Melkein isot pershetelmät

Venuksen ja Haldirin jälkikasvu pian 11 kuukautta vanhoja! Onkin ollut tarkoitus tehdä pentueesta välikatsaus, minkä näkösiä nakeroita näistä on kasvanut :) Pärstäkertoimet saapi tässä vaiheessa luvan välttää. Hauskalta tunnostaa kun lueskelee Venuksen tiineyspäiväkirjaa vuoden takaa, vastahan sitä mittanauhan kaulalla hilluttiin ja mitattiin masua. Pidemmittä puheitta, Nordic Wonders:

Uros # Winter Chaos Alfa Polaris "Udun"

Kovasti on isukkinsa näkönen, komeet Kroisos Ankka-pularit pisteenä iin päällä ♥

Narttu 1 # Winter Chaos Aurora Borealis "Sky"

Hihatyttö joka oli ekana syntyny iso mötkö! Kovasti emonsa näköä :) Pyörähtänyt kehässä kerran ja hankkinut ekat vetovaljaansa!

Narttu 2 # Winter Chaos Corvus Corax "Taiga" 

Äeteensä kiusaaja, vimmattu ja riivattu pirulainen jonka sisällä elää 3800mah akuilla varustettu jänis. Kokeillut pikkusen valjaita sekä piipahtanut näyttelykehässä.

Narttu 3# Winter Chaos Strix Lapponica "Anor"

Tämä se vasta Venuksen näkönen elikko on, tavannut olen ja totesin että taitaa tyllerössä asustaa ne samat li-tion akut kuin mustassa siskossaan....... Loppumaton pyrrääjä!

Narttu 4# Winter Chaos Rubus Arcticus "Bay"

Pieni primpsessa ja hellantelttu, jonka pentuaikainen puuhkakarva onkin vaihtunut kauniiseen turkkiin :) Pyörähtänyt tämäkin virallisessa kehässä ja haaveilee rekikoiran urasta!

Siinä se aika vierii. Kaivelin Venuksen tiineysdiaryn esille ja tasan vuosi sitten tänäpäivänä on astumisesta kulunut 3vk 3pv elikkä tiineyttä takana 24päivää. Kolmannen tiineysviikon yhteisenä muistiinpanona oli todella huono ruokahalu, pelkkä maksalaatikko oli nielautunut. Ei edes HK:n sininen kelevannut, voi kauhia paikka! Maksaruuat tais olla alusta loppuun, ennen ja jälkeen pentujen - Venuksen lempiruokaa. Vai mitä muistelee kasvattaja :D Maksaa keitettynä, paistettuna, liekitettynä, keittona, laatikkona, muussina, liemenä... 

****

Kotona asusteleva Taiga se niin pitää lumesta ja varsinkin sen sisällä möyrimisestä. Se ei ollu moksiskaan -35 pakkasista, söi ja joi hyvin kahesti päivässä saamat rasvaiset keittomalliset ruuat. Nyt Taiga on lääkekuurilla, juoksujen jälkeen sen tortusta alkoi tihkua tummanruskeaa möhnää - säikähdin että nyt sillä on kohtutulehdus - kun vasta oli lähipiirissä vakava tapaus. Ei muutaku lekuriin, verikokeita ja pimpsanäytteitä. Taiga ei missään vaiheessa ollu kipeä tai nuutunut, kaikki eväät punajuurisalaattia myöten maistuivat. Viljelystä löytyi streptokokkibakteerin aiheuttama tulehdus, 10 päivän antibioottikuuri AMOVETtiä. Joskus tuntuu hyvältä kun niin tarkkaan syynää koiria että huomaa pienetkin erikoisuudet. Isäntämies vähän kahtoi kummissaan kun tongin koirien pelit ja vehkeet, valottelin lampulla perssilmiin ja tein tutkimustyötä kuin rikoskomisario Pähkinä :D

Jospa seuraava päivitys onkin sittenkun kaikki ipanat on käyny valjaissa :)

Rekikoirien käyttökoe Paltamo 16.1.

En malta olla hehkuttamatta!! YKKÖNEN SIELTÄ TULI!! SAAKELI!! Poeka on tullu kotiin, kannusta samppanjaa!!! Kyllä minä niin iloitsin, mieli on niin hyvä kun Venus on mahdollistanut kaiken tämän kissanristiäisissä kulkemisen, ja nyt haluttaa uuvestaan!

Noniin, otetaampa pikkusen jarruo. Tällä kertaa en pakannu kuin ihteni ja Venuksen kyytiin, surautin lähikuntaan Paltamoon kopasemaan mitenkäs se neiti persreikä siellä valjaksissa toimii tuomarin silmissä. Tuomarina toimi Hakkaraisen Eija. Viime kokeista on niin paljon aikaa että ihan hävettää.

Olin "varannut" Venukselle paikan toiseen valjakkoon. Se siis juoksisi tuikituntemattomien koiriin seassa, vieraalla kuskilla ja ihan tyystin oudossa ympäristössä (jossa juoksi kesyjä fasaaneja.............). Eniten pelotti ne fasaanit. Van turhaampa epäilin, akka sai valjaat päällesä niin ei tiijetty muutaku että äkkie poesa jarrulta ja sieppari irti. Normaalisti niin hilijanen lähtijä otti nyt sen verran kierroksie etten voinu ku kahtoa huuli pyöreänä. Räkää sillä lensi niinku sulhaspojan mulukusta, jos näin ihan kainuulaisittain ollaan rehellisiä. Vaihde oli jo silimässä!

Sinne se valjakko hävisi tuomarineen päivineen ylämäkeen, minä jäin sulattelemaan pakkasen kylmettämiä nakkeja kun räpsin nämä yhen käden sormiin mahtuvat kuvat.. Suhteellinen käsitys tuo 20 minuuttia. Äkkie tunnosti pitkältä outella van sieltähän ne nopsaan tulivat, paikallaolo lopuksi ja siinä Venus jo malttoi olla hilijaa ja nyppimättä. Eikä alakanu tanssimaan vierusparin uroon kanssa ripaskaa. 

Heti ku valjakko oli parkkeerattu varikolle, uteliaisuuden halkeamispisteessä sain kuitenkin kuskilta kysyttyä että mitenkä se velliperse juoksi - ja kun vastaus oli "kiitettävähän sieltä tuli, hyvin meni" - ei meinaa enää nakkeja paleltanu! Koirat pois liinoista ja valjaista, uutta porukkaa laittamaan ja auttamaan, hymy korvissa.. Jäätiin siis odottelemaan palkintojenjakoa.

Palkintojenjaossa hurrattiin muutamalle valioituvalle, taputettiin kaikille, onniteltiin puolin ja toisin. Mukava tunnelma, vaikkakin alkoi lämpimässä talossa tuntua että unimatti painaa ulkoilman väsyttämiä silmäluomia väkisin kiinni. Venuksen pistesaldo oli 58/60 - ei todellakaan tyhjä reissu. Hymyssä suin sai arvostelulomaketta lueskella, perkele vieköön. 

Lupasin Venukselle kun huruuteltiin aamulla TB:n suoralla, että jos tempaset ykkösen niin palkinnoksi haetaan juustoburgeri. Eipä siinä auttanu ku kaartaa kotimatkalla lupaus toteuttamaan. Mahtavaa!

Taigalle tuli omat työremelit postissa, kunnolliset semmoiset! Niissä on vielä himpan verran kasvunvaraa vaikka jäävätkin oikeaoppisesti kurtulle tuohon selälle. Materiaali on helposti pestävää, ei jäädy, pysyvät hyvin muodossa pitkänkin käytön jälkeen. Eivätkä veny!! Joskus aikonaan kun ostelin kangaspehmusteisia valjaita, en voi olla muistamatta sitä hajua mikä valjaista lähti.. Jotenki ne kankaat, varsinkin fleece, venyy ja paokkaa ja valjaista tulee ihan sateenpieksämiä lehmänpaskoja.

Taiga on käyny vetämässä yhen ainoon kerran, ja nyt suunnittelen että alkaisin pikkuhiljaa juoksuttaa sitä vaikka kikkarin edessä. Kunnes on juoksunsa juossut eikä ajatukset ole tuolla karvakolmiossa. Turhaan pilata ensimmäisiä reeninomaisia vetoja kun pimppiä pakottaa ja veri vetää miehiin eikä uralle.

Meillä täällä jumalan selän takana on ollut todella pitkä hitokseen kylymä jakso. En muistakkaan millon viimeksi on ollu kaks viikkoa jatkuvasti -30 ja yli. Koirat on luonnollisesti päivät ulkona ja töiden päätteeksi olen hakenu ne pirttiin. Kylymä keli vie energiaa ja polttoainetta kuluu reilummasti. Uni ja lepo maistuu jokaiselle, mutta erityisesti nämä kikkelikallet änkäytyy kirjaimellisesti jalkoihin torkkumaan. 

Tämmöstä taas, haaveilen seuraavista kokeista ja lauhentuvasta kelistä, lumentulosta, korjaantuvasta passatista sekä suklaajäätelöstä suklaakastikkeella. Adjöö!

Niin hyvää ettei sanotuksi saa

Pitkästä aekaa tekee mieli hehkuttaa mitenkä hyvin meillä pyyhkii! Tai tuntuu että jotain on tehnyt oikein kun kerrattainkin asiat menee niinku on suunnitellu. Vaikka auto on ajettu ennen joulua korjaamolle eikä sen kotiinpaluusta ole harmainta haisuakaan, ei sekään jaksa nyt harmittaa! 

No mistäkö tämä ällösiirappinen ihanaelämä-vuodatus nyt juontuu? Kun ei jatkuvalla syötöllä lapioida paskaa niskaan! Koirarintamalla kaikki on ok, näyttelyitä on katseltu ja suunniteltu, rekikoirien käyttö- ja kisakokeisiin osallistutaan. Ajattelin johonki kokeeseen hypätä omalla valjakolla - tai ainakin omalla reellä!

Kurko Aarnivalakioissa vuonna 2010

Venus on ilmoitettu tulevaksi viikonlopuksi Paltamoon REKÄ-kokeeseen. Ai vitsit se oli ehkä viikon paras juttu, kun järjestäjä otti yhteyttä uudelleen. Aiemmin koepaikkaa kyseltyäni vastauksena oli ennalta tiedossa oleva "ei oo". Voe kaohea!!!!! Viime kevät Veenulla meni pentuja kasvatellessa, sitä edellinen oli niin älyttömän vähäluminen että Kiimingin kokeetkin peruttiin vaikka sinne oli kaks paikkaa varattuna. Viimeksi olen käyttänyt koiria kokeissa kun Gini ja Wiima oli mulla rekikoirailemassa vuonna 2011. Kurko oli sitä edellisenä vuonna 2010 ja tempasi kokeesta täyden nollan. Oisko nyt aika parantaa tuloksia ;)

Kurko menossa koeuralle Aarnivalakioissa vuonna 2011

Omassa elämässä pyyhkii hyvin, varasin lomanpoikasen Sallaan tammi-helmikuun vaihteeseen. Koiratkin lähtevät lomailemaan - tai aion kyllä kikkarin ottaa mukaan joten voidaanko puhua niiden kohalta lomasta... Liikuntasellaisesta?  Se vain passaa!

Lauma tuntuu omaan käteen hyvältä, niiden kanssa on helppo touhuta ja elellä. Ei se hulppealta tuntuva elämä aina tartte mitaleja ja pokaaleja, meriittejä ja satapäistä listaa harrastuksista. Perusarki ja sen ympärillä pyörivä elämä näyttelee jokaisen meidän elämässä suurta osaa. Se kun sujuu, sieltä alakaa lähteä se koko porukan hyvä mieli. Olen jotenkin ollut kadoksissa tovin aikaa näiden koiraharrastusten kanssa, olen potenut huonoa omaatuntoa että en kulje tokoreeneissä, nenäreeneissä, näyttelyreeneissä, luennoilla, koulutuksissa - niinkuin aiemmin olen aktiivisesti kulkenut.

Nyttemmin me ollaan hömpötetty oman lauman kanssa PALJON maastossa. Ajettu kikkarilla, oltu piiloleikkiä metässä ja leikitty häkissä paskakinttaan repijäisiä. Eikä koirat näytä olevan pahoillaan tästä "muutoksesta" - päinvastoin. Ne on onnellisia väsyneitä koiria, ovat vailla ruokaa ja lepoa. Olen siis löytänyt rauhan ettei tartte suunapäänä olla menossa eri lajireenauksesta toiseen, mukava ja sujuva peruselämä on SE juttu. Voi perehtyä vaikka venyttelemään koiria kikkarilenkin jälkeen kuin singota reenaamaan toisia :)

Taiga se on edelleen semmonen pershetelmä, varsinki ruokailutilanteissa se käyttää häikäilemättä emoaan ruokapöytänä! Hännässä on hyvä syyä. 

Näihin tunnelmiin, jäädään odottamaan lauantaina ja Paltamon REKÄ-koetta. Voisin melekeen sanoa olevani kuin ripulitautinen orava tämän innostuksen kanssa! Ihkuja virtuaalisia tsemppejä ja hattuhattu-kommentteja saapi Venuselle laittaa.

pst. Taigan verinen vuoto alkaa lopuillaan ja se ahdistelee Dimmua. Dimmua ujostuttaa ja se esittää sohvatyynyä.

Kajaani KV "Tamminäyttely" 10.1.2016

Perinteinen koera-akkain reissu pallihalliin.

Meidän reissu alkoihin vähän erilaisissa merkeissä. Ihanniinkuin aina ennenkin, osa päästettiin sisään pelkällä "hyvää päivää"-tunnussanalla ja osa otettiin rokotuksien sekä sirujen tarkastukseen. Myö tietenni kuuluttiin tuohon jälkimmäiseen. Arvatkaapa kuis kävi? No minäpä kerron. Sirua ei löytyny sitte mistään. Neljä eri henkilöä, kaks eri konetta - täysi hiljaisuus. Ei löyvy sitä hiirenpaskan kokosta saatanaa, joka suurinpiirtein kotisohvalla rapsutellessa tuntuu aenaa sormenpäissä myklyövän.

Nuivakan olonen vanhempi toimitsijaherra totesi että "sinä et lähe täältä muualle kuin kotiin jos sirua ei löydy". Kyllä minä ajattelin että sanoppa vielä yhesti niin lähetään saakeli porukalla. Eläintenhoitajaopiskelijat hämmensi porukalla, ehtivät sirua kyljistä, selästä, korvantakaa, rinnuksista, hyvä etteivät kurkistaneet pers-reikään! Ei löyvy. Kai se on uskottava.

Eläinlääkäri antoi kaks vaihtoehtoa, joko laitetaan uusi 70€ arvoinen siru niskaan ja pääsen osallistumaan näyttelyyn tai lähen suorinta reittiä pois. Mietin pienen hetken mielessäni kuinka edellisenä iltana pontevana kävin automaatilla nostamassa riihikuivaa ostoksia varten - mielikuvat FinDogsista, kisakärkkäristä ja lettukahvesta karisi sen siliän tien. Tottakai minä nyt sen sirun maksan helekkari, laitettavahan se on jokatapauksessa!!! No, uus tunniste lapojen väliin, rahapussi seittemääkymppiä keveämpänä marssin kehänlaidalle. Onneksi siellä oli jo tuttuja, Johanna ja Linda, pelastus.

Uroksia oli vähän, jännättiin tallitoverin puolesta. Possen perkele se koppasi itelleen JunnuRop-tittelin jonka siivin pääsöö Royal Canin Junior-kisaan illan päätteeksi. Onnea vaan Linda ja Posse!

Taiga korkkasi siis viralliset näyttelynsä, kasvattajatuomari Mari Pajaskosken silmän alla.

Killeriinalla meni kehässä mukavasti, tuttuun tyylinsä heilutteli häntää kaiken aikaa ja juoksi hyvin. Antoi kopeloida hyvin eikä arastellut edes menkkaränkkäistä pyllyänsä. Mutta pikkukakkihätä iski kesken seisotuksen, kolme pientä papanaa sieltä tuli, pökäleet pussiin ja homma jatkui melkein paloauton värisen esittäjän kanssa.. Sininen lappu eli EH ja luokkansa kolmas - ei huonosti. Arvostelua oli reilusti, koko lappu täynnä! Kerrankin saa kunnollisen selostuksen eikä kaks vaivasta lausetta. Narttuja oli 11 joista vain kaksi sai SA:n, joten tämä oli henkilökohtainen voitto! 

"Keskikokoa kookkaampi, tiivisrunkoinen, ikäisekseen vahvan raajaluuston omaava narttu, jolla oikeanmuotoinen pää, erinomaiset korvat, hieman turhan pyöreät ja kookkaat silmät. OK lapa, mutta suora ja pysty olkavarsi, riittävä eturinta, hieman pyöreä ja lyhyt rintakehä. Niukasti kulmautunut takaa. Liikkuu lyhyellä mutta vahvalla potkulla, hieman leveästi takaa, OK edestä. Erinomainen turkinlaatu ja kunto. Erinomainen miellyttävä käytös." 

Pökylät taisi pudottaa erinomaisen käytöksen miellyttävään ;)

Ei muutaku koera häkkiin ja kahtelee muita kehiä! Onnekseni huomasin että FinDogsin kojussa käy korttikin, sieltähän lähti taas jälleen mukaan pari alustaa. Eikä sirun uusinta enää vituttanut laisinkaan!

Onnenkalu kiittää Lindaa kuvista!

Rupeamme tsiikailemaan seuraavia näytelmiä..

Pakkasen panemat

Joulukuu oli kaikessa kokonaisuudessaan ihan yhtä paskaa, niin reenien osalta kuin taivaalta tulevan moskan muodossa. Onneksi alkoi tämä uusi vuosi, niin ihanissa merkeissä kuin pakkasen paukkuessa. Huskyt alakaa herätä eloon! Taigakin aloitti uuden vuoden kunniaksi ekan juoksunsa, 9 kk iässä :) Hienoja punaisia minijääpuikkoja persiissä roikalehtaa..

Jäitä on tuossa meidän lämpäreessä 30 senttiä ellei ylikin, siellä saapi rauhassa källäillä iliman minkäänlaista pelkoa uimistilanteesta. Koirat ovat saaneet juoksennella vapaana. Siellä ei juurikaan ole lunta, ja pienen lumikerroksen alla pilkottaa kirkas jää. Ei otollinen ajeluille :/ 

Ehkä vähälumisin tammikuu minun muistini aikana. Kanervikot paistaa, maastoon ei ole mitään asiaa reellä tai potkurilla. Toivon mukaan pakkasten lauhtuessa saadaan lisää tuota lunta, sitä tehen poljetaan uria ja päästään ajamaan edes kikkarilla!

Päästiin pitkästä aikaa toisen linssiluteeksi, koirat oli mallia sähköjänis - Dimmu ja Taiga höyhensi Venusta tuttuun tapaansa ja Kurko juoksenteli lihapullien perässä. Jospa kuvaajatar ei säikähtänyt huskiaisten omantakeista leikkityyliä ja hauskanpitoa :)

Kiitos kuvista Rimma Photography ♥

Venus on vain niin kauni. Sen silmät on niinku konvehtirasian suklaacrispit, vivahteikkaan ruskeat.

Dimmu se istuu maisemaan niinkuin isä äitin selekään. Se varmasti haluaisi hyväntahtoisena koirana luovuttaa osan karvoistaan hyväntekeväisyyteen, se on iltaisin lueskellut FB:n huskyryhmiä joissa kerrotaan kuinka SIPERIANhuskyt palelee talvella.

Tämä kuva jotenki kuvastaa makimoilleen sitä, mistä minun ja koirieni elämä koostuu. Ruuan perässä juoksemisesta indeed (tarkkasilmäiset näkee lihapullan kourassa)! Ei vaan, karvalakki tanassa ulkoillaan parhaissa mahollisissa olosuhteissa, pidetään lumikenttäbileitä, leikitään ja syödään Atrian einespullia.

Ihana otos, kertakaikkiaan meidän näköinen!

pst. Takki jonka ostin messarista, on ollu niin hyvä etten kehtaa sitä edes kehua. Jokaisella sietäis olla tuommonen. Paikallisesta ketusta väännetty reuhka, Sinisalon kelkkailuhousut ja Safari-pilkkikengät on ollut taattu varustus nytkun elohopea on painunut parhaimmillaan -34 asteeseen.

Lauma sai taas syötäväkseen vommia, ai että ovat mielissään nassutelleet! Aamua iltaa ovat saaneet ruokaa, nyt sitä energiaa kuluu kun ovat 247 kartanolla. 

Taiga aloittaa huomenna näyttelyuransa, perinteisesti Kajaanin Tamminäyttelyistä. Siitä kuullaan myöhemmin!

Terveeks koeraan!

Pitäsi ostaa, pitäsi hankkie, oesippa tuommonen hyvä olla, tarpeellinen kapistus hätätilanteiden varalle. Ostakaa hyvät ihmiset nuo "pitäsi hankkie" tavarat heti eikä sitten kun tilanne on päällä. Ja nyt on kyse koirien apteekista ja kotihoitotuotteista.

Kurko järjesti viimeviikon perjantaina (illalla tottakai) kotitekoista kohonnutta verenpainetta, sydämen tykytyksiä ja pienimuotoista panikointie sekä painajaisie koiran hautajaisista. Ketkä joskus tähän tilanteeseen on joutunu, tietää mihin näitä kahta tuotetta käytetään, tankoparsaa ja parafiiniöljyä. Justiinsa siihen, paskan juoksuttamiseen.

Koirankin tärkein kehon aukko, eli persreikä oli tukossa. Se oli normaaliin tapaan mättäny hirvenjalkaa aamupalaksi, niinkuin lukemattomia kertoja aikasemminkin. Iltapäivä koitti, tulin kotiin töistä ja otin koirat sisälle. Kurko veteli kupin vettä ja alkoi ravata kämppää ympäri todella kiireisenä ja pyrki ulos. Kummastelin sen hermostunutta kävelyä ja päästin ulos. Hetken päästä valottelin juoksulangan päähän, ja näin että koira on makuullaan hangessa ja sen edessä on kaksi isoa sulanutta - lumetonta länttiä. Syöksyin kahtomaan että oliko sillä niin kova kusihätä että piti oven eteen jo lorottaa vai  mikä siellä mättää. Oksennusta, juuri antamani dentastixin kappaleita, luun kappaleita ja vettä - paljon vettä. Eikä koira nouse hangesta vaikka kutsuu.

Tuntui sillon että maailma pysähtyy, kaikki maholliset diagnoosit - ensimmäisenä tietenkin vatsalaukunkiertymä tai luista repeytynyt suolisto mielessäni sinkosin takaisin pirttiin karjumaan isännälle että Kurkolla on todella kipeä. Kopeloin mahan, tunnustelin kalpeustilanteen, katsoin persereikään onko verta. Ei reagoi mihinkään, on vaan.

Kurppa nousi hangesta ja läähätteli, käveli kankean oloisesti ja alkoi pian makuulle uudestaan. Aloitin puhelinrumban että mitäs pitää tehdä, soittelin koiranhoitaja-akkoille että pitääkö vaan kaivella pistolapio naftaliinista vai voinko tehdä jotain kotikutoisesti. No, hetken heidän kanssaan juteltuaan tulin tulokseen että kauppaan, tankoparsaa ja parafiiniöljyä ostamaan.

Otin Kurkon sisälle, käskin isännän vahtaamaan siksi ajaksi että lähden kauppaan. Kurko asettui sohvalle omalle paikalleen lepäämään. Kävin kaupassa ja koira oli edelleen siinä, himppasen nuutuneen oloinen mutta oma rauhallinen itsensä. Otin Kurpan pitkään fleksiin ja lähdin pienelle kävelylle, koitin paskattaa ja liikuttaa sitä jos suolessa olikin jotain. Kusta kyllä riitti ja koera oli muutenki reipas. Kotiintullessani päätin etten anna sille tankoparsaa tai parafiiniä ihan vielä, kyllä se tapansa näyttää ja edelleenkään ei reagoinu kopelointiin. Oli vähän ouvossaan kun eukko nostelee mahasta ja valottelee persiiseen.

Muut koirat ulos ja Kurppa vain sisälle. Ja minä nukkumaan, aamulla oli mentävä töihin. Näin vain koko yön painajaisia, kuulin kuinka koira ulisee kivusta ja sätkii viimeisiä kertoja - kuulin kuolinkouristukset ja sen viimeiset henkäykset. Arvatkaapa oliko helppo herätä ja vaivihkaa tulla alakertaan, pelko perseessä oliko uneni tälläkertaa enne. Onneks ei. Ukko tuli sohvalta, venytteli normaaliin tapaansa ja oli vailla taputuksia. Tökkäsin koiran ulos ja jäin kyttäämään verhojen rakoon että mitäs se tekee. Kusta riitti edelleenkin. Mutta sitten se alkoi, ympyrän pyöriminen persreikä pyöreänä, rullaati rullaa, mihin voin kakata, en tähän ainakaan, ei vielä tähän, ehkä tähän, ei sittenkään. Sitten se tuli, juoksin yövaatteisillani ohtalamppu tietä valaisemassa kahtomaan että mitä sieltä tulee, kauhia jööti kalkkipaskaa! Oisin voinu tanssie voittotanssin tai juua vaikka tuopillisen salmiakkikossua pelkän helpotuksen takia.

Sekunneissa olin takasin sisällä, näppäilin aamun tunteina koira-akkoille tekstarit että paska tuli - kaikki ok! Jes jes! Kurko oli tainnu mättää jonkun toisenkin luuta, sillä se ei koskaan ole mennyt noin tukkoon luusta. Ja löysin keittiön lattialta samana aamuna yhden ainoan kalkkipökäleen missä oli isonpuoleinen luunsiru. Ei harmittanu siivota sitä.

Joten kipin kapin ostoksille, tankoparsa maksaa 2,50 € ja tuo iso törppö parafiiniöljyä 8,05 € :)

Ja kiitos tyäret palvelevista puhelimista ja neuvoista! 

Jatketaampa samassa koirassa mutta eri vaivassa. Nytkun on paskat ja suolet tyhjennetty, siirrytään lihaspuolelle. Kurko on käynyt useita kertoja hierojan käsittelyssä ja jokakerta se on samoista paikoista ihan täysjumissa. Vaikkei se edes vedä hihnassa, koko viimekesä ja syksy on juoksutettu irtona. Silti se jumii, ison selkälihaksen kiinnityskohta lapaan on ihan tukossa. Kurko kyllä rakastaa hierontaa ja hierojaansa, mutta silti pitää näpertää hierojaa vähän kädestä kun teköö niin kutvosta!

Se on syönyt magnesiumkuuria ja nyt viimein sain hankittua todella hyvästä alesta Back On Track-verkkoloimen. Toivokaamme että siitä on apua ja päästään pian taas hierojan kynsiin!

BOTti on nyt ekaa iltaa Kurkolla selässä, se sai aluksi hepulit mutta nyt makaa rauhassa ja läähättelee. Jospa se lämmittää ukkikoeran lihaksie.

Kurkon rakenne on vähän puutteellinen ja liiallinen, sillä on kulmauksiinsa nähden liian lyhyt runko - jalat eivät sovi liikkumaan vapaasti rungon alla. En tiedä liekkö se ongelma vai painaako vastuu laumanjohtajana kirjaimellisesti niskaan?

Vaihdetaampa nyt sairausaluetta, mennään pään alueelle - tarkemmin nokkaan. Siellä asuu semmonen öpötti nimeltä punkki. Se pistää aivastuttamaan ja ryystämään. Ja vähän yskittämäänkin. Tuli sittenkin messarin tuliaisia tänne kylmään pohjolaan saakka, damed. 

Killeriina kävi ainoana oireilevana koirana klinikalla tutkittavana, onko sillä tulehdusta eli silloin diagnoosina kennelyskä. Verikoe otettiin ja tulos oli meidän onneksemme hyvä, ja saatiin vain punkkilääkitys. Kertaa neljä. Rahapussissa on kyllä punkin menevä kolo!!

Lekuri tsekkasi Taigan anaalit, josko sillä olis ollu täydet rauhaset ja niitä nuollu - silloin voi kurkku  kipeytyä ja oirehtia. Siellä ei ollut mitään, vaikka Taiga kuinka huusi. Mahtoi ne muut kuunnella että sikaa siellä tapetaan. No, draamaprinsessa sai sormen perseeseensä, ihan oikeen sille kun on niin ilkeä muille välillä :D

Milbemaxia nassuun ja sisäloishäätökin on suoritettu koko laumalta. En oikeestaan tiedä onko tuo sittenkään kallista, kun Axilurin ostaminen tälle laumalle on kallista.

Nyt kun kaikki taudit on selätetty ja muut huolet kirjoitettu ylös, voidaankin siirtyä olennaiseen eli arkiseen aherrukseen. Meidän mökissä tämä näky on yleinen kun mamma syö.

Reissumiehen leskenä mulla ei ole ruokapöydän ääressä koskaan yksinäistä ♥

Koiranomistajan elämässä sattuu ja tapahtuu, koirien omistaja sattuu ja tapahtuu vielä enemmän. Joskus tuntuu että tapahtumat seuraa toisiaan kuin dominopalikat - ei kahta ilman kolmatta vai miten se menikään. Dimmulla sentään on kaikki jäljellä olevat varpaat tallessa, sillä irtoaa nyt muuten karva. Kiitos biotiinikuurin :)

Pst, joulunpyhät on hitokseen passelia aikaa sairastua, joten täyttäkää koirien kotiapteekki!

Kurkoa on tikattu joulupäivänä vuosia sitten, se maksoi hunajaa...

Helsinki Winner & Voittaja 2015

Sinne kun kerran pääsee, sieltä ei voi olla poiskaan. Vaikkei sen suurempia titteleitä ja pystejä tulisikaan, on sinne päästävä. Messariin, mä kaipaan niin - taas uudelleen :)

Perjantaina aamulla lähettiin täältä peräkylän perimmäisestä sopukasta, kerettiin just parahiksi ennen luvattua trooppista myrskyä Vantaalle Jumboon. Neljän maissa oltiin perillä, kylläpä persettä puudutti!

Ensimmäinen päivä, lauantaina 5.12 oli siis Helsinki Winner. Taiga aloitti kehäkettuilun ensin, kolmen muun huskypennun kanssa. 

Tuomarina Rune Fagerström ja tuloksen PEN 2 KP

"8,5 kk, hyvä koko. Sopiva raajakorkeus. Feminiininen pää jossa hyvä vahvuus. Sopiva otsapenger. Hyvät silmät ja korvat. Kaunis kaula. Hyvä eturinta. Hyvä rintakehän syvyys, mutta rintakehä saisi olla pidempi malliltaan. Hyvä ylälinja. Hyvä karva & häntä. Vielä huolimattomat etuliikkeet, muuten liikkuu hyvin. Hyvin esitetty"

Killeriinan käytökseen hallissa ja kehässä sai olla todella tyytyväinen. Maksanamut upposi paremmin kuin kusi lumeen, ei hätäillyt eikä rimpuillut kopeloitaessa. Reipas. Meidät voittanut narttu oli inasen pitempi rungoltaan ja tosi kaunis muutenkin :) Henkilökohtainen voitto oli tuo käyttäytyminen ja söpö pikku-ruusuke!

Venus kehään seuraavaksi, tuomarina Anne-Chatrine Edoff Ruotsista.

" Koon äärirajoilla mittasuhteiltaan. Oikea turkki ja pituus. Hyvä pää, mutta hieman heikko alaleuka. Erittäin hyvät korvat. Suora ylälinja, joskin hieman pitkä lanneosa. Hyvä rintakehä, vahva luusto. Riittävät kulmaukset. Hyvä askelpituus edessä. Takaliikkeiden tulisi olla vapaammat ja enemmän potkua."  AVO EH.

Venus oli ainuita narttuja jotka mitattiin, tuomari mittasi pariin kertaan ja kummallakin kerralla lukema oli 56cm. Iso perkele! Tuomari kertoi englanniksi myös että Venuksen arvosanaa pudottaa karvan pituus vaikkakin laadultaan on päivän paras. Arvostelussa kuitenkin luki että hyvä turkki - eikös se just ollut liian pitkää? Tiedostan sen kyllä itsekin että sen persvillat lepattaa ja häntä on mallia pölyhuiska :D Mamma oli kehässä oma itsensä, ei paljo tuumaillu mittään, kunhan vaan töppöstä toisen eteen. Sen kanssa on niin helppoa vaan olla ja mennä.

Kaupustelut kuuluu oleellisesti messarin henkeen, kyllähän sieltä jotain pikkusta tarttui matkaan:

- siankorvia

- flexit laiskottelutalutukseen 10€ / kpl

- Acanan sporttisäkki hätätilanteita varten, ei niin paljon poikkea raakasta kuin vaikka jahtivahti..

- avaimenperä, huskyn naamalla tietenkin

- ruotsalaisten kehittelemä koiraväen toppatakin, samperi että hyvä ostos!

- Venuksen pershedelmien Skyn & Bayn mamman joululahja tuo upea unisieppari, kiitos!

Veden ja tuulenpitävä... 

..sekä isot komeat heijastimet sekä perstasku! Hajotkaa - toppatakissa perstasku! I love it.

Noniin, takaisin asiaan. Majoituttiin Sokos Hotel Flamingossa niinkuin viimekin vuonna. Kaksi kerrosta täynnä koiria, eikä kyllä äänistä päätellen ois voinu arvata siellä majoittuvan koiraväkeä. Hiirenhiljaista. Vain meidän huoneen oven edessä oli huskynkarvatuppuja, jotka johdatti suoraan hissille jne.. Oli siellä hotellissa komeat eteisen matot, näyttivät melkoisen aidoilta ;)

Seuraavana päivänä eli sunnuntaina Voittajassa sama järjestys, Taiga aloitti pentukehässä ensin. Siskotyttönsä olivat samassa sakissa myös. Tuomarina Kirsi Honkanen.

"Kaunis, tiivisrakenteinen narttupentu. Feminiininen, miellyttäväilmeinen pää. Korkealle kiinnittyneet korvat. Tyylikäs kaula ja ylälinja. Iloinen häntä. Hyvin kehittynyt eturinta. Tilava, riittävän pitkä rintakehä. Hyvä raajaluusto, riittävät kulmaukset. Riittävä askelpituus, sopivat liikkeet. Hyvä karvapeite." PEK 2 KP

Iloinen häntä, toinen reppana heilutti puoliksi pentuvillan peitossa ollutta piiskaansa kun kuiskuttelin sille hyväätyttöä ja reipastapentua :D Taas jälleen kerran kunniaa teki Taigan käytös, edes liukas alusta ei juostessa pistänyt sen päätä pyörälle. 

Venuksen tuomari olikin nopea, sai olla hereillä kehänlaidalla että milloinkas se oma luokka alkaakaan. Pelkäsin aluksi että 45 koiran arvostelu kestäisi ikuisuuden, mutta se olikin ohi nopeammin kuin arvasinkaan - ja tallikaverin voittoon! Mikä sen mukavampaa kuin kannustaa kamut ykköspallille :)

Virallisten kehien tuomarina oli Cristian Stefanescu Romaniasta.

"Yleisilme urosmainen. Erittäin raskas nartuksi. Kaunis pää. Tyypillinen ilme. Keskipitkä runko. Normaalit kulmaukset seisoessa, hieman ahdas eturinta. Laadukas turkki ja kaunis väri."  AVO EH.

Kyllähän se tuli selväksi että iso vonkki tuo mamma, oikeen kerta kiellon päälle :) Mutta enemmän sillä oli tänään vauhtia, kiitos Lindalle nakin lainasta! 

Joku minulta kysyikin että vituttaako kun ajetaan tuolta peräkylästä ja saadaan näin huonoja tuloksia. Ei mua harmita, pelin henki on se - ettei kaikki voi kerralla voittaa ja olla parhaita. Eikä minua lannista eehoot eikä kakkossijat, ens vuonna uudestaan! Vaikka sertihän se jokaisella on mielessä, mutta ei siellä auta märistä pettymystä - parempi voittakoon. 

Koirapuolen keskustelussa eräs näyttelyharrastaja totesikin että jokainen koira on paras jo tullessaan näyttelyihin, sitä tosiasiaa ei enää muuta ulkopuolisen ihmisen mielipide. Tämä on minusta niin totta. Kehien laidalla huomasi kuinka omistajia tympäsi koiransa saama tulos, naama on näkkärillä eikä koiraa edes kiitetä. Koiraa tulis taputtaa ja kehua, vaikka se olis saanut hylätyn - eihän se ole koiran vika ettei ole tietynnäköinen tai mallinen. Tai jos koira on lihava, kenen syy se silloin on?

Onneksi reissuissa hyvää mieltä ylläpitää myös hyvä ruoka. Toisena iltana käytiin kunniapalkinto-illallisella Jumbon Parillassa. Etanoita, valkosipulihärkää ja pari tuoppia kylmää lonkeroa. AH! Taas oli päivä taputeltu ja hyvillä mielin unia katselemaan.

Lopuksi vielä pentukehän laidalta kuvia lauantailta, Helsinki Winneristä.

Kuvat © Linda Toivonen - KIITOS!

Taigan pentunäyttelyt on siis näytelty, kausi avataan Tamminäyttelyssä Kajaanissa - junioriluokassa. KÄÄK! Näitä Lindan ottamia kuvia katsellessa huomasin missä pentuvillaraja menee. Siinä iloisessa hännässä ;)

Muistakaa tyypit, että ilman niitä koirianne ette kehissä kulkisi - joten muistakaa pitää harrastuskaverianne hyvin vaikkei tulokset päätä huimaisi. 

Onnea uusille Voittajille ja Winnereille - ja tuloksiinsa tyytyväisille!