20.1.2016

Rekikoirien käyttökoe Paltamo 16.1.

En malta olla hehkuttamatta!! YKKÖNEN SIELTÄ TULI!! SAAKELI!! Poeka on tullu kotiin, kannusta samppanjaa!!! Kyllä minä niin iloitsin, mieli on niin hyvä kun Venus on mahdollistanut kaiken tämän kissanristiäisissä kulkemisen, ja nyt haluttaa uuvestaan!

Noniin, otetaampa pikkusen jarruo. Tällä kertaa en pakannu kuin ihteni ja Venuksen kyytiin, surautin lähikuntaan Paltamoon kopasemaan mitenkäs se neiti persreikä siellä valjaksissa toimii tuomarin silmissä. Tuomarina toimi Hakkaraisen Eija. Viime kokeista on niin paljon aikaa että ihan hävettää.



Olin "varannut" Venukselle paikan toiseen valjakkoon. Se siis juoksisi tuikituntemattomien koiriin seassa, vieraalla kuskilla ja ihan tyystin oudossa ympäristössä (jossa juoksi kesyjä fasaaneja.............). Eniten pelotti ne fasaanit. Van turhaampa epäilin, akka sai valjaat päällesä niin ei tiijetty muutaku että äkkie poesa jarrulta ja sieppari irti. Normaalisti niin hilijanen lähtijä otti nyt sen verran kierroksie etten voinu ku kahtoa huuli pyöreänä. Räkää sillä lensi niinku sulhaspojan mulukusta, jos näin ihan kainuulaisittain ollaan rehellisiä. Vaihde oli jo silimässä!



Sinne se valjakko hävisi tuomarineen päivineen ylämäkeen, minä jäin sulattelemaan pakkasen kylmettämiä nakkeja kun räpsin nämä yhen käden sormiin mahtuvat kuvat.. Suhteellinen käsitys tuo 20 minuuttia. Äkkie tunnosti pitkältä outella van sieltähän ne nopsaan tulivat, paikallaolo lopuksi ja siinä Venus jo malttoi olla hilijaa ja nyppimättä. Eikä alakanu tanssimaan vierusparin uroon kanssa ripaskaa. 



Heti ku valjakko oli parkkeerattu varikolle, uteliaisuuden halkeamispisteessä sain kuitenkin kuskilta kysyttyä että mitenkä se velliperse juoksi - ja kun vastaus oli "kiitettävähän sieltä tuli, hyvin meni" - ei meinaa enää nakkeja paleltanu! Koirat pois liinoista ja valjaista, uutta porukkaa laittamaan ja auttamaan, hymy korvissa.. Jäätiin siis odottelemaan palkintojenjakoa.

Palkintojenjaossa hurrattiin muutamalle valioituvalle, taputettiin kaikille, onniteltiin puolin ja toisin. Mukava tunnelma, vaikkakin alkoi lämpimässä talossa tuntua että unimatti painaa ulkoilman väsyttämiä silmäluomia väkisin kiinni. Venuksen pistesaldo oli 58/60 - ei todellakaan tyhjä reissu. Hymyssä suin sai arvostelulomaketta lueskella, perkele vieköön. 

Lupasin Venukselle kun huruuteltiin aamulla TB:n suoralla, että jos tempaset ykkösen niin palkinnoksi haetaan juustoburgeri. Eipä siinä auttanu ku kaartaa kotimatkalla lupaus toteuttamaan. Mahtavaa!




Taigalle tuli omat työremelit postissa, kunnolliset semmoiset! Niissä on vielä himpan verran kasvunvaraa vaikka jäävätkin oikeaoppisesti kurtulle tuohon selälle. Materiaali on helposti pestävää, ei jäädy, pysyvät hyvin muodossa pitkänkin käytön jälkeen. Eivätkä veny!! Joskus aikonaan kun ostelin kangaspehmusteisia valjaita, en voi olla muistamatta sitä hajua mikä valjaista lähti.. Jotenki ne kankaat, varsinkin fleece, venyy ja paokkaa ja valjaista tulee ihan sateenpieksämiä lehmänpaskoja.

Taiga on käyny vetämässä yhen ainoon kerran, ja nyt suunnittelen että alkaisin pikkuhiljaa juoksuttaa sitä vaikka kikkarin edessä. Kunnes on juoksunsa juossut eikä ajatukset ole tuolla karvakolmiossa. Turhaan pilata ensimmäisiä reeninomaisia vetoja kun pimppiä pakottaa ja veri vetää miehiin eikä uralle.



Meillä täällä jumalan selän takana on ollut todella pitkä hitokseen kylymä jakso. En muistakkaan millon viimeksi on ollu kaks viikkoa jatkuvasti -30 ja yli. Koirat on luonnollisesti päivät ulkona ja töiden päätteeksi olen hakenu ne pirttiin. Kylymä keli vie energiaa ja polttoainetta kuluu reilummasti. Uni ja lepo maistuu jokaiselle, mutta erityisesti nämä kikkelikallet änkäytyy kirjaimellisesti jalkoihin torkkumaan. 



Tämmöstä taas, haaveilen seuraavista kokeista ja lauhentuvasta kelistä, lumentulosta, korjaantuvasta passatista sekä suklaajäätelöstä suklaakastikkeella. Adjöö!

12.1.2016

Niin hyvää ettei sanotuksi saa

Pitkästä aekaa tekee mieli hehkuttaa mitenkä hyvin meillä pyyhkii! Tai tuntuu että jotain on tehnyt oikein kun kerrattainkin asiat menee niinku on suunnitellu. Vaikka auto on ajettu ennen joulua korjaamolle eikä sen kotiinpaluusta ole harmainta haisuakaan, ei sekään jaksa nyt harmittaa! 

No mistäkö tämä ällösiirappinen ihanaelämä-vuodatus nyt juontuu? Kun ei jatkuvalla syötöllä lapioida paskaa niskaan! Koirarintamalla kaikki on ok, näyttelyitä on katseltu ja suunniteltu, rekikoirien käyttö- ja kisakokeisiin osallistutaan. Ajattelin johonki kokeeseen hypätä omalla valjakolla - tai ainakin omalla reellä!

Kurko Aarnivalakioissa vuonna 2010

Venus on ilmoitettu tulevaksi viikonlopuksi Paltamoon REKÄ-kokeeseen. Ai vitsit se oli ehkä viikon paras juttu, kun järjestäjä otti yhteyttä uudelleen. Aiemmin koepaikkaa kyseltyäni vastauksena oli ennalta tiedossa oleva "ei oo". Voe kaohea!!!!! Viime kevät Veenulla meni pentuja kasvatellessa, sitä edellinen oli niin älyttömän vähäluminen että Kiimingin kokeetkin peruttiin vaikka sinne oli kaks paikkaa varattuna. Viimeksi olen käyttänyt koiria kokeissa kun Gini ja Wiima oli mulla rekikoirailemassa vuonna 2011. Kurko oli sitä edellisenä vuonna 2010 ja tempasi kokeesta täyden nollan. Oisko nyt aika parantaa tuloksia ;)


Kurko menossa koeuralle Aarnivalakioissa vuonna 2011

Omassa elämässä pyyhkii hyvin, varasin lomanpoikasen Sallaan tammi-helmikuun vaihteeseen. Koiratkin lähtevät lomailemaan - tai aion kyllä kikkarin ottaa mukaan joten voidaanko puhua niiden kohalta lomasta... Liikuntasellaisesta?  Se vain passaa!

Lauma tuntuu omaan käteen hyvältä, niiden kanssa on helppo touhuta ja elellä. Ei se hulppealta tuntuva elämä aina tartte mitaleja ja pokaaleja, meriittejä ja satapäistä listaa harrastuksista. Perusarki ja sen ympärillä pyörivä elämä näyttelee jokaisen meidän elämässä suurta osaa. Se kun sujuu, sieltä alakaa lähteä se koko porukan hyvä mieli. Olen jotenkin ollut kadoksissa tovin aikaa näiden koiraharrastusten kanssa, olen potenut huonoa omaatuntoa että en kulje tokoreeneissä, nenäreeneissä, näyttelyreeneissä, luennoilla, koulutuksissa - niinkuin aiemmin olen aktiivisesti kulkenut.

Nyttemmin me ollaan hömpötetty oman lauman kanssa PALJON maastossa. Ajettu kikkarilla, oltu piiloleikkiä metässä ja leikitty häkissä paskakinttaan repijäisiä. Eikä koirat näytä olevan pahoillaan tästä "muutoksesta" - päinvastoin. Ne on onnellisia väsyneitä koiria, ovat vailla ruokaa ja lepoa. Olen siis löytänyt rauhan ettei tartte suunapäänä olla menossa eri lajireenauksesta toiseen, mukava ja sujuva peruselämä on SE juttu. Voi perehtyä vaikka venyttelemään koiria kikkarilenkin jälkeen kuin singota reenaamaan toisia :)

Taiga se on edelleen semmonen pershetelmä, varsinki ruokailutilanteissa se käyttää häikäilemättä emoaan ruokapöytänä! Hännässä on hyvä syyä. 



Näihin tunnelmiin, jäädään odottamaan lauantaina ja Paltamon REKÄ-koetta. Voisin melekeen sanoa olevani kuin ripulitautinen orava tämän innostuksen kanssa! Ihkuja virtuaalisia tsemppejä ja hattuhattu-kommentteja saapi Venuselle laittaa.

pst. Taigan verinen vuoto alkaa lopuillaan ja se ahdistelee Dimmua. Dimmua ujostuttaa ja se esittää sohvatyynyä.

10.1.2016

Kajaani KV "Tamminäyttely" 10.1.2016

Perinteinen koera-akkain reissu pallihalliin.
Meidän reissu alkoihin vähän erilaisissa merkeissä. Ihanniinkuin aina ennenkin, osa päästettiin sisään pelkällä "hyvää päivää"-tunnussanalla ja osa otettiin rokotuksien sekä sirujen tarkastukseen. Myö tietenni kuuluttiin tuohon jälkimmäiseen. Arvatkaapa kuis kävi? No minäpä kerron. Sirua ei löytyny sitte mistään. Neljä eri henkilöä, kaks eri konetta - täysi hiljaisuus. Ei löyvy sitä hiirenpaskan kokosta saatanaa, joka suurinpiirtein kotisohvalla rapsutellessa tuntuu aenaa sormenpäissä myklyövän.

Nuivakan olonen vanhempi toimitsijaherra totesi että "sinä et lähe täältä muualle kuin kotiin jos sirua ei löydy". Kyllä minä ajattelin että sanoppa vielä yhesti niin lähetään saakeli porukalla. Eläintenhoitajaopiskelijat hämmensi porukalla, ehtivät sirua kyljistä, selästä, korvantakaa, rinnuksista, hyvä etteivät kurkistaneet pers-reikään! Ei löyvy. Kai se on uskottava.

Eläinlääkäri antoi kaks vaihtoehtoa, joko laitetaan uusi 70€ arvoinen siru niskaan ja pääsen osallistumaan näyttelyyn tai lähen suorinta reittiä pois. Mietin pienen hetken mielessäni kuinka edellisenä iltana pontevana kävin automaatilla nostamassa riihikuivaa ostoksia varten - mielikuvat FinDogsista, kisakärkkäristä ja lettukahvesta karisi sen siliän tien. Tottakai minä nyt sen sirun maksan helekkari, laitettavahan se on jokatapauksessa!!! No, uus tunniste lapojen väliin, rahapussi seittemääkymppiä keveämpänä marssin kehänlaidalle. Onneksi siellä oli jo tuttuja, Johanna ja Linda, pelastus.

Uroksia oli vähän, jännättiin tallitoverin puolesta. Possen perkele se koppasi itelleen JunnuRop-tittelin jonka siivin pääsöö Royal Canin Junior-kisaan illan päätteeksi. Onnea vaan Linda ja Posse!



Taiga korkkasi siis viralliset näyttelynsä, kasvattajatuomari Mari Pajaskosken silmän alla.
Killeriinalla meni kehässä mukavasti, tuttuun tyylinsä heilutteli häntää kaiken aikaa ja juoksi hyvin. Antoi kopeloida hyvin eikä arastellut edes menkkaränkkäistä pyllyänsä. Mutta pikkukakkihätä iski kesken seisotuksen, kolme pientä papanaa sieltä tuli, pökäleet pussiin ja homma jatkui melkein paloauton värisen esittäjän kanssa.. Sininen lappu eli EH ja luokkansa kolmas - ei huonosti. Arvostelua oli reilusti, koko lappu täynnä! Kerrankin saa kunnollisen selostuksen eikä kaks vaivasta lausetta. Narttuja oli 11 joista vain kaksi sai SA:n, joten tämä oli henkilökohtainen voitto! 

"Keskikokoa kookkaampi, tiivisrunkoinen, ikäisekseen vahvan raajaluuston omaava narttu, jolla oikeanmuotoinen pää, erinomaiset korvat, hieman turhan pyöreät ja kookkaat silmät. OK lapa, mutta suora ja pysty olkavarsi, riittävä eturinta, hieman pyöreä ja lyhyt rintakehä. Niukasti kulmautunut takaa. Liikkuu lyhyellä mutta vahvalla potkulla, hieman leveästi takaa, OK edestä. Erinomainen turkinlaatu ja kunto. Erinomainen miellyttävä käytös.

Pökylät taisi pudottaa erinomaisen käytöksen miellyttävään ;)



Ei muutaku koera häkkiin ja kahtelee muita kehiä! Onnekseni huomasin että FinDogsin kojussa käy korttikin, sieltähän lähti taas jälleen mukaan pari alustaa. Eikä sirun uusinta enää vituttanut laisinkaan!


Onnenkalu kiittää Lindaa kuvista!
Rupeamme tsiikailemaan seuraavia näytelmiä..

9.1.2016

Pakkasen panemat

Joulukuu oli kaikessa kokonaisuudessaan ihan yhtä paskaa, niin reenien osalta kuin taivaalta tulevan moskan muodossa. Onneksi alkoi tämä uusi vuosi, niin ihanissa merkeissä kuin pakkasen paukkuessa. Huskyt alakaa herätä eloon! Taigakin aloitti uuden vuoden kunniaksi ekan juoksunsa, 9 kk iässä :) Hienoja punaisia minijääpuikkoja persiissä roikalehtaa..

Jäitä on tuossa meidän lämpäreessä 30 senttiä ellei ylikin, siellä saapi rauhassa källäillä iliman minkäänlaista pelkoa uimistilanteesta. Koirat ovat saaneet juoksennella vapaana. Siellä ei juurikaan ole lunta, ja pienen lumikerroksen alla pilkottaa kirkas jää. Ei otollinen ajeluille :/ 

Ehkä vähälumisin tammikuu minun muistini aikana. Kanervikot paistaa, maastoon ei ole mitään asiaa reellä tai potkurilla. Toivon mukaan pakkasten lauhtuessa saadaan lisää tuota lunta, sitä tehen poljetaan uria ja päästään ajamaan edes kikkarilla!

Päästiin pitkästä aikaa toisen linssiluteeksi, koirat oli mallia sähköjänis - Dimmu ja Taiga höyhensi Venusta tuttuun tapaansa ja Kurko juoksenteli lihapullien perässä. Jospa kuvaajatar ei säikähtänyt huskiaisten omantakeista leikkityyliä ja hauskanpitoa :)

Kiitos kuvista Rimma Photography



Venus on vain niin kauni. Sen silmät on niinku konvehtirasian suklaacrispit, vivahteikkaan ruskeat.



Dimmu se istuu maisemaan niinkuin isä äitin selekään. Se varmasti haluaisi hyväntahtoisena koirana luovuttaa osan karvoistaan hyväntekeväisyyteen, se on iltaisin lueskellut FB:n huskyryhmiä joissa kerrotaan kuinka SIPERIANhuskyt palelee talvella.



Tämä kuva jotenki kuvastaa makimoilleen sitä, mistä minun ja koirieni elämä koostuu. Ruuan perässä juoksemisesta indeed (tarkkasilmäiset näkee lihapullan kourassa)! Ei vaan, karvalakki tanassa ulkoillaan parhaissa mahollisissa olosuhteissa, pidetään lumikenttäbileitä, leikitään ja syödään Atrian einespullia.
Ihana otos, kertakaikkiaan meidän näköinen!



pst. Takki jonka ostin messarista, on ollu niin hyvä etten kehtaa sitä edes kehua. Jokaisella sietäis olla tuommonen. Paikallisesta ketusta väännetty reuhka, Sinisalon kelkkailuhousut ja Safari-pilkkikengät on ollut taattu varustus nytkun elohopea on painunut parhaimmillaan -34 asteeseen.

Lauma sai taas syötäväkseen vommia, ai että ovat mielissään nassutelleet! Aamua iltaa ovat saaneet ruokaa, nyt sitä energiaa kuluu kun ovat 247 kartanolla. 

Taiga aloittaa huomenna näyttelyuransa, perinteisesti Kajaanin Tamminäyttelyistä. Siitä kuullaan myöhemmin!