"Nyt on vetokoiran vapaapäivä.."

Niin muuten on emännänkin! Aamu alotettiin pitkän kaavan mukaan, venyttiin ja vanuttiin. Kurko oli yövuorossa, otin sen ekana sisälle. Hyvä että äijä mahtu karmeista sisään, oli nimittäin aika puhtaaksi syöny tuon lantion, polvinivelen sekä lavantyngän. Tyyppi vaappui makuuhuoneeseen, ja tottakait puhtaille lakanoille nukkumaan. Siellä se heppakuosien keskellä esitti karvalakkia ja tuhisi <3

Kurkon nukkuessa prinsessan unia, totesin että tänään on löhötyspäivä. Paha rospuuttakeli, vaikea itelläki kävellä missään kun jäätyneet pyörätiet vaikuttaa pottupellolta, nilkat muljuaa, vaarallista tallustella tuolla ihmiselläkin. Reenit on siis kirjaimellisesti jäissä. Edes tossut ei auta, niissäki pitäsi olla nastat ja liukuesteet ja vaikka mitkä..

Niksu kaulaan ja takapihalle. Samalla tulee siivottua kakkelit, hauskuutettua itseänsä seuraamalla hiskien tekemisiä, saatua raitista ilmaa, voi lisätä tinteille siemeniä, kuvata, leikkiä hippaa tai nuoleutua Venun kanssa. Kivaa!

Terve suu on pääasia, eikös? Koirat on tällä kertaa ihan järjestelmällisesti kalunneet tuon lantion, viimeksi eivät saaneet siitä muuta irti kuin lihat ja kalvot. No, se olikin aikuisen lantio :D

Dimmun tyylinäyte takahampaiden putsauksesta:

 Kurkon kanssa leikitään semmosta leikkiä että "Tuijotetaan hetki - jäykistytään ja tuijotetaan edelleen - yhtäkkiä älinän kanssa juostaan rallia". Tässä tuijotus juuri ennen sätkyä.

 Vissiin mukavalta tuntuu, saapi hampipeikot kyytiä! Venu vieressä imuroi..

 Allekirjoittaneen yritys kaverikuvasta. No, yrityksestä hyvä kymppi ja papukaijamerkki :D

 Katsokaapa eilispäivän päivityksestä millanen mötkäle se lantio oli, nyt siitä on enää tämmönen jäljellä! Kalkkikakkoja siis odotettavissa.

 Kurkoa ei haittaa vaikka hullunmylly pyörii  kirjaimellisesti sen ympärillä ruokailun aikana. Se kestää, kunhan vaan et koita suusta ottaa. Venu hakee usein myös "turvaa" tai piiloa Kurkosta, en saanut kuvattua tilanteita kun se Dimmua karkuunjuostessa pinkaisi Kurkon mahan alle.. 

 Dimmu vähän ylväänä, liekkö naapurista tullut kissan hajut nokkaan..

 Venkkunen imuroi, kaikki pienetkin osat talteen!

 Tilannetta pukkaa!

 Venukin pääsi hampaanpesulle

Venu osaa hienosti tulla sivulle, edestä kipsahtamalla :) Käsiapua koitan koko ajan hälventää, ja sivulletuloja reenataankin aina ennen ruokakupin laskua jolloin intoa kyllä riittää. Ite olen aika hidas tokoilija, kun ei ole meidän päälaji niin opettamisen nopeuskin on samaa luokkaa. :D Vapaapäivinä on kiva myös aivojumppailla, muistella tokojuttuja, temppuilla, opettaa paikallaoloa tms! Kaikista parasta kyllä on ne päikkärit..