Taas jälleen kerran, sinne sertijahtiin lähettiin akkain kanssa. Mies joka talossamme asustelee, lähti kisamakkarapalkalla hovikuskiksi ja viralliseksi koiranraapijaksi ja reissuketjuksi. Miten sitä nyt voesi vielä kuvailla. Kaunis aurinkoinen ilma, tuulinen kuitenki että koiraeläimillä oli oikein lokoisat oltavat :)
Tuttuja koiria oli kehänvarrella, Rovaniemen ja Kemijärven näyttelyistä - malamuuttipuolelta oli kans tuttu tyyppi jo useamman ryhmänäyttelyn tiimoilta. Mukavaa että tälleen tapaa vain tietyissä paikoissa tiettyjä ihmisiä :) Voi mennä morjestelemaan ja jakaa hirvenmaksanamuja.
Kehä oli myöhässä ja sen verran etukäteen tarkastelin tilannetta että tuomari juoksutti todella paljon. Mietin vaan mitenkä joskus paukahtanut jalkani kestää nurmikolla kirmailun tennareissa. Koitin sitoa kengät jalkaani ettei pottuvarpaassa verikään kiertänyt.
Taigalla oli yks luokkakaveri, me saatiin kuitenkin ERI ilman SA:ta, tuomarin näkemys oli että Taigalla on ikäisekseen älyttömän syvä rintakehä - ei saisi syventyä ollenkaan. Se siitä, koira vaihtoon ja lihapullatäydennys farkkujen perstaskuun. Killeriina esiintyi kuitenkin edukseen, ei heittäytynyt selkärangattomaksi lierolonkeroksi tuomarin lähestyessä tai koittanut murskata sen nenää. Malttoi juosta sievästi eikä tällä kertaa paskantanut kehään.... Hyvä Taiga!
Venuksella oli kolme luokkakaveria, joista me sitten päästiin ekalle pallille SA:n kanssa. Kilpailuluokassakin kiilattiin edelle ja taas se vanha hauska tunne verien kuohumisesta hiipi suonistoon. Siitä suoraan valittiin paras narttu, samalla kaavalla mentiin, tuomari viitteli ykköspallille ja kätteli. Kehäsihteeri vinkkasi silmää ja kysyi että kelpaako serti. No mitäpä luulet kelepaako, sikshän täällä ollaan damn :D Ei muutaku sertie ja ruusuketta kouraan.
Isäntä ja Taiga olivat sillä väliin hävinneet omalta paikoiltaan, kuulin Taigan rääkyvän melkoisesti ja esittävän villihevos-showtaan kun oltiin mamman kanssa kehässä. Onneksi huskyihmiset tietää ettei tässä ole mitään hätätilannetta kyseessä, on vaan elämäänsä vittuuntunut teini joka purkaa kaiken ängstinsä kiljumalla.
ROP-kehässä sitä juostiin. Juostiin ja juostiin. Vielä kerran juostiin. Meinas henki ja usko loppua - lopultakin se päätti! Uros vei ROP-tittelin ja me saatiin hyvin ansaittu VSP :) IHANAA!
Isäntä nappasi meistä sertikuvat, kasattiin retkituolit ja hyvästeltiin kehätutut - lähettiin äkkie kohti pitsapaikkaa. Koirat pisti kerralla nukkumaan, olivat ihan poikki siitä odottelusta ja hälinästä. Taiga varmaan väsyi siitä ränkymisestä, mokoma tursas.
Siinä oli meidän näyttelyura, kolme sertiä. Niitä niin kovasti on metästelty, kierrelty kehiä ja tässä se nyt oli. Jotenkin haikea olo mutta jotenkin helpottunut ja levollinen mieli - yksi etappi on taas selän takana. Venus mahdollisti kaiken tämän näyttelyharrastuksen, tuntuu kyllä mukavalta että päästiin maaliin saakka! Vielä se kisakoetulos - sitte FIN MVA <3 Ens talveksi tekemistä että saadaan valjakko kasaan ja reeniä alle!
Katsotaan josko joskus huvittais kierrellä keräilemässä cacibeja, yks tarttis suomen kamaralta ja loput sitte jostain muualta. Saapi nähä, onhan mulla tuo Taiga jonka kanssa "tahkota" :)
 |
| BOB Black Happies Dalton BOS Winter Chaos Flame of The West © Victoria Ryytty |
Mukavasti on meidänkin vitriini saanut täytettä. Monenkin mielestä nuo ruusukkeet ja pahviläpyskät on joutavanpäivästä roinaa. Mulle ne on muistoja hetkistä joidenka takia ollaan pistetty ihtemme ja koiramme likoon, on reenattu ja kuljettu, yritetty uudestaan ja uudestaan. Ja sittenkun se tavote on saavutettu - miks heittäisin muistot mäkeen? En miksikään vaan hankin isomman vitriinin xD
ROP/VSP ja SERT-palkintoina ei yleensä ole muutakuin ruusuke ja pysti - nyt oli Pentikin 1,5l keraaminen kuppi! Saapi koerat uuven juoma-astien vai ottasikko itelle murokupiksi...
Taigan kanssa Kajaanin ryhmikseen kesäkuun alussa.. Mutta seuraavaksi arvon yleisö, arvostelut:
Tuomarina Maija Mäkinen:
Taiga: "1-vuotias feminiinen narttu, jolla melko hyvät mittasuhteet. Raajakorkeutta voisi olla hieman enemmän. Kaunis pää ja ilme. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Kaunis niska. Vahva selkä ja häntä. Hyvin kehittynyt runko. Tasapainoiset kulmaukset. Sopiva luusto. Hyvä häntä. Hyvät käpälät. Liikkuu tasapainoisesti mutta etuaskel voisi olla pidempi. Ihastuttava käytös. Hyvä turkki joka kauniissa kunnossa." JUN ERI1
Venus: "5-vuotias feminiinen narttu jolla hyvä rungoon pituus ja ylälinja. Hyvä pää ja ilme. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Kaunis kaula, hyvä runko. Riittävä raajakorkeus. Etuosa voisi olla paremmin kulmautunut, hyvin kulmautunut takaa. Hyvä luusto, hyvä häntä. Hyvänlaatuinen karvapeite. Liikkuu hyvällä askeleella ja oikealla teholla. Hyvä häntä, miellyttävä käytös."
KÄY ERI KÄK1 SA PN1 SERT VSP
Ei pöllömmät arvostelut, hännät on kyllä hyviä täytyy sanoo ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätähän terveisie, niistä myö tykätään!