Moikka maailma!

Minä olen pentu. Pieni sinappikoneen, kusilingon, neulatyynyn ja söpöyven sekamelska. Tuo outoa murretta vääntävä ja minulle lässyttävä naisenkuvatus kutsuu minua nimellä Taiga.

Asustelin omassa kotonani veljeni ja siskojeni kanssa, äiti ja isikin olivat siellä, monta muutakin koirasukulaista ja kamuja! 

Me muutettiin Venus-emon kanssa tänne uuteen kotiin äitienpäivänä. Minä olen kuulema äitienpäivälahja, vaikkei tässä uudessa kotona olekaan mitään ihmispentuja. Emo kertoi minulle että tämä talo on meidän oikea koti, ympärillä olevat karvakuonot ovat sinun perhettä. Olihan siellä minua odotamassa mielipuoliveli-Dimmu!

Olen täsmällinen nuori narttu, kokeilen ihmistäni huutamalla kun jään yksin. Olen ollut kerran isojen koirien häkissä ja huusin puoli tuntia. Kiljuin myös puoli tuntia omassa huoneessani kun ihmisemo rappasi lattioita semmoisella kutsuvalla hapsuisella rätillä. Kiljuin takapihalle tehdyssä aitauksessa vajaa puolituntia, kun perheeni ihmiset rapsuttelivat isoilla piikkikampoilla pihaa. Sittenkun saan asiani kerrottua, olen hiljaa enkä huuda enää. Autossa sen sijaan olen aina vaiti.

Meidän talossa asuu myös semmoinen raamikas ja parrakas miesolento, joka leviää lattialle kanssani telmimään. Se antaa minulle juustoa pöydästä, kun ihmisemo ei näje. Sen partaa on mukava nipertää ja korvaan kuiskuttaa.

Minulle maistuu melkeen kaikenlainen ruoka. En halua syödä nappuloita, osaan taitavasti erotella murot ja lihat toisistaan, jotta ihmisemo voi talloa niitä ja kastella sukkansa. Pidän suuresti myös mieshenkilön varpaista. Hirvenliha oli mielestäni kamalaa, se alkoi aivastuttamaan!

Olemme uuden perheeni kanssa käyneet jokapäivä jossain metsässä. Minä tietenkin saan juosta irti, ei remeleitä, ei pantoja, ei pilliä. Minä osaan jo tulla kutsusta luokse, ihmisemo luulee minun olevan tottelevainen, mutta sillä on vaan tavattoman hyvänmakuista lihapullaa tarjolla.

Olen nukkunut yöni oman emon huomassa, minut laitetaan yöpuulle noin klo 22. Meillä on oikeen sievä yksiö käytössä, oma pinnasänky ja kylpyhuone! Narttukoiran unelma.

Olen tavannut jo koirakamun, Jullen. Murisin sille, varmuuden vuoksi. Se asustaa siellä talossa jonka jääkaapin antimet on loppumattomat. Ja siellä vilistää muurahaisia. Olen päässyt tutustumaan myös kissaan! Se oli niin oudonkuuloinen eläin että en uskaltanut sitä edes katsoa, sen leikkikaverina oli veltto hiiri. Jännä kaveri, jospa tapaamme pian uudestaan!

Nyt minua jo väsyttää, en jaksa kauaa hillua ympäriinsä. Taidan kääriytyä emon häntään iltapäivänokosille. Sitten kuulema lähdetään kauppaan!