Vauhtia, vapaapäiviä ja veitsenteräviä hankikantoja

Neljä päivää vapaata, ei aikatauluja, vain kameran ladatut akut ja ruostuneet kuvastaidot, virkeät koirat, maaliskuiset kantohanget ja lumikenkäilyyn hurahtanut emäntä.

Isäntä on siis mehtäkoneyrittäjä, jotenka sen työpaikka on metässä - hyödynnän sitä paljonkin, se useinkin soittaa ja ilmoittaa missä olis hyvä paikka juoksuttaa koiria. Missä näkyy elukoita, missä ei. Kätevää! Nyt työmaa sijaitsi aivan kotitalonsa vieressä. Hyvään saumaan sattui mulla vapaat, mentiin sitten koko lauman voimin appimuorin ja -ukon luokse, siitä on niin helkkarin kätevä lähteä melkeen mihin suuntaan vaan. Tessut irti stake outeista, nakkeja taskuun ja menoksi!

Kaikki lenkit suoritin lumikenkäillen, ai että olen hurahtanut näihin läpyttimiin. Vaikka täällä rekikelejäkin vielä piisais, halutti itselläkin maistella taas samoilua selkosessa ja hangilla - päätin jättää kaikki vetovermeet kotio ja pistin omankin kropan liikkumaan! Kivasti hiki lentää kun kameravehkeet painaa repussa, aurinko porottaa niskaan ja tallustelet vaihtelevassa maastossa - suosittelen jokaiselle! 

Kurko on ahne poika tutkimaan, haistelemaan, käymään outojen ja uusien asioiden luona, seikkailemaan, urpoilemaan ja perseilemään. Se mielissään tutki ja haisteli mehtäkonetta, ja mielissään tutkii mehtäkoneen uria - sieltä varmaan tuoksuu ties mitä mukavuuksia, myllättyä maastoa ja elukoiden hajuja.

Pitkästä aikaa Kurkokin sai siis juosta ihan vallattomana vapaana. Tiedossa oli ettei ole liikkunut edes poroja, eikä hirviä, eikä mitään muutakaan näillä selkosilla, niin uskalsin löysätä punanahkan irti ilman GPS-pantaa. Pelkkä salmiakkikarkkipussi taskussa houkutusvälineenä piti tuon koiran lähistöllä. Kävi välillä ilmoittautumassa ja kerjäämässä taputuksia, sitten hävisi viivasuorana horisonttiin ja tuli samaa vauhtia takasin. Onnellinen koira, kun yleensä aina narunnokasta katselee toisten iloittelua..

Kurkosta tulikin tällä reissulla eniten kuvia :) Dimmu ja Venus yleensä aina kuvissa tököttäät, van nyt pääsi vanhinkin ruuduille.

Meanwhile in Ergo:

Tarkkasilmäiset onkin huomannu että kuvista puuttuu yks karvatursula. Se olikin vain yhellä reissulla matkassa, loukkasi aikasemmin jalkansa kovilla ja veitsenterävillä hangilla. Se saikin sitten vänkärinpaikan Ponssen sikaosastolta. Niin isännän perään kuin tuo koira onkin, ei se välittäny mistään mitään - kunhan istuo tökötti ja kahteli. Eväätkin oli kelvannu.

Venuksen tassukin aukesi yhdestä kohtaa, joten nyt saavat levätä ja loikoilla ja parannella jalkojaan. Vapaapäivät on lusittu ja emännän on määrä palata iltavuoroon tänään. Vaikkakin mieli halajaa takasin perukkaan, eilisiltainen paluu takaisin ihmistenilmoille aiheutti väliaikaisen haikeuden.. Kyllähän kotiin oli kiva palata, oma sänky ja omat kujeet!

Mites tuommosia hangen aukomia anturoita pitäsi muuten hoitaa kuin levolla?

Päivitys nro. 200 ja toivoa sopii!

Aamuinen 14km pyörälenkki kolmen koiran voimin sai Suomi-Vilmankin nöyrtymään voiman edessä. Tuossa mummupyörässä on pelkkä takana oleva rumpujarru, joka ikävä kyllä tänään suli siihen malliin että savu nousi ja ikävän hajuinen katku tunkeutui kuskin nokkaan. Loppumatkasta rengas alkoi pistää vastaan niin että tuntui kuin ilmat olisivat karanneet kumista.

Koirat tästä pitkästä ja viileästä -15 asteen pakkaslenkistä uupuneina töröttivät tarhassa kameran edessä lähes liikkumattomina. Dimmu osallistui emännän kanssa "suksitaan luisteluradalla"-osioon, kävimme siis kaksistaan tuolla Kiantajärvellä hiihtämässä. Tosin, retkiluistimet olis ollu kovempi sana kuin neonkeltaiset trikoot ysäribileissä.. Jäätä on nyt reilusti, lunta ei nimeksikään. 

Käkätti lähtee huomenaamuna paluupostina takaisin Kuopion suuntaan. Liikuttaminen on ollut perin hankalaa liukkauden takia, ja autottomana vaikeampi liikkua kestävien urien luo. Uria kyllä riittäsi mistä ajella, ja kelejä! Surkuhupaisaa, Keke tuli tänne jatkamaan rekikautta Kuopion siirryttyä syksystä suoraan kevääseen - ja kappas täälläkin suli paikat melkeen kokonaan.

Jokainen koiria kuvaava tietää, että niiden otoksien joukossa (varsinkin huskeja kuvatessa) on yleensä muutama hauska epäonnistunut ruutu. Tässä alemmassa kuvassa väijyin Dimmun läskiposkia, sen silmät alkoivat painua umpeen, posket senkun läskistyivät. Koira näytti lähes hamsterilta jonka poskista löytyy yhen pellollisen verran jyviä. Lopputuloksena on Kurkon karvainen koipipala... Miten sinulla Lukija, onko näyttää minulle hauskoja epäonnistuneita kuveja? ;)

Venuksen silmät on niin kauniin ruskeat, että joku päivä tempasen lusikalla ja maistelen onko ne oikeesti suklaatia..... <3

Reissusta rähjääntyneinä koiruudet nuokkuivat ja pilkkivät tämän yhdistetyn kakkatalkoolais- ja kuvaushetken. 

Oma pieni pallerolauma! Siinä ne pöydällä paistattelee päivät pitkät!

Ja lopuksi vielä Kaaoslapset, ne nuuskuttelee toistensa korvia aina ohimennen.

Tämä oli 200. päivitys! Nyt saapi toivoa jotain postausta, olipa se sitten kysely tai kuvapostaus, mitä vaan! =) Kevättä on rintakarvoissa joten sitä jaksaa taas panostaa kuvaushommiin ja kirjotteluun!

Tee-se-itse heijastinpömpylät

Kuvaoksennus ja poropeukalon kotiohjeet kuinka saat hihnoihin tai tässä tapauksessa rekikoirahommiin vetoliinoihin ja seisinkeihin heijastinpömpylät. Kaupasta ostettuna pömpylät on KALLIITA. Osta ennemmin  parin euron heijastinliivi ja tee itse.

1. Kaivele kaapistasi tai käy osta putkiloiden koosta riippuen aikuisten tai lasten heijastinliivi.

2. Leikkaa yläosa ja sivussa mahdollisesti olevat kuminauhat pois, jäljelle jää muutama pala heijastinkangasta.

3. Leikkaa yks palanen pystysuunnassa neljään osaan, saat 4kpl n. 7cm leveitä kaistaleita.

4. Ompele kanttinauhattomien kaistaleiden päät kaksinkerroin, eivät lähe rispaantumaan joten käyttöikä on pitempi. Oikeaoppisesti ois pitäny vetää tuo haperoreuna siksakilla, mutta nyt ollaankin pika-putkiloijen parissa :D

5. Laita putkilon oikeat puolet nyt vastakkain ja vedä pitkä sivu kiinni, minä hurautin pari kertaa edes takasin, että luulisi vähä aikaa pysyvän kiinni pahemmassaki vauhdissa! 

6. Vedä pömpylä lopulta ittensä läpi, että saat oikean puolen näkyville :) Yhdestä lasten heijastinliivistä tuli tuommosia 20cm pitkiä pömpylöitä 8kpl! Tässä tapauksessa jokaiseen vetoliinaan ja seisinkeihin yks! Kätsy irrottaa ja laittaa vaikka talutushihnaan.

Mulle saapi tähän linkata TSI-ohjeita, tykkään ite ommella ja tehä koirille juttuja. Tahtoo nuo koirapuolen tekstiilit olla niin kalliita ostaessa, että köyhä mieluummin taiteilee itse! Jälki ei ehken ole niin hyvää aina, mutta pääasia että käytännössä toimii ;)

No, miltä näätästää?? =)

Laskiainen ja Pinkki Pantteri-testiajo

En malttanu olla laittamatta facebookkiin etukäteiskuvaa tuunatusta potkurista. Tuo halpahallien turha ostos, joka tähän mennessä on siivittänyt pikkuvaljakon menoa kulkemalla kuin kärpikoira, on ollut tottelematon käännöksissä, natissut ja paukkanut kuin olisi hetkenä minä hyvänsä lahoamassa kuskinsa käsiin. Aikani kun uhoaa tarjota potkurille jerryllisen bensaa ja askillista tulitikkuja - saattaa käydä näin:

- raudalla vahvistetut jalakset

- lyhennetyt jalakset

- kiristetyt ruuvit ja liitokset

- raudalla suoristettu "kärpikoiruus"

- leveät hankijalakset silikonilla kiinnitettynä

- uus räväkkä väri

= suoraan kulkeva, hangenkannattelema, luihkea ja normaalia raskaampi vetoverme pikkuvaljakolle. Kiittää saan käsistään näppärää isäntää, joka yllätyksenä potkurin korjasi! Ja maalannut oli "ilman lupaa", pelkäsi että saan slaagin värin nähdessäni, mulle on ihan yks hailee mitäväriä käypä peli on - mutta eipä taida monellakaan olla kilikali-pullolla maalattuo Pinkki Pantterie! ;)

Me ollaan isännän kans nyt tallikaverit siinäki suhteessa, että sillä on Arctic Cat-kelekka ja mulla Pinkki Pantteri - potkukelekka! 

Laskiaisen kunniaksi käytiin kattimaiseen tapaan ulkoilemassa, pientä kuvasaastetta isännän ottamana:

Ajeltiin pitkin poikin järvenselkää, välillä käytiin rannantuntumassa - mökit vain vilisivät ohitse.

8km matkalla ajettiin myös kelkan tallaamaa myöten, hyvin oli kovonut!

About puolivälissä vaihettiin kärkeen äetee ja tyär. Niillä käyttää hyvin yksiin valjaissa, askellus ja askelpituus täsmää joten ovat todella tasavertanen pari. Tykkään! Toinen toistaan kirittää ja avustaa käännöksissä.

Lumensyöntitauolla pojat toimii ankkureina. Hyvä paikallaolo, ei oikeaa ankkuria ollenkaan.

Pakolliset persekuvat.

Neliveto lähestyy Vuonanniemeä.

Yks ainut poro nähtiin tätä videota kuvatessa, koirat ei sitä ihan hoksannu van hajun saivat ja tuo käännös vasempaan tiukassa... Poro ei näy viteolla.

Rita-mummon kuskinpuoleiseen polveen todettiin tänään paha nivelrikko. Mummo onkin kävellyt tovin kolmijalkaisena, aiemmin  mennyt ohi levolla. Nyt ei alkanut toipua, RTG-kuvassa näkyi haurastunut ja pahasti rosopintainen polvi. Edessä kolmen viikon tulehduskipulääkekuuri, sekä kipupiikit viikottain. Ritan osalta on metästykset ja vapaanajuoksut juostu, polvi ei kestä rasitusta. Semmosta mummulle..:/

Kalanruotokuvia ja tulosarvauksia

Vihdoinkin ne on täällä! Pieni ja ohkanen levykotelo, jonka sisällä arvokas cd - pitäen sisällään kuvatukset koeraen luustosta! Whuuu!!!!

OmaKoira-systeemin kautta on kätevä maksella nuo käsittelykulut, ei tartte aina sitä kustia odotella.. :) Oli kallistunut kahen vuoden aikana tuo maksu 7€:lla.

Ekana Dimmun spondyloosiselkä. Kolme siltaa näkyy oikealla. Onneksi tauti on pysyny kurissa!

Loput kuvista on Venuksen, virallista lausuntoa ei ole vielä siis käsillä, joten lukijat rakkaat armahat - saatte nyt arvailla! Ja hmmm se joka arvaa oikeen, saapi toivoo jonkun postauksen :D

Kyynärä, kuskin vai vänkärin?

Toinenkin kyynärä, ei hajuakaan kumman puolen..

Lonkat 

Vain sillin parhaat selkäpalat.. Puhtaalta näyttää!

Sielläkin siistie, rintarankaa..

Hyvältä näyttää! =)

Tottahan sitä ite toevoo kaiken olevan priimaa, ja näin keltanokan silmään kuvat vaikuttaaki puhtailta. Outellaan nyt sitä virallista lausuntoa :)

Pikatilannekatsaus

Venus kävi viime maanantaina eläinlääkärissä luustokuvattavana; selkä, lonkat ja kyynärät näyttivät kaikki priimalta!!! Jännitin arvioitujakin kuvia niin paljon että meinasin ihan vapista! Nyt sitte odotellaan virallisia tuloksia, että sitä viheliäistä ja maksullista sähköpostia Kennelliitolta että saan tulokset käsiini :) Jännittää kyllä vieläki.. romahtaisinko outellessa?

Dimmun spondyloosiselkä kuvattiin uudestaan, rintarangassa ei näkyny uusia muutoksia, eli ne kolme luusiltaa edelleen näkyi oikeen selvänä. Ja nyt hoksasin kysyä tarkan sijainnin noille luutumille, ne on suoraan sydämen yläpuolella, mutta selkärangan alapuolella. Laitan sitten kuvaa blogiin kunhan saan sen levykkeen itelleni.  

Käyttökokeetkin odottelee maaliskuun puolessavälissä Kiimingissä. Dimmu ja Venus on ilmoitettu REKÄ YLE-luokkaan. Sain paikat, eli oli valvomisella ja tarkalla ajoituksella hyvinkin iso osuus koepaikkojen saamiseen :)

Joku kuitenkin ihmettelee miks ihmeessä vien leikatun uroksen, jolla ei ole tavallaan "mitään arvoa", kokeeseen. Vien ihan siksi, että tahon tuloksen tuolle ukkelille. Venukselle kans tulosta, tiiä vaikka joskus ois näyttelyihinkin tarvis saada käyttöluokan tuloksie.. ;) 

Nyt sitte vaan ankaraa reenie sikälimikäli kelit antaa myöten, ja toivokaamme talven jatkuvan ja pakkasten taas saapuvan!

Reenattiin käyttökoetta ajatellen mökillä ajoneuvon kohtaamista. Ei ongelmie! :)

äeti tuli taloon!

Viikko sitten sain auton takapoksiin lisäasukkaan, Venukselle matkaseuraa, meille kyläilemään ja ihmisten ilmoille - ja mikä tärkeintä - vetokoirailemaan!

Saanen esitellä valjakkomme vahvistuksen, Venuksen äitylin, kurin ja kunnioituksen opettajan, armottoman käkättäjän ja tassuilla pieksäjän: 

Certain The Best Of Arctic Skyline 

a.k.a. Keke

..ikävä kyllä tää muori menee Kuopioonsa takasi vielä keväällä :(

Keke, eli Käkäti ja Kepappi oli alussa kireä kuin viulunkieli, mietin että mitenhän tässä käypi, koirat käyskentelee tarhassa ahvenina (lue; niskakarvat säkästä hännäntyveen pystyssä) ja pärisee. Venuksella alkoi parahiksi vielä juoksut, joten sekin lisää änkyryystasoa eukkojen välillä.

Eilen päästiin ekan kerran mehtälenkille, otin vaan muorin mukaani, appiukolta lainasin GPS-pantaa ja päästin koeron irti. Lähti se kuule pitkillä.. Hyppäsi semmoseen "pienoiseen" lumiseen ojaan, jossa oli lunta ihmishaaroihin asti. Sieltä ojanpohjalta kuului karmea käkätys notta eiköstä perkele kukaan tule apustamaan! Sieltä päästyään juoksi kuin mielenköyhä perse matalana ja korvat rusetilla minua ympäri. Lumessa tykkäs kieriä kovasti, vähä väliä työnteli itteesä lumen alle.

Vihellystä ja nimeensä kuunteli ihan ok, enkä pahemmin edes kutsunut sitä luokse koko lenkin aikana. Kun pysähdyin sitä odottelemaan, tuli se oma-alotteisesti taputtelemaan tassuilla ja lupsuttaa poskia. Mielellään se kirmaili edestakasi ja heitti häränpyllyö, hyvä oli olla tuo tutkapanta kaulassa - varmuuden välttämiseksi. Anoppilaan marssi niin tuttuin tassuin sisälle, että niinku ois muka aikasemminki käyny, ja suoraan keittiöön. Sieltä ois varmaan liienny ties mitä herkkuja Kekkulin syötäväksi, van piti muuanta moottorikelkkailijaa mennä auttamaan hädästä.. 

Keke on päässyt potkurilenkeille aina mukaan, viikon aikana on ajettu kolmesti ja matkaa on kertyny vajaa 20km. Niin syvältä kuin se onkin, liian aikainen kesä on tulossa ja se näkyy koirien jaksamisena.  Venuksen kanssa se on hyvä pari, niillä on vauhti ja työnteko niin tasaista että silmää hivelöö katella. Kurko oli lauantaina vetolenkillä mukana, todellaki vaan mukana. Se meni pikkusen pitemmässä liinassa, nimittäin mentiin kylän läpi ja Kurko osaa suunnat ja säännöt kylällä liikkuessa parhaiten. 

Satoi niin märkää lunta että koirat oli melkoisen uitettuja perillepäästyä. Oltiin jäädä lumikoneen alle, vitun paska saatana näki selvästi että pysäytän koirat ja alan ohjaamaan niitä pois edestä, ei vissiin sen vertaa muutamaa sekunttia ollu aikaa odottaa.. Toinen lumikuski sitten antoi oikeen tietä ja nosti kättä, kiitos ja kumarrus - tais olla koiraihminen siellä koneen ratissa :)

Eilen alkoi tämä juuttaan vesipaiste, tänään on käyny sitte lumikone tekemässä talon pihasta lumityöt, anteeks, loskatyöt. Lihat jotka talveksi sillä verukkeella, että "pakkasellahan ne säilyy ulkona", on pitäny survoo tuonne ihmispakkaseen ja kiireellä syöttää koirille ne mitkä ei mahu minnekkään. Ovat olleet ihan barffilla nyt viikon ajan :D

Suomussalmi kuittaa vesipaisteen keskeltä, +2 mittarissa ja rännit valuu niin että ropina käy!