27.12.2013

Kuivamuonaongelma ja pikakatsaus Skorppareiden arkeen

Joulu oli ja meni. Lumet tuli ja melkeen meni. Rekikelit oli ja meni. Pitkän kaavan Kaijan kaljamat ja Liisan liukkaat.. Siispä, ei ole paljon päästy ajamaan saatika reenimään, metässä on käyty rälläämässä kun maastossa pääsy on vaikeampaa paksun ja takkalan lumen takia. Nyt kyllä vesisateen ja pikkupakkasen jälkeen hanki on petollinen, repii tassut ja nilkat auki.. Siispä olemmekin harrastaneet sisäurheilua, aivojumppaa ja peliä että kuka nukkuu pisimmät päiväunet... :/

Ritalla ei tee tiukkaakaan hourata päivät pitkät sohvalla, onhan se sentään kovan iän mummeli ja eläkeläinen. Saunaan sillä siltiki aina haluttaa. Mokomakin lauteiden valtaaja.



Kurkosta näkee ehken eniten nämä tylsät ajat, se kantelee leikkejänsä nakeltavaksi ja vaeltaa pitkin taloa. Sen kanssa on naksuteltu temppuja, muisteltu tokojuttuja ja otettu pidemmän kaavan paikkamakuita. Sekä otettu piparkakkuhaaste vastaan ja onnistuttu siinä! Kuvaa ei ikävä kyllä ole, se asia täytynee korjata pikimiten :)



Venus ottaa myös rennosti, sen kanssa on mukava liikkua maastossa kun sitä äärettömästi kiinnostaa minun taskussa majailevat lihapullat - joten se on hyvin kuulolla. Sillä on pieni reikä varpaanvälissä, jompikumpi pojista ollut asialla :// Tamminäyttelyihin ilmoitettu, ja AVOIMEEN LUOKKAAN!!!! Miettikää nyt, vastahan se oli junnuissa.. No, toivottavasti ens vuonna sitte käyttöluokassa ;)



Dimmun mielestä tämmöset tylsät ja liukkaat kelit ovat vaan hyvä asia, silloin voi viettää paljon aikaa ihmistensä (lue; isäntänsä) huomassa, nukkua tursottaa nokka hännän sisässä. Ei tarvitse pelätä pihalla loikkivia pörröisiä naskalihammasoravia, saatika naapurin kilpparin väristä kissaa!



Meillä oli tänäiltana korvanpesuilta. Tai siis Venuksella oli, ja voikin noin hintelästä nartusta lähteä niin paljon tahdonvoimaa että ei ihan yksinään saanut pidettyä ja korvia putsattua! Toki syynä sekin, että nyt meillä syödään RC Medium Sensible Adultia, joka muuten passandeerustaa tosi hyvin koirille (myös näille pierupusseille), mutta nuorimman neitokaisen korvista löytyy aina vaan rölli. Ehdotuksia, mieluusti maissiton ja soijaton kuivamuona aktiivisille koirille, hyväksi tueksi raakaruualle??



Ritan mielestä korvien puhdistus on noloa.



Niin ja onhan meillä jossain muodossa talvi, nimittäin koirilla on tosi muhkeet sukset.


Tämmöiset pikapäivityskuulumiset meiltä, kuivamuonaehdotuksia ja kokemuksia otan mielelläni vastaan :) 

Mukavaa loppuvuotta, ollaan rohkeita rakettien paukkuessa ja syödään nakkeja!


1.12.2013

Suksitaan suolla!

Kirjaimellisesti. Käytiin semmosella paekalla ajamassa kuin Suksisuo. Kepomiehen kotitalon lähistöllä, meidänkään mökille ei matkaa juuri mitään :) 

Kepolaiset, iso ja pieni kumpikin, ajoivat jonkun matkaa edellä kelkalla. Hyvää reeniä kelkasta, käyttökoetta silmälläpitäen ;) Samalla turvasivat edustan notta onko metän elukoita, tai jotain muuta mistä urhea pikku tiimini ei seleviäis! Sitten äijät poikkesivat omia reittejänsä ajelemaan, myö jatkettiin tätä Salonharjuntien nielemistä.



Matkan pituutta ei ollu missän vaiheessa tiedossa, mutta osasin kuitenni lukea koiria sen verran että käännyttiin ennenku alkoi uupumus painaa. Ura oli pehmyt, lunta apauttia 30 senttiä, keli oli lauhtumaan päin, joten juokseminen oli raskasta.

Retkikartastoa hyväksikäyttäen mitattiin reissun pituudeksi piirua vajaa 5km - joista kaks oli aurattua autotietä, ja loput tuota upottavaa pehmouraa. Sai kyllä olla ylypeä, Kurkokin jopa VETI. Kuun asento liene ollu hyvä... :D Siskan mukanaolo myös varmisti jouhevan eteenpäinmenon, vaikka tuota riistanhimoista kajaalikorvaa välillä piti komentaa pois ojista tai jälkiä nuuskimasta. Mukavasti oli alussa ja lopussa reissua helppoa tietä mitä juosta, melkeen niinkö alku- ja loppuverkat :)

Venus juoksi koko matkan keulassa, Dimmu ja Siska vuorotellen. Siska kuitenkin toteutti tämän pehmouran etenemisen paremmin, Dimmu taas käännöksissä veti pitemmän korren. Venus toivottavasti otti hyvin paljon mallia opettajapojista. Kurkon paikallaoloa se vois myös matkia, ja pysähtymistä..... ;)



Kepolainen näki ekan kerran konkreettisesti kun koirat tekee töitä, muulloin me on vaan pingottu mahanalus jalkoja täynnä helpoilla urilla. Tykkäsi :) Tietääpä ainaki että joutuu lähtemään useamminkin yhdistetylle rekikoirailu-kelkkailu-mönkkäröinti-makkaranpaistoreissulle..... Heee!


Tuo minun Björkis, ei sitä oo tehty muualle ku tampatulle uralle. Tai sitte alla sais olla mehtäsukset, pitkät ja leveät! Tahtoi keulia koko reki, varmaan ollu vittumainen vedettävä.. Semmonen oli meidän eka rekireissu, tästä ei voi muutaku  jatkaa hymyssä suin.

Joko sinä lukija olet kerenny nauttia koiriesi kanssa lumesta? :)

27.11.2013

Reikää siellä, reikää täällä..

Kurkolla etukoivessa reikä. Eilen tulleet poronluut aiheuttivat pojissa tänään päivällä tappelun. Kurkon kusipää meni härkkimään Dimmua joka narskutteli omaa luutansa - sai sitten ihan isän kädestä! Tuloksena reikäjalka ja nolo koira. Oppiipahan viemään toisen suusta. Reikäpää. Tötterö.

Saapi äijänkäppyrä maata Rita-mummun kanssa seuraavat pari päivää pirttikoirana. Siinä luulisi olevan rangaistusta kerrakseen :D



Tekijä tässä on myös kovin nolonnäköinen, ehkä sitä vähän inhottaa tai jopa nolottaa. Tai sitte sillä pääsi pieru.



Jos joku tässä nyt huolestuu etten vie koiraa heti tikattavaksi, niin en todellakaan vie. Edes kipulääkettä en anna, niin kipeä ei ole - ja tuleepahan sitte oltua vakaampana. Nirhauma on puhdistettu ja koiraa silitelty hellästi. Se kyllä yhelle pattipäälle välttää!


26.11.2013

Hiskirakkautta leivinuunissa

Töitä töitä - enemmän töitä. Aina sama valitus. Bloggaaminen jääny liian vähälle. On kerenny sattua ja tapahtua ties mitä, kameraa en ole jaksanut paljon ulkoiluttaa todella huonon sään vuoksi. Njäh!

Voesi melekeen noitua isoon ääneen kuinka paska marraskuu on ollut. Jätämpä noitumatta :) Syysreenit ja kaikki on jääny niin puolitiehen ettei ikinä. No, kyllä me keretään vielä polkaseen kausi käyntiin nyt kun tuota lumenpaskaa satelee!

Dimmustaki oli ihan tylsä marraskuu..

Kävin nimittäin just äsken pari tuntia sitten noutamassa paikallisilta poromiehiltä NÄIN ISON SATSIN LUITA!!! Samperi vieköön, riittää pariksi kuukaudeksi ihan heittämällä. Kärsii syöttää vaikka kaks luuta päivässä. On säärtä, lantiota, selkärankaa, kylkee, rustoa. Slurps - sanoi lauma kun auton peräkontin näki :))

Oltiin viime viikonloppu Iso-Syötteellä viikonlopun verran, koirat jäi kotimiehiksi tarhaan töllistelemään. Oi ihanuutta kun lauantaiyönä oli satanu niiiiin paljon lunta, että hyvinki ois voinu jo potkurin päräyttää tulille. Sunnuntaina kotiintullessa piti välittömästi saada survottua koirat ja potkuri ja liinat ja remelit ja kuski ja ties mitä samaan autoon ja karauttaa ajolle. 8km verran potkuroin joenvartta myöten, kepo turvasi "selustan" edestäpäin porovaltaisalla alueella. Onneksi ei niihin sentään törmätty. Ihanaa, talvi, ihanaa!




Siellä samaisella Iso-Syötteellä, meidän mökissä oli takka-leivinuuni. Ja sitä leivaria koristi tämmönen:


Minä haluan siihen tulevaisuuden leivinuuniini myös tuommosen, aivan saatanan sama maksaako se tonnin - siinä tapauksessa aletaan tytöt ja pojat säästämään!! Ihan superhieno yksityskohta, kanssamökkeilijät nauroivatkin että rapsuttelen varmaan tuon kuvion pois koiria omia koiria ikävöidessäni... eh-heh-hee.

Niin, ja Venus on ilmoitettu Tamminäyttelyyn :) Venäläiselle showtuomarille, saapi nähä mitä se tykkää. Avoimeen luokkaan, missä on minu peeni peenu..

Venus olis tarkotus käyttää luustokuvissa - jännittää jo ajatuskin että mitäs sieltä vois tulla.


18.10.2013

Mökkihöperöhiskit


Käytiin pakkaspäivän vietossa mökillä. Tuttuun ja turvalliseen paikkaan missä koiratki saapi turvallisesti juosta vapaana. Käytiinkin kahdella lenkillä oekeen, illalla oli suhteellisen rauhalliset koirat :) 

Pitkästä aekaa koitin saada hiskeistä posekuvia, kameran käyttämättömyys oli käyä kohtaloksi kun ei muka muistanu miten sitä asetuksie vaihdetaan... No, koitin jotain suheroita saada esille.





Venus muistaa ottaa kontaktia kesken irtijuoksunkin :) Sillä tavalla sitä irtoaa lihapullie!















10.10.2013

Teurasjätteen käsittelyö

Vapispäivän ohjelmassa oli lihan jauhantaa. Koirille tottakait. Hirvenroippeita, jänteitä, rasvaa, kinnakkeita, kalvoja. Kunnon mättöä siis :D Jauhoin sekaan myös pakasteesta löytyneen vanhan palvikinkkupalasen.





Puolikkaasta saavista roippeita tuli 8,5 kiloa valmista mättöä, koirat jokseenki oli onnellisie :)



Hiskit tietenni seurasi silmät ja korvat tarkkana, kun lihamylly huusi hoosiannaa. Kurko jätti tämän operaation seuraamatta kun sillä piti varjella häkissä olevia luita niin ahneesti... Tai siis nukkua niiden seassa ja välissä, välillä jyrsiäkin.






Venuksella on edelleen omintakeinen tyyli nukkua. Sammakkona. Pojat nukkui näin pentuna, mutta kaippa se jortikka ottaa maata vasten niin ilkeesti että aikuisiällä se ei enää onnistu :D


Miten teillä käsitellään lihat, kuinka tarkkaan käytätte lihaamisjätteen hyväksi?

Mukavaa syksyö lukijat :)

1.10.2013

Unennäkijöitä ja hirveitä lihoja

Mukavat iltaunet sohvalla - yksin..

..kunnes viereen kapusi venyvä mummukoira..

.. Kimmokin haluaa mukaan köllimään, Kimmo niin tahtoo..


For real, kiva että koirat on tulleet "tutuiksi" keskenään ja kykeneevät olemaan jo näinkin lähekkäin ja näinkin rennoissa fiiliksissä. Venus ja Rita jopa pikkusen leikki männä päivänä, olipa jännä kattoa kun mummukoiran jää alkaa sulaa :D


Möykkääjämummu suoraan Suomussalmen sykkeestä!


Mutta asiasta kukkapurkkiin. Olin iltamissa kyläilemässä, ja kotiinpalattuani minua (tai siis koiria) odotti tämmöinen ylläri! Iso laatikko hirven roipeleita! Pitkä pätkä selkärankaa, kylkiluita, rustoa, kolmin kappalein vasan lantioita. Koirat oli jokseenkin tyytyväisiä iltaruuan määrään, koostumukseen, kokoon ja näköön. Kurko juoksi oman lantionsa kanssa suoraan koppiin, joten odotettavissa on luupaskojen lisäksi myös rutirex-kakkaa :D Toisinsanoen, Kurkoa ei saa häkistä nyt ulos kuin kantamalla - senverran tärkeitä on sille nuo luut. Ja onneksi niitä saadaan, koska:
- meidän laumalla ei ole ikinä ollut hammasongelmia
- anaalit tyhjenee itekseen eikä niidenkään kanssa ikinä mitään


Kiitos sulle mehtämies joka nämä aarteet meille toit! =)

Miten sinulla, lukija, syövätkö koirasi luita ja mistä niitä saat?

30.9.2013

Haasteen vastaanotto.

Meille tuli tämmönen kyselyhaaste - vastaillaampa!

En haasta ketään tekemään, sen verran jätän osaani tekemättä.

1. Oletko löytänyt elämäsi rodun?
Hmmm, huskiahan minä pikkupenikasta asti vinguin porukoilta. Vaikka joskus syletyttää karvanvaihtoaikaan kasvattaa imuri käteen kiinni - mutta mitään en silti vaihtais pois. Ainahan sitä haaveilla sais vaikka mistä, mutta mikään ei ole niin kovasti kolahtanut kuin nämä siperianelukat.

2. Entä elämäsi koiran? Mikä tekee juuri siitä elämäsi koiran?
Kurko. En tiedä onko sillä ekan koiran tittelin takia tämä "elämäsi koira". Se on kulkenut minun matkassa jo niin kauan, on ollut melkosia soita josta yhessä ryvetty takasi kuivalle. Koira jota en voisi antaa kellekkään, koira joka lukee minua kuin avointa kirjaa - koira joka varmasti käsittää minut paremmin kuin kukaan ihminen tässä maailmassa. Vaikkei Kurko vastaa valjakossa vetokoiraa mistään kohtaa, paitsi että sillä on valjaat päällä - on opastanu pentukoiria ja sukkelasti oppinut myös vetokoiralle kuuluvat suunnat/käskyt. Kurko osaakin himmaamis ja pysähtymiskäskyn parhaiten... Kurko osaa myös pilata kaikki kuvat hyppimällä puskista..



3. Onko jotain harrastusta jota tekisi mieli lähteä kokeilemaan?
Mehän ollaan koirien kanssa kokeiltu ties mitä, mutta henkilöhaku on jäänyt mieleen. Esineruutu, eli kadonneiden tavaroiden etsintä olisi myös itestäni mielenkiintonen.

4. Millainen eläinhistoriasi on?
Jaro 11 vee asustelee kotona, eka ikioma koira tuli kun olin valmistunut koulusta ´08. Hevostellut koko ikäni, yhden selästä tippumisen jälkeen jääny vähemmälle polven rikkoutumisen takia :/ Koiria koiria koiria siis!

5. Mikä on parasta/ikävintä koiraharrastuksessa?
Parasta on saada hiottua koiran ja ohjaajan välinen suhde kohdilleen, nähdä edistystä ja koiran halukkuutta tehdä töitä. Samalla kun näkee itse kehittyneen ohjaajana ja saa koiran toimimaan haluamallaan tavalla. Ikävintä on oma kiire - jolloin koirat ja niiden harrastukset jääpi vähemmälle :/

6. Mikä on teidän laji?
Vetohommat; pyöräily, rolla-rattorilla hurjastelu, rekihommat, hiihto.. :) Niihin panostetaan eniten, mutta tokojuttuja otetaan myös kaikkien kanssa vaihtelevasti. Kurko on niissä ehdottomasti paras, Venus on haka henkilöhaussa ja Dimmu toimii osittain myös terapiakoirana.

7. Mikä oli lapsuutesi haaverotu?
Husky edelleen. Enää ei tarvitse kuin haaveilla tietystä suvuista jälkikasvua ja lauman lisäystä.....

8. Miten päädyit juuri siihen rotuun, mikä sinulla nyt on?
Vastaan samalla tavalla kuin kohtaan yksi..

9. Miten päädyit juuri kasvattajaan, jolta koirasi on?
Kurkon kohdalla sanon, että olisin voinut valita pikkusen viisammin. Mutta jos jotain hyvää niin ompahan tuon paskapääpiskin kanssa oppinut niin huonoille tavoille, ettei ainakaan päässy vaaleanpunaiset lasit ekan koiran kohdalla pysymään päässä :D Kurko opetti siperianhuskittomuudellaan paljon.

Dimmu ja Venus on kasvattajalta, jonka kanssa liikun samoilla radioaalloilla. Se on tärkeintä. Ja jonka kanssa voi grillata herkkusieniä hiskitarhassa ja todeta että laitoimme liikaa pippuria.

10. Koirasi paras ja huonoin puoli?
Kurko on paras hihnakävelijä mutta huonoin irtipysyjä.
Dimmua voi pitää irti, mutta sitä pelottaa monetkin asiat - kuten kepon likaiset sukat.
Venus on ahnein ruualle ja syö moitteetta - mutta se on myös ikävä asia, sormet lähtee ja toisten ruuat varastetaan jnejnejne..

11. Linkitä sinun mielestäsi kaunis oman rotusi edustaja.
Näitä ois paljon.... Mutta yks ylitse kaiken on tässä: Missingonthepack Della Farha <3

25.9.2013

Siperianhusky sohvatyynynä?

Siperialaisesta on tosiaan moneen. Se osaa mm. maastokatoamisen jälkeen sulautua erinomaisesti myös sohvatyynyjen sekaan. Vain korvat paljastivat.


Kurkon mielestä uuteen kotiin muutto oli hyvä juttu, sillä siellä saapi nousta sohvalle köllimään ihan ilman yön tuomaa pimeyttä ja suojaa.

Kurmettia kuppiin!

..syksy eli metästyskausi on koirillekin kulta-aikaa, sillä ne saavat lihankäsittelyroippeita ja herkkuja ihan tuorekseltaan. Nyt kanalintuaikaan suurta herkkua on kaulat, jalat, kivispiirat, sisäelimet (jotka nassutellaan jo metässä).

Otinkin muuan ilta kuvia kun koppelo, mehto ja jänis oli lihakäsittelyssä. Jänis oli ihan vaan koirille, kokonaan! Nahkomistilanteista en ottanu kuvia, kun millon piti roikkua pupun jalkoissa että nahkapuku repästään yltä, millon piti kerätä tuulen mukana pyörivie höyhenie ja pitää roskapussia ja irrotella linnuilta jalkoja. Niin ja unohtamatta koirien hiljennys, niillä meinasi ylikeittää kun hoksasivat että mitä se ihmispariskunta touhuaa...

Kauloja, metson ja koppelon

Kivispiirat. Olivat jänniä nahkaisia möhkylöitä, sisältä löytyi reilusti pikkusia kiviä! Nimensä veroisesti.

Jalat, nam nam suurta herkkua. Tilastotappio Ritan hyväksi, yks puuttuu..

Iltapala paloiteltuna, seuraavana vuorossa nälkäisten koirien mahojen täyttäminen.

Kurmettia kurmettia, alkupalat päällimmäisenä. 

Kohta alkaa hirvenmehtuu, sitte saadaan taas vähän eri kokoluokan luita ja roippeita :) Koirat elää herroiksi! Venuksen juoksu on siinä vaiheessa, että se tarjoilee melkeen jopa metän puille.......... Antakaa mun kaikki  kestää.

Pst! Keli on tällä hetkellä nollassa, taivaalta satelee lumia ja tuulee niinku venäläisissä elokuvissa. Taitaa olla ajopäivä :)