Rekikoirien käyttökoe Paltamo 16.1.

En malta olla hehkuttamatta!! YKKÖNEN SIELTÄ TULI!! SAAKELI!! Poeka on tullu kotiin, kannusta samppanjaa!!! Kyllä minä niin iloitsin, mieli on niin hyvä kun Venus on mahdollistanut kaiken tämän kissanristiäisissä kulkemisen, ja nyt haluttaa uuvestaan!

Noniin, otetaampa pikkusen jarruo. Tällä kertaa en pakannu kuin ihteni ja Venuksen kyytiin, surautin lähikuntaan Paltamoon kopasemaan mitenkäs se neiti persreikä siellä valjaksissa toimii tuomarin silmissä. Tuomarina toimi Hakkaraisen Eija. Viime kokeista on niin paljon aikaa että ihan hävettää.

Olin "varannut" Venukselle paikan toiseen valjakkoon. Se siis juoksisi tuikituntemattomien koiriin seassa, vieraalla kuskilla ja ihan tyystin oudossa ympäristössä (jossa juoksi kesyjä fasaaneja.............). Eniten pelotti ne fasaanit. Van turhaampa epäilin, akka sai valjaat päällesä niin ei tiijetty muutaku että äkkie poesa jarrulta ja sieppari irti. Normaalisti niin hilijanen lähtijä otti nyt sen verran kierroksie etten voinu ku kahtoa huuli pyöreänä. Räkää sillä lensi niinku sulhaspojan mulukusta, jos näin ihan kainuulaisittain ollaan rehellisiä. Vaihde oli jo silimässä!

Sinne se valjakko hävisi tuomarineen päivineen ylämäkeen, minä jäin sulattelemaan pakkasen kylmettämiä nakkeja kun räpsin nämä yhen käden sormiin mahtuvat kuvat.. Suhteellinen käsitys tuo 20 minuuttia. Äkkie tunnosti pitkältä outella van sieltähän ne nopsaan tulivat, paikallaolo lopuksi ja siinä Venus jo malttoi olla hilijaa ja nyppimättä. Eikä alakanu tanssimaan vierusparin uroon kanssa ripaskaa. 

Heti ku valjakko oli parkkeerattu varikolle, uteliaisuuden halkeamispisteessä sain kuitenkin kuskilta kysyttyä että mitenkä se velliperse juoksi - ja kun vastaus oli "kiitettävähän sieltä tuli, hyvin meni" - ei meinaa enää nakkeja paleltanu! Koirat pois liinoista ja valjaista, uutta porukkaa laittamaan ja auttamaan, hymy korvissa.. Jäätiin siis odottelemaan palkintojenjakoa.

Palkintojenjaossa hurrattiin muutamalle valioituvalle, taputettiin kaikille, onniteltiin puolin ja toisin. Mukava tunnelma, vaikkakin alkoi lämpimässä talossa tuntua että unimatti painaa ulkoilman väsyttämiä silmäluomia väkisin kiinni. Venuksen pistesaldo oli 58/60 - ei todellakaan tyhjä reissu. Hymyssä suin sai arvostelulomaketta lueskella, perkele vieköön. 

Lupasin Venukselle kun huruuteltiin aamulla TB:n suoralla, että jos tempaset ykkösen niin palkinnoksi haetaan juustoburgeri. Eipä siinä auttanu ku kaartaa kotimatkalla lupaus toteuttamaan. Mahtavaa!

Taigalle tuli omat työremelit postissa, kunnolliset semmoiset! Niissä on vielä himpan verran kasvunvaraa vaikka jäävätkin oikeaoppisesti kurtulle tuohon selälle. Materiaali on helposti pestävää, ei jäädy, pysyvät hyvin muodossa pitkänkin käytön jälkeen. Eivätkä veny!! Joskus aikonaan kun ostelin kangaspehmusteisia valjaita, en voi olla muistamatta sitä hajua mikä valjaista lähti.. Jotenki ne kankaat, varsinkin fleece, venyy ja paokkaa ja valjaista tulee ihan sateenpieksämiä lehmänpaskoja.

Taiga on käyny vetämässä yhen ainoon kerran, ja nyt suunnittelen että alkaisin pikkuhiljaa juoksuttaa sitä vaikka kikkarin edessä. Kunnes on juoksunsa juossut eikä ajatukset ole tuolla karvakolmiossa. Turhaan pilata ensimmäisiä reeninomaisia vetoja kun pimppiä pakottaa ja veri vetää miehiin eikä uralle.

Meillä täällä jumalan selän takana on ollut todella pitkä hitokseen kylymä jakso. En muistakkaan millon viimeksi on ollu kaks viikkoa jatkuvasti -30 ja yli. Koirat on luonnollisesti päivät ulkona ja töiden päätteeksi olen hakenu ne pirttiin. Kylymä keli vie energiaa ja polttoainetta kuluu reilummasti. Uni ja lepo maistuu jokaiselle, mutta erityisesti nämä kikkelikallet änkäytyy kirjaimellisesti jalkoihin torkkumaan. 

Tämmöstä taas, haaveilen seuraavista kokeista ja lauhentuvasta kelistä, lumentulosta, korjaantuvasta passatista sekä suklaajäätelöstä suklaakastikkeella. Adjöö!