Väsynyt koira - onnellinen koira

Vietettyämme vauhdikkaan viikonlopun korven keskellä itikoiden uhrilampaina, mökin pihassa lojui raatoja kuin Raatteentiellä konsanaan.

Väsymys jatkui kylläkin kotipetillekin asti.. niin pitkät unet ettei sovi edes petille!

Debyytti

Ilmotin Venuksen tänään Oulun kansainvälisiin, tuomarina siellä ois Marja Talvitie. Saa nähä päästäänkö paikalle, ja mitähän se ipanasta tykkäis. Kovasti kyllä ollaan reenailtu ja opeteltu, ravailtu eri vauhdeilla ja kokeilu asettelua ja vapaasti seisotusta. Venus tykkää seisoa vapaasti, jos alkaa asettelemaan niin tättähäärä pistää ranttaliksi ja antaa käsipäivää ja lopussakin kun tyty on paikallaan - on sen asento kaikkea muutakuin hyvä :D Joten, peukkuja meille!

Ja jos en itse pääse mukaan, niin sitte on kyseltävä että kenen kyydissä neiti sinne pääsis ja kuka sen siellä esittäis. Muutamia on jo mielessä, mutta katsellaan sitä sitten!

Dimmun varpijainen parantumaan päin, haavauma pienenee kun on saanut olla ilman tuppoja ja töppöstä. Kuuria on edelleen vielä jäljellä ja aion kyllä loppuun asti syöttää kun tämä pirun mätäkuu aina pilaa kaiken..

Postaukset on ihan tylsiä ilman kuvia, nyt ei ollut tuoretta mutta tässäpä teille Venus-KesäHeinä-Neito aamukasteessa märehtimässä, ikää muutama kuukausi :)

H O M E P A G E

Siitä onkin tovi, kun laitettiin edellisille sivuille kirjaimellisesti piste. Nyt niitä on pikkusta hilijaa tehty, ei mitään niin massiivista kuin edelliset sivut. Blogista, eli tältä sivustolta löytyy tuoreimmat kuulumiset ja kuvat, sivut itsessään on lyhyt kertomus kuvien kanssa, että ketäs me ollaan.

Kiitoksie Koposen eokolle taas ulkoasun teosta ja avusta ja kotisivutilasta! :P

>>>Siperianhuskyt Kurko, Dimmu ja Venus<<<

Sitten eri aiheeseen! Oltiin pitkästä pitkästä aikaa mökillä viikonlopun yli, koirat sai juosta niin että napa paukkui. Venuksen ensimmäinen mökkiviikonloppu, oli tytteli kyllä mielissään kun sai rällätä kanervikossa ja käydä vähä väliä uimimassa.

Kameraa tuli ulkoilutettua suhteellisen vähän, ilmat ois kyllä kelvannu ja kohteet myös - mutta joskus vaan haluttaa talsia koirien kanssa metikössä ilman että varot koko ajan kameraa osumasta puihin tms.

Ensviikolla mennään melko varmasti mökille takasin, on kolmen päivän vapaat!! 

Juhannuksen aikaan taidetaan istua hiskien kanssa omalla takapihalla vähän grillaamassa makkaraa ja pihviä, töitä on siihen nimeen ettei tuota niin älyttömän suosittua viinanhajuista keskikesänjuhlaa paljon joudeta juhlimaan. Minä voin kyllä tuolloin olla tienaamassa, enkä tuhlaamassa ;)

Jos hyvä lykky käy, niin meidät voi nähdä Oulun KV:ssa junioriluokassa Venuksen kanssa!

Hei hulinata ja koeran päätä seinään!

Minusta tulee tällä menolla eläinlääkärin vakioasiakas, tai ehkä minä oon jo, nimittäin Dimmun kolmivarvasjalka on niin paljon alttiimpi saamaan orkosia kuin tavallinen tassu. Nyt siihen oli tullu joku pikku nirhauma, oisko keppi pistäny tai joku raapassu. Ja tietenkin tottakait, sehän tulehtua pärähti. Ranteeseen asti turvoksissa ja kuumana. Tänäaamuna haju oli aika makoisa kun tuo tapaa tulla herättämään silleen että länttää tassulla naamaan.

Eipä se auttanu, ei kotikonsteillakaan saa tulehdusta pois. Antibioottivoidetta ja varvasvälituppoja, petflexiä ja lääkekuuri. Kyllä se taas siitä! =)

Pimpula on vaan kovin kipeä aina välillä, siis sillon ku tuo edes muistaa koko jalkansa. Iltaisin varsinkin telkkaria katellessa kuvaruudun eteen ilmestyy korvat rypyssä oleva, itkua vääntävä ja pieksetyn näköinen pikkuherra: KUOLEN TÄHÄN KIPUUN, OTTAKEE KAENALOON!!!!!

Tapaus Kurko. Vasemmanpuoleisesta kuvasta näkee taisteluarvet. Jaa mistäkö ne arvet tuli? No sanotaan näin suoraan että poju alotti naapurin kissan matkan kohti Pietarin portteja. Kissa, joka tulee tarhan sisäpuolelle kun koirat on siellä - tietää miten käy. Mirri lähti tästä maailmasta luodin mukana, Kurko lähti vaan pesuhuoneeseen haavoja nuolemaan. Korvassa pitkä vekki, ja silmien ympärillä pistoksia ja tuossa toisen silmän alapuolella kunnon viirut. Niitäki saanu voidella ja puhistaa, tulehtumia ei oo, ja Kurkolla joku kumma vietti nyt noiden pienten lelujen teurastukseen... mikähän liene? ;) Tappajahuskyt liikenteessä taas, neuvoksi vaan kissojaan vapaana pitäville, että näinkin voi käydä. Enkä olis muuten menny kahinan väliin, ois koira saanu tehä työnsä loppuun, van siinä ois saattanu käydä huonosti - koiran puolelle. 

Kas näin, saanko esitellä! Arvoisa blogin lukijakunta, nyt kun asunnossani majailee miehen ja kolmen koiran, erinäisten kodinkoneiden ja vehkeijen lisäksi myös uusvanha ompelukone, tulee blogiin tekstiä myös ompeluksista. Tuolla ois pino kankaita ja vanhaa peittoa ja petaria että koirille lisää sänkyjä tekis.. Tuo yks ainut peti on niin kovalla käytöllä ettei tosikaan! 

Tosi luomua raakaruokaa - haukikeittova!

Nyt rakkaat lukijat, päätin näin yön taitteessa kertoa teille, kuinka valmistuu koirien oma kalakeitto. Vaihe vaiheelta käydään läpi kuinka kaikki tapahtuu.

Kohta yksi: mene kalalle.

Sittekun kala on koukussa, koita onkia se rantaan asti :D Palikalla päähän eli henki pois, laske veret ja suolista. Viskaa ne suolet veteen lintujen ruuvaksi. Kala pussiin ja eikun uutta matoa koukkuun. Isommalle katraalle tarvitaan enemmän kaloja.. Jos ei lykästä, niin vaihda uistinta tai matoa, kalapaikkaa tai kävele suoraan lihatiskille.

Kohta kaksi: Järvikalat limottuu äkkiä, joten vuoraa työalusta jollain minkä voi nakata roskiin, vaikkapa leivinpaperilla. Ja pidä se pussi altaassa, limaa nimittäin valuu..

Kohta kolme: Nakkaa kalat pöyvälle. Pidä koirat vielä ulottumattomissa, saattaa muuten käydä vahinko! Laita tässä välissä vesi kiehumaan.

Tässä tapauksessa toinen haukiista oli emokala, jolla mäti mahassa. Parasta kalaöljyä ja koirien mieleen nam!

Kohta neljä: Jos omistat ison kattilan, voit nakata fisut kokonaisina kattilaan, minulla vain pari litraa isoin - joten pistin kalat paloiksi. Puukkona toimi kätevästi Puuilon euron maksava mora. Äläkä säiky jos kala vielä nykii, tuoreella kalalla on tapana sätkiä vielä kun sitä alkaa leikkelemään.

Kohta viisi: Minun pikkukattilaan ei kaikki mahu kerralla, joten palaset meni odottelemaan poreallaskäyntiään altaassa.

Kohta kuusi: Kalan ei tarvitse kiehua pitkään, muutamia minuutteja kunnon porinoissa niin on kypsää. Järvikalat pitää keittää tai pakastaa sisäloisten vuoksi.

Kohta seitsemän: Tässä on tulos, koirille pientä iltapalaa. Mäti menee raakana kurkusta alas. Anna jäähtyä hetki ettei naperot polta suuta. Tässä vaiheessa voit laskea koirat nuuskimaan keitosten tuoksuja!

Sieltä sitä valuu, kalaöljyä...

Kesä on kaikinpuolin kivaa aikaa, kalastuksen aikaa, koirat saapi paljon kunnon evästä tylsien nappuloiden rinnalle :)

Tässäpä Katin koiranruokakeittiöstä hyvää iltaa! ..tai oikeestaan yötä..

Ja jos sattuu että nahkaa tarttuu kattilanpohjaan, ota palasokeri ja hinkuta sillä pois ;) pese työvälineet joko sitruunanhajuisella pesuaineella, tai nakkaa koneeseen.

Aikaisten aamujen touhuo

Sianpierasun aekaan, tai kukonkiekasun aekaan. Normaalit ihmiset nukkuu aamun viimeisiä syviä unia, kun aurinko alkaa nousta ja linnut sirpittää. Van tiiätkö mitä rekikoiraihmiset tekee? Vahtaa kelloa että joko on koirien juottoliemet ollu mahassa tunnin-pari.. Voiko jo lähtee lenkille. Sitte huolettaa, ettei lämmöt nouse turhan korkealle - pihalla siis. Meidän tämänaamun ohjelmaan siis kuului sitä ihtejään, eli reenie horo reenie!

Takapihalla on erikokoisia monttuja, voi ihan vapaasti valita minne kääriytyy reenin jälkeen nukkumaan. Tässäpä teille arvoitus, kumpi Dimmu - kumpi Venus? 

-------------------------------------

Me ollaan hiskien kanssa ahkerasti pidetty piknikkejä takapihalla, nytkun sinne voi mennä ilman kurahousuja. Ekat grillausiltamatkin vietettiin. Venua ei oikein voinu päästää grillin lähelle kun se ois vedelly lihat parempiin suihin.. Yllätys.. emäntääsä tullu?

------------------

Venus täyttää parin päivän päästä 11 kuukautta. Vihdoin ja viimein saatiin neidosta kuvajaista, kehitystä vaatii vielä - muuta nyt tuon ikäseltä ei voi edes odottaa. Näyttelykehiin me keretään kyllä, emäntä painaa nyt sen verran kovasti töitä ettei pirukaan kerkie mertaan. Kasvetaan rauhassa, ja kerätään rahaa uusiin tarhausvälineisiin, jotta saapi Venuskin rauhassa olla takapihalla, ilman että pääsee pomppimaan yli.

© Kaija Seppänen

Parit viteot jos lisäisin, yks on reenipätkää, toinen on sitte reenitauvon uimatauvolta :D

Ja semmonen juttu, että haluaisko joku taitava tyyppi tehä meille uuven bannerin, tai mikä tuo yläkuva onkaan? Mulla ei oo mitään edustavaa kuvatusta noista kolmesta potrettina ja kiinnostais semmonen photoshoppiversio :P Hihi, vapaaehtoiset lähettäkööt viestiä!

Lasaretissa käyntie

Dimmun yhtäkkinen mahakipeä, voimakas äkistäminen ja pienen pieni ripulointi ajoi meidät sitten pienen pienen paniikin johdattamana käymään lääkärisetän puheilla.

Selkä köyryssä kulkeva, korvat rusetilla oleva jatkuvassa paskannusasennossa oleva pehmokoiran näköinen eläin ei ollu mukavaa katsottavaa. Minä taisin taas olla se enemmän panikoiva!

No, verikokeet otettiin - ne oli kunnossa, lämpö mitattiin - pikkusen oli  koholla, kuvat massusta otettiin kuvat - ne oli ok, pikkusen oli ilimaa mahassa ja kakkelia kans. Märkien pierujen muodossa nekin on sitte tullu vähitellen pois. Loppuviimeksi riplatin seassa oli verta.

Kuumetta mitatessa kävi kippeesti, suoli oli siis selvästi ärtynyt. Kolme piikkiä niskaan, kipulääkettä, suolisuojaa ja jotain-mikä-helpottaa-pahaa-oloa-lääke. Yhen piikin aikana piti myös vähän ikkasta, mitenniin tavallista Dimmua? Oi voivoi au au kun koskoo!

Iso paketti Canicur Pro:ta lähti mukaan, ekan annoksen hoitajatäti tuikkasi suoraan suuhun, ei näyttäny olevan makuelämys. 5 päivän Oriprim Forte-kuuri. Ohjeet miten ruokaillaan, sehän nyt on tuttua kauraa Kurkon riplattiajoilta kun suolistossa oli varmaan pelkkiä mörköjä.

Poekanen ollu väsyny, onneksi ei oo enää äkistelly.

Iltapalaksi saapi sitten kourallisen riisiä naudanmahalla ja raejuustolla! Sanon minä että nämä kaks sankaria tulee olemaan erittäin kateellisia >:)

Eiköhän tämä tästä, säikäytti vaan pirusti viimesyksyisen vatsalaukkukiertymä-tapauksen takia.

Eipähän tartte miettie minne sitä rahansa tunkoo, kun tämmösiä yllättäviä käyntejä tulee - mutta onneksi on vakuutukset, toivotaan että sieltä korvataan edes osa tuosta minun rahapussille aika suuresta laskusta. Pääasia että jätkä sai hoitoa - minä voin syyvä vaikka sitä kaurapuuroo..