4.11.2015

Pollelle kyytie

Vapaa viikonloppu, räntää räpyttää ja lämpötilamittari heijaa nollan tuntumassa. Normaalit ihmiset koirinensa painautuu lämpimän kaakaomukin kanssa höyhenpehmeisiin vällyihin, villasukat jalassa, leipovat torttuja ja kuuntelevat vitullisen iloisia ekoja joululauluja. 

Mitästä paskaa!

Koerat kyytiin, liukastellen kohti Kylmäjärveä ja passattiin mahdutettu viis siperialaista tarvikkeineen, häkkeineen, verimakkaroineen, kameroineen, sadekamppeineen.

Valmiiksi mietittynä 4 kilometrin hönkäys, onneksi nyt reenipelinä oli Polaris - ei tartte peräsuoli puukonpäätä pitkällä jarrutella pelkällä kalossilla ja yhellä etujarrulla. Terveisiä vaan sinne rollaattorille joka lötkötät talonnurkalla...



Siska oli mukana menossa, Kurkon kanssa pääsivät tuttuun ja turvalliseen pyöräpariin, Venus ja Dimmu kärkenä. Ehkä pienempikin polle ois riittäny vedettäväksi - mutta eipähän päässy vauhdit nousemaan, kymppiä ja viittätoista mentiin maltillisesti koko matka!



Kurkolla oli hyvä reissu, valjaiden pukeminen ällöttää sitä edelleen mutta heilutti häntää innokkaasti ja meinasi vähän ulahdella lähtökäskyä odotellessa. Venus kurnutti ja Dimmun suusta tulevaa ääntä ei voi minun sanavarastosta löytyvillä kuvauksilla edes kuvailla :D

Taiga juoksi vapaana, valjaat päällä. Sitä piti välillä uhata pollen potkulla, jos ei jätä vetäviä rauhaan. Saakelin kakara. Loppumatkasta kun koirat alkoi hengitystauoilla malttaa olla mölisemättä, päästin Dimmun vapaaksi, vaihdoin Siskan kärkeen ja laitoin Taigan pyöräpariin. Tovi siinä seisoskeltiin, mönkijää piti mulkoilla, sekä yrittää vetää seisinkiä irti ja sotkeutua liinoihin kuin hämäkäk. 

Hetken mietin että päästänkö nuorikon vielä pois, vai kokeilenko mitäs neiti tuumaa jos mennäänkin tällä kokoonpanolla takasi lähtöpisteeseen, matkaa muutama sata metriä. No, hyppäsin pollen selekään ja siitäpä se ajatus sitten lähti. Kymmenisen metriä se räpisteli ja ihmetteli, mutta sitten lähti vetämään, ihan pääliinan vieressä. Mahtoi se kangas raikua kun kehuin pikkumuoria! 

Hyvillä mielin saa jäädä lihasmuistiin, keväällä sitten kokeillaan taas!

Venus ja Siska teki tuttuun tapaan erittäin hyvin töitä ja käskyt meni jakeluun. Ohitettiin kaksi puihin nousevaa mehtälintuo vain kiristämällä liinoja :) Taiga kävi ne nuohoamassa tarkemmin ja kiritti perään.



Nyt nuista pienistä lumentapaisista rippeistä ei ole enää muistoakaan, vettä tulee kuin aisaa ja lämpötilat hyppii tuolla +10................... 

Ollaan nyt oltu kokonainen viikko, VIIKKO, ilman matonpesua ja pissipyykkiä! Pienet on hullun ilot :D Kuinka pitkään Sinun koirallasi on kestänyt oppia sisäsiistiksi? 

1 kommentti:

  1. Hahaa teidät on haastettu meidän blogissa! ;-) http://sudenhuudon.blogspot.fi/2015/11/kuvahaaste.html

    VastaaPoista

Jätähän terveisie, niistä myö tykätään!