20.10.2012

Roll's Roycen remmissä

Jarrut kirskuivat, kumi paloi. Joopa joo, niin käy vaan elokuvissa. Soralla ei kumit ulise. Käytiin nelostiimillä ajamassa semmonen vajaan neljän kilsan pätkä. Pöllittiin Siska ja Siskan auto, tungettiin auto täyteen koiria ja vetovermeitä ja suunnattiin Aittokosken penkkatielle. Jesse Jänes Repo-Kepo-Mies oli tietenkin automiehenä, varustemiehenä, porojen karkottajana, sotkujen selvittäjänä, juottajana, nuotion tekijänä. Mulla ei tarttenu muuta ku puristaa jarrukahvaa tuluppa punasena, ja koittaa väistellä isommat kivet.

Kokoonpanosta sen verran, että viimekertasesta reissusta Kurko-kärjessä jäi niin hyvä mieli että ajattelin kokeilla uudestaan. Valjaiden laitto on edelleen syvältä perseestä, en tiiä mikä ihme niissä on :D Kurko ja Dossu-Timmu kärkeen ja ne viimeiset kaks aivotonta huutajaa pyörään.




Kurko juosta rumpsutteli niin hyvin taas, alkukiihdytyksistä kun päästiin niin se jopa juoksi keskittyneesti tasaisesti eteenpäin, liina kireällä. Dimmun työskentely oli tasasen tappavaa, kunnes sen kolmivarpi-tassu alkoi kenkkuamaan. Kova alusta, kivikkoinen tie? Tossu oli jalassa just sen takia, mutta ehkä tuo vaivajalka tarttee pehmeämmän alustan. Oltiin menty reilusti yli puolenvälin niin pysäytin porukan ja nakkasin Dimmun autoon. Parempi sen on istua vaikka kartturina kuin että känkätä kipeällä jalalla matkassa. Matka taittui hyvin myös kolmella koiralla - JA KURKO YKSIN PÄÄKALLOPAIKALLA!!! Eikä sillä ees noussu kusi päähän, what the fuck - kysympähän vaan. Ei varmasti pidä kerskailla asialla tai elättää sen suurempia toiveita, mutta ehkä mä voin joku päivä pyörittää koiria ihan tuosta noin vaan millä paikalla vaan.. ehkä?

Venu ja Siska teki erinomaista työtä, kuten aina. Sinttisellä vaan nuo pysähtymiset on pahoja, sille pitää ehkä kauden aikana opettaa jotain käytöstapoja pysähdysten aikana?? Mutta on se vaan iso lisä meidän porukassa, kun tuo DImmun jalka ei näytä ainakaan sulalla maalla kestävän isoa rasitusta. Ja mieleeni juolahti myös, että tuleeko koskaan enää kestämään? Sittenhän se juoksee vaan pientä matkaa mukana, ja on hommattava yksi koira lisää... >:) Harmin paikka, sillä Dimmulla on intoa ja motivaatiota juosta. Mutta minkäs teet jos kroppa pistää vastaan.

Jospa sitä päästäis useammin viikossa ajamaan, nytkin on nimittäin melkeen kolme astetta pakkasen puolella... Ei tukehdu koirat enää kuumuuteen! Ens maanantaiksi luvattu lunta <3





Jos joku vapaaehtoinen joskus haluaa lähteä mulle automieheksi rollaattori-reissuille, niin saa ottaa Niksun kaulaan ja kuvata, nimittäin rolliksen ratista ei auta käsiä löysätä.... Meleko haipakkaa oli kieltämättä. Jarrukäsi on vieläki ihan voimaton :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätähän terveisie, niistä myö tykätään!