Mistä tunnet sä, ystävän?

Siinä on semmonen kysymys että pitää itelläki ihan pysähtyä miettimään. Tässähän minä oon, arki rullaa, elämä vetää mennessään, työt sujuu, koirat vanhenee päivä päivältä niinkuin me hihnanjatkeetkin. Tilaisuuksia tulee ja menee. Huomaat ovien sulkeutuvan ja aukeutuvan. Huomaat myös asioiden järjestyvän kuin ihmeenlailla - vaikka tuntuu ettet selviä edes hengittämällä kortta pitkin lammikossa.

Joka risaukseen ei kerkie mukaan, ei kerkie kyläilemään tai tapaamaan ystäviä niin usein kuin haluaisi. Ikävä kyllä elämä on hektistä. Mutta silti, tässähän minä oon. Minun elämä menee nykyiseltään melkoisen samaa kaavaa, työt aina tiettyyn aikaan päivästä - iltapäivästä koirien hoito ja kaikki muu oheistoiminta. Siinäpä sitä onkin säpinää, energisten kamujen kanssa mennään päästelee päivän pölyt jaloistaan tai hypätä pyörän selkään. Siinä samalla voi kilauttaa vaikka kamulle.

Silti joskus kuulee kuinka ystävät hylkää. Se on semmoinen väite että uskallan vaikka väitellä aiheesta. Siihen nimittäin tarvitaan aina kaksi, nimittäin olemaan ystävä. Se ihmissuhde, parhaimmillaan ne kestää pidempään kuin parisuhde. Se on tietenkin rennompi versio parisuhteesta, voi mennä pitkiäkin aikoja ettei nähä tai kuulla toisista mitään - koska sehän on normaalia että kaikki elää omaa elämäänsä. Hyvänen aika sentään, soeta tai laita tekstaria että oisko kahven paikka! Yksin ei voi mitään suhdetta ylläpitää. Eikä voi olettaa sen toimivan yksipuoleisena.

Toinen toista tuppaa mäessä ja mäen alla, jakaa murheet ja ilot. Niin sen kuuluu aina mennä, palvelus palveluksesta. Olit sinä sitten ollut vaikka koiranruokakuriirina tai koiravahtina, olkapäänä, reissukaverina, kyytabletinhakijana tai muuttoapuna - toiselta odottaa sitä avunpyyntö mihin vastata. Ei voida olettaa tulevan apuun jos sitä ei pyydä. Ei minullaKAAN ole ennustajan taitoja saatika kristallipalloa. Ystävät kestää mielipiteet, puhuttaisiin vaikka hullusta susikannasta ja pihasta koiria vievistä häiriköistä.

On oletettavaa että tämä systeemi toimii molemminpuolin, ollaan kiinnostuneita vaikka toisten harrastuksista vaikkei todellisuudessa kiinnostais tippaakaan. Ei se maailman sillätavalla pyöri että vain oma napa on päällimmäisenä. Siksipä onkin armeliasta lähteä kelkkamessuille tai lastenvaatekutsuille, risusavottaan tai penkomaan kirpputoreja. Vain koska saapi yhteistä tekemistä.

Pitäsi koirien tavoin ottaa kerralla homma käsittelyyn, nakkautua vaikka lumihankeen pyörimään ja ajatuksie selvittämään! Minun matkaan voi änkeytyä lenkille melkeen jokapäevä Varisjärven maastoon, en vaan jokapäivä viiti kysellä kaveripiiriä läpi - ihan siltävaralta ettei tule paha mieli kelleen. Sillontällön laittelen koodia tuttuille että lenkkiseuraa vailla, jos ei useammankaan kysymisen jälkeen tärppää, kysymisen into hiipuu. 

Mulle henkilökohtaisesti ystävyys on kahen kauppa. Jos ja kun minä autan ja kuuntelen, on toisenkin velvollisuus olla siinä osassa. Kaikilla on joskus suruja, murheita, kipuja, sairautta, elämä mullinmallin - ei pelkästään yhdellä kourallisella ihmisiä maailmassa.

Mulle on elämän varrella siunaantunut vaikka minkälaista tilannetta ystävien "takia" ja olen niistä hyvinkin onnellinen - minulle on suotu tilaisuus näyttää että minuun voi luottaa. Ja olen voinut kysyä heiltä vastavuoroin jeesiä, joskus sitä apua kuitenkaan saamatta. Silloin sapettaa että en koskaan enää suostu mihinkään kissanristiäisiin apulaiseksi tai korjaa tietokonetta tai käytä autolla kaupassa - koska minäkään en saa apua. Mutta en viitsi katkeroitua, sen verran on kova tuo iho että kärsii sapettaa melkoisen paljon ennenkuin alkaa ratkeilla liitoksistaan :)

Aion jatkossakin auttaa ystäviäni jotka sitä apua pyytää. Otan koiran keskellä yötä hoitooni kun lähet synnyttämään, vastaan sulle puhelimeen kun olet just viemässä kuolemansairasta koiraasi klinikalle tai haen sinut jatkoilta sunnuntai-aamuna toiselta puolen kylää. Sitä varten minä olen, kun kysyt vaan - tässä minä olen :)

Mutta se siitä, ihmisiä tulee ja menee - ja aion jatkossakin pitää samaa linjaa ihmissuhteissa - minä soitan jos on asiaa, sinä soitat jos on asiaa. Ja jos en ole soittanut sulle vaikka neljään kuukauteen - en ole sinua silti hylännyt, ole hyvä ja ota kännykkä kouraasi ja kysäise mitenkä pyyhkii.

Ystävät voi soittaa niinkin typeriä asioita että mitä sulla on leivän päällä. Tai ystävä voi kiireen vilkkaa hakea Maxista tarjouslonkeroa jos työläinen ei itse ehdi töiltään ennen sulkemisaikaa. Tälleen se toimii! Sitten ne voijaan yhdessä vaikka juua kiitoksena palveluksesta!

Tätähän se elämä on, tulee asioita vastaan jotka voi koiranpaskan tavalla kaataa roskapönttöön ja jatkaa elämää :) 

Käyttäkää aikanne niihin jotka käyttää aikaanne teihin ♥

On olemassa ihmisiä vaikket vuoteen olisi kuullut hänestä pihaustakaan, jutut jatkuu samoina siitä mihin ne viimeks jäikään. Ehkäpä siinä on se salaisuus, kumpikaan ei pidä toistaan itsestäänselvyytenä. 

Parisuhde vaatii myös samanlaista työtä, toisen auttamista mäessä ja mäen alla. Itse noron kourissa maatessani mies otti nartut ja lähti niiden kanssa "vähän pyöräilemään". 18 kilsaa ne meni tässä pitkin kotikontuja! Sata pistettä ja tasan varmasti lähen ens kerralla Mansen Mörinöihin enkä jää istumaan autoon minkään koneliikkeen pihalle.

Tässäpä on loppuun vielä kiteyttävä lause: tee toisille niinkuin haluaisit itselleenkin tehtävän.

Se on "Kultainen Sääntö" vuodelta 1500 luvulta Euroopasta, pitää pirun hyvin paikkaansa.