17.12.2015

Terveeks koeraan!

Pitäsi ostaa, pitäsi hankkie, oesippa tuommonen hyvä olla, tarpeellinen kapistus hätätilanteiden varalle. Ostakaa hyvät ihmiset nuo "pitäsi hankkie" tavarat heti eikä sitten kun tilanne on päällä. Ja nyt on kyse koirien apteekista ja kotihoitotuotteista.

Kurko järjesti viimeviikon perjantaina (illalla tottakai) kotitekoista kohonnutta verenpainetta, sydämen tykytyksiä ja pienimuotoista panikointie sekä painajaisie koiran hautajaisista. Ketkä joskus tähän tilanteeseen on joutunu, tietää mihin näitä kahta tuotetta käytetään, tankoparsaa ja parafiiniöljyä. Justiinsa siihen, paskan juoksuttamiseen.

Koirankin tärkein kehon aukko, eli persreikä oli tukossa. Se oli normaaliin tapaan mättäny hirvenjalkaa aamupalaksi, niinkuin lukemattomia kertoja aikasemminkin. Iltapäivä koitti, tulin kotiin töistä ja otin koirat sisälle. Kurko veteli kupin vettä ja alkoi ravata kämppää ympäri todella kiireisenä ja pyrki ulos. Kummastelin sen hermostunutta kävelyä ja päästin ulos. Hetken päästä valottelin juoksulangan päähän, ja näin että koira on makuullaan hangessa ja sen edessä on kaksi isoa sulanutta - lumetonta länttiä. Syöksyin kahtomaan että oliko sillä niin kova kusihätä että piti oven eteen jo lorottaa vai  mikä siellä mättää. Oksennusta, juuri antamani dentastixin kappaleita, luun kappaleita ja vettä - paljon vettä. Eikä koira nouse hangesta vaikka kutsuu.

Tuntui sillon että maailma pysähtyy, kaikki maholliset diagnoosit - ensimmäisenä tietenkin vatsalaukunkiertymä tai luista repeytynyt suolisto mielessäni sinkosin takaisin pirttiin karjumaan isännälle että Kurkolla on todella kipeä. Kopeloin mahan, tunnustelin kalpeustilanteen, katsoin persereikään onko verta. Ei reagoi mihinkään, on vaan.

Kurppa nousi hangesta ja läähätteli, käveli kankean oloisesti ja alkoi pian makuulle uudestaan. Aloitin puhelinrumban että mitäs pitää tehdä, soittelin koiranhoitaja-akkoille että pitääkö vaan kaivella pistolapio naftaliinista vai voinko tehdä jotain kotikutoisesti. No, hetken heidän kanssaan juteltuaan tulin tulokseen että kauppaan, tankoparsaa ja parafiiniöljyä ostamaan.

Otin Kurkon sisälle, käskin isännän vahtaamaan siksi ajaksi että lähden kauppaan. Kurko asettui sohvalle omalle paikalleen lepäämään. Kävin kaupassa ja koira oli edelleen siinä, himppasen nuutuneen oloinen mutta oma rauhallinen itsensä. Otin Kurpan pitkään fleksiin ja lähdin pienelle kävelylle, koitin paskattaa ja liikuttaa sitä jos suolessa olikin jotain. Kusta kyllä riitti ja koera oli muutenki reipas. Kotiintullessani päätin etten anna sille tankoparsaa tai parafiiniä ihan vielä, kyllä se tapansa näyttää ja edelleenkään ei reagoinu kopelointiin. Oli vähän ouvossaan kun eukko nostelee mahasta ja valottelee persiiseen.

Muut koirat ulos ja Kurppa vain sisälle. Ja minä nukkumaan, aamulla oli mentävä töihin. Näin vain koko yön painajaisia, kuulin kuinka koira ulisee kivusta ja sätkii viimeisiä kertoja - kuulin kuolinkouristukset ja sen viimeiset henkäykset. Arvatkaapa oliko helppo herätä ja vaivihkaa tulla alakertaan, pelko perseessä oliko uneni tälläkertaa enne. Onneks ei. Ukko tuli sohvalta, venytteli normaaliin tapaansa ja oli vailla taputuksia. Tökkäsin koiran ulos ja jäin kyttäämään verhojen rakoon että mitäs se tekee. Kusta riitti edelleenkin. Mutta sitten se alkoi, ympyrän pyöriminen persreikä pyöreänä, rullaati rullaa, mihin voin kakata, en tähän ainakaan, ei vielä tähän, ehkä tähän, ei sittenkään. Sitten se tuli, juoksin yövaatteisillani ohtalamppu tietä valaisemassa kahtomaan että mitä sieltä tulee, kauhia jööti kalkkipaskaa! Oisin voinu tanssie voittotanssin tai juua vaikka tuopillisen salmiakkikossua pelkän helpotuksen takia.

Sekunneissa olin takasin sisällä, näppäilin aamun tunteina koira-akkoille tekstarit että paska tuli - kaikki ok! Jes jes! Kurko oli tainnu mättää jonkun toisenkin luuta, sillä se ei koskaan ole mennyt noin tukkoon luusta. Ja löysin keittiön lattialta samana aamuna yhden ainoan kalkkipökäleen missä oli isonpuoleinen luunsiru. Ei harmittanu siivota sitä.

Joten kipin kapin ostoksille, tankoparsa maksaa 2,50 € ja tuo iso törppö parafiiniöljyä 8,05 € :)
Ja kiitos tyäret palvelevista puhelimista ja neuvoista! 



Jatketaampa samassa koirassa mutta eri vaivassa. Nytkun on paskat ja suolet tyhjennetty, siirrytään lihaspuolelle. Kurko on käynyt useita kertoja hierojan käsittelyssä ja jokakerta se on samoista paikoista ihan täysjumissa. Vaikkei se edes vedä hihnassa, koko viimekesä ja syksy on juoksutettu irtona. Silti se jumii, ison selkälihaksen kiinnityskohta lapaan on ihan tukossa. Kurko kyllä rakastaa hierontaa ja hierojaansa, mutta silti pitää näpertää hierojaa vähän kädestä kun teköö niin kutvosta!

Se on syönyt magnesiumkuuria ja nyt viimein sain hankittua todella hyvästä alesta Back On Track-verkkoloimen. Toivokaamme että siitä on apua ja päästään pian taas hierojan kynsiin!

BOTti on nyt ekaa iltaa Kurkolla selässä, se sai aluksi hepulit mutta nyt makaa rauhassa ja läähättelee. Jospa se lämmittää ukkikoeran lihaksie.

Kurkon rakenne on vähän puutteellinen ja liiallinen, sillä on kulmauksiinsa nähden liian lyhyt runko - jalat eivät sovi liikkumaan vapaasti rungon alla. En tiedä liekkö se ongelma vai painaako vastuu laumanjohtajana kirjaimellisesti niskaan?





Vaihdetaampa nyt sairausaluetta, mennään pään alueelle - tarkemmin nokkaan. Siellä asuu semmonen öpötti nimeltä punkki. Se pistää aivastuttamaan ja ryystämään. Ja vähän yskittämäänkin. Tuli sittenkin messarin tuliaisia tänne kylmään pohjolaan saakka, damed. 

Killeriina kävi ainoana oireilevana koirana klinikalla tutkittavana, onko sillä tulehdusta eli silloin diagnoosina kennelyskä. Verikoe otettiin ja tulos oli meidän onneksemme hyvä, ja saatiin vain punkkilääkitys. Kertaa neljä. Rahapussissa on kyllä punkin menevä kolo!!

Lekuri tsekkasi Taigan anaalit, josko sillä olis ollu täydet rauhaset ja niitä nuollu - silloin voi kurkku  kipeytyä ja oirehtia. Siellä ei ollut mitään, vaikka Taiga kuinka huusi. Mahtoi ne muut kuunnella että sikaa siellä tapetaan. No, draamaprinsessa sai sormen perseeseensä, ihan oikeen sille kun on niin ilkeä muille välillä :D

Milbemaxia nassuun ja sisäloishäätökin on suoritettu koko laumalta. En oikeestaan tiedä onko tuo sittenkään kallista, kun Axilurin ostaminen tälle laumalle on kallista.



Nyt kun kaikki taudit on selätetty ja muut huolet kirjoitettu ylös, voidaankin siirtyä olennaiseen eli arkiseen aherrukseen. Meidän mökissä tämä näky on yleinen kun mamma syö.
Reissumiehen leskenä mulla ei ole ruokapöydän ääressä koskaan yksinäistä ♥


Koiranomistajan elämässä sattuu ja tapahtuu, koirien omistaja sattuu ja tapahtuu vielä enemmän. Joskus tuntuu että tapahtumat seuraa toisiaan kuin dominopalikat - ei kahta ilman kolmatta vai miten se menikään. Dimmulla sentään on kaikki jäljellä olevat varpaat tallessa, sillä irtoaa nyt muuten karva. Kiitos biotiinikuurin :)

Pst, joulunpyhät on hitokseen passelia aikaa sairastua, joten täyttäkää koirien kotiapteekki!
Kurkoa on tikattu joulupäivänä vuosia sitten, se maksoi hunajaa...


8.12.2015

Helsinki Winner & Voittaja 2015

Sinne kun kerran pääsee, sieltä ei voi olla poiskaan. Vaikkei sen suurempia titteleitä ja pystejä tulisikaan, on sinne päästävä. Messariin, mä kaipaan niin - taas uudelleen :)

Perjantaina aamulla lähettiin täältä peräkylän perimmäisestä sopukasta, kerettiin just parahiksi ennen luvattua trooppista myrskyä Vantaalle Jumboon. Neljän maissa oltiin perillä, kylläpä persettä puudutti!

Ensimmäinen päivä, lauantaina 5.12 oli siis Helsinki Winner. Taiga aloitti kehäkettuilun ensin, kolmen muun huskypennun kanssa. 

Tuomarina Rune Fagerström ja tuloksen PEN 2 KP

"8,5 kk, hyvä koko. Sopiva raajakorkeus. Feminiininen pää jossa hyvä vahvuus. Sopiva otsapenger. Hyvät silmät ja korvat. Kaunis kaula. Hyvä eturinta. Hyvä rintakehän syvyys, mutta rintakehä saisi olla pidempi malliltaan. Hyvä ylälinja. Hyvä karva & häntä. Vielä huolimattomat etuliikkeet, muuten liikkuu hyvin. Hyvin esitetty"

Killeriinan käytökseen hallissa ja kehässä sai olla todella tyytyväinen. Maksanamut upposi paremmin kuin kusi lumeen, ei hätäillyt eikä rimpuillut kopeloitaessa. Reipas. Meidät voittanut narttu oli inasen pitempi rungoltaan ja tosi kaunis muutenkin :) Henkilökohtainen voitto oli tuo käyttäytyminen ja söpö pikku-ruusuke!


Venus kehään seuraavaksi, tuomarina Anne-Chatrine Edoff Ruotsista.

" Koon äärirajoilla mittasuhteiltaan. Oikea turkki ja pituus. Hyvä pää, mutta hieman heikko alaleuka. Erittäin hyvät korvat. Suora ylälinja, joskin hieman pitkä lanneosa. Hyvä rintakehä, vahva luusto. Riittävät kulmaukset. Hyvä askelpituus edessä. Takaliikkeiden tulisi olla vapaammat ja enemmän potkua."  AVO EH.

Venus oli ainuita narttuja jotka mitattiin, tuomari mittasi pariin kertaan ja kummallakin kerralla lukema oli 56cm. Iso perkele! Tuomari kertoi englanniksi myös että Venuksen arvosanaa pudottaa karvan pituus vaikkakin laadultaan on päivän paras. Arvostelussa kuitenkin luki että hyvä turkki - eikös se just ollut liian pitkää? Tiedostan sen kyllä itsekin että sen persvillat lepattaa ja häntä on mallia pölyhuiska :D Mamma oli kehässä oma itsensä, ei paljo tuumaillu mittään, kunhan vaan töppöstä toisen eteen. Sen kanssa on niin helppoa vaan olla ja mennä.

Kaupustelut kuuluu oleellisesti messarin henkeen, kyllähän sieltä jotain pikkusta tarttui matkaan:

- siankorvia
- flexit laiskottelutalutukseen 10€ / kpl
- Acanan sporttisäkki hätätilanteita varten, ei niin paljon poikkea raakasta kuin vaikka jahtivahti..
- avaimenperä, huskyn naamalla tietenkin
- ruotsalaisten kehittelemä koiraväen toppatakin, samperi että hyvä ostos!
- Venuksen pershedelmien Skyn & Bayn mamman joululahja tuo upea unisieppari, kiitos!



Veden ja tuulenpitävä... 


..sekä isot komeat heijastimet sekä perstasku! Hajotkaa - toppatakissa perstasku! I love it.


Noniin, takaisin asiaan. Majoituttiin Sokos Hotel Flamingossa niinkuin viimekin vuonna. Kaksi kerrosta täynnä koiria, eikä kyllä äänistä päätellen ois voinu arvata siellä majoittuvan koiraväkeä. Hiirenhiljaista. Vain meidän huoneen oven edessä oli huskynkarvatuppuja, jotka johdatti suoraan hissille jne.. Oli siellä hotellissa komeat eteisen matot, näyttivät melkoisen aidoilta ;)




Seuraavana päivänä eli sunnuntaina Voittajassa sama järjestys, Taiga aloitti pentukehässä ensin. Siskotyttönsä olivat samassa sakissa myös. Tuomarina Kirsi Honkanen.

"Kaunis, tiivisrakenteinen narttupentu. Feminiininen, miellyttäväilmeinen pää. Korkealle kiinnittyneet korvat. Tyylikäs kaula ja ylälinja. Iloinen häntä. Hyvin kehittynyt eturinta. Tilava, riittävän pitkä rintakehä. Hyvä raajaluusto, riittävät kulmaukset. Riittävä askelpituus, sopivat liikkeet. Hyvä karvapeite." PEK 2 KP

Iloinen häntä, toinen reppana heilutti puoliksi pentuvillan peitossa ollutta piiskaansa kun kuiskuttelin sille hyväätyttöä ja reipastapentua :D Taas jälleen kerran kunniaa teki Taigan käytös, edes liukas alusta ei juostessa pistänyt sen päätä pyörälle. 



Venuksen tuomari olikin nopea, sai olla hereillä kehänlaidalla että milloinkas se oma luokka alkaakaan. Pelkäsin aluksi että 45 koiran arvostelu kestäisi ikuisuuden, mutta se olikin ohi nopeammin kuin arvasinkaan - ja tallikaverin voittoon! Mikä sen mukavampaa kuin kannustaa kamut ykköspallille :)

Virallisten kehien tuomarina oli Cristian Stefanescu Romaniasta.

"Yleisilme urosmainen. Erittäin raskas nartuksi. Kaunis pää. Tyypillinen ilme. Keskipitkä runko. Normaalit kulmaukset seisoessa, hieman ahdas eturinta. Laadukas turkki ja kaunis väri."  AVO EH.

Kyllähän se tuli selväksi että iso vonkki tuo mamma, oikeen kerta kiellon päälle :) Mutta enemmän sillä oli tänään vauhtia, kiitos Lindalle nakin lainasta! 

Joku minulta kysyikin että vituttaako kun ajetaan tuolta peräkylästä ja saadaan näin huonoja tuloksia. Ei mua harmita, pelin henki on se - ettei kaikki voi kerralla voittaa ja olla parhaita. Eikä minua lannista eehoot eikä kakkossijat, ens vuonna uudestaan! Vaikka sertihän se jokaisella on mielessä, mutta ei siellä auta märistä pettymystä - parempi voittakoon. 

Koirapuolen keskustelussa eräs näyttelyharrastaja totesikin että jokainen koira on paras jo tullessaan näyttelyihin, sitä tosiasiaa ei enää muuta ulkopuolisen ihmisen mielipide. Tämä on minusta niin totta. Kehien laidalla huomasi kuinka omistajia tympäsi koiransa saama tulos, naama on näkkärillä eikä koiraa edes kiitetä. Koiraa tulis taputtaa ja kehua, vaikka se olis saanut hylätyn - eihän se ole koiran vika ettei ole tietynnäköinen tai mallinen. Tai jos koira on lihava, kenen syy se silloin on?

Onneksi reissuissa hyvää mieltä ylläpitää myös hyvä ruoka. Toisena iltana käytiin kunniapalkinto-illallisella Jumbon Parillassa. Etanoita, valkosipulihärkää ja pari tuoppia kylmää lonkeroa. AH! Taas oli päivä taputeltu ja hyvillä mielin unia katselemaan.


Lopuksi vielä pentukehän laidalta kuvia lauantailta, Helsinki Winneristä.
Kuvat © Linda Toivonen - KIITOS!





Taigan pentunäyttelyt on siis näytelty, kausi avataan Tamminäyttelyssä Kajaanissa - junioriluokassa. KÄÄK! Näitä Lindan ottamia kuvia katsellessa huomasin missä pentuvillaraja menee. Siinä iloisessa hännässä ;)

Muistakaa tyypit, että ilman niitä koirianne ette kehissä kulkisi - joten muistakaa pitää harrastuskaverianne hyvin vaikkei tulokset päätä huimaisi. 

Onnea uusille Voittajille ja Winnereille - ja tuloksiinsa tyytyväisille!


19.11.2015

...koska ne on koiria part 2.

Pysytäämpäs tällä haavaa enemmän koirallisten ihmisten piirissä. Aikansa kun lukee, kuuntelee ja seuraa ihmisiä, puheita, eleitä - havannoi mitenkä sisäänpäinkääntyneitä ollaan toisten koirakkojen touhujen / rotuvalintojen suhteen.

Taas tullaan asijan ytimeen; mikä on laji ylitse muiden, kuka sen määrittelee? Ei oo kellään rääpyä tulla huutelemaan vieraisiin pöytiin.

Tulee mieleen tämmöisiä olettamuksia ja havannoinnin tuloksena tekaistuja "keskusteluja":

- Jos olet jäniskoiraharrastaja, suomenajokoira on kuule just se oikee. Venakolla ja amerikkalaisella voit pyyhkiä hanuria. Eikä muuten dreeverilläkään tee mitään. Eikä beaglella, sillä on vaan iso persreikä. 

- Ai, sää oot hirviporukassa, mikä koira sulla on? Ai, jämpti. Joo eipä ihme ettei saalista ole tullut. Kyllähän se on niin että villasukat kuuluu kumppareihin, otetaan tästä nyt kuule itäsiperianlaika niin alkaa tapahtua. Suomenpystykorva kuuluu vieraiden kinttuja puremaan porstuaan ja karjalan karhukoiralla otetaan karjala takaisin.

- Voi ompa kaunis paimenkoira! Ai, niin nuori että kahden vuoden ikäinen? Olette varmasti jo saaneet TVA-tittelin? Ai että ole, no ompas erikoinen tapaus. Ai et harrasta tokoa ollenkaan? Minkälainen paimenkoiranomistaja se sinä olet? Eihän rallytokoa voi edes verrata tähän, sehän on lastenleikkiä!

- Katoppa ku on vetokoira! Sullapa on niitä monta, kierrät varmaan kisoja ja kaikkee? Vai niin, että asut ihan taajamassa. Taidat rääkätä koiriasi, ne kuuluu tuonne korpeen hankeen nukkumaan. Onko sulla edes rekeä? Arvasin, eihän tuonnäkösillä vetokoirilla voi edes kauppaan vedättää. Aijaa, nekö jaksaa sinne ja takasi? Eipä uskois. Mahtaa ne naapurit vittuuntua jatkuvaan ulvomiseen.. Vai että mehtäpystykorvat haukkuu enemmän, äläpä kuule ala väitellä vastaan! 

- Siinäpä on komea sakemanni, onko jo paljon IPO-tuloksia, pureeko hyvin? Täh, kotikoirana, ootkai sä seonnu päästäsi? Mitä hemmettiä, käyttölinjainen ja kotikoirana. On tainnut olla huono kasvattaja kun on myyty vaan tavalliseen kotiin lenkkikaveriksi. Mitähän se koira tästä ajattelee, rikkooko paikkoja hermostuksissaan? Ai ei vai, empä usko, miten sillä muka pää kestää. Taitaa olla allerginen kun on niin oudon värinen, tuommoinen harmaa. No justiinsa joo, kyllä meidän kylällä on ollut just tuommoinen samanlainen rakki joka oli muka lempeä pihan ja lasten vahti, ja sitten puri humalaista.

***

Ihmisillä on jännä tyyli olettaa tietyn rodun edustajasta, että sen täytyy harrastaa sitätätätuota. Ja jos ei, on omistajalla vähintäänkin puurot ja vellit sekaisin. Joistakin koirista kehkeytyy mainioita rotunsa edustajia ja viettiensä seuraajia, jotkut on ihan hoomoilasia eivätkä tiedä mitä tekisivät - ovat vaan. Siihen ei auta maamme laulutkaan että koirasta väkisin taiottaisiin vaikka tryffellin nuuskijaa.

On niitäkin koiraihmisiä, joille joku tietty laji on kuin suonissa kiertävä veri. Ei ole vaihtoehtoa, ei voi kokeilla uutta, ei vaikka koirasta näkis kilometrin päähän ettei sitä kiinnosta. Ei ole suojelua kovempaa lajia, ei ole tokon voittanutta, kaikki ketkä harrastaa aksaa on kunkkuja.... Kaikki muu on toisarvoista, vaikka olisit pärjännyt hyvin omassa lajissasi ja haluaisit jakaa ilon toisen koiratyypin kanssa - sen eleistä ja olemuksesta huomaa että EVVK. Sen todellakin huomaa.

Ja sitten nämä - jotka vaihtaa koiransa kanssa lajia kun koiraa ei kiinnosta, peukut niille. Ne tyypit yleensä saa jonkun puukon selkäänsä takinkääntäjinä. Eiköstä pitäsi harrastella koiran ominaisuuksien ja innostuksen mukaan, ei siks että ohjaaja ite haluaa? Ei ketään voi pakottaa seuraamaan sentintarkasti oikeassa kohdassa, tai etsimään maastoon kadonneita ihmisiä, lähteä noutamaan venettä ulapalta tai olemaan sokealle oppaana. Voin henkkoht sanoa että jos sulla on käsissä koira, jota kiinnostaa VAIN taskussa oleva nakki - sitä tasantarkkaan kiinnostaa niin pitkään kun ne nakit on kaikki. Sitä ei saada mielistelemään ihmiselle, vaikka mitenkä näytät palloa. Vaikka miten minä kulkisin reeneissä, koiraa ei kertakaikkiaan kiinnosta vaikka hyppisin päälläni.

Ihmisolennot on outoja, ne vänkää keskenään. Kumpi on parempi, kanelipulla vai voipulla? Ei ole kuule voipullan voittanutta! Entäpä, tottis vai toko? Allu vai sippe? Lihapullat muusilla vai kermaperunoilla? X-mali vai käy-mali? Naksutin vai nakki? Niimpä niin, ei liene sitä ainutta oikeaa. Paitsi turun sinappi.

Tai se, kun saavut koirinesi paikalle, sinua ja piskejäsi katsotaan päästä varpaisiin = tehdään pikaskannaus. Sen jälkeinen jäätävä sekuntti kertoo oletko rapaa vai paskaa :D Sen skannauksen jälkeen joko pääset remmiin tai et todellakaan pääse. Sulla on päällä vääränmerkkinen treeniliivi, koirien kaulassa ei ole rattorin kettinkiä, sulla on ihan väärä asenne ja mitävielä!

Netti on hauska paikka, sieltä löytää makoisimmat popkornikeskustelut. Kiihkeät, jopa yli-innostuneet koiraporukat tappelee keskenään internetin ihmeellisesssä maailmassa, onko oikein sitoa koiran hihna puuhun rusetille vai vetosolmulle? Tai syökö koira metallikupista ja saa myrkytyksen?

Me koiraihmiset ollaan toisillemme armottomia. Mutta onneksi  kuulin ettei hevospiireissäkään tanssita ruusuilla! Onneksi nämä meidän nelijalkaiset ystävät vain mennä hömpöttävät eteenpäin, tietämättä mitään ihmisten oletuksista, murhaavista katseista reenikentällä ja sanojen halkomisesta. Koirat taitaa kaikinpuolin olla onnellisia kunhan niiden kanssa touhutaan edes jotain, käydään sienestämässä tai talvella kuntohiihtoladulla. Nehän ei ymmärrä ihmismaanpäällisistä koirapiirien kähinöistä mitään....

.....koska ne on koiria <3

18.11.2015

....koska ne on koiria!

Mikä tekee toisen harrastuksesta huonomman kuin omasi? Mikä harrastus on toistaan parempi? Tai elämäntyyli, kuka sen sopivuuden sanelee?

---

On selvää, että "tavallisten" ihmisten mielestä koiraharrastukset, koirien kanssa touhuaminen ja hömpöttäminen on ihan silkkaa ajan- ja erityisesti rahanhukkaa. Se, että vien koirani 700km päähän ahtaaseen messukeskukseen, ne esiintyy siellä ehkä viisi minuuttia kaikenkaikkaan - maksan ihteni siitä kipeäksi, saan muistoksi rypistyneen ja huonosti luettavan voipaperia muistuttavan plakaatin - on ihan minun oma päätökseni. Tätä mielipuolista ajatusta ei ole päähäni työntänyt mikään foliohattuinen ufo, ihan ite päätin tehä tämmöisen reissun. 

Tämmöisistä reissuista kun erehtyy kertomaan jollekkin "tavalliselle" ihmiselle, vastauksena hedelmäpelimallinen silmänpyöräytys, syvä huokaus ja toteamus joka loppuu sanoihin; nehän on vaan koiria.

 Miten mulla pitäsi tuo itsenäisyysviikonloppu sitten viettää? Työntää se 220euroa kurkusta alas paikallisessa räkälässä, tapella grillinjonossa ja oksentaa ne valmiiksi paskalle maistuvat kebabranskikset taksin takatilaan? Oisko se sopiva tyyli viettää vapaa-aikaa? Siihenkö saa siunauksen?

Meidän koirat on luustokuvattuja, ja tulevat olemaan jatkossakin. Niiden terveydentila on aina pienessä tarkkailussa ja tarvittaessa käydään lekurissa. "Tavallisen" ihmisen reaktio tämmöseen "jatkuvaan" lekurissa ramppaamiseen ja rahan tuhlaukseen saa jälleen kerran kierroksen hedelmäpelissä, ja ilmaan roiskahtaa jo tutuksi tullut lausahdus; ja ne on vaen koeria!

Mulle on ihan yksv*tun sama, onko sinun koirasi käynyt koskaan eläinlääkärissä - mutta älä kerro sitä minulle. Minä en kertakaikkiaan ymmärrä ihmisiä jotka ottaa eläimiä, ja joidenka hyvinvoinnista ei pidetä asiaankuuluvalla tavalla huolta. Turha on sitte kitistä kun se maailman paras piharakki Rekku kivuissaan puree, eikä anna hoitaa saatika tutkia.

Meidän koirat syö varmasti laadukkaammin ja terveellisemmin kuin omistaja itse. "Tavallinen" ihminen kertoo heti hedelmäpelipyöräytyksen jälkeen kuinka hänen pihan perällä asuva vihainen Nappensa on syönyt ikänsä Luppaa ja Sertiä, eikä maksa paljon! Minua kiinnostaa koirien hyvinvointi, olenhan ne tähän ristikseni hankkinut. Minua kertakaikkiaan kiinnostaa ja minulle on tärkeää että ne voivat hyvin, ruualla on aika iso osuus tässä asiassa. Eikä ne todellakaan syö Luppaa, vaikka sais ilmatteeksi. Ja taas päädymme samaan tähän korvia viiltelevään vinkaisuun; nehän on vaan koiria.

Niinku kaikilla koiraihmisillä pitäsi syöttää näitä esanssille ja eltaantuneelle rasvalle haisevia sateenkaarinappuloita, ruokia joidenka pussin etikettiin on käytetty enemmän aikaa ja rahaa kuin itse sisältöön. Verenpainetta kerrakseen! Huh huh..

Ei se liene keneltäkään pois jos minun elämää täyttää kourallinen koiria. Aina sitä vaan jaksetaan arvostella. Millainen elämäntyyli olis sitten valtaväestöä miellyttäävä? Entäs ne, jotka kulkee festareilla, nukkuuvat yönsä jossain pakun takakontissa tai kämäisessä hokkuspokkusteltassa, pettäävät puolisoaan tai joutuvat tietämättään huumatuiksi? 

Entäs ne, jotka metästää! Aatelkaa nyt, osta pyssyt, hanki luvat, osta panoksia, laita koira, reenaa koiraa, opettele ampumaan, opettele tappamaan, opettele käsittelemään riistaa. Vietä kaikki aikasi metässä, kasva osaksi mehtää. Ja ajele paikkakunnasta riippuen pitkiä matkoja jonnekkin missä voit itseäsi ja harrastustasi toteuttaa. Ei halpaa ole sekään. Olenko minä sitä arvostelemaan? En.

Tai kelkkailu. Voi  hyvä jumala. On se kallista tuo polttoaine. Entäpä kuule se ite kelekka, varaosat, lisäosat, siihen vakuutukset ja pelit ja pensselit. Van ei se minun persettä kutita, se on jonkun inhohimo ja sillä sipuli.

Nämä yksittäiset luettelemani harrastuslajit eivät aiheuta "tavallisissa" ihmisissä mitään pelikoneautomaattireaktiota, niissä ei ole mitään kummallista. Läpsästään vaan kaveria selkään naurun saattelemana kun kertoo harrastuksen nielleen kertaleimauksella vaikka kymppitonnin! Niin saatana, hyvähän se on mihin laittaa pennoset!

---

Jos ihmisellä on joku asia lähellä sydäntä, se tuntuu pirullisen pahalta kun joku sitä mollaa tai aliarvioi. Laakerit palaa heti kun alakaa tämä silmiä hiostuttava kolmannen asteen kuulustelu. Siitä saa muuten meikäläisen toimesta semmosen tietynlaisen leiman ohtaan, näkymättömän leiman jonka muistaa ikuisuuden!

Tämmönen nöyryytys kuitenkin laitattaa väkisellä vaan lisää vettä myllyyn. Sitä suuremmalla ponnistuksella eteenpäin, sitä suuremmalla intohimolla koirien pariin, sitä reuhakkaampana koirien kanssa vaikka Helsinkiin näyttelyihin, sitä isommalla summalla raakaruokaa Vauhti-Raksulta, sitä komeemmaat remelit seuraavasta eläintarvikeliikkeestä, ihan siksi...
..koska ne on koiria <3


17.11.2015

Teini-ikäisen näppylät ja elämän tärkeät asijat

Lunta sitä tulee vaan, potkuri on kappaleina isännän hallilla, koirat alkaa olla villejä viileyvestä.. No, me on eletty sitä normiarkea. Syöty hyvin, ollaan elelty oikeen raakaruokailijoiden kulta-aikaa. Hirvenluita, lihausroippeita, munuaista ja maksaa... Oikeen hammashuoltoviikot! Leegot kiittää, ja kalkkikakkoja keräilevä hihnanjatke myös.



Olipa keittiössä tungosta kun näitä herkkuja keittelin ja pilkoin.... ;) Aikuisen hirven maksaa, keitettyä ekinokokkiriskin vuoksi. Naudan ja sian maksa menee raakana. Hirvenvasan maksa ei KOSKAAN eksy koirien kuppiin, ei ikinä - on se niin namppaa ihmisten mielestä.



Jotenki tuo Taiga näyttää isolta! Se vaikutti vielä kuukausi sitten kauheen pieneltä, arvelin että se jää jotenki kääpiöksi van se on alkanu kiriä kasvussa. Venus onkin niin iso vonkki nartuksi, että sen rinnalla nuo eunukitkin on pikkuseja!

Vastahan se Pikku-Tirri oli ihan pikkutirri!! Hyi että on ihanie.
Hyvää 8-kuukautispäivää Killeriina <3




Taigan hampaidenkatsontareeneissä huomasin sen huulessa tuommoisen punaisen verestävän, finninkaltaisen ossin. Eli näppylän. Sitä voi puristella, siitä ei tule mitään. Ei vaivaa koiraa mitenkään, ei vuoda, ei kutia. Eikä näitä näppyjä ole muualla. 

KVG ja diagnoosi valmis. Tai ainaki luulen niin, papilloomavirus?
Ei oo ennen ollu meijän rakkeilla, mistä tuommosia saa? Tarttuuko se? Onko siihen hoitona muutaku aikaa ja Norttia? 



Eli ihan hyvää meille kuuluu pääaiassa, Taigan sisäsiisteys alkaa näyttää valoisalta vaikka pikkueteisessä on joku kalkkikakka aamulla ollutkin. Dimmu on alkanut tykätä Taikurista ihan tosissaan, ne jopa leikkii ihan oikeaa leikkiä eikä mitään "sinnepäin". Venus on yhtä helppo itsensä, sen naamataulu on vaalentunu yllättävän paljon! Kurko tippui jäihin vkloppuna mökillä, ei muuten menny kokeilemaan uudestaan. Niin paljon kun se uimisesta ja vedestä ylipäätään tykkää........ 

Potkurin maatessa rikkinäisenä siellä hallinnurkassa, vittuunnuin. Tilasin sitten Kickspark Maxin, kaikilla mahollisilla mausteilla !!!!!!!!!!!! Onni on Klarna ja osamaksu, huh huh.. Mutta kyllä noita harrastuskamppeita aina mielellään makselee selkänahka vereslihalla - mutta autappa jos pitää hankkia vaikka uudet silmälasit, ei oo rahaa eikä kiinnosta säästää. 

Taigan siskoilla oli alkanu ekat juoksut, saapi nähä millon tämä pimpero keksii sen.

Kuvat tällä kertaa Sony Xperia Z3 Compact, järkkäriä ei tartte paljon laukusta kaivella kun päivän valosan ajan on töissä! Ei se haittaa, kunhan postauksissa on kuveja.

4.11.2015

Pollelle kyytie

Vapaa viikonloppu, räntää räpyttää ja lämpötilamittari heijaa nollan tuntumassa. Normaalit ihmiset koirinensa painautuu lämpimän kaakaomukin kanssa höyhenpehmeisiin vällyihin, villasukat jalassa, leipovat torttuja ja kuuntelevat vitullisen iloisia ekoja joululauluja. 

Mitästä paskaa!

Koerat kyytiin, liukastellen kohti Kylmäjärveä ja passattiin mahdutettu viis siperialaista tarvikkeineen, häkkeineen, verimakkaroineen, kameroineen, sadekamppeineen.

Valmiiksi mietittynä 4 kilometrin hönkäys, onneksi nyt reenipelinä oli Polaris - ei tartte peräsuoli puukonpäätä pitkällä jarrutella pelkällä kalossilla ja yhellä etujarrulla. Terveisiä vaan sinne rollaattorille joka lötkötät talonnurkalla...



Siska oli mukana menossa, Kurkon kanssa pääsivät tuttuun ja turvalliseen pyöräpariin, Venus ja Dimmu kärkenä. Ehkä pienempikin polle ois riittäny vedettäväksi - mutta eipähän päässy vauhdit nousemaan, kymppiä ja viittätoista mentiin maltillisesti koko matka!



Kurkolla oli hyvä reissu, valjaiden pukeminen ällöttää sitä edelleen mutta heilutti häntää innokkaasti ja meinasi vähän ulahdella lähtökäskyä odotellessa. Venus kurnutti ja Dimmun suusta tulevaa ääntä ei voi minun sanavarastosta löytyvillä kuvauksilla edes kuvailla :D

Taiga juoksi vapaana, valjaat päällä. Sitä piti välillä uhata pollen potkulla, jos ei jätä vetäviä rauhaan. Saakelin kakara. Loppumatkasta kun koirat alkoi hengitystauoilla malttaa olla mölisemättä, päästin Dimmun vapaaksi, vaihdoin Siskan kärkeen ja laitoin Taigan pyöräpariin. Tovi siinä seisoskeltiin, mönkijää piti mulkoilla, sekä yrittää vetää seisinkiä irti ja sotkeutua liinoihin kuin hämäkäk. 

Hetken mietin että päästänkö nuorikon vielä pois, vai kokeilenko mitäs neiti tuumaa jos mennäänkin tällä kokoonpanolla takasi lähtöpisteeseen, matkaa muutama sata metriä. No, hyppäsin pollen selekään ja siitäpä se ajatus sitten lähti. Kymmenisen metriä se räpisteli ja ihmetteli, mutta sitten lähti vetämään, ihan pääliinan vieressä. Mahtoi se kangas raikua kun kehuin pikkumuoria! 

Hyvillä mielin saa jäädä lihasmuistiin, keväällä sitten kokeillaan taas!

Venus ja Siska teki tuttuun tapaan erittäin hyvin töitä ja käskyt meni jakeluun. Ohitettiin kaksi puihin nousevaa mehtälintuo vain kiristämällä liinoja :) Taiga kävi ne nuohoamassa tarkemmin ja kiritti perään.



Nyt nuista pienistä lumentapaisista rippeistä ei ole enää muistoakaan, vettä tulee kuin aisaa ja lämpötilat hyppii tuolla +10................... 

Ollaan nyt oltu kokonainen viikko, VIIKKO, ilman matonpesua ja pissipyykkiä! Pienet on hullun ilot :D Kuinka pitkään Sinun koirallasi on kestänyt oppia sisäsiistiksi? 

20.10.2015

Tulilla ja eksyksissä

Kyllä syksy on ihmisen ja koirien parasta aikaa. Luonto oikeen kutsuu liikkumaan, ei oo hellettä, ei oo ötököitä, käärmeitä eikä pieniä eläintenpoikasia. 

Koirista syksy on tasanvarmasti kans mukava, koska irtipitoaika, märänneet sienet, kiimakuopat, kosteikot joista hakea mutakylpyjä, kylmät putrakot joissa viilentyä. 

Ollaankin ulkoiltu vain ja ainoastaan vapaalla liikunnalla. Rollaattorin puuttellisuuden takia ja oman vapaa-ajanongelmien tähen valjaita ei olla edes katsottu vielä.

Ei haittaa, kunhan vaan päästään maastoon :)

Talouteen tuli myös kauan kaivattu Tracker, on muuten ollut erityisen hyvä kampe Kurkon kaulassa!



Taigasta on kuoriutunut ihan armoton energiapommi. Ja emonsa kanssa juoksevat niin kovasti hippasta ettei Venus kohta pääse enää karkuun...



Tämmöstä maisemaa katselen kun lähetään koko revohka mehtään. Hoidetaan samalla metästys, parisuhde, koirat ja oma persaus. 




Haulisuihku oli kans matkassa, van sille ei tälläkään kertaa löytyny saalista.



Viimekertaisella reissulla metässä, Dimmu otti ja eksyi. Usko tai ole uskomati. Se alotti pelkäämisen melkopian ja käveli isännän perässä että leuka kolahteli kenkiin. Lienöö joku mörkö taas ollu tiluksilla, eikä muut kolme koiraa merkannu koko kolmituntisena mitään erityistä metässä liikkuneen. Tuo muuan jäi jossain kohtaa pois matkasta eikä sitä näkyny, tulet rätisemään ja vesikielellä outtelemaan kenttälounasta. Kaeumpaa tulosuunnasta alkoi kuulua Dimmun ullotusta ja märinää. Luulin että nyt sen hukka perii, vaan eläpä mittään kun pillitin tomerasti ja karjuin mättään päältä - sieltähän se paniikkipetteri hetkenperästä juoksi ja kääriytyi repunviereen eikä siitä enää liikkunu :D Oi mitä tämä prinsessasyndrooma oikeen teettää, makiat naurut ainakin.

Tälle nallekaleville kun hätä iskoo, sillon se juosta syhkyttää ties minne, ei älyä jälkiä pitkin tulla takaisin. Onneksi jo äpärä-Taigakin sen osaa! Hyvä asia on tuo pilli, suosittelen jos omaa kuivat ja käppyrät huulet eikä vihellys luonnista.



Sen pituinen se. 



Seuraavaksi pitäsi ruveta pohtimaan miksi Kurko menee pelkästä vapaasta liikunnasta niin jumiin että hierojan nähdessään se suorastaan könähtää lattialle ja voivottelee lapojaan...

2.10.2015

Nokka auki ja jänishommie

Kurkon uusi harrastus, Nose Work! Nenätyöjely, kuten tuo enklanninkielinen käännös jo kertoo. Ollaan vasta asteella ruokaetsintä ja sekös onkin ukkelin mieleen! Ollaan käyty etsimässä kadotettuja lihapullia ihan ohjatuissa reeneissä saakka. Kurpalla on taito hyppysissä, pikkusen jos kaahottaa talla pohjassa ruuan perässä - mutta mielellään etsii. 

Ruokaetsitään tarvitaan siis maistuvia herkkuja, meidän kamuista HK:n lihapullat on parhaita! Sitä paitsi, ne haisoo niin kovasti että pakkohan ne on löytää. Mihin tuota Beceliä tarttoo? No että voipi länttäillä lihapullia kiinni mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, vaikka hydrauliöljytynnyrin kylkeen.






Ruokaetsinnöissä piilot ja paikat ei ole lattialla, Kurkolla onkin tästä jo useamman vuoden kokemus että aina kannattaa katsoa myös pöydät ja tasot - josko sinne ois jääny vaikka paahtoleipäpussia tai piimäkakkua...Isännän hallilla reenatessa tuhansien outojen hajujen seasta lihapullat löysivät tiensä pinkkipierun mahanpohjalle, koivupahkapuusta, rengastornista, tynnyrin kyljestä ja tarvikehyllystä. 




Kunhan ruokaetsinnät saavat vielä enemmän reeniä, aletaan nenää ehdollistamaan kolmelle eri hajulle. Eukalyptukselle, laventelille ja laakerinlehdelle. Näitä hajuja tullaan etsimään laatikoista ja erilaisilta pinnoilta. Tässä lajissa voi siis kisata, tullut suomeen tämän vuoden tammikuussa. Jenkkiläisten keksintö. 



Hyvän nenätyöskentelyn päätteeksi voidaankin siirtyä oikean ruuan pariin. Meillä oli tarjolla sikanautaa ja jäniksen roippeita. Omegaöljy, sinkki, magnesium, merilevä ja kermaviilitupsaus jokaiselle. Taisipa sinne mennä myös päiväysvanha ruokakerma!




Näin sitä osataan sievästi odotella lupaa. Taigalla tekee vielä vaikeuksia pysyä paikoillaan, mutta ilman lupaa se ei kupille mene. 



Jäniksenroippeita ja paistia me saatiin pikkumustan ansiosta. Oltiin metillä käppäilemässä että josko saatais mehtälintua alas. Ei ainuttakaan siiveniskua! Ei siis kertakaikkiaan, todella huonosti ollut täällä "meidän" metissä lintuja. No, menkööt se reippailusta ja pyssyn ulkoilutuksesta.

Taiga ei kovin kauan meistä irronnut, laitettiin oikeen trackerit kaulaan kun lähistöllä on tehty yksinäisestä sudesta näköhavaintoja... No, penikka siinä hämmensi ja hillui kanervikossa ja ereyksissään ajoi jäniksen ylös kolostaan - ihan huomaamattaan! Juoksivat eri suuntiin ja isäntä tupsautteli useamman haulisuihkun jänön perään.

Otin Taigan kiinni ettei se ainakaan tee kurkkupurkkeja: häivy saaliineen päivineen horisonttiin ja palata parin tunnin päästä maha pyöreänä.

Melkoinen älämölö alkoi kun tyyppi huomasi mikä oli homman nimi, tuli sitä autolle saakka oikeen kiivasta haukkua :D Parempi ajella jänistä kuin nuita poroja..




Messariin lähti ilmoitukset. Venus ja Taiga molemmille päiville. Taiga menee Puppy Showhun ja Venus avoimiin luokkiin. Hotellia vielä pitäs kattella................ voi tätä rahanmenoa. Mutta miksipä ei hyvän ja mielenkiintoisen harrastuksen vuoksi? :)



14.9.2015

Elossa ollaan!

Henki pihisee ja tuppi heiluu, vaikkei siltä varmaan ole vaikuttanut. Sydänkäyrä ei ole suora, tuntuu vain että kovempaa tuo täyslihamöykky rinnassa pieksää kun niiiiiin kiihkeä elämä ollu viime kuukaudet.

Mutta asijaan. Mitäs koeruille kuuluu? Miten meillä menee? Kuvat kertokoon puolestaan:

No, meillä on paneuduttu tähän pariuiskenteluun yhä enenevissä määrin. Venus ei pääse penikkaansa pakoon edes veteen. Alustapesu suoritetaan siis jokapäivä kun lenkillä käydään!



Meillä on myös nautittu irtipitoajasta ja kuivasta kaudesta täysin karvoin ja tassuin. Nyt marja-aikaan piskien turkeista löytyy mustikkaraitaa, puolukkatahraa.. ja ikävä kyllä joskus sitä ihteään! Mutta mikäs sen mukavampaa kuin kieriä kuivalla kankaalla ja hillua kamujen kanssa!



Venus se vaan jaksaa posettaa, minkä kerkiää tyttärensä juoksuttamiselta! 



Hihnanjatke rentoutuu työpäivien jälkeen töllistelemällä tätä rasvatyyntä pientä lampea, huitomalla itikoita ja säikkymällä sammakoita. 



Me myös haahustellaan kanervikoissa ilman mitään päämäärää. Ja mennään peräkanaa! Isot edellä ja pienet perässä. Dimmua ei häiritse kukaan, ei edes itikat.



Olipa kerran kiva iltapäivä lammin rannassa. Ajattelin vähän rentoutua ja hajustautua märässä sammaleessa pyörimällä tässä rannan tuntumassa.....







...näkikö kukaan??!?! 




Dimmuhan kävi eilen siis ihan kotona shampoopesulla, sitä ei oo pesty varmaan vuoteen kunnolla ja hajukin sen mukainen. No, tämä vahinkopulahdus pää-edellä-tyylillä pisti karvapalloon vauhtia ja se kirmasi silmät pyöreänä pitkin kankaita ja hillui hetken, kunnes hoksasi että eihän tämä ole soveliasta Kimmolle...



Kurko ja koirien irtipitoaika. Sitä näkee joko pyörimässä kanervikossa, tai sitten pyllistelemässä mättäässä. Om nom nom oom nom! Mustikoi, puolukoi, vattuloi! Eipä tartte itelläkään kyykkiä mustikkapuskassa yksinään. Jos ei Taiga ole siinä hämmentämässä niin Kurko outtaa suu auki vieressä.



Taiga on kans mestari tuossa marjanpoimussa. Se on oikea riivinrauta! Taitaa mennä marjat varpuineen päivineen... Muutempa sitä ei paikoillaan näe, ellei joku vastustamaton mätäs tule vastaan.




Yksi sekuntti paikoillaan.........................



... HEIPPA!



Ilmat on alkanu olla sopimoilleen reeneille, mutta ikävä kyllä kun iltapäivällä töistä päästessä mittari on reippaasti yli +10, on reenit jätetty toisaalle. Eiköhän me vielä keretä! :)

Taiga täyttää ihan kohta, ylihuomenna, puoli vuotta. Rasittavan rakas penikka <3