Perinteinen koera-akkain reissu pallihalliin.
Meidän reissu alkoihin vähän erilaisissa merkeissä. Ihanniinkuin aina ennenkin, osa päästettiin sisään pelkällä "hyvää päivää"-tunnussanalla ja osa otettiin rokotuksien sekä sirujen tarkastukseen. Myö tietenni kuuluttiin tuohon jälkimmäiseen. Arvatkaapa kuis kävi? No minäpä kerron. Sirua ei löytyny sitte mistään. Neljä eri henkilöä, kaks eri konetta - täysi hiljaisuus. Ei löyvy sitä hiirenpaskan kokosta saatanaa, joka suurinpiirtein kotisohvalla rapsutellessa tuntuu aenaa sormenpäissä myklyövän.
Nuivakan olonen vanhempi toimitsijaherra totesi että "sinä et lähe täältä muualle kuin kotiin jos sirua ei löydy". Kyllä minä ajattelin että sanoppa vielä yhesti niin lähetään saakeli porukalla. Eläintenhoitajaopiskelijat hämmensi porukalla, ehtivät sirua kyljistä, selästä, korvantakaa, rinnuksista, hyvä etteivät kurkistaneet pers-reikään! Ei löyvy. Kai se on uskottava.
Eläinlääkäri antoi kaks vaihtoehtoa, joko laitetaan uusi 70€ arvoinen siru niskaan ja pääsen osallistumaan näyttelyyn tai lähen suorinta reittiä pois. Mietin pienen hetken mielessäni kuinka edellisenä iltana pontevana kävin automaatilla nostamassa riihikuivaa ostoksia varten - mielikuvat FinDogsista, kisakärkkäristä ja lettukahvesta karisi sen siliän tien. Tottakai minä nyt sen sirun maksan helekkari, laitettavahan se on jokatapauksessa!!! No, uus tunniste lapojen väliin, rahapussi seittemääkymppiä keveämpänä marssin kehänlaidalle. Onneksi siellä oli jo tuttuja, Johanna ja Linda, pelastus.
Uroksia oli vähän, jännättiin tallitoverin puolesta. Possen perkele se koppasi itelleen JunnuRop-tittelin jonka siivin pääsöö Royal Canin Junior-kisaan illan päätteeksi. Onnea vaan Linda ja Posse!
Taiga korkkasi siis viralliset näyttelynsä, kasvattajatuomari Mari Pajaskosken silmän alla.
Killeriinalla meni kehässä mukavasti, tuttuun tyylinsä heilutteli häntää kaiken aikaa ja juoksi hyvin. Antoi kopeloida hyvin eikä arastellut edes menkkaränkkäistä pyllyänsä. Mutta pikkukakkihätä iski kesken seisotuksen, kolme pientä papanaa sieltä tuli, pökäleet pussiin ja homma jatkui melkein paloauton värisen esittäjän kanssa.. Sininen lappu eli EH ja luokkansa kolmas - ei huonosti. Arvostelua oli reilusti, koko lappu täynnä! Kerrankin saa kunnollisen selostuksen eikä kaks vaivasta lausetta. Narttuja oli 11 joista vain kaksi sai SA:n, joten tämä oli henkilökohtainen voitto!
"Keskikokoa kookkaampi, tiivisrunkoinen, ikäisekseen vahvan raajaluuston omaava narttu, jolla oikeanmuotoinen pää, erinomaiset korvat, hieman turhan pyöreät ja kookkaat silmät. OK lapa, mutta suora ja pysty olkavarsi, riittävä eturinta, hieman pyöreä ja lyhyt rintakehä. Niukasti kulmautunut takaa. Liikkuu lyhyellä mutta vahvalla potkulla, hieman leveästi takaa, OK edestä. Erinomainen turkinlaatu ja kunto. Erinomainen miellyttävä käytös."
Pökylät taisi pudottaa erinomaisen käytöksen miellyttävään ;)
Ei muutaku koera häkkiin ja kahtelee muita kehiä! Onnekseni huomasin että FinDogsin kojussa käy korttikin, sieltähän lähti taas jälleen mukaan pari alustaa. Eikä sirun uusinta enää vituttanut laisinkaan!
Onnenkalu kiittää Lindaa kuvista!
Rupeamme tsiikailemaan seuraavia näytelmiä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätähän terveisie, niistä myö tykätään!