Kesäkoomassa

Siinäpä se kesä on mennä viuhahtanu. Onneksi, ollut TODELLA kiireistä. Valehtelematta, tämä on ensimmäinen viikonloppu kuukausiin että on lauantai ja sunnuntai vapaa - ilman mitään kissanristiäisiä. Olen kerennyt käymään lenkillä ilman kelloa kaulassa että kohta pitää rientää.

Tänäaamuna sain nukkua ilman että tuo saatanankeksintö alkoi laulamaan herätystään. Sain keittää kahvet ilman että tikitys käy perseessä vauhtia vauhtia vauhtia.

Tänäaamuna sain pakata lihapullien, trackerin, koirapillin ja koirien lisäksi autoon myös kameran. Ja mikä parasta, ei satanu vettä! Sitästä on tänäkesänä riittäny.

Tänäaamupäivänä olen saanut istua tietokoneella ja tutkia vaikka sohvanraosta löytyneitä muistikortteja ja siellä oli pentukuveja. Sulakaa ällötykseen! ♥

Niin, mitä me on kesä tehty. Ei oikeastaan mitään. Kerrassaan. Muutamat näyttelyt on tyttöjen kans käyty, Venus sai viimeisen sertinsä Kemijärveltä ja Taiga ensimmäisen Ristijärveltä. Muuten ollaan liikuttu maastossa, marjastettu sen verran että saatiin mustikkapiirakkaan törtteet. Sieniä on kerätty pari pannullista. Muuten vaan oltu ja öllötetty, perusarkea. Taiga on edelleen rasittava penikka. Dimmu yhtä änkyrä ja notkea kuin näkkileipä. Kurko nyt on Kurko. Venusta ei huomaa, edelleenkään.

Metällä on käyty ja saalistakin saatu. Taiga on korotellut pisteitään tekeytymällä vesilintunoutajaksi ;) Josko saisin ne videot tänne ladattua missä se on tositoimissa. 

Poroja ei oo tänäkesänä ajettu kertaakaan, kop kop. On pitänyt olla todellatodellatodella varovainen valitessa lenkkimaastoja, ettei koirat karkkoa porojen perään - nimittäin täällä on niin paljon susia eikä mulla oo yhtään ylimäärästä koiraa syöttää niille valtion paskaturkkeille. Onneksi on tuo luottopaikka, Varisjärvi. 

Lauma sai väliaikaista täydennystä, Venuksen tyär ja Taigan systeri. Tässä on Anor!

Anor on ollut meillä nyt viikon. Se on osoittautunut paljon samanlaiseksi kuin emonsa. Ruualle perso natisija ja tassulla pieksäjä. Taiga on saanut maistaa omaa ärsyttävyyttään, nimittäin Anor leikkii Taigalla.... :D

Anor sai kaulaansa tutkan ja nimikoidut valjaat puhelinnumeroineen. Varustauduin kaiserwurstilla ja Atrian lihapullilla. Jännätti vähän että mitähän se tuumii kun pääsöö avoimeen maastoon jossa on niiiiiiin paljon eri hajuja mitä kotikolossa Kuopiossa. Mitästä koiravaarin paskaa, sehän on viikon aikana oppinut kuuntelmaan nimeään paremmin ja tuloo heti taskulle. Minun koirat tuloo vihellyksestä luokse, joten lienöö oppinut jotain siinä samalla :)

Niin, poroja ei oo ajettu. Mutta pyöritty porossa. Paskassa ja kusessa. Pian alkaa poroilla rykimä joten paskaa ja kuolemalle haisevia kusia on metät täynnä. Ja niissä on pakko pyöriä, siis aivan pakko. Venus ja Kurko on oikein matoja tähän hommaan. Kiva sitten ottaa poronkuselle haisevat koirat samaan autoon.

Tätä tietä me marssitaan lähes jokapäivä. Merkkailtua reittiä, niin minä kuin koirat. Maisemakin on yleensä tämä, pelkkää pers'reikää.

Anorilla on sulkasato. Sillä on vielä pieni keesi tuossa lantiolla ja hännässä. Muuten siitä ei oo jäljellä muutaku haituvat :D 

...mitäs pienistä, kunhan on vaan hauskaa! 

Venus maistelee syksyn tuulia, mitähän se talvi tuo tullessaan :)

Taiga ei ollut tällä reissulla matkassa ollenkaan, se apina on alottanu perseilyn kun menen häkkiin pantojen ja valjaiden kans että lähetään lenkille. Jätin sen sitten häkkiin märisemään, saa nähä montako kertaa se jättäytyy matkasta. En todellakaan ala makupaloilla sitä hännystelemään eikä hyysäämään. Jos ei lenkkivermeet kiinnosta niin sitte ei kiinnosta lenkkeillä! Olokoon mokoma. Eikä tee tiukkaakaan heittää yhtä änkyräpussia tuonne häkkiin.

Melkein isot pershetelmät

Venuksen ja Haldirin jälkikasvu pian 11 kuukautta vanhoja! Onkin ollut tarkoitus tehdä pentueesta välikatsaus, minkä näkösiä nakeroita näistä on kasvanut :) Pärstäkertoimet saapi tässä vaiheessa luvan välttää. Hauskalta tunnostaa kun lueskelee Venuksen tiineyspäiväkirjaa vuoden takaa, vastahan sitä mittanauhan kaulalla hilluttiin ja mitattiin masua. Pidemmittä puheitta, Nordic Wonders:

Uros # Winter Chaos Alfa Polaris "Udun"

Kovasti on isukkinsa näkönen, komeet Kroisos Ankka-pularit pisteenä iin päällä ♥

Narttu 1 # Winter Chaos Aurora Borealis "Sky"

Hihatyttö joka oli ekana syntyny iso mötkö! Kovasti emonsa näköä :) Pyörähtänyt kehässä kerran ja hankkinut ekat vetovaljaansa!

Narttu 2 # Winter Chaos Corvus Corax "Taiga" 

Äeteensä kiusaaja, vimmattu ja riivattu pirulainen jonka sisällä elää 3800mah akuilla varustettu jänis. Kokeillut pikkusen valjaita sekä piipahtanut näyttelykehässä.

Narttu 3# Winter Chaos Strix Lapponica "Anor"

Tämä se vasta Venuksen näkönen elikko on, tavannut olen ja totesin että taitaa tyllerössä asustaa ne samat li-tion akut kuin mustassa siskossaan....... Loppumaton pyrrääjä!

Narttu 4# Winter Chaos Rubus Arcticus "Bay"

Pieni primpsessa ja hellantelttu, jonka pentuaikainen puuhkakarva onkin vaihtunut kauniiseen turkkiin :) Pyörähtänyt tämäkin virallisessa kehässä ja haaveilee rekikoiran urasta!

Siinä se aika vierii. Kaivelin Venuksen tiineysdiaryn esille ja tasan vuosi sitten tänäpäivänä on astumisesta kulunut 3vk 3pv elikkä tiineyttä takana 24päivää. Kolmannen tiineysviikon yhteisenä muistiinpanona oli todella huono ruokahalu, pelkkä maksalaatikko oli nielautunut. Ei edes HK:n sininen kelevannut, voi kauhia paikka! Maksaruuat tais olla alusta loppuun, ennen ja jälkeen pentujen - Venuksen lempiruokaa. Vai mitä muistelee kasvattaja :D Maksaa keitettynä, paistettuna, liekitettynä, keittona, laatikkona, muussina, liemenä... 

****

Kotona asusteleva Taiga se niin pitää lumesta ja varsinkin sen sisällä möyrimisestä. Se ei ollu moksiskaan -35 pakkasista, söi ja joi hyvin kahesti päivässä saamat rasvaiset keittomalliset ruuat. Nyt Taiga on lääkekuurilla, juoksujen jälkeen sen tortusta alkoi tihkua tummanruskeaa möhnää - säikähdin että nyt sillä on kohtutulehdus - kun vasta oli lähipiirissä vakava tapaus. Ei muutaku lekuriin, verikokeita ja pimpsanäytteitä. Taiga ei missään vaiheessa ollu kipeä tai nuutunut, kaikki eväät punajuurisalaattia myöten maistuivat. Viljelystä löytyi streptokokkibakteerin aiheuttama tulehdus, 10 päivän antibioottikuuri AMOVETtiä. Joskus tuntuu hyvältä kun niin tarkkaan syynää koiria että huomaa pienetkin erikoisuudet. Isäntämies vähän kahtoi kummissaan kun tongin koirien pelit ja vehkeet, valottelin lampulla perssilmiin ja tein tutkimustyötä kuin rikoskomisario Pähkinä :D

Jospa seuraava päivitys onkin sittenkun kaikki ipanat on käyny valjaissa :)

Siikajoen pentunäyttely 6.9.2015

Viikonloppu Rovaniemellä, kuus päivää töissä ja lauantaina taas kamat kasaan ja kohti Oulua! Kiirettä pitäny, oikeen urakalla. Ukot jäi kotiin, kun akkalauma lähti omille teilleen. Viivyttiin yön yli Oulussa, Jennan ja sen huskien seurana. Kävästiin koirapuistossa aiheuttamassa pahennusta. Ihan rauhassa saatiin olla harmaavalkoinen mytty kieri pitkin tannerta.. Välillä vähän tapporavisteluja persiistä ja kilpajuoksua kuoleman kanssa :) Neya ja Taiga löysivät toisensa, viiden tunnin leikkimisen jälkeen oli hyvä nukkua yö..

Meillähän oli siis sunnuntaina Taigan eka koitos, treffit siskopentujen kanssa, sekä mukava päivä tuttujen tyttöjen seurassa :) Viis siitä, että viikonloput olleet yhtä hullunmyllyä, kyllä näiden koirahommien tähden jaksaa venyä.

Näyttely oli epävirallinen, mutta ihan yhtä jännittävä kuin aito oikea. Meillä nuo reenit on jääneet vähemmälle, joten mentiin lahjattomat reenaa-asenteella! Näyttelyt oli Ruukin hevosoppilaitoksen maneesissa, onneksi. Taivas repesi niin totaalisesti ettei ulkokuvauksesta voinut edes uneksia. Taigan, Skyn ja Bayn kehästä ei ole kuvia kun kaikki me oltiin siellä :D Mutta otettiin valekuvat kehänlaidalla. Lindalla oli muutenki oikeuvet kameraan, löytyi kortilta vaikka millasia kuveja sitten loppupeleissä... ;) 

Tuomarina toimi huskeilla Marjatta Pylvänäinen-Suorsa. Lindan Posse oli siis vanhemmissa pennuissa ja se arvosteltiin ekana. Huskeja oli yhteensä neljä, eli meidän kaikkien koirat! Posse alotti vahvasti. Nopeasti siirryttiin narttujen kehiin, Taiga esiintyi ihan semihyvin - ei häiriintynyt äänistä eikä kaikumisesta, seurasi namia ja kuunteli. Vähän häslä se on varsinkin kopelointitilanteessa - mutta pääasia ettei heittäytynyt veteläksi paskaksi kun tuomari kahtoi hampaat!! Henkilökohtainen voitto!! Ja juokseminen on sen vahvuus, yhtä kovaa mennään kuin äeteensä kanssa.

Narttujen kärkeen meni pentu #5 eli Rubus Arcticus, tutummin Bay. Tuo nassunaamainen hymytyttö jonka pään päällä on sädekehä, ihana pieni enkeli! Taiga tuli kakkossijalle ja sai kunniapalkinnon, uusi henkilökohtainen voitto :) Pentu #1 Aurora Borealis eli Sky, tuli kolmanneksi ilman kunniapalkintoa. 

Roppikehässä Posse jatkoi voittokulkua, otti ROP-tittelin, Bay tietenkin VSP-pentu. Jäätiin porukalla odottelemaan ryhmäkehiä. Onneksi kanttiinissa oli vohveleita..

Ryhmäkehiä odotellessa otettiin vähän kuveja. Ihan kuvauksellisia kakaroita joo..... Venus oli lapsukaisistaan vähän sitä mieltä että katotaan postimerkit ja passit, ojennetaan hieman ja painutaan sitte häkkiin päiväunille :D

Taiga, Venus, Bay ja Sky

Niin oliko sitä lihapullaa vai ei???!?!

Osataanhan me katsoa kameraankin! :) 

Taigan kanssa seuraavana harjotellaan seisomista, ehkä jopa takajalkojen asettelua. Se vaan tuppaa jättämään ne liian alle. Ompahan sitten seisominen kunnossa joulukuussa... ;)

Arvostelu kuului näin:

"Riittävät mittasuhteet ja luusto. Selvä sukupuolileima. Kovin kevytpiirteinen pää. Tummat silmät, hyvät korvat. Tasapainoinen ylälinja, korkea-asentoinen selälle kaartuva häntä. Lyhyt rintalasta. Hyvin kulmautunut. Liikkuu edestä löysästi. Hyvä tehokas sivuaskel. Hyvä karvanlaatu."

Taigan kanssa on näköjään kans helppo liikkua, reipas pieni sähköjänis tättähäärä niinkuin Sanna-Kaisa sen nimesi :D Siskonsa olivat niin tyyniä ja rauhallisia, patsastelivat kehänlaidalla kaikessa rauhassa.

Sanna-Kaisaa hiillostettiin osallistumaan typsyköiden kanssa parikilpailuun. Onneksi meni! Tulivat kisassa toiseksi :) Sievästi seistä napottivat vaikka ympärillä oli pirusti koiria ja hälinää. Hyvä te, siitä on hyvä jatkaa :) 

Jatkettiin vielä hetki odottelua Possen ryhmäkehiin, sieltä tulla poksahti ykkössija! WAU! Jännitti ihan sikana toisen puolesta, oli mukava seurata vierestä ja koittaa tallentaa tapahtumia ruudulle. Lopulta BIS-kehässä Jouko Leiviskä sijoitti tämän parivaljakon kakkossijalle! Eka näyttely ja heti saamari BIS 2! Onnea vielä :)

Oli hyvä lähtee kotimatkalle, emännistä ei kuulunut sikaosastolta koko aikana mitään. Kotona vetivät nassut täyteen evästä ja painuivat unille :) Passattiin kilometrejä ja rahapussiin koloja, mutta mitäs pienistä! Onnenkalu kiittää päivästä, milloinka pidetään seuraavat kekkerit? 

How do you do, puppy blues?

Mitäs meidän pentuarkeen oikeen kuuluu? Ulkokoiran elämään totuttelua, pentukoulua ja käyttäytymissääntöjä, paljon vapaata liikuntaa, uusia tuttavuuksia ja TEHOSTEROKOTUKSET. Joko se pertana on täällä ollut kaks kuukautta? Kai se on uskottava.

Taiga on ollut kummallakin rokotuskerralla kiltisti, ei märissyt eikä panikoinut. Passia kirjottaessa pisti oikeen pitkäkseen että otetaampa tirsat joutessaan.

Taigan kanssa irtioloharjoitukset on olleet helppoja. Se vaan pysyy lähellä. Ja tulee kun kutsutaan. Mitään muuta me oikein olla edes opeteltu kuin luoksetuloa. 

En muista oliko Venus pentuna noin saatanallisen äänen omaava. Taiga hoksasi jossain välissä äänensä ja räksyttää päkytti tuolla pihallakin ihan typeriä. Ja siihen ei muuten auta kirosanat, eikä nimittely eikä uhkailu - se vaan innostuu lisää. Ollaan siis perinteisesti odoteltu niin kauan että pentu on ihan tyystin rauhallinen ennenku häkillemenoa voi kuvitella. Siinä välissä voi keretä keittää vaikka pottukeiton, tai irrotella kangassohvasta neljän huskyn verran karvoja. Tässä ääni-asiassa ollaan jo paremman puolella, tosin iltalenkille lähdöt on kaiketi aina venyny omasta mielestäni liian pitkiksi. No, eiköhän tämä kanna hetelmää myöhemmin :)

Sisäsiisteysasiassa ollaan tauolla, kun kakara on pääosin nukkunut yönsä ulkona. Sillä tuli jossain vaiheessa joku villitys että kolmen maissa aamuyöllä on hyvä aika alottaa räkytysharjoitukset - joten ulkoistin nämä reenit tuonne takapihan koira-alueelle. Hiljaista on ollut sen jälkeen yökaudet niin sisällä kuin ulkona.

Ruoka maistuu, todella hyvin. Raaka hauki jäisenä on todella namuskaa, samoten sisäelinsekotukset. Nappulaa saa edelleen toisena ateriana päivässä, turvaamassa kasvua ja kaikkien tarvittavien aineksien saantia - mutta sen maistuvuus selkeästi huonompi. Välillä ipanaa piti muistutella nappulasulkeisilla ja palasi pian takasin normi-hotkintaan.

Taigalle toivottavasti on aukeamassa uusi ura vetoharrastuksen ohelle kesäkaudeksi, hakuilu. Se oli eilen ekaa kertaa hakumettässä mukana ja kylläpä se on pätevä pikkuinen! Ei muuten kukaan jää mehtään kellä sattuu olemaan lohta taskussa......... ;)

Kaikinpuolin Taiga on kyllä ollut niin ihana pentu, se on niin helkkarin positiivinen ja onnellinen ja iloinen. Vaikka sillä välillä kusi lentää pelkästä lässytyksestä, sekään ei enää aiheuta jorman kasvamista ohtaan kun tuo pentu kerrassaan on niin mahoton. Ps. olen rakastunut sen pitkään liehuvaan häntään.

Eikä ne kaks pissittyä sohvaakaan enää harmita, olihan ne aikakin jo pestä taas........

Paria näyttelyä olen kahtellut, että missä sitä oikeen startataan! Ehkäpä Helsingissä Puppy Showssa?

Taianomaista

Äpärä on ollut meidän iltatähtenä pian viikon verran. On kyllä ollut tavallista poikkeavampaa, en ole nukkunut kertaakaan edes päiväunia! Ollaan käyty melkeen jokapäivä metässä lenkkeilemässä, tosin nämä esterinperse-kelit on rajoittaneet torahammaspennun kanssa ulkoilua.

Taigalla on hyvä ruokahalu, sitä on helppo motivoida ruuan avulla mm. luoksetuloissa. Muuta en ole sille opettanutkaan kuin nimensä joka toimii luoksetulokutsuna. Pillin yhdistän siihen myöhemmin. Pillihommie pitäsi reenata koko koiraväen kanssa.

Taiga on ihan mahottoman energinen, se vetää satalasissa lähes koko hereilläoloaikansa. Syödä malttaa kyllä, varsinki kun kupissa on muutakuin muroja. 

Äpärä on kyllä ollu kaikinpuolin ihana. Se on todella reipas, vaikkakin aika kiinni Venuksessa. Me ollaankin sitä kuljetettu yksinään paljon, ettei vaan tule äetie aina ikävä. Vierotus on paikallaan kummallekin! Venus vois jakaa tuota rakkauttaan vaikka ihteensä, on se niin kauhtuneen näkönen kapikettu.

Napero on päässy heti tottumaan siihen, että me ollaan paljon autossa. Koirat, tai ainakin osa, kulkee siellä missä mekin. Taiga rauhoittuu autoon hyvin, isännän autossa siitä ei tiiä mitään - mutta talon toisessa kulkineessa se kätevästi möyrii etupenkille ja matkustaa ylypeänä vänkärinä! Joutuupahan Dimmukin väkisin olemaan pennelin kanssa kosketuksessa kun neljä huntaloa iskee takapenkille, läheisyys lämmittää vai hä!

Naikkoset nukkuu tuolla saunakamarissa keskenään, yöunet ainakin. Pyrin pitämään pentua yksinäänkin, jottei todellisuus iske liian kovaa vasten kasvoja kun työt alkaa kuun lopussa... Kiljua se osaa perkele, oli rynkyttänyt portinkin irti karmeista - nyt se on patentoitu niin ettei sitä enää auota pennun voimin. 

Venus ja Taiga leikkii PALJON. Iltaisin kun ne laitetaan huoneeseensa, siellä jytinä vaan käy kun itulaatikon alla on bileet. Takapihan aitauksessa ei melkeen muisteta pissiä kun menot menee leikiksi. Venus oikeen härnää pentunsa leikkimään. Niillä näyttää olevan hauskaa keskenään, mukava katsella niiden hömpötystä. Välillä Taiga käy imasemassa polttoainetta mamin roikkuvista tisukoista ja meno senkun jatkuu.

Taiga näyttää kieltä kaikille tuleville haasteille ja uusille asioille!

Mukavaa viikonloppua!

Taiga kävi tänään ekaa kertaa lääkärissä, sillä alkoi illalla todellatodellaälytön pissaralli. Tiristämistä ja pissattomia kyykkäyksiä. Pakonomainen tarve pissata, all the time. Itse VTI-kierteessä ja estolääkkeillä olevana tiedän tasantarkkaan että tuo ei ole muutakuin pissitulehdus. Aamulla soitto klinikalle ja tilanteen selostus. Pissanäytteen ottaminen, jeesussaatana mikä operatsuuni!

Tempasin keittiöstä desilitramitan ja heiluin vaaleanpunaisessa hellokitty-yökkärissä pikkuisessa vesisateessa melkein kontaten, samalla pennun hanuria tuijottaen. HA! KYYKKÄYS! TADAAAA kuppi hollille ja rumpujen pärinää. Taiga oli hyvän tovin kyykyssä ja ajattelin että sieltä varmaan tuli semmonen hyvä liru (mielessäni mietin että puoli desiä). Mitästä kissanvittua, teelusikallinen. Pentu autoon ja menoksi. 

Saivat onneksi siitä määrästä otettua pikana lukemat ja vielä viljelynkin. Tulehdushan siellä oli, leukkarit kolmella plussalla. Parka! Kipulääke ja ABpiikki nahan alle ja kotiinviemisiksi pullollinen lääkettä josta otetaan ryyppy aamua iltaa!

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tais lekuri työntää sinne nahan alle jotain lisävirtaa, semmoset on iltamenot ollu että heikoimpia hirvittää!

Moikka maailma!

Minä olen pentu. Pieni sinappikoneen, kusilingon, neulatyynyn ja söpöyven sekamelska. Tuo outoa murretta vääntävä ja minulle lässyttävä naisenkuvatus kutsuu minua nimellä Taiga.

Asustelin omassa kotonani veljeni ja siskojeni kanssa, äiti ja isikin olivat siellä, monta muutakin koirasukulaista ja kamuja! 

Me muutettiin Venus-emon kanssa tänne uuteen kotiin äitienpäivänä. Minä olen kuulema äitienpäivälahja, vaikkei tässä uudessa kotona olekaan mitään ihmispentuja. Emo kertoi minulle että tämä talo on meidän oikea koti, ympärillä olevat karvakuonot ovat sinun perhettä. Olihan siellä minua odotamassa mielipuoliveli-Dimmu!

Olen täsmällinen nuori narttu, kokeilen ihmistäni huutamalla kun jään yksin. Olen ollut kerran isojen koirien häkissä ja huusin puoli tuntia. Kiljuin myös puoli tuntia omassa huoneessani kun ihmisemo rappasi lattioita semmoisella kutsuvalla hapsuisella rätillä. Kiljuin takapihalle tehdyssä aitauksessa vajaa puolituntia, kun perheeni ihmiset rapsuttelivat isoilla piikkikampoilla pihaa. Sittenkun saan asiani kerrottua, olen hiljaa enkä huuda enää. Autossa sen sijaan olen aina vaiti.

Meidän talossa asuu myös semmoinen raamikas ja parrakas miesolento, joka leviää lattialle kanssani telmimään. Se antaa minulle juustoa pöydästä, kun ihmisemo ei näje. Sen partaa on mukava nipertää ja korvaan kuiskuttaa.

Minulle maistuu melkeen kaikenlainen ruoka. En halua syödä nappuloita, osaan taitavasti erotella murot ja lihat toisistaan, jotta ihmisemo voi talloa niitä ja kastella sukkansa. Pidän suuresti myös mieshenkilön varpaista. Hirvenliha oli mielestäni kamalaa, se alkoi aivastuttamaan!

Olemme uuden perheeni kanssa käyneet jokapäivä jossain metsässä. Minä tietenkin saan juosta irti, ei remeleitä, ei pantoja, ei pilliä. Minä osaan jo tulla kutsusta luokse, ihmisemo luulee minun olevan tottelevainen, mutta sillä on vaan tavattoman hyvänmakuista lihapullaa tarjolla.

Olen nukkunut yöni oman emon huomassa, minut laitetaan yöpuulle noin klo 22. Meillä on oikeen sievä yksiö käytössä, oma pinnasänky ja kylpyhuone! Narttukoiran unelma.

Olen tavannut jo koirakamun, Jullen. Murisin sille, varmuuden vuoksi. Se asustaa siellä talossa jonka jääkaapin antimet on loppumattomat. Ja siellä vilistää muurahaisia. Olen päässyt tutustumaan myös kissaan! Se oli niin oudonkuuloinen eläin että en uskaltanut sitä edes katsoa, sen leikkikaverina oli veltto hiiri. Jännä kaveri, jospa tapaamme pian uudestaan!

Nyt minua jo väsyttää, en jaksa kauaa hillua ympäriinsä. Taidan kääriytyä emon häntään iltapäivänokosille. Sitten kuulema lähdetään kauppaan!

Leego irti!

Varvas irti, hammas irti, karva irti.. Joku saattaa hoksata missäkä sketsisarjassa tästä Suomen suosituimman räppärin hokemasta tehtiin pilaversio, joten jalostin sitä Pyllerön sattumuksiin.

Dimmun pitkä onnellinen eläinlääkäritön kausi katkesi tänään. Viikonloppuinen retki mökille oli vaarallinen, varsinkin ne loppusatametriset missä se tippui mönkkärin kyytistä. No, rapatessa roiskuu ja touhutessa tapahtuu. 

Se oli sunnuntainakin niin kummallinen, lussutti suutansa ja koko ajan kielellä lipsutteli, rauhotteli ja pikkusen ravisteli vähä väliä. Kierteli nurkkia ja oli sen oloinen niinku joku suuri peto vaanisi sitä katonrajassa. Luulin sen johtuvan isännän haisevista vaelluskengistä, onhan se niitä pelännyt ennenkin. Hoksasin sitte vilkasta suuhun, niin siellähän se peikko olikin. Ei muutaku soittaa pelastavaan puhelimeen savolandiaan että paljoko annetaan ja mitä annetaan ensihätään. Lussuttaminen loppu kun lääke alko vaikuttaa.

Heti aamulla tartuin puhelimeen ja varasin ajan klinikalle, onneksi päästiin heti iltapäivällä. Harmittaa Dimmun puolesta, se on nukutettu niin monta kertaa ja joutunu lääkäriin ettei sen tarttis enää - mutta en voi kyllä kahtoa tuota surkunallukkaa kipeänä. Sen kanssa pitäsi yhessä vollottaa ja voivotella, syyä suruun suklaata ja hipsuttaa poskesta. 

Piikki persiiseen, pikakännejä outellessa vähän tukevampi asento permannolta ja oksennukset minun pidellessä astiaa. Aina sama juttu. 

Hammas oli neljässä vai viidessä osassa, halki juureen saakka. Poisto olis tullu ajankohtaiseksi kun ikenen sisään jääneet kappaleet ois tulehtunu, HYI! Eläinlääkäri kehaisi Dimmun hampaiden olevan erinomaisessa kunnossa, kiva kuulla että suussa on kaikki hyvin. 

Rapulakeiju toipuu ennenaikaisista vappusimoistaan pesuhuoneen puolella, sillä tahtoo letku vuotaa ekojen ylösnousemusten aikana, joten pelataan varman päälle.

Särkylääkkeitä tai antibiootteja ei saatu ollenkaan mukaan, niskaan pisti vaan tujaukset kumpaakin. Riittääkö se? Vai turvaudunko oman koiralääkekaapin antimiin? Norocarppia onneks löytyy.

Ja niin, äpärät tuli tänään komeaan kuuden viikon ikään! Meille tuleva, Pikku-Tirri kaksvärisen nenunsa kanssa on kuvassa keskellä, tummista pennuista se jolla ei ole valkoista piirtoa. Hyi jotta on ihanie. 

Tulevaksi viikoksi on luvattu todellakin kesäntekosäätä, lunta ja vettä. Lumet saa kyytiä. Eilen vähä suunniteltiin toista tulevaa tarhaa, sekä pennun pissatusaitausta. Näpertelyä siis riittää, kivaa!

Pennut 5 viikkoa

Siinä se aika menöö, maanantaita outtaa kuin lehmä kesää - jotta näköö äpäröistä uuvet kuvat :)

Männä viikolla isännällä tuli yllättäen Kajaaniin työhommie, piti lyöttäytyä mukaan että pääsee Mustiin ja Mirriin visaa vinguttamaan. Sieltähän tarttu kassillinen tavaraa mukaan! Damn, ja piti ostaa vain uuvet säädettävät valjaat. No, eipä ne lelut ja luut miksikään mene, ellen hipistele niitä rikki outellessa. 

Winter Chaos Alfa Polaris "Udun"

Winter Chaos Aurora Borealis "Sky"

Winter Chaos Corvus Corax

Winter Chaos Strix Lapponica "Anor"

Winter Chaos Rubus Arcticus "Bay"

Ja vielä koko hela köörendaalen!

Saapi nähä kerkeekö napero kahtomaan jäiden lähtöä, jännättää vieläkö äitienpäivänä pääsee hullut ukit pilkille. Meillä on siis vielä pilkkikisat pitämättä, viikonloppuna käytiin erälammilla retkeilemässä. Ja onhan se taivaan tosi ettei Dimmua saa enää näin keväisin jäälle. Rannat kun alkaa olla vähä pehmeät ja kohva pettää - se ei tule. Märisee rannalla ja vollottaa. Se ei todentotta hukuttasi omaa porukkaansa jäihin..

Koppiin kuulosti olevan katto pian tekosillaan, ainaki palahuopaa oli raksalle ilmaantunu, yhtä varvia korkeampi tuloo, suomeksi korkeampi kynnys niin ei lumet mene pirttiin :)