31.1.2011

Jumituksie ja treenipäiväkirja

Olen ounastellu muutamina viikkoina, Kurkon jäykistelemistä treenin jälkeen. Matkan ei tartte olla pitkä, eikä treenin rasittava niin tämä etupäätään jäykistelee ja koirasta katottuna vasenta etujalkaansa ontuilee. Antaa kyllä venytellä, taivutella, liikutella. Ei sillä tavalla arastele koskettelua, ja liikkuu normaaliin tapaansa paljon. Liekkös sitte niukahtanut tai jumi jossain. Mutta vain ja ainoastaan vetolenkin jälkeen, valjaat huonot? Millaset pitäsi olla? Hierojalle? Tauko treenissä?

Eksyin vahingossa semmoselle sivustolle kuin http://www.canistempus.fi/ ja tilasin meidän sakille treenipäiväkirjan. Saa nyt ihan konkreettisesti treenikilometrit ylös, muuallekin kuin niille post-it lappusille jotka jää housujen taskuihin... Tokosta voi laittaa ylös treenattavia asioita, samoten miten Dimmun hakuilut edistyy. Kiva kiva, tykkään kirjotella asioita muistiin ja lueskella niitä jälkikäteen! :)

29.1.2011

Tuprakkapäevän reenit

Tässäpä sitä taas ollaan, jalaksilta palattuina ja naama onnellisuuvesta hehkuen! Viikko on vierähtäny meleko joutuin, töissä pitäny painaa ku pieni eläin. Valosan aika menny siis leipää tienatessa, jääny ajaminen vähemmälle. Noh, nyt kun viikonloppuvapaita vietetään niin piti heti välittömästi päästä ajelemaan. Sinttipintti völjyyn ja kolmosella liikenteeseen.

Ihan ekana porhalsin omien koirien vetelemänä vanhempien luokse, mistä otin Siskan matkaan. Velipoika oli "handlaamassa", empä oo ennen tällä porukalla tuommosta lähtöä nähny. Tarpeeksi tulta persuksille, niin meinasi auto jäädä valjakon yliajamaksi.... x) Dimmun opettelulistalla on tämä "suoraan"-käsky, ja siitä tulikin heti ensimmäinen virstanpylväs. Muutamia kirosanoja sekoitettuna käskyihin ja kannustukseen ohjasivat pienen ja urhean johtajanpoikasen oikealle uralle. Kirves turvanain rekipussissa suuntauduttiin niille maille, missä tämä yksinäinen susi vaeltelee. Noh, tarpeeksi usein ja kovaäänisesti kun hiskejä kannustaa ja hyvittelee, luulis jokaisen nälkäisen mörököllin nälän loppuvan siihen paikkaan.

Meillä näköjään ois aika alkaa kehittelemään uusia reittejä, tai sitten ajella vaan kertakaikkisesti ristiin rastiin. Alkaa nuo tutut reitit ja käännökset menemään liian hyvin koirien muistiin, kun seuraavan risteyksen kohdalla oli oikealle meno hiukkasen etinnässä. Muutamia toistoja ja sinne meni! Siska oppi tällä reissulla laskemaan nesteitä vauhdista, ei tarvinnu kampeutua sinne pusikon puolelle ollenkaan :) Kurkolla oli tänään erittäin hyvä motivaatio, näki kyllä eilisiltaisen villityksen perusteella että emäntää on laiskottanut...... damn!

Kilometrejä ei tainnut tulla kuin 3-4, mutta sitäkin tehokkaammat ja onnistuneemmat olivat :) Paluumatkalla kotiin, rekireitin varrella seisoi nainen ISON RÄYHÄÄVÄN karhukoiran kanssa, pysäytin porukan ja mietin että mitähän hlvttiä tästä oikein tulee. No, huusin vaan taluttajalle että jatka matkaas, me tullaan täältä vauhdilla. Dimmu pisti pökköä pesään, meni tosissaan vauhdilla ohite ja kiskoi nämä kaks huligaania perässään! Onnistumisen tunnetta ei voi nyt sanoin kuvailla.

Otettiin lopuksi vielä paikallaanoloa, ilman jarrua. Pari kertaa piti tiukkaan sävyyn komentaa, mutta tais nää lämpimät kelit tehä kepposet, koko revohka selälleen maahan ja siinä pysy! Nam että näitä reissuja lisää :)

Harmitus, Nikonista oli akku loppunut eikä voinut sotkea tätä kirjotusta kuvasaasteella :/

Vähän lepiä pojille ja nesteitä tarjolle. Päätin sitte suunnistaa vielä omaan kotiin, kilometrin päähän. Kaikki oli yhtä innoissaan lähdössä uudestaan, Siskalla meinasi proput palaa outellessa ku vanhempien naapuri innoistui raatailemaan koirista ja valjakkoharrastuksesta :D Tämä "kotimatka" meni sitte jarrulla seistessä, yhtessä välissä näytti ettei tien leveys riitä kun loivassa mutkassa reki meni komeasti nelipalloluisussa.. Voi näköjään rekikoirillakin vetää "siivua".. :D

Kyllä se kolmannen oman vetävän kuume nousee, lainakoirista on kyllä aina tosi iso apu - mutta tiedättehän lukijat ja kanssaharrastajat että oma on aina oma :)

23.1.2011

Ylämäkireenie ja Kabanossie

Ulkoilmavoittoisen ja pirteän sunnuntaipäivän kunniaksi hätistelin tuon miehenpuolikkaan 2tahtinsa kimppuun. Ski-Doo sai sisuksiinsa uudet tulpat, ja Babyliksellä putsatut kaasarit : )))))))))) Bentsiiniä tankkiin ja eikun menoksi. Minä taas survousin kaikin kolmen koiran voimin autoon, nakkasin reen kärryyn ja ajelin edeltä käsin sovittuun paikkaan. Jätin toki sen auton sinne sopivan matkan päähän, ja kuljin loput matkaa koerapelissä. Sanoisinko että ei pitkä matka, mutta sitäki vaativampi. 2-3km yhteen suuntaan, kaks isoa nousua ja yks loivempi. Ja tietenki toiset mokomat alamäkeä.

Värisuora, melkosta showta ;)
Dimmu kärkenä mentiin, ja tämä meidän kakstahtiratsastaja saavuttikin meidät - pirkele! Siitäkös Siska sai piuvan persiiseen. Alkoi painelemaan kuin tulta ois munissa ollu. Dimmulla meinasi mennä puurot ja vellit sekasin, aluksi otti kelkasta häiriön ja siirtyi voimakkaasti laidempaan. Palautui kuitenki heti ku kelekka meni ohi ja matka jatkui normaalisti (mitä nyt olin ajaa alamäessä porukan päälle ku iski johtajalla kakkoshätä..)

Jonna ja Pete oli jo notskia virittelemässä ku saavuttiin päätepisteeseen! Saatiin lopussakin ne Kabanossit paistettua, vaikka näytösti että tuli pelkkää sankkaa savua tulen sijasta :D  Kiitos Peten, tämän ruotsalaisen tulentekotavan oppinut.. Koirat petäjiin kiinni ja eikun outtelemaan. Piti Nikoniaki ulkoiluttaa siinä, oli kerrankin muistanut sen ottaa muistikorttineen mukaan...! Pientä ullotusta ja ulvontaa meinasi olla, tiiä häntä makkaranko vai kiinnijäämisen johdosta.

Siska lumikylpynsä ottaneena
Takaisinmenomatka olikin tasaista ja tappavaa, ketään ei pashattanu vaan mentiin melko samanlaisella temmolla koko pätkä. Ylämäissäkään ei juurikaan tarvinnut auttaa, vaikka minä-norsu jalaksilla ja kolme koiraa vaan edessä, great job dudes! Hienosti ohitettiin taas kelkka joka tuli edestäsivultatakaavinostamistävaan. Dimmu ei välittäny siitä enää mitään, otti vaan ohraset kun joku meni kovempaa edelle! Kaksi autoaki tuli vastaan, reuna ja laita-käskyt pääsi tositoimiin ja hienosti pelitti koerat.

Kurkku-ukko köytettin naruja syömättömänä vetoliinaan tauon ajaksi.

Hihihiii, valjakkokuskin lempinäky maisemoinnin lisäksi taitaa olla, kun 2-tahtinen on jumittunu hankeen ja kuski koittaa sitä riuhtomalla ja mattoa pyörittämällä saada irti - ite vaan HILJAA ja KÄRYÄMÄTTÄ ajat ohi ja nostat kättä naama virneessä. Ähäkutti x) Piti sitten kuitenkin palata auttamaan, saatiin siis uukkaritreeniäkin! Kurko koitti kovasti pyöräparista kääntää, Dimmulla ei ois haluttanu enää palata... Päästiin kuitenki kääntymään ja kelkkaki sopivasti pääsi kantavuusasteille omin avuin. Eikun autolle, kotiin ja Siska vietiin pois. Olis voinu poikaa hoitaa pidempäänkin, alkoi jopa syödä kunnolla ja ahnaasti!

Kurkku vekkulina, Dimmua nakrattaa (vielä kun Kabanossit oli repussa).
Ensi viikkoa odotellaan sekavin tunnelmin, koirat on saatu ajettua ja treenattua taas moitteettomasti. Emäntä alottaa huomenaamuna työt, jänskättää niin pirusti! Kurko ja Dimmu alkaavat taas viettää poikamiespäiviä, kun kolmas pyörä poistui takaisin omiin hommiinsa. Tiedossa siis treenausta pimeällä, tarttee viritellä valonheittimet ja semmoset, että osaa se S:llä alkava häirikkö pysyä poissa meidän reiteiltä.

So long!

20.1.2011

Malttamattomuutta

Eihän tässä nyt raaskinu huomiselle päivälle mitään kirjotettavaa jättää.. Huomenna tiedossa reittien avausta kolmen koiran taktiikalla, rypiskö reen kanssa siellä kinoksessa vai ihan hiihtovyö+viuhka-tyylillä? Lumikengät ois pirun kätevät nyt.. Kaikessa yksinkertaisuudessaan, pyörätielle. Siellä tuskin törmää poroon tai siihen canis lupukseen. Piikkijarru huutaa kyllä hoosiannaa, mutta huutakoot - sitä vartenhan se on olemassa, että jos ja kun johtajakoiran korvat sattui kuuroutumaan, on jollain millä hiljentää ennen rysähdystä..

Huomisen tavoitteena ois samanlainen, 12-15km lenkki kuin viimeksikin, tosin nyt paljon helpommassa maastossa. Dimmu saa jatkaa kärkenä, Kurko saa tehdä töitä Siskan kanssa pyörässä. Rupeaa tuolle nuorikolle tulemaan lisää varmuutta käskyihin. Ohituksista ei sitten puhuta, vaikka kuinka haluttaisi. Tiedossa on myös tarhan perusteellinen siivous, äkkiä se vaan kolmas sinappikonekin näkyy kikkareiden määrässä (vaikka tuo elää pyhällä hengellä)! Ja kylläpä näkyy myös syömisessä nämä hellekelit, Dimmulla eritoten. Kurko nyt syö, vaikka ois justiin vetäny kaikkien kolmen edestä...Ruokahalu on vuorokaudesta, ajasta, vuodenajasta, vireystilasta, mahan täyteydestä ja ruuan paljoudesta välittämättä VALTAVA. Ihme kumma, meillä ei siltikään ole vyöryvää showPULLAA.

Huomenna pitäsi myös käydä täydentämässä muonavarastoa, JiiVeetä 15kg kiitos! Lihaa on nyt niin paljon, että toivottavasti keretään kaikki syöttää ennenku lämpimät kelit tulee. Tai sitte on syötävä omat ruuat pakastimesta ja tungettava koirien eväät tilalle....

Josko sitä nyt raaskis mennä unia kattelee, kun saa jakaa näitä ajatuksia muillekki :)
Tsau!

Niin minä ajattelin, että tämmöstä blogia tulee useammin päiviteltyä kuin noita kotisivuja. Meillä hiskien kanssa aika kuluu ainaan niin siivillä, sattuu ja tapahtuu kaikenlaista - hyvä ois päästä pikasesti ja ripsakasti kertomaan tapahtumia muillekin!

Rekikautta kovasti eteenpäin mennään, meillä täällä keskellä asutusta on nyt vähän huono tilanne, on tehty muutamia susihavaintoja erittäin lähellä asutusta (ja meidän rekiuria!!). Me tehtiin yksi näistä havainnoista, en päässyt hukkaa näkemään (thank God) - mutta erittäin hyvästi kuulin sen murinan. Koirat antoi semmosen hälärin mulle, että lähettiin pikapikaa hipsimään takaisin tulosuuntaan. Samana iltana mutta muutamaa tuntia aiemmin oli naapurintäti lenkilläpolulla ihmetellyt oman kätensä kokoisia tassuprinttejä, uudella lumella, eikä jälkiä taluttajasta...... Back to the wilderness vaimitenseoli!

Lumentulosta ja miekkosen pitkistä työpäivistä johtuen meidän ihkaomat urat on jääny nyt kinoksiin. Notta varokee jalankulkijat, koiravaljakkokeila on taas pyöräteillä! :)

Hihnanpäässä roikkuva sai töitä, ensi kuussa sitten silmätarkkeihin+polvitutkimuksiin kummatkin koirulit!

Kettu kuittaa.

//Muokkaan heti ensikättelyssä. Niin että terve vaan, olen leikkisästi nimiteltynä Katikki. Synnyin kerran tähän maailmaan ja nyt minulla on kaksi ihanaa, ikiomaa karvaista huskylasta. Asun onnellisesti siellä minne päivä ei paista, saatika kaapunnin mölyt kuulu (ei edes radio). Lempiharrastuksiini kuuluu valon kuvaaminen, siperianhuskyt, karppaaminen, eriparisukkien etsiminen, hellan hinkkaaminen ja erilaisissa koiratoiminnoissa mukana hästääminen. Olen pesunkestävä turvemuija, enkä tykkää liikennevaloista tai erilaisista liikeenteellisistä ympyröitä. Olen yhtä hyvä matikassa kuin norsu antiikkikaupassa, ja silti olen ammatiltani kassatäti, oi tätä ironiaa! Lempivärini on punavalkoinen ja harmaavalkoinen. Lahkeessani roikkuu myös avokki, jonka kanssa hynttyyt on ja pysyy yhdessä. Useimmiten olen puhelias, huultaheittävä ja nauravainen.