Dimmun yhtäkkinen mahakipeä, voimakas äkistäminen ja pienen pieni ripulointi ajoi meidät sitten pienen pienen paniikin johdattamana käymään lääkärisetän puheilla.
Selkä köyryssä kulkeva, korvat rusetilla oleva jatkuvassa paskannusasennossa oleva pehmokoiran näköinen eläin ei ollu mukavaa katsottavaa. Minä taisin taas olla se enemmän panikoiva!
No, verikokeet otettiin - ne oli kunnossa, lämpö mitattiin - pikkusen oli koholla, kuvat massusta otettiin kuvat - ne oli ok, pikkusen oli ilimaa mahassa ja kakkelia kans. Märkien pierujen muodossa nekin on sitte tullu vähitellen pois. Loppuviimeksi riplatin seassa oli verta.
Kuumetta mitatessa kävi kippeesti, suoli oli siis selvästi ärtynyt. Kolme piikkiä niskaan, kipulääkettä, suolisuojaa ja jotain-mikä-helpottaa-pahaa-oloa-lääke. Yhen piikin aikana piti myös vähän ikkasta, mitenniin tavallista Dimmua? Oi voivoi au au kun koskoo!
Iso paketti Canicur Pro:ta lähti mukaan, ekan annoksen hoitajatäti tuikkasi suoraan suuhun, ei näyttäny olevan makuelämys. 5 päivän Oriprim Forte-kuuri. Ohjeet miten ruokaillaan, sehän nyt on tuttua kauraa Kurkon riplattiajoilta kun suolistossa oli varmaan pelkkiä mörköjä.
Poekanen ollu väsyny, onneksi ei oo enää äkistelly.
Iltapalaksi saapi sitten kourallisen riisiä naudanmahalla ja raejuustolla! Sanon minä että nämä kaks sankaria tulee olemaan erittäin kateellisia >:)
Eiköhän tämä tästä, säikäytti vaan pirusti viimesyksyisen vatsalaukkukiertymä-tapauksen takia.
Eipähän tartte miettie minne sitä rahansa tunkoo, kun tämmösiä yllättäviä käyntejä tulee - mutta onneksi on vakuutukset, toivotaan että sieltä korvataan edes osa tuosta minun rahapussille aika suuresta laskusta. Pääasia että jätkä sai hoitoa - minä voin syyvä vaikka sitä kaurapuuroo..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätähän terveisie, niistä myö tykätään!