkele, haetaan se koero ite. Olinhan minä kirjoitellut koiran omistajien kanssa jo viestitse Lontoon murteella, miksi se olisi vaikeampaa face2face? Meinas kyllä paniikkia pukata, ja vielä seleviltä päen! Van sitteku sai suunsa aoki ja alko puhumaan niin siinähän parituntinen meni että heilahti. 

Tämmönen näky meillä oli asuntoautossa, yksi koira meille ja yksi lähtisi Inariin Elinan luokse. Koirat matkustivat täysin ääneti kaikki 700km. Olivat uusien ihmisten kanssa pienessä ja kolisevassa uretaaniunelmassa, eivät niin tottuneita tämmöiseen "normaaliin" elämään. Ja silti täysin ääneti. Alkumaku koirasta oli jo hyvä tunne. Yö meni hyvin vaikka nukuttiin vilkkaan Jäämerentien-varressa pienellä levikkeellä. Tekivät paskaa ja kusta hihnassa, kun aluksi rohkaistuivat tulemaan ulos turvallisista häkkeistään. 

Vasemmanpuoleisessa yksiössä on Zanji-uros ja oikealla on minun elikkoni Lomasi.



Koirat pudotettiin seuraavana aamuna Kittilään. Meillä oli treffit Elinan kanssa siellä, se ottaisin koirat kyytiinsä siitä ja myö päästäsiin jatkamaan lomareissua kohti Enontekiötä. Muori oli tökätty heti pahamaineisempaan tarhaan missä myöskin Taiga asusteli. Alkoi hikoiluttaa että mahtaakohan siellä tulla uudesta koirasta ruotsalaissiperialaista jauhelihaa. Illalla sieltä tuli viestiä että kaikki ok, ei ärinää eikä purinaa. Vain korvassa olevia neniä ja uteliaita nuoria tyttöjä. HUH!!!



Nelivuotias narttu, joka on juossut viimesen kauden Ruotsissa keulilla. Tämähän on siis täsmähankinta, mulle jolla ei ole kunnollista keulakoiraa eikä aikaa kasvattaa pentuja. Niin lunki tapaus! Voiko "kodinvaihtaja" olla lunkimpi. Tottunut koiriin, käsittelyyn. Autoilu oli vähän ällöttävää, samoten hihnassa kävely. Kaikki nämä on parissa päivässä taputeltu. Se vetää nelivedolla kohti molempia autojamme ja etutassut ojossa on tulossa kyytiin. Ei kuolaa eikä vapise enää. Istuu kiltisti jopa kauppareissun ajan. IHANA!




No mitenkä muu lauma on ottanut vastaan? Taiga ja Venus kerkesi tähän sinisilmään tutustua jo Inarissa, kuin oisivat aina kavereita olleet. Kotitarhaan päästessä sama meno jatkuu. Pienet nuuskimiset ja tarhan esittelyt Kurkon toimesta, siinä kaikki. Sitten alettiin jo porukalla pötköttelemään. Dimmukin oli oikein vieraanvarainen eikä heti ollut menossa mökömököpuuhun.





Indian Tribe Husky's Lomasi on tämän koiraeläimen virallinen nimi, häntä on kutsuttu Ruotsiksi nimellä Lomasi, mutta näin kankeana suomalaisena siitä on leivottu Luna. Una-Luna. Unanaa. Minä oon aivan myyty. Syö luita, pitää puolensa luista, syö lihaa, syö järvikalaa. Mutta Atrian lihapullat ei käy. Pitää olla HK:n grillinakkie. Joku roti sentään.



Oma lauma näytti mallia että mitenkä sitä meijjän pirtistä pannaa tassulla koreaksi. Kurko on ollut uuden tulokkaan mielestä jotenki erityisen houkutteleva, se oikeen kopin katollakin hakeutuu paapan viereen. Paapa rykäsöö välillä ja ruotsalainen hoitsuu istuu vieressä ja lohduttaa. Vai outtanekko tuo perintöä :D



Onhan sitä jo kerennyt kuulla kuinka raakkikoirat pitää laittaa pois kun lauma kasvaa. Mikään koira tuosta viisikosta ei ole raakki. Kaikilla on oma paikkansa ja tilansa talossa, autossa, tarhassa, sydämessä. Mitään koiraa ei laitetaa mäkeen tai monttuun toisten tieltä. Vaikka olis vanha tai vetämätön, ne saapi vaikka sohvalla röhnöttää ja olla mamman rikkaimureita. Sitten aletaan katselemaan isompia tiluksia tai jätetään koiria ottamatta, jos alakaa ahistaa. Viis koeraa menee ihan tasan siinä missä neljäki ;) Onhan mulla täällä vähä väliä ollukki viis, millon veljen, isän, kavereiden koiria kylässä tai hoidossa..

Mutta nyt, minulla on OMA upea viiden huskyn lauma ♥ ällöttävää, tiedetään.

Kesä porsaat kotiin ajaa..

Tosiaan, talavi on lusittu ja lauman tytöt on haettu kotiin safaritöistään. Kesä painaa päälle ja rekikoirat aloittaa kesälomansa. Paitsi jos on vieläki yöpakkasia ja järvissä metrin jäät ♥ Kyllä se mulle vaan passaa! Ötökät ja sihiliskot pysyvät vaan piiloissaan. 

Akkoilla on ollut siellä Lapin kaerassa meleko kylymätkin oltavat, uudenvuoden tienoilla kävi jopa meillä tämmönen rapsakka -41 pakkanen  - Inarista muutamia asteita enemmän. Eipä sillä, nuo karvaperseet kyllä pärjää.



Taiga sai siellä hienoja uusia lempinimiä, mm. rälläkkä ja papatti. Kotiutuessa se on taas Pampula xD Kuvassa veljensä Kroisos Pennonen. Parhaat painikaverit 4-evö. Jospa se nimi Papatti on muotoutunut veljensä Dynamiitin seurassa. Taiga on vehkeetön malli, joten poikatarhassakin sai rälliä vailla minkäänlaisia yh-äidin pelkoja. 



Venus on ollu vieraiden vastaanottajana sekä vakiokalustoon kuuluvana pyörämallin koerana. Ollut opettamassa myös nuoria. Keenu kun ei ole mikään villikilli, ei pure liinoja eikä riehu muutenkaan - paitsi jos ei pääse safarille mukaan. Sillon palaa muorilla käpy, kastuu tuluppa ja motti menöö jumiin. MINÄ HALUON KANS!!!!!!




Mukavia muistoja on Alpha Polariksen asiakkaat laittaneet Instagramiin, tietysti hästäk alphapolarisadventures. Venus päässyt sinnekin!



Tämä kuva erityisesti mieleeni. Venus ja Koda on olleet hyvä pari niin valjakossakin, mutta myös turistien kanssa poseeraamisessa :) Voen vaan kuvitella mitenkä Venus on tämän pestin ottanut vastaan, onnellisena kun joku rakastaa ja raapii. Muuan turisteista oli jonkun hullun suomalaisen yllyttämänä nostanut Venuksen syliin, sillon oli muorilla vetänyt silmiä kieroon että tämä on ihanaa!



Koeranhakureissulle kuului olennaisesti myös kettulakin tuuletus valjakkokyydillä. Taidettiin samalla päästä myös jonkunlaisiin kuviin mikä esittää mainosta... ;) Souseli ja Sasta kärkenä, Luna ja Taiga pyörässä.



Venus oli ikionnellinen kun mamman kainaloon pääsi. Kieli meni heti ensikättelyssä nenän kautta poskionteloihin ja sieltä nieluun. Oli ihana kaapata tuo koiranperkele syliin ja puristaa sitä niin että pierukin pääsi. Neljä kuukautta. Vaikkei aikana ole pitkä, mutta loppuviikot alkoi olla mahanpohjassa kuplivaa jännitystä. Vai oliko se se noro....



Taigan reaktio oli kans mellevä. Astuttiin autosta ulos, kuuli varmasti äänen mutta ei reagoinu sen koommin. Varmaan ajattelin että taas joku vierasta murretta puhuva turisti, hymyile ja koeta olla kiltisti. Van sitteku mentiin ihan verkon vierelle ja kaikki kakskymmentä nakkia tarhaan sisälle ja nokatkin (mullei oo mutanttikäsiä, isäntäkin oli mukana), alako karmea kurnutus. Tarhaan sisälle ja siitäpä se tuttu riemurepeily alkoi. Isäntä oli epäillyt jo tovin että koirat ei varmasti enää tunnista meitä eikä niillä oo enää niiden omituisia tapojaan. Taigalla ollu penikasta asti tyylinä ottaa korvaa ja nenää hampaijen väliin. Nyt sillä kiirettä piisasi kun koitti vuorotellen tulla minun luo ja siitä sännätä isännän harteille ja tassulla läpsimään. Kylläpä oli pikkumuorikin onnessaan! En siitä tiiä, kummalla oli parempi mieli, koeralla vai miehellä ♥

Lähipiiri on kans ollut vakavasti sitämieltä että neljän kuukauden ero ja kotoa poissaolo on myrkkyä, eikä koira enää tunne saatika muista paikkoja. Tämän kuvan minä näytän kaikille niille jotka kehtovaa epäillä. Taiga ekana iltana kotona, kävi hakemassa hyväksi nyljäämänsä hirven lelulootasta ja paineli sen kanssa sohvalle. Nyt on hyvä, tuumasi Taiga.



Kaikenkaikkiaan tämä talvi on ollut omassa henkilökohtaisessa elämässä niin kiireinen, että lauman puolittuessa ja virkeimpien poissaollessa - on elo helpottunut huomattavasti. Meillä on siis tehty kotona sisäremonttia, töiden päätteeksi iltaisin. Illat on olleet niin kiireisiä ettei kerrassa ole kerennyt koiria juoksuttamaan. Kotiin jäi nuo papparaiset Kurko ja Dimmu. Niille piisaa kun illalla kiertää tuon 2km lenkin, että saavat päivän uutiset lukea kusen ja paskan muodossa.

Kiitos tästä mahdollisuudesta Elina, oli mukava palvelus puolin ja toisin. Akat pääsi oikeisiin töihin ja akka kotona pääsi remppatöihin ;) Kauden päätösbileet oli suorastaan muistamattomat!

Tästä kaikesta kiittäen, Papantti ja äeteensä Ensyömatikkaa


24.4.2017

Koera-akan kännykän uumenista

Kiireislaatuisen elämäni vuoksi kännykän kamera on ollut kovemmalla käytöllä jo pitkään. Sinne kertyy ties minkälaisia otoksia eikä niitä edes muistakkaan!

Puhelimella otetut kuvat on oikeestaan sitä mitä meidän koiralaumassa tapahtuu näinniinkö arkena. Sitä mitä me touhutaan evridei. Se kännykkä kun tuppaa olemaan (toisaalta ikävä kyllä) koko ajan lähellä niin saapi otettua ties mistä tilanteista otoksia. 

Noniin, Sonyn syövereistä löytyi moisia otoksia. En jaksa muistaa onko näitä kuvia täällä julkaistu, mutta jos on - koettakaa kestää :D

Julle-poika hoijossa, Kurkon lempilelu :D Kuvattu syksyllä '16.



Kurko on oikea mato tuohon kerjäläisyyteen. Nyt siellä pitäs antaa ruikkaria minkä päällä tomaattitonnikalaa. NJAM!



Taiga tavihommissa. Olipa se mieluinen "yllätys" isännälle että koera haki vedestä eikä ihmisväellä tarttenu riisuutuo.



Meijän retkeltä nuotion äärestä, odotellaan että iso kanto alakaa hiillostua makkaroijen paistoon sopevaksi. Hyvä on tätäkin taitoa opiskella, odottelua siis.



Taiga päiväettoneella Kurkon poron kanssa. Porolla ei näy tulleen uni silimään.



Taigan sisko, Venuksen tytär - Anor oli meillä jokusen viikon kylässä ja hoijossa. Pikki sähikäinen ♥




Pian tämän kuvan jälkeen Venus katosikin elokuussa. Se tarina onkin kerrottuna tänne. Vieläe puistattaa. Akkateeri me kuitenki saatiin saaliiksi!



Hirvenmehtyy on alakanu ja hiskit sen kyllä huomaa! Tänäsyksynä talon isäntä aikoo taas itekki liittyä hirviporukkaan, joten koeriin hammashuolto ja riistalihan saanti on turvattu :)



Tais olla ensilumi!



Kvartetti eiku trio eiku tupladuo hetkeä ennen eroa. Nartut lähti Inariin töehen. Kimmoa ei paljo kiinnosta, kunhan saapi olla rauhassa omassa luukussaan.



Kurkku-ukko Varisjärvellä joskus. Se aina töröttää tuossa pöyvällä kun pysähytään valvomaan Taigan uintiharjotuksia. 



Taigalta lähti vehkeet marraskuussa, tässä kuva haavasta tikkienpoiston jälkeen.



Mikäpä sen mukavampaa kun kirpeänä aamuna pyyhkästä mökille koeriin kans, tallustelemaan jääkannelle ja nauttimaan pienestä pilkahduksesta aurinkoa. Koita ottaa kuvia koerista mutta yks saakeli ripuliperse tuppautuu aina vääräppäen kuviin että varmasti näkyy kaikille paskan olleen hulivilie..



Dentastixie kitusiin, mukavia herkkuja kun sattusivat olemaan tarjouksessa!



Tupasvillasuolla Varisjärvellä. Ilima oli kostea ja kaikkialla haisi kastemadot. Tunnelmallinen kuva, jostain syystä.



Aina on hyvä keli uida ja läntäröijjä, tuumii räpylijalka-Taiga. Hetken perästä kuvanoton jälkeen puhkesi ukkosmyrsky joka pieksi lenkkeilijöitä raekuurolla.



Eipä unohdeta syömistä ja raakaruokinnan hehkutusta! Pakkaset pullollaan :)



Ukki-Buugi lempiasiansa äärellä, aloittelemassa syömistä. Paikallisen lampolan tuotteita, karitsan lapoja! "Kuin sipsie söesi", runoili Kurko.



Kimmo Kiannannorppa asemissaan nuotion äärellä. Eiköstä hälle mitään?



Ukki Von Kurpaa on vaivannut maaliskuun alusta saakka lentsu. On käyty lekurissa, on otettu verikokeita ja tulehdusarvoja, kuunneltu sydän ja keuhkot, cerppi ei oo koholla mutta varmuudeksi syötiin 14pv antibioottie. 10 pv kipulääkettä. Yskä on ollut kuivaa, oikeen takovaa ja väsyttävää sortimenttie. Ukki on ollut sisäkoirana melkeen kaks kuukautta, ei lenkitystä eikä hillumista. Nyt huhtikuun lopulla sillä alkaa lima irrota ja olo helpottua. En oo kuunaan tavannu näin sitkeätä yskää. Veinkö sen liian myöhään lekuriin vai onko vanhuksella vaikeampi parantua? Ei se minusta vanhus ole, vasta 9v! Tulehduskipulääke ollut parempi apu mitä AB. Surkea on koira sairastaa :(



Kimmo näyttämässä mallia mitenkä pitää parantua, kaivautua huskypeittoon ja näytellä surkeata. Ja mieluusti houkutella isi sinne peiton alle kaveriksi. Sen kanssa on lämmin nukkua, mamma on kertonut. 



Velipoijjaat kiikutti ison kasan isoja ahvenie koerille, minähän näppäränä tyttönä keittää porautin ne ja lajittelin uunipellille. Pistin sitten pellin päällä pakasteeseen, kyllä on tykätty pöperö haskiin keskuudessa :)




Kurkon ollessa sairaslomalla ja narttujen ollessa Inarissa - on Dimmu päässyt yksinvaltiaana aina möksälle mukaan irtijuoksemaan. Tässä on sen käsitys villihtemisestä ja energian kuluttamisesta. 



Kuten jo varmaan olen tuhatkunta kertaa sanonut, meillä on tehty remonttia täällä kotikolossa marraskuun puolestavälistä asti ja nyt se on saatu päätökseen! Tämä portaidenalusta on ollut koeriin valtakuntaa mutta rempan aikana kaikki ylimääräinen jaloissapyörivä röse on tungettu tuonne portaiden alle "remonttia pakoon". Nyt kesälomalla ollessa sain loppusiivouksen tehtyä ja tuon koeriin kolon siivottua. Itulaatikko on jälleen käytössä!



Kurkku mieluusti makoilis ihmisten sohvalla, vaikka emäntä siivoushumussaan tempasi sohvatyynyt kartanolle ja pääliset pesuun. On se kyllä eri Kesseli tuo koira :D



Kimmon onnellisuusmittarit painuu aivan tappiin kun joku vähän raapii...



Tämmöstä kuvasatoa oli Xperia niellyt, pääasia että jotain kirjotusta on saatu aikaseksi :)
Lapin reissuun lähtee koko kameravarustus mukaan, päästään vielä ajamaan lumille sekä kelkalla että valjakolla. Venus ja Taiga - mamma on tulossa ♥

Ukkoin kevätsiivous

Se on kevät sitä aekaa itsekukasellakin säädyllä että kämppä pannaan ojennukseen. Talven mahineet rutireksit lakaistaan pois ja laitetaan uutta tilalle. Meillä on nämä kopperot tämmösiä kaksosaisia, väliseinällisiä hirsimökkejä, ei eristyksiä muualla ku kauheeeeen paksu patja pehmukkeita ja talvella lumella kuorrutetut seinät.



Väliseinä hiiteen ja lapiolla vanhat möyheet jätesäkkiin. Kaksi isoa jätesäkillistä tuli silputtua rutirexiä. Muutamasta kohtaa lattia oli märkä, löytyi jäiset isot luut möyheiden seasta. Liekkö ollu sulamassa vai marinoitumassa..... Who knows?




Oon salaa haaveillu että saisin testata tuota kovasti kehuttua hamppukuiviketta rutireksin ohella. Saatavuus ollu näille selekosille huono, mutta kun naapurikunnan koirahoitola Vivian alkoi tätä mainostaa - sitähän piti heti yks laatikko saada :)



Laatikon avatessa nokkaan haiskahti syksyn märkä mehtä, sammal paremminkin? Pehmuke on kuohkeaa ja pehmeää, kevyttä. Ei pölise eikä tartu kinttaisiin niinku Rutirex. Varttilaatikon verran panin yhteen asuntoon ja tuli paksu kerros!




Kimmo se on meidän perheen petimestari. Se möyhii ja tasoittelee, asettelee, teputtelee, siirtelee.. Sehän se eniten kopissa möyröttääkin :D



Toiseen luukkuun meni perusmöyhyt, Rutireksiä muutama "siivu". Kyllä se vaan tuo tuore puu tuoksuu hyvältä! Kopinsuulta joutais nyppiä tuo Hämyheikkimiehen jalaka pois, ei oo ennää pakkasta eikä tuulta. Mutta ukot on antanu ovimattojen olla paikallaan! Koko talven, kuvitelkaa!



Sillävälin kun henkilökunta oli siivoamassa ukkoin lukaaleja, söivät herrat vähän hiukopalaa, affenen vileitä! Keitettyinä ja pakastettuina ;)



Dimmun piti käyä möyhimässä myös toinen osasto, hyvä tuli!



Vasemmassa loossissa hamppukuitu ja oikealla puukuitu :) Jännä nähdä tykästyykö koerat eritysemmin mihinkään.. Miten luut kietoutuu nuihin jne.



Vetäsin äsken puhelimen kuvat koneelle, vaivaiset 800 kuvaa. Talvi on mennyt rempatessa, kameraa en oo tainnut kaivella naftaliinista kertaakaan.. Mutta ei anneta sen lannistaa!

Narttuja lähetään hakemaan tällä viikolla takaisin kotiin talvitöistään Inarista - luvassa yllätys! Pysykää kanavalla vai mitensemeni..