How do you do, puppy blues?

Mitäs meidän pentuarkeen oikeen kuuluu? Ulkokoiran elämään totuttelua, pentukoulua ja käyttäytymissääntöjä, paljon vapaata liikuntaa, uusia tuttavuuksia ja TEHOSTEROKOTUKSET. Joko se pertana on täällä ollut kaks kuukautta? Kai se on uskottava.

Taiga on ollut kummallakin rokotuskerralla kiltisti, ei märissyt eikä panikoinut. Passia kirjottaessa pisti oikeen pitkäkseen että otetaampa tirsat joutessaan.

Taigan kanssa irtioloharjoitukset on olleet helppoja. Se vaan pysyy lähellä. Ja tulee kun kutsutaan. Mitään muuta me oikein olla edes opeteltu kuin luoksetuloa. 

En muista oliko Venus pentuna noin saatanallisen äänen omaava. Taiga hoksasi jossain välissä äänensä ja räksyttää päkytti tuolla pihallakin ihan typeriä. Ja siihen ei muuten auta kirosanat, eikä nimittely eikä uhkailu - se vaan innostuu lisää. Ollaan siis perinteisesti odoteltu niin kauan että pentu on ihan tyystin rauhallinen ennenku häkillemenoa voi kuvitella. Siinä välissä voi keretä keittää vaikka pottukeiton, tai irrotella kangassohvasta neljän huskyn verran karvoja. Tässä ääni-asiassa ollaan jo paremman puolella, tosin iltalenkille lähdöt on kaiketi aina venyny omasta mielestäni liian pitkiksi. No, eiköhän tämä kanna hetelmää myöhemmin :)

Sisäsiisteysasiassa ollaan tauolla, kun kakara on pääosin nukkunut yönsä ulkona. Sillä tuli jossain vaiheessa joku villitys että kolmen maissa aamuyöllä on hyvä aika alottaa räkytysharjoitukset - joten ulkoistin nämä reenit tuonne takapihan koira-alueelle. Hiljaista on ollut sen jälkeen yökaudet niin sisällä kuin ulkona.

Ruoka maistuu, todella hyvin. Raaka hauki jäisenä on todella namuskaa, samoten sisäelinsekotukset. Nappulaa saa edelleen toisena ateriana päivässä, turvaamassa kasvua ja kaikkien tarvittavien aineksien saantia - mutta sen maistuvuus selkeästi huonompi. Välillä ipanaa piti muistutella nappulasulkeisilla ja palasi pian takasin normi-hotkintaan.

Taigalle toivottavasti on aukeamassa uusi ura vetoharrastuksen ohelle kesäkaudeksi, hakuilu. Se oli eilen ekaa kertaa hakumettässä mukana ja kylläpä se on pätevä pikkuinen! Ei muuten kukaan jää mehtään kellä sattuu olemaan lohta taskussa......... ;)

Kaikinpuolin Taiga on kyllä ollut niin ihana pentu, se on niin helkkarin positiivinen ja onnellinen ja iloinen. Vaikka sillä välillä kusi lentää pelkästä lässytyksestä, sekään ei enää aiheuta jorman kasvamista ohtaan kun tuo pentu kerrassaan on niin mahoton. Ps. olen rakastunut sen pitkään liehuvaan häntään.

Eikä ne kaks pissittyä sohvaakaan enää harmita, olihan ne aikakin jo pestä taas........

Paria näyttelyä olen kahtellut, että missä sitä oikeen startataan! Ehkäpä Helsingissä Puppy Showssa?