14.9.2015

Elossa ollaan!

Henki pihisee ja tuppi heiluu, vaikkei siltä varmaan ole vaikuttanut. Sydänkäyrä ei ole suora, tuntuu vain että kovempaa tuo täyslihamöykky rinnassa pieksää kun niiiiiin kiihkeä elämä ollu viime kuukaudet.

Mutta asijaan. Mitäs koeruille kuuluu? Miten meillä menee? Kuvat kertokoon puolestaan:

No, meillä on paneuduttu tähän pariuiskenteluun yhä enenevissä määrin. Venus ei pääse penikkaansa pakoon edes veteen. Alustapesu suoritetaan siis jokapäivä kun lenkillä käydään!



Meillä on myös nautittu irtipitoajasta ja kuivasta kaudesta täysin karvoin ja tassuin. Nyt marja-aikaan piskien turkeista löytyy mustikkaraitaa, puolukkatahraa.. ja ikävä kyllä joskus sitä ihteään! Mutta mikäs sen mukavampaa kuin kieriä kuivalla kankaalla ja hillua kamujen kanssa!



Venus se vaan jaksaa posettaa, minkä kerkiää tyttärensä juoksuttamiselta! 



Hihnanjatke rentoutuu työpäivien jälkeen töllistelemällä tätä rasvatyyntä pientä lampea, huitomalla itikoita ja säikkymällä sammakoita. 



Me myös haahustellaan kanervikoissa ilman mitään päämäärää. Ja mennään peräkanaa! Isot edellä ja pienet perässä. Dimmua ei häiritse kukaan, ei edes itikat.



Olipa kerran kiva iltapäivä lammin rannassa. Ajattelin vähän rentoutua ja hajustautua märässä sammaleessa pyörimällä tässä rannan tuntumassa.....







...näkikö kukaan??!?! 




Dimmuhan kävi eilen siis ihan kotona shampoopesulla, sitä ei oo pesty varmaan vuoteen kunnolla ja hajukin sen mukainen. No, tämä vahinkopulahdus pää-edellä-tyylillä pisti karvapalloon vauhtia ja se kirmasi silmät pyöreänä pitkin kankaita ja hillui hetken, kunnes hoksasi että eihän tämä ole soveliasta Kimmolle...



Kurko ja koirien irtipitoaika. Sitä näkee joko pyörimässä kanervikossa, tai sitten pyllistelemässä mättäässä. Om nom nom oom nom! Mustikoi, puolukoi, vattuloi! Eipä tartte itelläkään kyykkiä mustikkapuskassa yksinään. Jos ei Taiga ole siinä hämmentämässä niin Kurko outtaa suu auki vieressä.



Taiga on kans mestari tuossa marjanpoimussa. Se on oikea riivinrauta! Taitaa mennä marjat varpuineen päivineen... Muutempa sitä ei paikoillaan näe, ellei joku vastustamaton mätäs tule vastaan.




Yksi sekuntti paikoillaan.........................



... HEIPPA!



Ilmat on alkanu olla sopimoilleen reeneille, mutta ikävä kyllä kun iltapäivällä töistä päästessä mittari on reippaasti yli +10, on reenit jätetty toisaalle. Eiköhän me vielä keretä! :)

Taiga täyttää ihan kohta, ylihuomenna, puoli vuotta. Rasittavan rakas penikka <3

8.9.2015

Siikajoen pentunäyttely 6.9.2015

Viikonloppu Rovaniemellä, kuus päivää töissä ja lauantaina taas kamat kasaan ja kohti Oulua! Kiirettä pitäny, oikeen urakalla. Ukot jäi kotiin, kun akkalauma lähti omille teilleen. Viivyttiin yön yli Oulussa, Jennan ja sen huskien seurana. Kävästiin koirapuistossa aiheuttamassa pahennusta. Ihan rauhassa saatiin olla harmaavalkoinen mytty kieri pitkin tannerta.. Välillä vähän tapporavisteluja persiistä ja kilpajuoksua kuoleman kanssa :) Neya ja Taiga löysivät toisensa, viiden tunnin leikkimisen jälkeen oli hyvä nukkua yö..

Meillähän oli siis sunnuntaina Taigan eka koitos, treffit siskopentujen kanssa, sekä mukava päivä tuttujen tyttöjen seurassa :) Viis siitä, että viikonloput olleet yhtä hullunmyllyä, kyllä näiden koirahommien tähden jaksaa venyä.

Näyttely oli epävirallinen, mutta ihan yhtä jännittävä kuin aito oikea. Meillä nuo reenit on jääneet vähemmälle, joten mentiin lahjattomat reenaa-asenteella! Näyttelyt oli Ruukin hevosoppilaitoksen maneesissa, onneksi. Taivas repesi niin totaalisesti ettei ulkokuvauksesta voinut edes uneksia. Taigan, Skyn ja Bayn kehästä ei ole kuvia kun kaikki me oltiin siellä :D Mutta otettiin valekuvat kehänlaidalla. Lindalla oli muutenki oikeuvet kameraan, löytyi kortilta vaikka millasia kuveja sitten loppupeleissä... ;) 



Tuomarina toimi huskeilla Marjatta Pylvänäinen-Suorsa. Lindan Posse oli siis vanhemmissa pennuissa ja se arvosteltiin ekana. Huskeja oli yhteensä neljä, eli meidän kaikkien koirat! Posse alotti vahvasti. Nopeasti siirryttiin narttujen kehiin, Taiga esiintyi ihan semihyvin - ei häiriintynyt äänistä eikä kaikumisesta, seurasi namia ja kuunteli. Vähän häslä se on varsinkin kopelointitilanteessa - mutta pääasia ettei heittäytynyt veteläksi paskaksi kun tuomari kahtoi hampaat!! Henkilökohtainen voitto!! Ja juokseminen on sen vahvuus, yhtä kovaa mennään kuin äeteensä kanssa.

Narttujen kärkeen meni pentu #5 eli Rubus Arcticus, tutummin Bay. Tuo nassunaamainen hymytyttö jonka pään päällä on sädekehä, ihana pieni enkeli! Taiga tuli kakkossijalle ja sai kunniapalkinnon, uusi henkilökohtainen voitto :) Pentu #1 Aurora Borealis eli Sky, tuli kolmanneksi ilman kunniapalkintoa. 

Roppikehässä Posse jatkoi voittokulkua, otti ROP-tittelin, Bay tietenkin VSP-pentu. Jäätiin porukalla odottelemaan ryhmäkehiä. Onneksi kanttiinissa oli vohveleita..



Ryhmäkehiä odotellessa otettiin vähän kuveja. Ihan kuvauksellisia kakaroita joo..... Venus oli lapsukaisistaan vähän sitä mieltä että katotaan postimerkit ja passit, ojennetaan hieman ja painutaan sitte häkkiin päiväunille :D

Taiga, Venus, Bay ja Sky

Niin oliko sitä lihapullaa vai ei???!?!

Osataanhan me katsoa kameraankin! :) 

Taigan kanssa seuraavana harjotellaan seisomista, ehkä jopa takajalkojen asettelua. Se vaan tuppaa jättämään ne liian alle. Ompahan sitten seisominen kunnossa joulukuussa... ;)

Arvostelu kuului näin:
"Riittävät mittasuhteet ja luusto. Selvä sukupuolileima. Kovin kevytpiirteinen pää. Tummat silmät, hyvät korvat. Tasapainoinen ylälinja, korkea-asentoinen selälle kaartuva häntä. Lyhyt rintalasta. Hyvin kulmautunut. Liikkuu edestä löysästi. Hyvä tehokas sivuaskel. Hyvä karvanlaatu."

Taigan kanssa on näköjään kans helppo liikkua, reipas pieni sähköjänis tättähäärä niinkuin Sanna-Kaisa sen nimesi :D Siskonsa olivat niin tyyniä ja rauhallisia, patsastelivat kehänlaidalla kaikessa rauhassa.



Sanna-Kaisaa hiillostettiin osallistumaan typsyköiden kanssa parikilpailuun. Onneksi meni! Tulivat kisassa toiseksi :) Sievästi seistä napottivat vaikka ympärillä oli pirusti koiria ja hälinää. Hyvä te, siitä on hyvä jatkaa :) 


Jatkettiin vielä hetki odottelua Possen ryhmäkehiin, sieltä tulla poksahti ykkössija! WAU! Jännitti ihan sikana toisen puolesta, oli mukava seurata vierestä ja koittaa tallentaa tapahtumia ruudulle. Lopulta BIS-kehässä Jouko Leiviskä sijoitti tämän parivaljakon kakkossijalle! Eka näyttely ja heti saamari BIS 2! Onnea vielä :)



Oli hyvä lähtee kotimatkalle, emännistä ei kuulunut sikaosastolta koko aikana mitään. Kotona vetivät nassut täyteen evästä ja painuivat unille :) Passattiin kilometrejä ja rahapussiin koloja, mutta mitäs pienistä! Onnenkalu kiittää päivästä, milloinka pidetään seuraavat kekkerit? 

Rovaniemi RN 29.8.2015

Viikonlopun reissu Napapiirille, villasukkien ja univelan lisäksi mukana oli myös koero ja isäntä. Hotellista huone varattuna, viikonloppu aikaa tuulettaa työn kuormittamaa kroppaa ja päätä. AH! Ja samalla vähän koirahommia, mikä sen parempaa!

Hotelli vielä ihan ison joen varressa Rovaniemen keskustan tietämillä, Rantasipi Pohjanhovi. Mukavat iltapaskatusmaisemat siis ;)



Venus on edelleen niin helppo matkustaja ja mukanapidettävä, ettei varmasti ole toista. Sen voi huoletta jättää hotellihuoneeseen, ei pelkoa että se pistää huoneen remonttiin tai repii matkalaukut kappaleiksi. Sieltä se löytyi kerta toisensa jälkeen pötköttelemästä joko sängystä tai sen alta.

Ilta meni pitsaähkyssä ja valmistautuessa huomiseen koitokseen tutulla "areenalla", kauluksen pesua ja rintakarvojen oikomista!

Tuomarina toimi Leni Finne. Lähettiin sen tuuliviirimaineesta huolimatta koittamaan onnea, ja kalastamaan uutta tulosta KoiraNettiin. Ja kun kerrankin on koirahärdelliä NÄIN lähellä, niin mikä jottei :D



Hovikuvaajana toimi parempi puolisko, se myös hoiti makkaratarjoilun kehänlaidalle - jee!


Venus esiintyi normaalisti, liihottelemalla kehää ympäri. Kuin siellä narunpäässä ei olisi muutakuin ajatus! Emännän nilkat meinasi tuolla rompoolipohjasella kentällä muljahtaa väärinpäin... Yksilöarvostelusta kilahti erinomainen, joten kilpailuluokkaa odottelemaan.

Siinä vaiheessa oli jo selkeää mistä koirista se tällä haavaa tykkää tai ei. 



´

On se mukava kun kerranki saadaan näytelmistä kuveja kun on matkassa kameraMIES! Näkee vähän miltä se piski näyttää linssin läpite. Omistajan kohalla kamerassa saisi olla automaattinen blurraus. Liikaa suklaata. Porkkanaa tilalle.


Venus sijoittui kilpailuluokassa toiseksi, sai moitteet koosta ja raskaudesta. Nartun ei kuuluisi näyttää tälläiseltä. Sillon oisi tehny mieli kysyä että miksi sitten erinomainen :D Sain arvostelulapun kouraan ja päästiin lähtemään. Uroksista kukaan ei saanut SA:ta, niiden osalta kehä meni äkkiä.

Arvostelu kuului näin:

"Oikeat mittasuhteet, vankka luusto. Hieman liian raskas kokonaisuus. Oikealinjainen pää. Hyvät silmät. Turhan kookkaat korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Riittävä eturinta. Oikeanmallinen rintakehä. Hyvät takakulmaukset ja karvapeite. Hyvät tiiviit käpälät. Erinomainen askelpituus."
AVO ERI AVK2 



Näyttelyn jälkeen piipahdettiin siankorvaostoksilla, me ihmiset painuttiin parisuhdeillalliselle Amarilloon ja siitä vielä iltalenkillä piipahdettiin Venus mukanamme jokirannassa ja keskustan terassilla lonkerolla!

Nyt voi hyvillä mielin ruveta miettimään ilmoittavansa äeteen ja tyären messariin... KameraMIES ja autoMIES on oltava sillonkin matkassa :D Ja lähellä amarillo.