31.1.2013

Potkuri joka vetää väärästä päästä

Luit oikein. Mulla ei tartte kuin rystyset valkosena puristaa sarvista. Tuo makasiinin parinkympin potkuri ei selkeesti ole tehty rakkaudella taikka Juhla Mokka-tunteella, vänkää väkisin ojaan koko ajan, toinen jalas on hieman kiero ja jalkamuovit lensi ekalla reissulla hatelikkoon. Mutta kyllä tuolla passaa koirilla ajella, eikä niin iso itku pääse jos tupsautan metsikköön. Nyt on sitäpaitsi ihan lentokelit! Jarruthan ne uupuu, mutta ompahan astetta villimpää, meno on niinku villissä lännessä. Ei puhettakaan, että uskaltasi vauhti päällä kuvata.. Pitäsi siis kypäräkameraa saada lainaan..


Ei oo käyty vetolenkillä varmaan kuukauteen, se viimeisin reissu jäällä oli niin karvas että näin parhaaksi lepytellä omaa mieltäni, ja armahtaa koiratki niiltä pahoilta päiviltä. Nyt koirat sitte on vetäny tosi hyvin, jopa Kurko :O Se varmaan pitäs taas toimittaa jonnekki mielentilatutkimuksiin. Dimmulle tämä -5 pakkanen on liian lämmin, saakelin tursas.

Mitäs hulluuksia te harrastatte koirien kans potkurilla?

29.1.2013

Reeniä, horot!

Venun paras paimenystävä Manta opetti vetoleikkejä.. Venu innostuikin ihan kunnolla, olipa hieno homma - me nimittäin on otettu tavotteeksi opetella leikkimään : )




Tässä malliesimerkki mitä me hallilla oikeesti tehhään, akat istuu patiolla ja koirat riehuu.


Eilen sain lahjan, iskältä. Uuden, hienon punaisen potkurin! Olen ollut heidän apunaan tietokone- ja nettihommissa, niin isä oli päättäny eilen käydä kiitokseksi ostamassa mulle potkurin. Käytiin TIETENKIN heti testaamassa Dimmun ja Venun voimin. Hyvin luisti, paitsi jalkamuovit lähti heti ekassa kurvissa.. :D Kivaa oli, koirat teki hyvää työtä - paitsi tuo viiden asteen pakkanen oli Dimmulle ihan liian kuuma.

Kurkon kanssa käytiin pelkkien Y-valjaiden varassa ettimässä noita jalkamuoveja, muoveja ei löydetty mutta Kurko tais löytää sisäisen vetokoiransa..! Jumalauta mitä vauhtia se pisteli menemään, oikeen rynkytti valjaita vasten ja hyppi kun otti vauhtia. Pitäsköhän Puuki-ukko toimittaa aivokäyrätutkintaan?


24.1.2013

sianpierasuna liikenteessä

Tänäaamuna lenkkeiltiin ennen auringon nousua, punaisessa ja sinisessa maisemassa. Uunilenkkiä taskun painoksi, ja Kurkollakin oli korvat erittäin hyvin kuulolla.



Kurko ja Venus on intoutunu nyt vasta leikkimään. Ne leikkii kenguruloikka-hippasta. Aamun pimeinä tunteina muistikortille tallentui tämmösiä suttuja. Mutta ompahan menoa ja meinikiä!


Venus on auttamatta nopein.. Pojat jää jälkeen kuin tikku paskaan 8) 


23.1.2013

Raakaa ja teollista - tuliaisruokaa

Erehdyttävästi näyttää siltä, että Dimmut on keihästetty. Vai nukkuuko tuo vähä liian läheisissä tunnelmissa toolin kanssa?



Eilen käytiin kepon kanssa Kajaanissa. Luonnollisesti, kaikki maholliset eläintarvikeliikkeet käytiin läpi, halpahallien ja makasiinien lemmikkiosastoja myöten. Ja tavaraahan sitä lähti matkaan. Mustista ja mirristä muutamia pötkyjä Maukas-mixejä ja tietenkin RC:n nappulanäytepusseja. Hiskit oli jokseenkin mielissään, kun iltapalana kupista löytyi kanamixiä, naudan sydäntä, raejuustoa ja öljyö.


Kainuun Eläintarvikkeesta lähti matkaan uusi säkki ruokaa. Planet Pet Societya, Adult-laatuista. Vieressä ois ollu säkki "Active dogs" huskynkuvatukset printattuna etumukseen. Mutta turhaampa oisin itelleni valehdellu, nyt on niin vähän ajettu koirien kanssa voin ihan hyvin jatkaa ruuan äkäisyyttä tuolla levylihalla jota pihamaalla on 20 kiloa.. Jännä jäädä seuraamaan millasta evästä on, nappula on järkevän kokoista - toisinkuin JV Energiassa tuommosia pottuvarvasta muistuttavia mollukoita.. Ei haise koiranmuonalle, ja koiratkin mielissään maistelivat. Ei pahan hintainenkaan, 29,90 €.

Puuilosta lähti mukaan TeräsRekkua, vitamiini- ja kivennäisvalmistetta. Minua kiinnostaa aina vaan enemmän ja enemmän raakan syöttäminen, ja nyt oonkin tuota levylihaa syöttäny eri muodoissa. Jäisenä, sulatettuna, puurona. On hyvä nakata mittakupillinen TeräsRekkua sekaan ;) Iso purkki ei maksanut kuin 12,90 €.


Säkissä oli TODELLA kätevä kantokahva! Ei tarttenu nostella olalle, kahvasta kantoon vain :) Ja pussin suulta löytyi myös sulkemismahdollisuus, en vaan kaiken vääntelyn ja kääntelyn jälkeen saanut sitä kiinni :D



Koirat pääsi taas jäälle revittelemään. Eihän sitä malttanut pysyä pirtissä kun auringonsäteet herätti ja puidenlatvat alkoi värjäytyä aamukahvia juodessa punaisiksi. Koirat sais sopivasti aamutarpeet tehtyä jäälle, ei tartte niin paljon jaskasankkoa täytellä :)







Ihan on mukavannäköiset maisemat, ja takapihalta jäälle on parisataa metriä - omapolkemaa polkua on mukava tallustaa.


20.1.2013

Sunnuntai-aamu hiskien tahtiin

Emännällä on pitkästä aikaa taas vapaita, joille ei ole sovittuna mitään sen suurempia menoja. Hiskit sai siis heti aamusta erityispaljon huomiota. Suunnattiin tietenkin jäälle.






Mieli on rauhallinen, koirat hyvin kuulolla. Ajattelet että otat pari ihanaa kuvaa kun koirat leikkii ja nujuaa. Koiruuvet on justiin mukavasti semmosella etäisyydellä että saa hyviä ilmeitä ikuistettua. Kunnes, Venus vimmastui ja ojensi Dimmua. Tulos on tässä:




Arska rupesi nousemaan, maisema muuttui väriltään ihan semmoseksi oranssiksi ja punaiseksi. Kaunista!



Parin tunnin ulkoilun jälkeen syötiin tukevasti aamupalaa. Venuksen rakkauden määrällä ei taida olla rajaa, se olisi autuaasti avustanut oman aamupalaleipäni syömisessä...



Kurko rupesi testaamaan Tamminäyttelystä ostettua karvapetiä, hyvin näytti uni tulevan.



Kaunis keväinen keli, omiaan ulkoiluun!



Mistä tietää että kevät on muutenkin tulossa, kuin että koirien torsoista alkaa ängetä tuppoja.... No siitä että emäntä ei ole ryssinyt kukankasvatteluaan kun uutta versoa työntää! =) Kivaa!



Miten teillä lukijat, löytyykö jo kotoa kevään merkkejä? =) Miten te vietätte vapaapäiviä koirien kanssa, onko jotain erityisiä toimia tai extrapitkiä lenkkejä?

16.1.2013

Eläimellinen tukiverkosto

Koirien kanssa harrastaminen, reenaaminen, reissaaminen, kehissä pyöriminen, terveystulosten jännittäminen, ripuleiden analysointi tai koiratalouteen sopivan imurin valitsemiseen tarvitaan aina hyvä kanssaharrastajaverkosto. Niitä myös kutsutaan leikkisästi koira-akoiksi. Yleensä niitä on kourallinen, muutama hyvä joidenka kanssa kierretään niin kissojen kuin koirienkin ristiäiset. Niiden kanssa kyllä käydään useimmiten syöpöttelemässä tai tonkimassa alennusmyyntejä. Eli toisinsanoen, ne on iso osa myös "normaalien" ihmisten tukiverkostoa.


Koira-akkojen kanssa on myös valtavan mukavaa shoppailla koiratarvikkeita, pian tulee huomanneeksi että rahapussissa on iiiiiiso kolo.. kun toinen ostaa sitä, ja toinen suosittelee tätä... hups!



Koira-akkojen esiintymisiä mennään katsomaan aina tilaisuuden koittaessa, millon näyttelyitä, millon mitäkin. Jännitetään siis yhdessä!



Koira-akat tahtoo taipua samanlaisuuteen.. Autot vaihtuu farmarimalliin, vaatekaapista löytyy Hurtan ulkoilupuku tai jotain kestävää Dimexiä - ei enää superkalliita ja hienostokamppeita.. Tai no, omakohtaisesti voin sanoa ettei semmosiin ole rahaakaan kun on paljon muutakin menoa esim. koirien muonat, lihat, tarvikkeet, näyttelymaksut,  matkat, harjat, kammat, ELL-käynnit... ;)

Ja tietenkin, koira-akat tekee nämä samanlaisuudet itse, kuten myös pannat ja hihnat - koiranpetit. Koska nekin on valmiiksi ostettuna niin pirun kalliita. Mm. über-upeat lörppöpipot taiotaan päähän kuin päähän parissa minuutissa! Kätevää oli pallohallissa etsiä tiettyä ihmistä kun tunnisti heleposti!



Koira-akat haluaa myös esiintyä porukkakuvissa, koska ne on kivoja muistoja reissuista ja tapahtumista. Ikävä kyllä Kajaani KV:sta lähdettyämme kipaistiin suoraa tietä hakemaan kunnon rasvamättöä grilliltä, eikä siitä ole kuvaa!! Yleensä nämä hillittömän väsyneet viimeiset hetket vietetään haarukka suussa, ja pian huomataan olevamme tukehtumassa ruokaan kun henkeä ei saa vedettyä nauramiselta.


Kuinka rentouttavaa on olla liikenteessä ihan vaan samanhenkisten tyyppien kanssa, ketään ei ihan varmasti kyllästytä koera-aiheiset jutunjuuret. Ja joskus tuntuu ettei edes kaks päivää riitä, että kaikki tarvittava on sanottu. Eikä huolta siitä, että joku hönkäilee niskaan tuskastuneena ja haluaa heti kotiin.

Ja kuinka mukavaa on, kun normaalit ystäväsi ei ymmärrä kun koira on kipeänä ja näyttää surkealta ja itsellä tekisi mieli itkeä kuin vauva - sillon voi soittaa koira-akalle ja murehtia yhdessä. Tai sillon, kun löydät sohvasi revittynä, soitat ekana koira-akkoille ja kyselet kuinka tästä eteenpäin, etkä tee niinkuin normaalit ystäväsi ehdottaisi sitä "Vihtavuoren Sertiä".

Ja mikä tärkeintä, koira-akan ei tarvitse asua samalla paikkakunnalla. Puhelintukea saa yleensä kun tarttuu luuriin ja kertoo asiansa. Useimmiten siinä samassa puhutaan vähän asian vierestäkin... Puheluiden kestot ei yleensä jää alle tunnin. Jos ei lopu akku...tai kentät.

Koira-akalta voit aina kysyä vaikka kuvausapua, ATK-tukea, psykoterapiaa, saunakaveria, kuskia. Mitä vaan! Tai viettää vaikka kokonaisen hiihtoloman tämmöisen kanssa. Koira-akalle loihdit myös onnesta soikeana vaikkapa fetalihapullia, vaikka semmosia hienouksia ei näkisi kuin sukulaisten tärkeissä vuosijuhlissa. Koira-akalle voi pirauttaa vaikka yön kähmässä, olipa asian laatu millanen tahansa.








15.1.2013

Kajaani KV "Tamminäyttely" 2013

Sinnehän sitä piti ängetä. Tuomari oli Natasa Davidovic, uusi Suomessa. Epäilytti, että mitäköhän se palkitsee. Jäi kyllä edelleenki pimentoon, oli eukko nimittäin tämmöinen ERImaatti. Suomennoksena, jakeli yhtä lukuunottamatta ERInomaisen. Koiria oli useampaa kaliiberia, ihan todella selkeitä eroja niin rakenteessa kuin liikkeessä, karvanlaadussa, korvien asennossa jne. Mut jotain hyvää sentään, se juoksutti paljon. Ja sehän oli  meidän onni ;) Saksanseisojat oli huskeja aiemmin, ja kehät meni todella hitaasti. Vittu saatana, mietin että jos huskit pyöritellään noin hitaasti niin pallohallissa istutaan vielä ens kesän keskiviikkonakin. Huskyt se pyöritteli nopeasti, ONNEKSI!

Huskykehän laidalle alkoi tipotellen tulla tuttuja, joten odotteluajat meni nopeasti.


Yksilöarvostelussa © Paula Kemppainen

Venus kilpaili kolmen koiran legioonassa nuorten luokassa. Päivä oli ollut pitkä, mutta neiti jaksoi esiintyä todella hyvin (kunhan sai istua välillä mamman sylissä retkituolissa). Yksilöarvostelut meni nopeasti, Venus tuttuun tapaan vaan napitti, tuomari itse katsoi hampaat, kopeloi ja käänteli karvaa. "Triangle, please", ja sittepä me juostiin. ERInomainenhan sieltä napsahti :)

Arvostelu kuului näin:
"19 months. Lovely bitch.Full of quality. Nice head. Good pigment. Well set ears. Good front. Strong bones. Good substance. Lovely coat condition. Lovely temperament. Free movements. Excellent tail carriage on the move. Beuatifully presented."
NUO ERI NUK1 SA

Kaikki saivat suurinpiirtein samanlaiset arvostelut, mutta kyllä olen siltikin tyytyväinen, ja tuo viimeinen lause - ei oo menny missireenit hukkaan! =)


Odotellaan.... © Maria Kärnä

Nuorten narttujen kilpailuluokka meni nopeesti, hyvä että kerkesin takasin "omalle paikalle" yksilöarvostelun jälkeen niin tuomari tuli ja kätteli meidät ekaksi. En edes tajunnu mitä tapahtui, kehäsihteeri sitten näki hölmistyneen ilmeeni ja neuvoi minua siirtymään kilpailuluokan ykköspaikalle. Olin äimistynyt, se sijoitti meidät ykköseksi pelkän yksilöarvostelun jälkeen, SUPERIA!! Kättelin tuomarin ja kiittelin, en muista teinkö sen suomeksi, englanniksi vai intokiinaksi :D Tuomari juoksutti kahta muuta narttua hetken, en ees tiedä mitenpäin ne sijottu... No, kehäsihteeri tuli jakelemaan tuloksia, meinasin tippuo kanveesiin kun se huusi että "......LUOKAN ENSIMMÄINEN SA:N KERA!" 


Kilpailuluokan ykkönen <3 © Paula Kemppainen

Odoteltiin sitte PN-kehää, Venus edelleen oma rauhallinen itsensä. Vaikka väsynyt ja nälkäinen se olikin, mutta silti jaksoi muoria kuunnella :) Aikalailla heti tiputtiin pois, tuomari juoksutti ja sitte piti olla taas paraatiasennossa. Olin oikeastaan tosi hyvilläni että jäätiin jo pois, olin tuloksiin todella tyytyväinen ja erityisesti tuohon pieneen eläimeen joka vietti koko v*tun sunnuntaipäivän tuolla hullunmyllyssä ja silti jaksoi loistaa kuin taivaan kirkkain tähti.

Voiton vetäsi ihan oikea yksilö, oli tuomarilla sen verran silmää että palkitsi ROP:ksi oikean koiran! Me tullaan sit Venkkusen kanssa perässä..

Venus kirjurina? © Maria Kärnä

Yksilöarvostelussa © Maria Kärnä

Venuksen vahvuus, liikkuminen © Maria Kärnä

PN-kehässä patsastelemassa © Maria Kärnä
Hyvin mielin lähdettiin kotiin, kamat äkkiä kasaan ja kohti pohjoista. Matkaseurueemme siperialaisbortsu-hässäkkä pisti heti maaten ja nukkumaan. Väsytti kyllä ihmismatkaajiakin, varsinkin kun piti käydä vetäsemässä superannokset Mantan Grillillä.....

Reissusta ja kehien laidalta tarinaa myöhemmin, se on ihan omanarvoisensa juttu :)

Kiitokset kuvista emännät :)

10.1.2013

Mistä tietää että talvi on täällä?


Vastaus piilee tässä kuvassa:


Hiskit pyörii ja viilettää jäälllä yhtenä myttynä, repivät toisilta häntää ja jalkoja. Talvimania, mitä enemmän lunta ja tuiskua, sitä kovemmat leikit on käytössä.

8.1.2013

Harmaata evriveör

Pilvistä ja harmaata, niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Vesikeleistä ollaan päästy, lunta taivaalta tiputtelee - onneksi. Viikon päästä Tamminäyttely, ja Venus ei ole enää räjähdellyt :) Pieniä tuppoja siellä sun täällä, isommalta vahingolta ollaan säästytty.

Poikasilla kivaa, kun sai irrotella!

Koko kööri ulkoilemassa, Kurkokin vapaana :)

Tukkapöllyä kiukku-iitalle.

Kurko on juossu jäällä matkassa vapaana, pitkänhuiskea hevosten juoksutusliina perässään. On helppo polkaista päälle jos korvat katoaa, tai sitte on kätevä vaan käydä metästä poimimassa se mukaan kun on kiertyny johonkin puuhun. Korvat on (kop kop) tähän asti pysyny päässä, milloin joulukinkun - milloin raakan jauhelihan voimin.




Nyt tiedossa rekikoiraihmisten tilitystä:

Käytiin me eilen ajelemassakin, maailmankaikkeuden paskin reenikerta. Kuskilla paloi käry millon omaan toimintaa, millon reitteihin, millon mihinki. Ja lähin ihan väärään aikaan liikenteeseen, justiin sillonku on kaikista eniten liikennettä - koululaisia, töistä pääsijöitä, linkkureita, kaikkea! ARGH.

Kerrankin, Kurkon työskentelyssä ei ollu mitään sanottavaa, paitsi se söi yhen oksennuksen tien laidasta kun pysäytin porukan odottelemaan vastaantulijaa....... Slurps?

Dimmulla selkeesti ei riittäny paukut, kunto loppuu, pehmeä ura, selkä ei kestä? Venus perseili hetkittäin, mutta palautin sen sitten perseilyn jälkeen Kurkon pariksi pyörään niin alkoi tapahtumaan.

Matkaahan tuolle reissulle ei tullu juuri mitään, mutta aikaa meni sitäki enempi. Lunta oli meidän tavallisella reitillä koirien mahoihin asti, tuntui välillä että päästän koirat vapaaksi ja pilkon pelkällä raivolla reen palasiksi. Huomasin just kuinka vaikea sitä on ohjata, se kyntää keula pystyssä kun ura on niinku pehmistä.

Kotiintullessa ei auttanu muu kuin itkut puhaltaa, illalla oli niin huono omatunto että piti iltapalaksi koirille antaa grillimakkarat.. Eihän ne koirat tahallaan tuommosta tee. Reenin vähyyttä, kunto pääsee rapistumaan. Kaikki syy minun. Mutta jos vain omistaisin auton, veisin Dimmun ja Venuksen Ivaloon juoksemaan, siellä saisivat säännöllistä reeniä ja pääsis koirat työnsyrjään kiinni.


Suuttumuksen laannuttua uskalsin katsoa ne muutamat hullut kuvat kamerasta, ja olihan siellä tämmönen joka nostatti mieltä. Tässä kuvassa ollaan jäällä, Kurko taas häntä puolitangossa VETÄÄ. Voi minä odotan niin niitä kevätkelejä, kun kelkkaurat on kovonu ja arska paistaa ja ja ja ja...

Meneekö sinulla ikinä hermot koiraharrastusten kanssa, kun syy on omassa navassa? Olin eilen jo ihan valmis tekemään myynti-ilmoitukset pojista ja laittaa Venuksen berberiin postimerkin. Älytön polte siitä, kuinka paska koiranomistaja ja harrastaja olenkaan. Kävin hetken potkiutumassa sängyssä niinku pikkupenikka, pyyhin limat poskilta ja sitte helpotti.

Ne on taas näitä päiviä, luulempa etten ole ainut jolle näitä tunteita nousoo kerran-pari vuoteen.