1.3.2016

Miksikö talvi on parasta aikaa?

No siksi että se vain on. Minä en pelkää pakkasta, lunta, lumitöitä, huonoa ajokeliä, kerrospukeutumista, jäisiä varpaita, huurtuneita silmälaseja. On vain iloisia koiria, suhisevia reen jalaksia ja sairaan hyviä ulkoiluilmoja.

Ja se tärkein, rekikoirailu!






Tässä on meidän korpiparatiisi järveltä katottuna <3



Tässä on mun huskibiili! Pari viikkoa sitten tehtiin kaupat. Pakettiautoksi rekisteröity diisselifarkku. Kutsutaan kotoisasti natsipakastimeksi. Siihen piti heti hankkia kattotelineet, sillä miten rekeä muuten roudataan matkassa??? Niimpä! Björkis mukana menossa.



Kiimingin kisojen osalle tuli iso muutos. Venus ei menekkään vieraalle juoksemaan peruutuksen vuoksi. Tartuin sitten härkää sarvista ja varmasti myös hännästä, päätin ajaa senkin hullutuksen ite. Omalla reellä. Voi hyvä jumala sentään millanen ripuli tästäki tuli, reki remontissa ja tämä menee ilmottamaan sen KILPAILUUN. No, onneksi isäntä kotona reissuhommista joten kerettiin tehä uudet naruliitokset. Opetelkaa tekemään solmuja, partiossa vaikka.



Ja rekeen tehtiin uus jarrumatto, vihdoin! Kyllä pittää taas olla kilttinä tyttönä jokunen aika kun tuo miehenpuolikas ehken joutui koville kun väkipakotin sen urakoitsijaksi tähän hommaan. Alumiiniterästä, popniittejä, kelkanmattoo ja neljä tuntia. Siitä tuli jarrumatto.




Pääsin tänään koeajamaan uudestaan sidottua rekeä ja uutta jarrumattoa. Sanompahan vaan että 46milliä korkealla harjalla varustettu jarrumatto on PUREVA! Saakeli vieköösä. Siska ja Venus kärjessä ja Taiga pyörässä. Kerkesin justiin valosalla käydä, matkaa tuli vajaa 4km. Taiga on kyllä tehnyt vaikutuksen rekikoirataidoillaan.

Ne ketkä on minun rekeilykuvia katelleet ajatuksella vuosien varrella, jokavuosi joku kuva jossa aiheena: "kato äeti iliman kässie!"




Killeriina täyttää pian ykkösvuotta - siinä se jököttää jo valjaissa vaikka vasta se piti päästää pinteestä kun yllätin sen koirahuoneen kirjahyllystä. Luit oikeen, kirjahyllystä. 



Sunnuntaina siis ajetaan kisakokeessa, sinne oli ilmoitettu 39 valjakkoa. Ei kuule muutakuin isoa kenkää perseelle ja lykkyä pyttyyn. Mavot koukkuun, myyrät sylinteriin ja kakkaa kaasariin :)

Olenkin asennoitunut perin kainuulaisittaen että en saa tulosta ollenkaan. Tämä tuli niin nopeesti että en tiiä lienenkö ees tajunnu mitä olen tekemässä. Reenin kannalta, ohituksia, vieraita koiria, uus ura. Jännää silti, odotan innolla mitä tuleman pitää! 

2 kommenttia:

  1. Onpahan sitte sekkii kisaneitsyys rikottu! Voi että ku pääsis kyytiin.. Sillon marraskuun lopulla ku rovaniemellä se 2km kyyissä istuttiin ni se loppu aivan liian pian se matka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, menetetty. Nythän se korkein kynnys on kun ekaa kertaa lähtee mukaan :)

      Poista

Jätähän terveisie, niistä myö tykätään!