Siikajoen pentunäyttely 6.9.2015

Viikonloppu Rovaniemellä, kuus päivää töissä ja lauantaina taas kamat kasaan ja kohti Oulua! Kiirettä pitäny, oikeen urakalla. Ukot jäi kotiin, kun akkalauma lähti omille teilleen. Viivyttiin yön yli Oulussa, Jennan ja sen huskien seurana. Kävästiin koirapuistossa aiheuttamassa pahennusta. Ihan rauhassa saatiin olla harmaavalkoinen mytty kieri pitkin tannerta.. Välillä vähän tapporavisteluja persiistä ja kilpajuoksua kuoleman kanssa :) Neya ja Taiga löysivät toisensa, viiden tunnin leikkimisen jälkeen oli hyvä nukkua yö..

Meillähän oli siis sunnuntaina Taigan eka koitos, treffit siskopentujen kanssa, sekä mukava päivä tuttujen tyttöjen seurassa :) Viis siitä, että viikonloput olleet yhtä hullunmyllyä, kyllä näiden koirahommien tähden jaksaa venyä.

Näyttely oli epävirallinen, mutta ihan yhtä jännittävä kuin aito oikea. Meillä nuo reenit on jääneet vähemmälle, joten mentiin lahjattomat reenaa-asenteella! Näyttelyt oli Ruukin hevosoppilaitoksen maneesissa, onneksi. Taivas repesi niin totaalisesti ettei ulkokuvauksesta voinut edes uneksia. Taigan, Skyn ja Bayn kehästä ei ole kuvia kun kaikki me oltiin siellä :D Mutta otettiin valekuvat kehänlaidalla. Lindalla oli muutenki oikeuvet kameraan, löytyi kortilta vaikka millasia kuveja sitten loppupeleissä... ;) 

Tuomarina toimi huskeilla Marjatta Pylvänäinen-Suorsa. Lindan Posse oli siis vanhemmissa pennuissa ja se arvosteltiin ekana. Huskeja oli yhteensä neljä, eli meidän kaikkien koirat! Posse alotti vahvasti. Nopeasti siirryttiin narttujen kehiin, Taiga esiintyi ihan semihyvin - ei häiriintynyt äänistä eikä kaikumisesta, seurasi namia ja kuunteli. Vähän häslä se on varsinkin kopelointitilanteessa - mutta pääasia ettei heittäytynyt veteläksi paskaksi kun tuomari kahtoi hampaat!! Henkilökohtainen voitto!! Ja juokseminen on sen vahvuus, yhtä kovaa mennään kuin äeteensä kanssa.

Narttujen kärkeen meni pentu #5 eli Rubus Arcticus, tutummin Bay. Tuo nassunaamainen hymytyttö jonka pään päällä on sädekehä, ihana pieni enkeli! Taiga tuli kakkossijalle ja sai kunniapalkinnon, uusi henkilökohtainen voitto :) Pentu #1 Aurora Borealis eli Sky, tuli kolmanneksi ilman kunniapalkintoa. 

Roppikehässä Posse jatkoi voittokulkua, otti ROP-tittelin, Bay tietenkin VSP-pentu. Jäätiin porukalla odottelemaan ryhmäkehiä. Onneksi kanttiinissa oli vohveleita..

Ryhmäkehiä odotellessa otettiin vähän kuveja. Ihan kuvauksellisia kakaroita joo..... Venus oli lapsukaisistaan vähän sitä mieltä että katotaan postimerkit ja passit, ojennetaan hieman ja painutaan sitte häkkiin päiväunille :D

Taiga, Venus, Bay ja Sky

Niin oliko sitä lihapullaa vai ei???!?!

Osataanhan me katsoa kameraankin! :) 

Taigan kanssa seuraavana harjotellaan seisomista, ehkä jopa takajalkojen asettelua. Se vaan tuppaa jättämään ne liian alle. Ompahan sitten seisominen kunnossa joulukuussa... ;)

Arvostelu kuului näin:

"Riittävät mittasuhteet ja luusto. Selvä sukupuolileima. Kovin kevytpiirteinen pää. Tummat silmät, hyvät korvat. Tasapainoinen ylälinja, korkea-asentoinen selälle kaartuva häntä. Lyhyt rintalasta. Hyvin kulmautunut. Liikkuu edestä löysästi. Hyvä tehokas sivuaskel. Hyvä karvanlaatu."

Taigan kanssa on näköjään kans helppo liikkua, reipas pieni sähköjänis tättähäärä niinkuin Sanna-Kaisa sen nimesi :D Siskonsa olivat niin tyyniä ja rauhallisia, patsastelivat kehänlaidalla kaikessa rauhassa.

Sanna-Kaisaa hiillostettiin osallistumaan typsyköiden kanssa parikilpailuun. Onneksi meni! Tulivat kisassa toiseksi :) Sievästi seistä napottivat vaikka ympärillä oli pirusti koiria ja hälinää. Hyvä te, siitä on hyvä jatkaa :) 

Jatkettiin vielä hetki odottelua Possen ryhmäkehiin, sieltä tulla poksahti ykkössija! WAU! Jännitti ihan sikana toisen puolesta, oli mukava seurata vierestä ja koittaa tallentaa tapahtumia ruudulle. Lopulta BIS-kehässä Jouko Leiviskä sijoitti tämän parivaljakon kakkossijalle! Eka näyttely ja heti saamari BIS 2! Onnea vielä :)

Oli hyvä lähtee kotimatkalle, emännistä ei kuulunut sikaosastolta koko aikana mitään. Kotona vetivät nassut täyteen evästä ja painuivat unille :) Passattiin kilometrejä ja rahapussiin koloja, mutta mitäs pienistä! Onnenkalu kiittää päivästä, milloinka pidetään seuraavat kekkerit? 

Rovaniemi RN 29.8.2015

Viikonlopun reissu Napapiirille, villasukkien ja univelan lisäksi mukana oli myös koero ja isäntä. Hotellista huone varattuna, viikonloppu aikaa tuulettaa työn kuormittamaa kroppaa ja päätä. AH! Ja samalla vähän koirahommia, mikä sen parempaa!

Hotelli vielä ihan ison joen varressa Rovaniemen keskustan tietämillä, Rantasipi Pohjanhovi. Mukavat iltapaskatusmaisemat siis ;)

Venus on edelleen niin helppo matkustaja ja mukanapidettävä, ettei varmasti ole toista. Sen voi huoletta jättää hotellihuoneeseen, ei pelkoa että se pistää huoneen remonttiin tai repii matkalaukut kappaleiksi. Sieltä se löytyi kerta toisensa jälkeen pötköttelemästä joko sängystä tai sen alta.

Ilta meni pitsaähkyssä ja valmistautuessa huomiseen koitokseen tutulla "areenalla", kauluksen pesua ja rintakarvojen oikomista!

Tuomarina toimi Leni Finne. Lähettiin sen tuuliviirimaineesta huolimatta koittamaan onnea, ja kalastamaan uutta tulosta KoiraNettiin. Ja kun kerrankin on koirahärdelliä NÄIN lähellä, niin mikä jottei :D

Hovikuvaajana toimi parempi puolisko, se myös hoiti makkaratarjoilun kehänlaidalle - jee!

Venus esiintyi normaalisti, liihottelemalla kehää ympäri. Kuin siellä narunpäässä ei olisi muutakuin ajatus! Emännän nilkat meinasi tuolla rompoolipohjasella kentällä muljahtaa väärinpäin... Yksilöarvostelusta kilahti erinomainen, joten kilpailuluokkaa odottelemaan.

Siinä vaiheessa oli jo selkeää mistä koirista se tällä haavaa tykkää tai ei. 

´

On se mukava kun kerranki saadaan näytelmistä kuveja kun on matkassa kameraMIES! Näkee vähän miltä se piski näyttää linssin läpite. Omistajan kohalla kamerassa saisi olla automaattinen blurraus. Liikaa suklaata. Porkkanaa tilalle.

Venus sijoittui kilpailuluokassa toiseksi, sai moitteet koosta ja raskaudesta. Nartun ei kuuluisi näyttää tälläiseltä. Sillon oisi tehny mieli kysyä että miksi sitten erinomainen :D Sain arvostelulapun kouraan ja päästiin lähtemään. Uroksista kukaan ei saanut SA:ta, niiden osalta kehä meni äkkiä.

Arvostelu kuului näin:

"Oikeat mittasuhteet, vankka luusto. Hieman liian raskas kokonaisuus. Oikealinjainen pää. Hyvät silmät. Turhan kookkaat korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Riittävä eturinta. Oikeanmallinen rintakehä. Hyvät takakulmaukset ja karvapeite. Hyvät tiiviit käpälät. Erinomainen askelpituus."

AVO ERI AVK2 

Näyttelyn jälkeen piipahdettiin siankorvaostoksilla, me ihmiset painuttiin parisuhdeillalliselle Amarilloon ja siitä vielä iltalenkillä piipahdettiin Venus mukanamme jokirannassa ja keskustan terassilla lonkerolla!

Nyt voi hyvillä mielin ruveta miettimään ilmoittavansa äeteen ja tyären messariin... KameraMIES ja autoMIES on oltava sillonkin matkassa :D Ja lähellä amarillo. 

Oli kesä oli mopo..

Mitäs tuommosen viiskuisen penikan kesään nyt yleensä kuuluu? Käpyjä ja lenksuvia maitohampaita. Kuten kuvassa näkyy ;) Tai on näkymättä.

Työt on haitanneet harrastustoimintaa, mutta koirat on päässeet lutrautumaan aina töiden jälkeen - Taigakin oma-alotteisesti rupesi uimaan!

Kimmo on vaan niin heleppo kuvattava, sen voi käskeä laittamaan silmät kiinni ja nuolemaan tursuaan.. Mutta hei, sillä lähtee karvaa! Ihan oikea karvanlähtö, en ees muista millon viimeksi semmosta on tapahtunut :D

Pikkukoiran matonsotkemistaidot on vieläki ihan semihyvässä terässä. Se vaan tirahtaa, minkäs teet, hups.. Ja ne pirut, ilo-lirut... metritolkulla iloista kusta!!!! Onhan se siltikin niin kelpo pentu, syödä osaa ja kiireellä. Vaivihkaa pöllinyt Dimmulta, voitteko kuvitella - DIMMULTA, lihaköntin. Röyhkeä elukka!

Irtipito on edelleen helppoa, jopa poron kirityksestä tuli toisella huudolla luokse, häntä heiluen. Harmitti kun ei ollut mitään herkkua annettavaksi, vain lässytystä ja mussutusta. Tais sekin kelvata :)

Kaislikossa suhisee...

Mökillä ei olla tänäkesänä juurikaan päästy olemaan, mutta ainakun sinne mennään - on koirilla nämä samat puuhat. Tapetaan kilpaa hiiriä, mätetään mustikoita enemmän kuin kukaan thaimaalainen yhteensä, uidaan ja mennään pentua pakoon veteen ja...

... ja jonotetaan kesäkeittiöön.

Venus piipahti Iisalmessa missikisoissa. Sieltä päästiin äkkiä pois, avoimen luokan sileä erinomainen. Vettäkin satoi ihan tuutin täydeltä, vaihteluksi. Arvostelu oli muuten paikkansapitävä, mutta tuomarin mielestä Venuksella on liian matala hännänkanto juostessa. Eikai sen sirpillä / kippuralla pidäkkään olla? :D No, sertiä jahdataan seuraavaksi Rovaniemellä kuun lopussa.

Taigan debyytti sitten Siikajoen pentunäyttelyissä syyskuun alussa! Siellä pidetään pienimuotoiset penturehvit, narttu 1 "Sky" ja narttu 4 "Bay" tulevat myös :) Ja Lindaa myös pääsee morjestaa.

Uus tarha on odotellut giljotiiniaan tovin aikaa. Eipä siinä mennyt kuin kolme varttia ja reikä oli seinässä. Kätevää, koirat voi kulkea kahessa häkissä miten vaan - ja tarvittaessa portti laitetaan kiinni. Vielä ei ole ollut tarvista, vaikka Siska oli sekottamassa yhen yön ajan pakkaa!

Haaparannan reissusta ostin myös kuvassa vasemmalla huonosti näkyvät metalliset kuppitelineet suoraan ruuvattavaksi verkkoon. Ihan simppelit, mutta Taigan pirulainen konttaa tuolla telineiden alla ja nostelee kupit pois. Sitten niitä yleensä voi ehtiä kopeista... Molekyylejäkö niistä etsii, en tiiä :D

Vielä kopin päälle lippa, jotta ei tuo pääkimuli loiki yli.... Ei se vielä ole yli tullut, mutta onhan se varma ku kerkeet johonki reissuun lähteä ja luulet jättäneesi koirat taaksesi hyvillä mielin. Sillonhan se karkaa, tietenkin. Kiitos isännälle joka tämänKIN kotkotuksen häkkiin tekasi :)

Yksi on meidän joukosta poissa, Rita-mummu lähti luodin mukana pilvilinnoille reilu viikko sitten. Nyt saapi laukata ilman kipeää polvea, syödä herkullisia luita ilman mahakippeätä, nähdä kuin haukka ja kuulla maailman pienetkin supitukset. Outohan se on vielä tulla kotiin kun raitapaita ei ole papattamassa. Siellä se meitä valvoo ja papattaa :)

How do you do, puppy blues?

Mitäs meidän pentuarkeen oikeen kuuluu? Ulkokoiran elämään totuttelua, pentukoulua ja käyttäytymissääntöjä, paljon vapaata liikuntaa, uusia tuttavuuksia ja TEHOSTEROKOTUKSET. Joko se pertana on täällä ollut kaks kuukautta? Kai se on uskottava.

Taiga on ollut kummallakin rokotuskerralla kiltisti, ei märissyt eikä panikoinut. Passia kirjottaessa pisti oikeen pitkäkseen että otetaampa tirsat joutessaan.

Taigan kanssa irtioloharjoitukset on olleet helppoja. Se vaan pysyy lähellä. Ja tulee kun kutsutaan. Mitään muuta me oikein olla edes opeteltu kuin luoksetuloa. 

En muista oliko Venus pentuna noin saatanallisen äänen omaava. Taiga hoksasi jossain välissä äänensä ja räksyttää päkytti tuolla pihallakin ihan typeriä. Ja siihen ei muuten auta kirosanat, eikä nimittely eikä uhkailu - se vaan innostuu lisää. Ollaan siis perinteisesti odoteltu niin kauan että pentu on ihan tyystin rauhallinen ennenku häkillemenoa voi kuvitella. Siinä välissä voi keretä keittää vaikka pottukeiton, tai irrotella kangassohvasta neljän huskyn verran karvoja. Tässä ääni-asiassa ollaan jo paremman puolella, tosin iltalenkille lähdöt on kaiketi aina venyny omasta mielestäni liian pitkiksi. No, eiköhän tämä kanna hetelmää myöhemmin :)

Sisäsiisteysasiassa ollaan tauolla, kun kakara on pääosin nukkunut yönsä ulkona. Sillä tuli jossain vaiheessa joku villitys että kolmen maissa aamuyöllä on hyvä aika alottaa räkytysharjoitukset - joten ulkoistin nämä reenit tuonne takapihan koira-alueelle. Hiljaista on ollut sen jälkeen yökaudet niin sisällä kuin ulkona.

Ruoka maistuu, todella hyvin. Raaka hauki jäisenä on todella namuskaa, samoten sisäelinsekotukset. Nappulaa saa edelleen toisena ateriana päivässä, turvaamassa kasvua ja kaikkien tarvittavien aineksien saantia - mutta sen maistuvuus selkeästi huonompi. Välillä ipanaa piti muistutella nappulasulkeisilla ja palasi pian takasin normi-hotkintaan.

Taigalle toivottavasti on aukeamassa uusi ura vetoharrastuksen ohelle kesäkaudeksi, hakuilu. Se oli eilen ekaa kertaa hakumettässä mukana ja kylläpä se on pätevä pikkuinen! Ei muuten kukaan jää mehtään kellä sattuu olemaan lohta taskussa......... ;)

Kaikinpuolin Taiga on kyllä ollut niin ihana pentu, se on niin helkkarin positiivinen ja onnellinen ja iloinen. Vaikka sillä välillä kusi lentää pelkästä lässytyksestä, sekään ei enää aiheuta jorman kasvamista ohtaan kun tuo pentu kerrassaan on niin mahoton. Ps. olen rakastunut sen pitkään liehuvaan häntään.

Eikä ne kaks pissittyä sohvaakaan enää harmita, olihan ne aikakin jo pestä taas........

Paria näyttelyä olen kahtellut, että missä sitä oikeen startataan! Ehkäpä Helsingissä Puppy Showssa?

Häkkirojektie II "Lautapohjatarha"

Uus mörskä on ollut pystyssä jo kuukauden päivät - mutta muka niin jeesuksen kiireisenä en ole kerennyt tarttua tähän projektiin ja käydä läpi kuvia ja rakennusvaiheita.

Ensinnäkin, suurin kiitos kuuluu miehelle joka asuu talossamme. Minä olen toiminut vain huskynkestävän lopputuloksen suunnittelussa - ja maksumuorina. Rahapussista ei olekaan muuta hetkeen näkynyt kuin ammottava pohja...

Tästä se alkoi; alueen mittaus ja merkkaus oranssilla spraylla - koska tollukka koiranomistaja ei hahmota mittoja jos ei näe niitä konkreettisesti. Isäntä kuljetti kotitaloltaan runkopuiksi muutamia vanhoja puhelinpylväitä. Näin mahdollistettiin tarhan nostaminen vaateriin sepelitarhan kanssa. Lautapohja vaatii myös itsetuulettuvan alapohjan, tässä tapauksessa maahan on matkaa parikymmentä senttiä. Eivätpähän märkäne! Edes koirat.

Pylväisiin on tehty kehikko, ns. ruotolaudat joiden päälle laudat on näppästy.

Tämän julkaisun ensimmäinen huski ;) Oli muuten kovassa käytössä. Säpinää...

Venus ja Kurko varmaan ottaa lukemaa siitä, mihin se paskapotero oikeen tehhään. Taiga on kuvissa ihan pienipallero, se olikin aina häkintekohetkellä opettelemassa isojen koirien juttuja häkissä.

Alunperin oli tarkoitus tehä uus häkki samanmuotoisena kuin entinen, pitkä sivu taloonpäin. Tuo tarhan pohjalla oleva mänty määritteli pitkälti pelisäännöt. Sen oli jäätävä sisään, leikkimökistä ei tullutkaan koirankoppia eikä isoa kusipuuta tarvinnut kaataa. Kompromissi ja häkin muoto muuttui, lyhyt sivu taloon päin.

Ipanan päivät kuluivat luita jyrskytellessä ja moottorisahan pärinään totutellessa. Pari kertaa piti ipana pelastaa, pää jumissa verkonsilimässä.....

Huskilla alkuvaot ruotolaudoille....

...ja temmillä viimeistely. On jämptie touhuo!

Kaiketi hirvitti tuo lautatavaran määrä mikä tähän rojektiin upposi. Varsinki ku ite olit niitä itellesi myymässä ja vielä maksamassa! HUH! Mutta vain parasta mamman parhaille kamuille. Itellenihän en ole raaskinut terassia teettää - joten voin käydä kylässä hiskien terdellä :)) Meillähän koirat kuljeksii terassilaudoituksella. Oikeen tiiättekö höylättyä kestopuuta!

Siitä se sitten alkoi muodostua. Poteron paikkakin jo päätettynä. 

Suomussalmellakin on paistanut todistettavasti tänä kesänä aurinko. Sittemmin on tullut vain vettä. On muuten tänäkesänä ollut helppo sepelitarhan siivous, ei ole tarvinnut kalkita kun Esteri on huuhdellut kivet ja kuset mennessään.

Tässä vaiheessa me kerrottiin ukkoille, että teijän uuvessa talouvessa on oikea kusipuu. Eikä mikään pihapuusta nyppästy karahka toimittamassa ykkösasian virkaa. Kurko oli tippua karvoistaan, Dimmu aikoi jatkaa kyykkykusemista.

Tottakai meidän kusipuun piti saada myös kunniakkaat kaulukset. Ja sopivan pienet raot mäntyyn, etteivät vaan minun kuplamuovissa kasvaneet vellipersekoirani satuttaisi hentoja varpeja.... Ensin tietenkin hienosäätö ja kulmien "oikaisu" tällä moottorisahojen partaveitsellä.

Yksi kaunis ilta ja 800 ruuvia takanapäin! WUHUU!!!!!!

Sitten alkoi se takominen. Elementtie kehiin. Kulmarautaa, ristimittoja, tukipuita, ovea jne. 4 kpl 2x2m ja 2 kpl 2x3m elementtiä. Ja ovielementti. Entisestä häkistä tulikin melkein yksi pitkä sivu.

Kekseliäänä miekkosena isäntä tekasi rynkyttämisenesto-palikat hukkapaloista. Vai onko ne ylitaittumissuojat näin suomeksi? No kuitenki.

Häkkiverkon katkonta pihdeillä on niin homeista hommaa - onneksi siihenkin on keksitty joku moottorilla toimiva vekotus. Rälläkkä <3 

Pikkuveli tekasi mulle kopin. Se painoi ihan jeesuksen paljon. Se on entistä koppia isompi, yhellä hirrellä nostettu kynnys, ettei vaan pääse lumet koppiin ja sopii paaaaaaksu patja rutirexiä. Sen roudaaminen tuolta piha toiselta puolelta ilman kaapinkokoisia gorilloja ois ollut lähinnä huutonaurua aiheuttavaa yrittämistä. Kunnes ukot huomasivat kottikärryt. Pientä kikerrystä aiheuttanut kuljetusmuoto oli paras mahollinen ja koppi saatiin tuotua laverille kertaheitolla! 

Sitte vaan elementtejä ruuvailemaan ja siitäpä se alkoi nopeasti häkiksi muodostua! Huisaa! Niin monta päivää ja iltaa on tehty häkin eteen töitä, ja muutamassa kymmenessä minuutissa kaikki on kasattuna!

Dimmu pääsi tutkailemaan ekkana miltä se kodintekele oikeen tunnostaa.

Elementit pitkillä ruuveilla vielä kiinni ruotolautoihin, tukevuutta tuomaan.

Koppi ois niinku kulmalautoja ja viimeistelyä outtamassa. Kimmo tutkii myös sisätilat...

Huski osallistui myös portaan tekoon! Mihinkä sitä ois jouduttu iliman tuota kapistusta?? Kadotukseen tietenkin.

Ilmakuvaa kopin päältä. 

Siinä se sitten on! 

Tyypit on kysellee paljon mihinkä ne koirat paskansa vääntää. No poteroon tietenkin. Se aukko joka tuonne takavasemmalle jäi, täytettiin näin:

Vedettiin kusiaitauksen teosta jäänyttä vihreää puutarha-aitaa pohjalle, sinkilöitiin se ruotolankkuihin ja pylväisiin. Ettei kukaan imbesilli pääse tätä kautta karkaamaan.

Seuraava vaihe oli ehtiä sopivaa rompoolie pohjalle, joka on tarpeeksi tiivistä kamaa että pysyy aloillaan - mutta suodattaa nesteet eli pissit pois. Sitähän löytyi ja pari laastipaljullista tähän tyhjennettiin. Tampattiin patjaksi ja avot! Patjaa tais tulla 15cm.

Viimeinen vaihe oli nakata pari pussia kuorikatetta päälle. Se oli siinä. Ihan tarkoituksella en täyttäny poteroa piripintaan, ettei vaan käy niin että katteet ja rompoolit ole pitkin laudoitusta. Tähän mennessä poterosta on löytynyt vain kakkoshätää ja yksi vinkulelun pilli. Taigalla sattuu vahinkoja vielä, mutta osaa se siellä käydä kun kerkiää hoksata että vessattaa.

Siinä on teille paskapotero.

Koirat on viihtyny uuvessa tarhassa todella hyvin. Koppi on sisäpuolella joten pääseevät korkealle kerkottelemaan ja kahtelemaan. Kopin päälle laitetaan vielä palanen verkkoa jotta kukaan imbesilli ei aituroi helppoa reittiä pois. 

Entäs se osuus, paljon meni rahaa. Mulla pitää ihan laskea. Sitä meni ja paljon. Vajaa tonni :D