4.9.2014

Siperianretkikomppania ilmoittautuu

Syksy on kaunista ja vilpoista aikaa, jolloin metät haisee märänneelle sienelle ja kastemadoille. Koirat löytää ties mitä aarteita, jotka tietenkin sekunnin sadasosassa säilötään mahanpohjalle. 

Meillä oli viime viikonlopun oikeen spesiaalivieraita kylässä, Johanna ja Sandi. Ja kävästiin kenttälounaalla Suomussalmen monista makkaranpaistopaikoista, ihanaa! Kurko ja Venus sai kaulaansa tutkapannat, kun kerran oli semmoset mahollista laittaa.



Tämä kuva havainnollistaa hauskasti Dimmun karvan määrää. Huomioliivit oikeen uppoaa tuonne tuheron sekaan! Helppohan sitä on läskiksi haukkua ;)



Kurko oli tälläKIN kertaa tutkapanta kaulassa koko ajan näkösällä. Löysääppä tuo koira irti ilman tutkaa - niin viimesin näköhavainto koirasta on kanervikossa kiitävä persreikä. Sinne meni.





Tosiaan, tämä Sandi. Kyllä oli hupaisat neljä päivää tämän talitintin seurassa! Yhdeksän pennun katraan kehari. Kääpiö. Me ristittiin kainuulaisittain tämä pystäriksi. Alati heiluva, tiukalla kippuralla tököttävä häntä. Sammakonsukuinen, n. 500m pitkä limainen kieli. Mielipuoliset sätkyt, jota vauhdittivat perslennot sohvalle ja sieltä alas. Dimmun mielestä tämä koira oli Julle, mutta harmaavalkoisiin karvoihin muuntautuneena. Jullen kanssa tulivat niin hyvin toimeen, että ois voinu luulla samanrotusista koirista olevan kyse - vaikka Julle on pystärisekotus. Mellevä pariskunta! Tää oli niinkö paranneltu versio pystykorvasta - ei joutavaa räkytystä ;) 

Sandi saa siis kehariudestaan satakymmenen pistettä ja palkinnon :) Loistopiski, taskuunmenevä ja helekkarin hauska! Isäntäkin tykkäsi, vaikkakin Sandin mielestä tuon ukon päällä on kiva keikkuo ja toimia myös niskatukena puolen sekunnin ajan. Lunasti paikan  meidän sohvatyynyjen välistä! 




Dimmusta sain kerrankin omaan silmään miellyttävän otoksen, jossa ei näytä niin tursulalta. Valpas ilime ja korvat töjöttää pystyssä. Mii laik!



Tää koira on erikoistunut tutkimaan kaiken mahollisen ja mahottoman, sitä ei niinkään kiinnosta syödä märätyksiä tai etenkään pyöriä niissä - mutta laavun sisältä laavun päälle.. Hauska otos, kun näkyy tuo meidän vieraskin venyttelevän taustalla ;)






Kävästiin toisessakin paikassa, eilespäivänä. Siellä tuli vastaan pienen metsäpalon jälkiä. Kun olis ollu panoraama mistä näyttää, niin jälki ois ollu huikea! Pitkältä matkalta tämmösiä vähän-kyrvähtäneitä-petäjiä alamäessä, hämärtyvässä illassa.



Kurko veti marjoja nassuunsa minkä kerkesi, aina kun pysähdyttiin ihailemaan maisemia tai isäntä rohmusi puolukoita - Kurkokin työnsi päänsä puskaan ja riipi vitamiinit suihinsa.



Koeratarhassa on ollu suukopua. Tai sitte Dimmulla on menny mustikkaa silmään. Veikkaan sitä ensimmäistä.



Sandista vielä lopuksi posetusta. Sievä pieni pystäri, tule pian uudestaan!



pst! Ne ketkä rekikoirailua harrastaa, ja ovat rekeä kunnostamassa - minä myyn kelkanmattoa palasina niinkö jarrumatoiksi! =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätähän terveisie, niistä myö tykätään!