24.2.2014

äeti tuli taloon!

Viikko sitten sain auton takapoksiin lisäasukkaan, Venukselle matkaseuraa, meille kyläilemään ja ihmisten ilmoille - ja mikä tärkeintä - vetokoirailemaan!

Saanen esitellä valjakkomme vahvistuksen, Venuksen äitylin, kurin ja kunnioituksen opettajan, armottoman käkättäjän ja tassuilla pieksäjän: 

Certain The Best Of Arctic Skyline 
a.k.a. Keke

..ikävä kyllä tää muori menee Kuopioonsa takasi vielä keväällä :(

Keke, eli Käkäti ja Kepappi oli alussa kireä kuin viulunkieli, mietin että mitenhän tässä käypi, koirat käyskentelee tarhassa ahvenina (lue; niskakarvat säkästä hännäntyveen pystyssä) ja pärisee. Venuksella alkoi parahiksi vielä juoksut, joten sekin lisää änkyryystasoa eukkojen välillä.

Eilen päästiin ekan kerran mehtälenkille, otin vaan muorin mukaani, appiukolta lainasin GPS-pantaa ja päästin koeron irti. Lähti se kuule pitkillä.. Hyppäsi semmoseen "pienoiseen" lumiseen ojaan, jossa oli lunta ihmishaaroihin asti. Sieltä ojanpohjalta kuului karmea käkätys notta eiköstä perkele kukaan tule apustamaan! Sieltä päästyään juoksi kuin mielenköyhä perse matalana ja korvat rusetilla minua ympäri. Lumessa tykkäs kieriä kovasti, vähä väliä työnteli itteesä lumen alle.




Vihellystä ja nimeensä kuunteli ihan ok, enkä pahemmin edes kutsunut sitä luokse koko lenkin aikana. Kun pysähdyin sitä odottelemaan, tuli se oma-alotteisesti taputtelemaan tassuilla ja lupsuttaa poskia. Mielellään se kirmaili edestakasi ja heitti häränpyllyö, hyvä oli olla tuo tutkapanta kaulassa - varmuuden välttämiseksi. Anoppilaan marssi niin tuttuin tassuin sisälle, että niinku ois muka aikasemminki käyny, ja suoraan keittiöön. Sieltä ois varmaan liienny ties mitä herkkuja Kekkulin syötäväksi, van piti muuanta moottorikelkkailijaa mennä auttamaan hädästä.. 


Keke on päässyt potkurilenkeille aina mukaan, viikon aikana on ajettu kolmesti ja matkaa on kertyny vajaa 20km. Niin syvältä kuin se onkin, liian aikainen kesä on tulossa ja se näkyy koirien jaksamisena.  Venuksen kanssa se on hyvä pari, niillä on vauhti ja työnteko niin tasaista että silmää hivelöö katella. Kurko oli lauantaina vetolenkillä mukana, todellaki vaan mukana. Se meni pikkusen pitemmässä liinassa, nimittäin mentiin kylän läpi ja Kurko osaa suunnat ja säännöt kylällä liikkuessa parhaiten. 

Satoi niin märkää lunta että koirat oli melkoisen uitettuja perillepäästyä. Oltiin jäädä lumikoneen alle, vitun paska saatana näki selvästi että pysäytän koirat ja alan ohjaamaan niitä pois edestä, ei vissiin sen vertaa muutamaa sekunttia ollu aikaa odottaa.. Toinen lumikuski sitten antoi oikeen tietä ja nosti kättä, kiitos ja kumarrus - tais olla koiraihminen siellä koneen ratissa :)

Eilen alkoi tämä juuttaan vesipaiste, tänään on käyny sitte lumikone tekemässä talon pihasta lumityöt, anteeks, loskatyöt. Lihat jotka talveksi sillä verukkeella, että "pakkasellahan ne säilyy ulkona", on pitäny survoo tuonne ihmispakkaseen ja kiireellä syöttää koirille ne mitkä ei mahu minnekkään. Ovat olleet ihan barffilla nyt viikon ajan :D

Suomussalmi kuittaa vesipaisteen keskeltä, +2 mittarissa ja rännit valuu niin että ropina käy!


1 kommentti:

  1. Samaa loskapaskaa täälläkin taas :( Viikonloppuna ehti ilahtua lumisateestaa ja menevistä keleistä ja nyt taas tätä. EN ALA!

    VastaaPoista

Jätähän terveisie, niistä myö tykätään!