Älä antaudu angstin valtaan!

Meniköhän se känkkis jo ohite? Vissiinkin kun nyt jo kaivelen niitä esille kelpaavia otoksia. Niin, asiaan: kävin viemässä velipojan tännään mökille metille ja nappasin samalla hiskit kyytiin. Alkujaan mietin että otampahan nuo huntalot vaan autoilemaan kun siitä niin tykkäävät. Mutta enhän minä raaskinu mökille päästyäni pidätellä niitä autossa! Onneksi iskä lähti lenkkikaveriksi, pääsivät kaikki höyryjen purkuun. 

Ja todellinen ihme, mummeli varmaan muistamattomuuttaan erehtyi mukaan. Nimenomaan erehtyi. Hiskit juoksi millon sen ylite ja ihan vierestä. Mahto pientä punaista ärsyttää. Maistui sille kuitenkin taskulämmin kinkku.

Se edellinen päivitys, nyt sitten niitä laadultaan paskoja mutta tunnelmaltaan onnistuneita kuvatuksia:

Mumma ei harmaannu koskaan <3

Tarjoilija, taisin juuri syödä karpalon.

Onkohan tässä sitä selekäkeikkanauruo? :D

Kurkku Purkkinen <3

*********

Tänään oli karvakaveri-keikka. Matkassa oli Dimmu, ja berninpaimenkoira Bertta. 

Dimmulla ja yhdellä mukavalla vanhalla mummulla käy yksiin erittäin hyvin. Dimmu sai luvan mummulta tulla viereensä sänkyyn, siihempä tuo halinalle hypähti ja alkoi möyhiä. Oman aikansa piehtaroi ja hieroutui mummun vieressä, lipasi sievästi nokan päätä ja poskea ja pisti pään syliin. Oisin voinu istua siinä mummun sängynlaidalla vaikka koko vierailuajan, mutta piti kuitenkin käydä moikkaamassa muitakin!

Tämä samainen mummu oli testipäivänäKIN sitä mieltä, että Dimmun on jäätävä hänen viereensä, ja eihän me viedä sitä pois. Terapiakoiratoiminnalla on iso merkitys, vaikka vierailuaika ei ole kuin tunnin pituinen. 

Asukkaista en tahtonut kuvia ottaa kun Dimmu teki "töitänsä", mutta sen verran puhelimella kuvasin kun työvuoron päätteeksi poika pääsi pikasesti imuroimaan kahvihuoneen pöydänalustan. Käynnistä tykkäsivät niin asukkaat kuin henkilökuntakin!

Paikalla oli ilmeisesti sotaveteraani, joka halusi jommankumman koirista partioimaan heitä, niinkuin oli sodan aikaan kyläkoirat "partioineet" ja heti haukulla ilmoittaneet oudot liikehdinnät. Bertta-berni sinne kotiutui niin hyvin että pisti maaten ja kiskasi unta palloon!

Berttaa sanovat karhunpojaksi ja Dimmua sitten arvelivat norjanharmaaksi =) Ihanie mummuja ja ukkie!

Koiravalokuvaus kulissien takaa

Nimittäin. Kun lähet jonnekki kameran kanssa ja tarkotuksena on kuvata, on vaikka tiedossa kivannäköstä lenkkiseuraa, uusia maisemia, tai vaikkapa aurinkoinen ja kylmä syksyaamu auringonnousuineen! Tiedossa siis valtavia kuvaoksennuksia pitkin internettiä, blogiin, facebookkiin, petsieen, kasvattajille..

Otat sen tuhat kuvaa.. Muutamat niistä onnistuu äärimmäisen hyvin, joissaki on hyvä asento, valotus, joissaki viehättää kuvakulma, jotkut on onnistuneet ihan semihyvin - kehtaa laittaa esille. Mutta mitä ne on nuo loput kuvat tuosta tuhannesta? Epäonnistuneita, miksei kukaan ikinä niitä laita esille? Minäpä pistän, nimittäin nyt tuli mitta täyteen.

Tai sitten, kuvaajan taidot on niin helvetinmoisessa ikijäässä, ettei osaa kuvata erilaisissa olosuhteissa. Ei osaa muka pyörittää sitä sulkimen rullaa, tai aukon rullaa. Rajaukset ei satu kohalleen, koirat jää ulos kuvasta. Tai sitte ne sinkoilee pitkin juoksentelutannerta niin että ensin ovat n. 50m päässä ja toisena sekunttina jaloissas :D Taisin just joutua angstin valtaan.

Tai sitten, kun koira seistä nököttää kannon nokassa katse kohti tulevaisuutta, nokka kohti taivasta ja silmät vähän sirrillään - täydellinen kuva. Mitä tapahtuu? Kaks rasvattua salamaa syöksyy selkäsi takaa niin läheltä sinua että ilmavirta horjuttaa tasapainoasi kamera nokalla, katsot uudestaan etsimen läpi sekunnin sadasosan jälkeen ja huomaat että siinä samassa läjässä on nyt menossa joko teurastus, vapaaottelu tai nahkonta. Sinne meni sekin otos, eikä koira enää suostu lavastuksenkaan jälkeen jäämään minkäänlaiseen asentoon. Vittu. Pidä kuvasi. En ois halunnutkaan kauden komeinta kuvaa.

En tiiä onko tätä tavattavissa muilla roduilla, mutta hiskeihin on sisäänasennettu semmoinen tutka joka käskee pistää heti silmät kiinni kun kamera osottaa pikkuisenkaan sinne päin! Seurassa kuin seurassa, niin lähellä kuin kaukana. Kesät ja talvet.

Täten haastan erikseen nimeltä mainitsematta kaikki paljon kameraa käyttävät samaan operaatioon: Ensi kerralla kun menet kuvaamaan koiruuksia, niin otappa tavoitteeksi että laitat esille ne epäonnistuneet, olipa vika sitten kuvaajan taidoissa tai kuvauskohteissa. Tämän haasteen ei luulisi olevan ongelma huskykuvaajille :D

Ihana kuva tulossa luokse juoksevasta Dimmusta, mutta kuka ehti ensin.. Venun marsupilamihäntä.

Ja tuo saatana aina pari askelta edempänä kuin toiset, ja siten myös kameran edessä!!

Tässä oes ollu kivaisa leikkikuva, mutta hmm perse puuttuu.

Silimät kiinni-tutka päällä...

Pojat kiihdytteli, mutta neitokaisen Anu Saukko halusi poseerata.

Ajatuksena ottaa emännästä kuva kun arska on noussu puiden ylle, mutta ku et saa koiran huomiota mitenkään??!

"nyt ne on samassa asennossa ja paikallaan" mutta kuinkas kävikään..

Tutka päällä, ei vissiin toimi kunnolla.

Mummeli varmaan ois ollu silmät auki, mutta ikuistin sitten Purkkisen hännän..TAAS.

no comments

Siinä vitutuksen vallassa joku vanaha ja kärttynen mummo haukkuu jalkojen juuressa että MAKKARAA MAKKARAA MAKKARAA MAKKARAA MAKKARAA. Tiedätte-kyllä-mikä-käyrä senkun kasvaa.

Dimmu makoili arskanpaisteessa ja näytti hyvinvoivalta, mutta niin näyttää ilmeisesti myös mummelin huiskahäntä

se rajaus, se rajaus.... :/

tässä nähdään tämä sinkoilu, dimmu kääntää porukan pois kamerasta...

Bloglift?

Eikö niinku facelift ole kasvojenkohotus, niin tänäiltana tapahtui blogin ilmeen kohotus, eli sehän on sitten bloglift? No miten vaan, uutta ilmettä siis!

Uuden bannerikuvan meidän tarinoille rustasi neljän kauramoottorin väsymätön puurtaja, Ranuan kauhu, hevospuremainen valokuvaajapersoona. Jessican kädenjälkeä voit käydä katsomassa tämmöisestä blogista:

http://kavioillakoparoilla.blogspot.fi/

Kuva on äärimmäisen hieno, siinä tulee ilmi meidän pääharrastus, se - mistä vuodenajasta eniten tykätään. Valjakko. Talvi. Tiimityö. ISO KIITOS Jessica! Me tullaan sinut muistamaan jatkossakin, jos koirabanneria haluttaa tehä - tai haluttaa jotain vuodenaikavaihtelua ;)

********************************************

Nyt sitten asiasta kukkapurkkiin. Luvassa pentuällötystä. Kuolapyyhkeet valmiiksi. Nimittäin pienet perropenskat tunkee näytölle NYT:

Pennut pääsi tätin kanssa ulkoilemaan ja autoilemaan, vallattomia pieniä kiharaturkkeja. Pihalla viihdyttiin muutamia minuutteja, sisälle oli aika lähteä kun sylissä alkoi olla tungosta. Onhan se kuurainen nurmikko äkikseltään kylmä, thyi!

PALELOO!

Nämä perrot kasvaa täällä Suomussalmella Beso Bocan rakkaushautomossa, kaikille vesikoirakuumeisille tiedoksi, kaikille pennuille on jo kodit tiedossa ;)

Pakkanen jatkuu, ihanaa kun rapavelliralli on ainakin parilta päivältä ollu tauolla! 

Vieri Rolla, vieri.

Kaiken muun pakkashömpötyksen lisäksi heti silmäni auki saatuani päätin että tänäänKIN ajetaan eilisestä reenistä huolimatta. En halua jättää näin kaunista päivää käyttämättä retkiajelun merkeissä. Koirat sai aamupalaksi hirvenlihaa vedellä jatkettuna, maistui jopa Snirppanokka-Sintille. Onneksi Siska ja portteri jäi yökylään, päästiin siis ilman auton hakua ja kyselyä reeniin. Kepo-Kettunen lähti taas automieheksi.

Käytiin tällä kertaa eri reitillä, erittäin vaihtelevassa maastossa, mäkistä alamäkiserpenttiniä, ylämäkeä, tasaista, soraa, pehmeätä tietä, isoa lätäkköä, kaks vastaantulevaa ihmislenkkeilijää, tuoretta poronpaskaa. 

Tavoitteena mulla oli vaan onnistunut sunnuntaiajelu, kokoonpano oli seuraava:

Kurko-Venu

Dimmu-Siska

Tossutin Dimmun, mutta sitä en juoksuttanu alkupyräystä pidemmälle. Jalka näytti heti reistaavan, joten Timpula pääsi kartturiksi tuolle suoralle tielle. Oli kuskille vähä väliä päivitellyt isoon ääneen kuinka kaikki muut juoksee tuolla auton edellä ja hän istuu kyydissä!!! Kauheaaa!!!

Ja arvatkaapa mitä. Annan vinkin, se on punainen, se ei paskanna edes hihnassa. Arvatkaa mitä se teki? PASKANTI VALJAISSA KESKEN JUOKSUN :O Edistystä tässäkin asiassa? Kurko juoksi taas hyvin, kuunteli käskyjä ja hyökkäsi yhen kerran kusihädän ajamana puskaan.

Sintti teki normaalia työnsä, kiljui pienenkin pysähdyken aikana, rynkytti ja riuhtoi. En vaan pysty olemaan kehumatta tuota, vaikka tuo malttamattomuus alkutaipaleessa on niin juuttaan ärsyttävää.

Venus juoksi kärkenä nyt vaihteluksi, ja juoksipa muuten hyvin :O Piti koko matkan liinan kireällä, antoi palaa ylämäissä kun potkuttelin apuna. Kurkohan lakkaa vetämästä ylämäissä tosi helposti, potkuttelin mukana aika pienestä että ne jatkaa vetämistä vaikka tuleekin enemmän vastusta. Siskalla ei ole missään vaiheessa ongelmia, pikkusen kun maiskuttaa ja korkealla äänellä kannustaa niin alkaa kipinät taas sinkoamaan.

Jarrut oli kovassa käytössä taas, koska oli niin mäkinen maasto - pitkiä alamäki ja alaspäin viettäviä mutkia.. Herrajeesus soikoon että oikea käsi saa semmosen reenin, että kohta mulla on Svartsinikkerin hauis! :DDD Jalalla piti kans jarruttaa kovasti. Tässä kohtaa saatiin reeniä "iisisti"-käskylle, jota Kurko osaa noudattaa.

Treeni ei lopputkaan, saatiin myös mainio paikallaolo.

Ohitettiin kaks ihmislenkkeilijää, Venu kiristi todella paljon vauhtiaan ne nähtyään ja koitti mennä tervehtimään, mutta pyysin kiristämään vauhtia ja painamaan ohi. Kurko otti ohjat sillon käsiinsä ja vei ihmisrakkaan ja rakkauteen retkahtelevan neitin ohi. Toinen lenkkeilijä oli sauvakävelijä, ei ongelmia. Huikkasin kummallekin hyvät huomenet :)

Kurpitsa kuurassa

Jesse tuli portterilla vaihteeksi kauempana perässä kun ajaa surautin heti kalkkiviivoilla siitä ohite. Jäi turpotiisseli kuin tikku paskaan! :D

Sovittiin kuskin kanssa että mennään vaan pieni pätkä, ja sovittiin yks pysäkki missä se ottaa meidät kyytiin. Mutta näytinkin vaan merkkiä että mennään vielä eteenpäin. Kolmikko meni niin mahtavasti että en kertakaikkiaan malttanu lopettaa. Ei tarttenu tasasella tiellä pyytää menemään eteenpäin, Venu pisteli pökköä pesään koko matkan eikä näyttäny väsymyksen merkkejä. Niinhän se pitää ollakin, nuorien kanssa varsinkin, että lopettaa reeni kun koirilla on vielä intoa jäljellä. 

Näin treenin tulleen päämääräänsä kun koirat painoi valjaita vasten ja malttoivat kaikki mennä ravilla eteenpäin, treenistä jäi erittäin hyvä mieli. Kiittelin Kurkoakin varmaan miljoonalla silityksellä, teki se niin hienosti taas hommia (kun se osaa myös löysäillä..). Siska piehtausi kuuraisessa maassa ja joikin niinkuin janoinen koira juo - jes!

Koirien motivaatio oli huipussaan, samoten kuskin. Pakkasta, kuuraisia puita ja kosteikkoja, jäätyneitä lätäkköjä. Höyryävät hengitykset, kuuraiset koirat. Ja Foreca lupasi huomispäiväksi lisää pakkasta ja arskaa, tiistai ja keskiviikko LUNTA!!!!!

Päivän työt on pulukassa - ohhoeee!

Reenireitin pituudeksi mitattiin 4,7km. Pikkusen pitempi mitä eilinen pätkä, mutta tämä oli olosuhteiltaan paaaaljon haastavampi. Kivaa oli, tahon siis oman auton ja oman neljännen vetävän koiran. Joulupukille VINK VINK!

Kesäkoomasta heräilyä

Niin kuvailun kuin bloggauksenkin suhteen. Kauniit pakkasaamut ja kuuramaisema tekee allekirjoittaneesta hullun. Ei malta edes pirtissä kahvejansa ryystää, on PÄÄSTÄVÄ pihalle.

Heti ekkana kahtomaan joko ranta on riitteessä, no olihan se! Kahdeksan miinusastetta mittarissa, se tuntui ja näkyi. Vihdoinkin kunnon syksy on täällä. Nautin.

Kuvaoksennus osa yksi kautta kaksi:

Loisto-Eenu pääsi matkaan talven tuloa kattomaan.

Auringon ekat punaiset säteet, haaskan värinen koera.

Suklaatia silimässä!

 

Sintti valmiina toimintaan!!!

Köysilelu joutu TM:n testiin, kolmissa hampaissa yhtäaikaa!

Pojat kiristää ja Venus terottaa hampaita

Osaa se yksinkin taistella ;)

Sidostesukka...eiku köysilelu kestää ja kestää! 

Yksin tusnailtuani takapihalle ilmestyi uninen Kepo-Kettunen, kera ylläriaamupalan:

Gimme2!

4 meh 2!!

Tulevan kauden perusporukka, Pimppi-Leena & Munaskut

Purkin silmään meni meripihkaa.. <3

Ihan kohta piakkoin tulee toinen päivitys, vedätysreissulta tältä aamulta. Kaunis ilma, tekee suomalaisesta talvihullusta ihan pöhkön. Voisin asentaa kameran pysyvästi nokan päälle ja ikuistaa kaikki maailman hetket! Jopa tuo koirien oma hirvenlihamössö kattilassa haisee omaan nokkaan todella herkulliselle.. Sekaisin??? :D

Roll's Roycen remmissä

Jarrut kirskuivat, kumi paloi. Joopa joo, niin käy vaan elokuvissa. Soralla ei kumit ulise. Käytiin nelostiimillä ajamassa semmonen vajaan neljän kilsan pätkä. Pöllittiin Siska ja Siskan auto, tungettiin auto täyteen koiria ja vetovermeitä ja suunnattiin Aittokosken penkkatielle. Jesse Jänes Repo-Kepo-Mies oli tietenkin automiehenä, varustemiehenä, porojen karkottajana, sotkujen selvittäjänä, juottajana, nuotion tekijänä. Mulla ei tarttenu muuta ku puristaa jarrukahvaa tuluppa punasena, ja koittaa väistellä isommat kivet.

Kokoonpanosta sen verran, että viimekertasesta reissusta Kurko-kärjessä jäi niin hyvä mieli että ajattelin kokeilla uudestaan. Valjaiden laitto on edelleen syvältä perseestä, en tiiä mikä ihme niissä on :D Kurko ja Dossu-Timmu kärkeen ja ne viimeiset kaks aivotonta huutajaa pyörään.

Kurko juosta rumpsutteli niin hyvin taas, alkukiihdytyksistä kun päästiin niin se jopa juoksi keskittyneesti tasaisesti eteenpäin, liina kireällä. Dimmun työskentely oli tasasen tappavaa, kunnes sen kolmivarpi-tassu alkoi kenkkuamaan. Kova alusta, kivikkoinen tie? Tossu oli jalassa just sen takia, mutta ehkä tuo vaivajalka tarttee pehmeämmän alustan. Oltiin menty reilusti yli puolenvälin niin pysäytin porukan ja nakkasin Dimmun autoon. Parempi sen on istua vaikka kartturina kuin että känkätä kipeällä jalalla matkassa. Matka taittui hyvin myös kolmella koiralla - JA KURKO YKSIN PÄÄKALLOPAIKALLA!!! Eikä sillä ees noussu kusi päähän, what the fuck - kysympähän vaan. Ei varmasti pidä kerskailla asialla tai elättää sen suurempia toiveita, mutta ehkä mä voin joku päivä pyörittää koiria ihan tuosta noin vaan millä paikalla vaan.. ehkä?

Venu ja Siska teki erinomaista työtä, kuten aina. Sinttisellä vaan nuo pysähtymiset on pahoja, sille pitää ehkä kauden aikana opettaa jotain käytöstapoja pysähdysten aikana?? Mutta on se vaan iso lisä meidän porukassa, kun tuo DImmun jalka ei näytä ainakaan sulalla maalla kestävän isoa rasitusta. Ja mieleeni juolahti myös, että tuleeko koskaan enää kestämään? Sittenhän se juoksee vaan pientä matkaa mukana, ja on hommattava yksi koira lisää... >:) Harmin paikka, sillä Dimmulla on intoa ja motivaatiota juosta. Mutta minkäs teet jos kroppa pistää vastaan.

Jospa sitä päästäis useammin viikossa ajamaan, nytkin on nimittäin melkeen kolme astetta pakkasen puolella... Ei tukehdu koirat enää kuumuuteen! Ens maanantaiksi luvattu lunta <3

Jos joku vapaaehtoinen joskus haluaa lähteä mulle automieheksi rollaattori-reissuille, niin saa ottaa Niksun kaulaan ja kuvata, nimittäin rolliksen ratista ei auta käsiä löysätä.... Meleko haipakkaa oli kieltämättä. Jarrukäsi on vieläki ihan voimaton :D

Roll's Royce ja blogi rullaa

rullaati rullaa sillä; Siperiankorpisoturit on runoilleet tänne sadan päivityksen verran, whiiii!

Sen kunniaksi vapaapäiväni kulutin mm. koirien reenaukseen. Käytiin perinteinen TB:n lenkki, uutta "Rantaraittia" pitkin kylälle jne.

Tällä kertaa ajattelin kokeilla pitkästä pitkästä aikaa Kurkoa kärkeen. Manasin reissun jo lähtiissä, että varmaan menee pelkäksi kusemiseksi koko homma. MUTTA EI :O

Kurkku vauhditti mukavasti nuorempiansa, liina oli tiukalla ja tasan yhen kerran hyökkäsi puskaan. Korvat oli matkassa joten käännöksiäkään ei tarttenu jankata. Dimmu sai selvästi niinkun "levätä" ja juoksi vaan korvat rusetilla matkassa.

Venu pääsi perämiesnaiseksi, ja voi videopelit ku sehän se kismitti! Neiti pinkoi poikien perässä kuin syyhytautinen tuhatjalkainen. Teki töitä erittäin hyvällä motivaatiolla, intoa riitti todella hyvin alusta loppuun.

Matkaa ei reenille kertynyt varmastikaan kuin parisen kilometriä, mutta ei se määrä - vaan se laatu <3 Nyt olin kyllä ylpeä. Pitäisikö Kurkoa alkaa juoksuttamaan useammin kärjessä, mutta ei niin usein että sille tartteis asentaa hanaa ohtaan.. 

Hiskit sai aamulla sika-nautaa juottoliemen matkassa, iltapalaksi on ihmisten päiväruualla olleita kasviksia tehosekottimen kohdanneenna hirvenlihapedillä. Gourmé!

Ja tarha on edelleen pystyssä, ei edes Venukka ole enää yrittäny mennä ylitse. Kätevää kun rapaiset koirat voi hakea takapihan kautta ja käyttää (märässä) metikössä puhdistautumassa. Ja voi pihan siivota niin ettei paskasankkoja tartte sisäkautta kuljettaa roskiin. THYI!

Lopuksi teille hyvin hyvin pieni pätkä videota tämän päivän ajosta, uskaltauduin hetkeksi hellittää käden jarrulta ja ohjata yhdellä kädellä - josta Johanna minua kovasti varoitteli oman ojaan suistumisensa koettuaan :D

Rollaattorin jarrut oli nyt oikeesti kovilla, välillä tuntui että haisi vähän käryä. Onneksi jalassa oli kumpparit, niiden pohja ei oo vielä kulunu läpi asti, se on hyvä lisäjarru!

Vieläkun ois se auto, jolla pääsis hurauttaa vähän hiljaisemmille sivuteille ja pois asvalttiviidakosta.. 

Lukijat, oisko mitään lukutoiveita sadannen päivityksen kunniaksi? =)