Meidän päivä - kuvina!

Tämä postaus kertoo meidän arjesta, meidän elämästä kuvien muodossa.. :) Hope you enjoy!

Alotin postauksen eilisillasta, jolloin leivoskelin pullaa..

Minulla oli keittiöapulainen nimeltänsä Pullanaattori.

Anna yks, jooko?

YKS VAAN JOOOKO?

Venus tyytyi imeskelemään molekyylejä kupistansa.

Rupes uni maistumaan, ainaki melkeen kaikille.

Venusta ei nukuta ei ollenkaan!!!!!!!!

Aamulla jatkettiin samoissa meinigeissä - WHIPIII!

Dimmu näki parhaaksi hävitä maailmasta omaan mökkiinsä sekasortoa karkuun.

Laiskanlinnan lämmittäjä

Poekasten aamupalat siinä outtaa..

NJAM!! Siskalle ei maistunu yhyy..

Meillä on takapihan tarhalta tämmönen kurankerääjäkäytävä..

..jotta minun ei tartte viipyä kauaa pois omasta linnastani! ;)

Sintti jäähyllä!

Sammakko päiväunilla.

Joku tämmönen viherkasvi, nimmeä en muista..

Äeti toi sitte tuliaisia mummulasta, Venus niistä tykkäsi kovasti..

Tyypit korvat tarkkana, taas vaihteeksi keittiössä:

Emäntä tekkee ruokaaaaa!

Sit lenkille, havaittavissa valoakin innokkaampia mukaanlähtijöitä!

Sit myö vähä riehuttiinkin siellä metässä............. vähän vaan!

Siskan kanssa suukkoja :)

Riehuttiin vähä lisää itseasiassa..

Ilalla sitte reeneissä kävästiin, Kaija palkkaamassa Divaa

Paula ja Utu myös mukana menossa

Siinäpä meleko täpäkkä malikka-neito!

Myöki jottai tehtiin

Kurko se osaa nuo haarainvälihommat..

Ilta loppui sitte tassukarvojen ajeluun ja löydettiin Dimmulta furunkuloosia varpivälistä, parane pian peipi!

Allekirjoittanut tykkää kovasti blogeista, joissa on paljon kuvia. Tykkään myös "lueskella" kuvakertomuksia. Ottakaa siis haaste vastaan, ja kuvatkaa omat päivänne koirien parissa :)

Kolomen viikon katsaos

- Sisäsiisteys parantuu koko ajan
- Reviiri alkanu laajenemaan
- Ruokailutavat parantunu
- Isojen kunnioitus noussu
- Sopimattomuus sängyn alle nukkumaan
- Kontaktitreenejä tehty pienin harppauksin
- Hihnassa opeteltu käpsehtimään
- Sosiaalistusta eriväristen, karvaisten, kokoisten, äänisten koirien parissa
- Käsien pureminen vähentyny huomattavasti, vain pientä kalttaamista havaittavissa
- Luonnetta näytelly pariin otteeseen ;)))
- Ruokahalu saakelin hyvä
- Varma luoksetulo kun nappusia taskussa
- Hyvät hermot, rentoutuu paikassa kuin paikassa
- Yksinolo helppoa
- Ei tuhoa kodin irtaimistoa
- Teräsvatsa :O
- Fyysinen jaksaminen noin pieneksi ihan uskomatonta
- Henkinen kantti on kova
- Unenlahjat on vielä paremmat
- Ei ole sylilintu, mutta lattialle istuessani tulee siihen oma-alotteisesti nakottamaan ja nuolemaan
- Erittäin avoin, voisi melkeen sanoa että tulevaisuus häikäisee
- Ei pelkää vettä
- Osaa pitää puolensa
- Osaa muuten komentaa lahjakkaasti

********************************************

Venus se jaksaa ja jaksaa, kunnon duracell! Käytiin eilen ystävän ja sen koiran, kultsiuros Felixin kanssa rannalla ja uimassa. Koirat ui, me ei ;) Lapset sai juosta syömmensä kyllyyvestä tunnin tai pari. Felix haki innokkaasti keppiä, sai mainion nouto-treenin! Venus tyytyi katselemaan kuivalta maalta, tipahti pari kertaa rantatörmältä kylläkin.. Tyty otti noutajan rannalla vastaan ärinän ja murinan kanssa, Felix sinkosi aina perään kepakko suussa notta pirakos siinä ärräät - tule veteen hienohelema!

Keppien, käpyjen ja erinäisten esineiden heittelyn jälkeen suunnattiin sitten Liisan ja Felixin luokse "iltapäivähoitoon" :) Mukulat senku jatkoi sitä remuamista, ihan päätöntä yliväsyneitten otusten painia ärinällä säestettynä. Felix rauhottui kun Lissu käski, Venuksen kanssa istuin puolisen tuntia vierashuoneen lattialla, pidin tuota tulta syöksevää hirmuliskoa kyljellään. Eihän tuo tyttö sitä nyt mitenkään hyvin ottanu, huusi ja vänkylöi, puri ja riuhtoi. Aikamme siinä miteltiin, tai lähinnä minä estin pystyynnousemisen, silittelin kun oli aloillaan jne. Lopussakin, se saatana nukahti. Hiljaa piti hiipiä pois, ettei tuo änkyrä varmasti enää herää :D Felixiä sen sijaan huoletti, että  mikä vauvalle iski kun suu auki makovaa yksinään huoneessa ja hengitys on verrattavissa hyperventilointiin!!! IIIK!!

Jesse tuli hakemaan, meleko rentoa lihaa oli nakattavissa mersun takajalkotilaan. Niinku Venus oes pikkulasten synttäreillä ollu pienessä sokerihiprakassa 8) Tais raukka hullaantua elämästä.

Ruoka kyllä maistui tuon reissun jälkeen, piti siellä kanervikossa niin kovasti juosta ja pinkoa isoa kaveria karkuun :)

Tänään ois tarkotus kahta irkkusetterineitoa käydä moikkaamassa, koko lauman voimin :) Kivaa! Syystreeneihin tulee heti alkuunsa tauko, Dimmun kuskinpuolen takatassussa, kahen keskimmäisen anturan juuressa on varmaan joku pistäny tai osunu, ihan punainen iho ja Dimmu ontuu jalkaa. Eilen huomasin ku asvalttitiellä käveltiin. Auttaisko vaan lepo ja puhdistaminen? Toivotaan.

Ilimat viilenöö - jeee!

On ollu aika vilposaa, pitäny mittaria vilkuilla lämpötilojen seuraamiseksi.. :)

Rekikoiraharrastajan lauantai-illan huumat: sen saakelin viivan kyttääminen, että millonka se alkaa vajua kohti nollaa! No eiköhän se parahiksi tänä iltana ollu noinki matalalla, tuumasta toemeen ja taipaleeseen!

Dimmu tietenki eteen, Kurko motivaation kasvattamiseksi tuttavallisesti taakse. Matkaa kertyi ehkä nelisen kilometriä, taas mäkisessä ympäristössä. Dimmulta nyt ei tarttenu edes kysyä että oliko kivvaa, Kurko olis voinu omasta mielestään jäädä sohvalle kattomaan ruuanlaitto-ohjelmaa.. Vetovaihde löytyi, kun aikansa oikeaa vaihdetta tahkottiin :) Jes hyvä Kurkkupurkki!

Kaks taukoa pidettiin, hengiteltiin ihan rauhassa ja selvittelin liinoja. Dimmu heitti hienosti persettä kenttään pysähtyessä, eikä koittanu kiskoa Helkamaa menohaluissaan mennessään emännän kaivellessa repusta kameraa ja nokkapaperia.. Siinäki yks hieno parannus viime kaudesta.

Objektiivikaluston ollessa puuttellinen, vauhtikuvia ei näin pimeällä edes kehtaa ottaa, kun edes toinen käsi pitäisi suositellusti olla sarvella, siinä sitte koita sillä toisella vapaana olevalla kädellä säätää aukkoja ja suljinaikoja - helpompi vaan jättää pimeällä vauhtikuvat pois :D Ja kun nämä oudot ihmissilmät ei anna kattoa kahteen eri suuntaan... möh!

No, yksi vauhtikuva sitten automaattisilla asetuksilla.. Puhutaan sitte vaikka abstraktisesta taiteesta tämän otoksen kohdalla:

Venus on opetellu olemaan yksin kotona, koiraportin takana turvassa pahoilta houkutuksilta. Tytteli jäi kitisemään, kun poikain kanssa läksittiin ovesta. Muutamia minuutteja jaksoi räksyttää, sitten hiljeni ja lähettiin. Olin poissa ehkä kolmisen varttia, hiljaista oli kun kotiin tulin ja näky oli tämä:

Kurkon valjasinhotus on palannut takaisin, viime kaudella sain inhotuksen pois ruokkimalla koirat valjaat päällä. Taidetaan ottaa sama koulu uusiksi. Vastakohdaksi jätkä kyllä osaa ilmoittaa teoilla, että  nyt nämä remelit pois päältä ja äkkie! Ei kerkie ite riisumaan vaatteita, niin tämä väkisin tunkee haaroväliin riisuttavaksi : ))

Jospasta ens kerralla liikkeellä valosan aikaan, niin saisi puhelimella kuvattua pienen pätkän viteota. Kun saisi sen rollaattorin niin olis paljo parempi, nyt on koirien liinat kiinni etuhaarukassa - eli aika korkealla :/ Lottovoittoa odotellessa - hyvät viikonlopunjatkot lukijoille :)

Venyvä Venus

Päivän verran yli kaks viikkoa. Ai mitä? No sitä, että Venus on ollu kotona! Mietin ennen pennun tuloa, että mahtaa se olla ihan yhtätyhjän kanssa enää mitään tehdä, käydä missään tai ylipäätään liikkua kotoa mihinkään - kun on kolme koiraa. Kilin kikkelit, eihän tuota naperoa edes huomaa. Ei se oo vieny yhtään sen enempää aikaa ja energiaa. Tosin, on pitäny itteä ottaa niskasta kiinni, että jaksottaa isojen koirien touhut ja pikkukoiran jutut. Yhteisellä lenkillä ollaan vasta käyty yhesti, helpompi opettaa pentua yksin kulkemaan hihnassa - ja kun me ollaan hihnassa niin vähän :O Tämä nykyinen asuinpaikka on semmonen kätevä, että oven ku avaa niin pennun voi päästää halutessaan joko eteen tai taakse asioille ja juoksemaan :)

       

Venus 9 viikkoa

 

Venus on ollu kaikinpuolin odotukset ylittävä otus. Ehkä jäi Dimmusta semmonen tietty jännitys että miten elämään opettelu ja uusien asioiden kohtaaminen sujuu, ja että miten niistä toivutaan. Turhia oon kyllä murehtinu! Neitokaista kyllä ujostuttaa ja vähä saattaa epäilyttää uudet asiat, esimerkiksi helkkarin isot ja mörköä muistuttavat limaiset sienet varvikossa.. Niitä vaan lähestytään vähän poikittain, heilutetaan hellästi häntää ja lurpsutellaan kieltä. Äkkiä tokenee jännityksestä ja menee itse tutkimaan. Eikä säikähtäny, vaikka tippu kattila kansineen lattiaan..! Penikka vaan katto mua silleen, että " KOMEE ÄÄNI TEE UUDESTAAN" :D

8 viikkoinen

Kurkkupurkki on ollu oikea isähahmo, Venus kunnioittaa Kurkoa jostain syystä enempi ja pesee sen korvat ja pyyhkii räkäsen nokan ja rähmäiset silmät. Kurkon kanssa leikit pysyy siistinä, ja ensimmäisestä komennuksesta Venus lopettaa. Dimmua se sitten taas kyllä höykyttää, muutamia isoja ärähdystilanteita on ollut, toinen niistä oli ihan Venuksen omaa syytä - tais oppia hampaiden näyttämisen tarkoituksen tuona kertana ;)

Ruoka maistuu, ja näyttää se ruoka painuvan tuonne jalkoihin ja nousevan päähän. Kirahvi-vaihe näyttäis olevan kohta käsillä.. Ja noilla korvilla jos ei nimeään kuule, tai ruokakupin ääniä niin jo kumma perkele!!

Muori Metsänhenki

Neiti osaa jo istua käskystä, osaa rauhoittua ennen ruokailua istumaan ja ottamaan kontaktia - eli pyytämään lupaa syömään. Hyvin on napero pysyny omalla kupilla, koittanu on mennä isovelkkusten kupeille...yritykseksi se on sitte jäänytki :D Venus ei aluksi sanonu mitään, jos Kurko halusi väkisellä maistella vauvanruokaa, mutta sitteku Veenu huomasi isojen poikien murisevan kupilla lähestyttäessä niin tämäki hoksasi että "ai perkele noinko nuo korppikotkat häädetään"...

Ja vielä loppuviimeksi, Dimmu on se - joka kertoo kuinka hammasharjaa käytetään: