3.4.2013

Kissa pistoksissa?

Dimmun pärstäkerroin alkoi illansuussa nousta pöhölle. Alkuun se näytti vaan Tuksusyndroomaiselta, ylähuulet turvonneet voimakkaasti. Ei menny pitkään kun naamataulu oli  kauttaaltaan pöhössä, ja toinen silmä kuin nyrkkeilyottelun jäljiltä. Kaiken tämän huomasin n. klo 21. Panikoin jo valmiiksi seuraavan aamun 04:30 herätystä ja töihinmenoa, entäs jos pitää lähtee kuljettamaan koiraa, saanko nukutuksi tms tms.

Soitto päivystävälle eläinlääkärille, pikaselostus mitä on menossa ja mitä tehdään. Päivystys kun oli eilenillalla Kajaanissa 110km päässä - eikä ilman toisen autokyytejä sinne päästä. Ensiapu olisi siis nyt erinomaisen tärkeää. Ell epäili allergiasta reaktiota, koska turvotus nousi ja paheni voimakkaasti tunnin-parin aikana.

Hengitystiet oli auki, vain tuo yläleuan ja huulien alue pöhöttyi, ja pikkuhiljaa silmät, kuono ja otsapenger. ELL neuvoi antamaan kyytabletteja, että koira olis nyt kivuliaasti kortisonin tarpeessa noin voimakkaan reaktion takia.

Eikun yön kähmässä soittelemaan ystäville, että kenellä näitä kullanarvoisia pikkusia tabuja olis. Onneksi löytyi, pienen soittelurumban jälkeen. Ja onneksi löytyi kultainen kuriiri, joka haki lääkkeet paikasta A ja kuskasi ne paikkaan B. Kiitos Saara ja Marja-Leena avusta, minulla on teille jo uus paketti tilalle :)

Ippa-kuriiri toi lääkkeet tänne meille, ja yhdessä tuumin päädyttiin diagnoosiin että ei ole aihetta hätään; Dimmu juo, syö, on ihan normaalinoloinen mitä nyt pudisteli päätään ja hieroutui sekä lipeksi. 

Ipan loistoidealla laittaa tabletit murskaksi ja ruutata ne suoraan nesteen kera nieluun oli erinomainen. Tehtävää vaikeutti nuo hulluna turvonneet huulet, jotka olivat ihan kivikovat ja kuumat. Lääke saatiin alas nielusta. Jälkipalkkioksi saamansa makkaran Dimmu söi normaalisti, elikkä edelleen hengitystiet auki. Tuumailtiin siinä vähän aikaan, jaettiin kokemuksia turvotuksista ja kyypakkauksen voimasta. Kello oli nyt n. 23. Hetki lääkkeenoton jälkeen Dimmu lopetti päänsä kynsimisen ja lipeksimisen - alkoi rauhassa nukkumaan omalle paikalleen.

Saatoin siis kellistyä itsekin sänkyyn pyörimään, vähän väliä heräsin kuuntelemaan hengittääkö se Nalle-Kalevi. Hengittihän se. Klo 04:n jälkeen heräilin tutkimaan koirulia, käytin ulkona ja normaalisti teki tarpeensa, ei ollut edelleenkään kipeän oloinen ja pöhökin oli vähän laskenut. Kumpikin silmä näkyi, eikä koira ollut enää toispuoleisesti turvoksissa. Vielä viimeinen lääke alas kurkusta saunapalvikinkkuun käärittynä, ja turvotus oli työpäivän jälkeen taas vähentynyt! Jes!



Alla kuvat, vasemmalla kuva illalla kun huomasin koiran pärstän turvonneen. Oikealla oleva kuva on tänään töiden jälkeen otettu, turvotus tasaisesti ympäri kuonoa.




Dimmun voimakas otsapenger on hienosti piiloutunut kaiken tuon nesteen alle..



Sivuproffaa. Huulet lörpöttää nesteen takia, ja Dimmulle on muodostunut tuommoinen "heltta". ELL varoittikin, että ei pidä ihmetellä kun neste alkaa poistumaan kehosta, että se muodostaa koiralle tuommosen nesteheltan joka sitte omia aikojaan häviää.



Kuono-osa ja naamataulu yleisesti ottaen on kovin lämpimät vielä, tänään ei olla käyty edes lenkkeilemässä vaan ollaan mm. luettu uusinta SHS-lehteä yhdessä kamarissa :)

Äijä on jokseenkin nuutunut, en tiedä johtuuko se tuosta olotilan outoudesta vai lääkkeen vaikutuksesta. Tänään pitikin heti käydä apteekissa ostamassa KOLME pakettia kyypakkauksia, sekä Ketorinia hätävarjeluksi jos koirien kipulääkkeitä ei olekaan.

Jaa että mistäkö tämä kaikki tuli? Mene ja tiedä, Dimmu on kovin vaitonainen kaikkien ristikuulustelujen aikana ollut. Käytiin siis aikaisemmin eilenpäivällä lenkkeilemässä jäällä, jossa ei ole myrkkykasveja eikä oikein mitään muutakaan syötävää.. Ja lenkistä oli mennyt useita tunteja ennen tätä. Meidä takapihalle paistaa päivän kuumin aurinko (myös näin keväällä), joten oisko joku pörriäinen seinänraosta noussut lämmittelemään? Koska oireet on samanlaiset kuin kesällä pahimpaan räkkäaikaan..

Mitähän olisimme tehneet ilman koira-akkoja, joille voi soittaa vaikka mihinkä aikaa, ja millä asialla tahansa? Olisin varmaan panikoinu suoleni tyhjäksi ja hiukset päästäni. Maybe. Iso kiitos vielä emännät. Tämä muistetaan!

Olisin halunnut näyttää teille kuinka pahannäköinen Nalle-Kalevi oli pahimmillaan, mutta siinä ei tullut kyllä mieleen ottaa kameraa ja blogia varten kuvata. Ois ollu ehkä K-18 kamaa. No, kuvitelkaa.

Onko teillä ollut vastaavaa, kokemuksia?

5 kommenttia:

  1. Hui kamala! Onneksi oli apua saatavilla ja helpotti lopulta. Voi hiskiä. <3

    VastaaPoista
  2. Karmiva kokemus tosiaan! Joulun aikaan Mosku varasti pipareita keittiöstä (ei tiedetä montako ehti syömään) ja naama alkoi turvota. Tuli semmoisia peukalon kokoisia paukamia ja lopulta turpeissa oli koko pää. Onneksi oli kyypakkaus lääkekaapissa, se auttoi!

    VastaaPoista
  3. Voi toista. meni botoxit vähän överiksi... Eiku oikeasti hurjattavaa tuollainen, onneksi sait lääkkeet ja Dimmun olo helpottaa.

    VastaaPoista
  4. Hyvänen aika! Aluksi hymyilytti nuo ensimmäiset kuvat, kun tyyppi muistutti enenevissä määrin pehmolelua, mutta viimeinen kuva oli kyllä jo aivan pelottava suorastaan!! Onneksi kaveri selvisi koettelemuksestaan!

    VastaaPoista
  5. näyttääpä tutulta :) meillä kans elmolla on tapahtunut samanlainen reaktio.. eka kerta oli joulun aikaan ja aatelin että kuusen perhanako sen aiheutti. nyt toka kerrasta on aikaa n. 2kk ja epäilen vahvasti että koiranmakkarassa oli jotakin allergisoivaa muistelin antaneeni samaa tavaraa jouluna!Best in härkärisotto en ole uskaltanut sen jälkeen antaa! Terkkuja oulusta :)

    VastaaPoista

Jätähän terveisie, niistä myö tykätään!