Ylämäkireenie ja Kabanossie

Ulkoilmavoittoisen ja pirteän sunnuntaipäivän kunniaksi hätistelin tuon miehenpuolikkaan 2tahtinsa kimppuun. Ski-Doo sai sisuksiinsa uudet tulpat, ja Babyliksellä putsatut kaasarit : )))))))))) Bentsiiniä tankkiin ja eikun menoksi. Minä taas survousin kaikin kolmen koiran voimin autoon, nakkasin reen kärryyn ja ajelin edeltä käsin sovittuun paikkaan. Jätin toki sen auton sinne sopivan matkan päähän, ja kuljin loput matkaa koerapelissä. Sanoisinko että ei pitkä matka, mutta sitäki vaativampi. 2-3km yhteen suuntaan, kaks isoa nousua ja yks loivempi. Ja tietenki toiset mokomat alamäkeä.

Värisuora, melkosta showta ;)

Dimmu kärkenä mentiin, ja tämä meidän kakstahtiratsastaja saavuttikin meidät - pirkele! Siitäkös Siska sai piuvan persiiseen. Alkoi painelemaan kuin tulta ois munissa ollu. Dimmulla meinasi mennä puurot ja vellit sekasin, aluksi otti kelkasta häiriön ja siirtyi voimakkaasti laidempaan. Palautui kuitenki heti ku kelekka meni ohi ja matka jatkui normaalisti (mitä nyt olin ajaa alamäessä porukan päälle ku iski johtajalla kakkoshätä..)

Jonna ja Pete oli jo notskia virittelemässä ku saavuttiin päätepisteeseen! Saatiin lopussakin ne Kabanossit paistettua, vaikka näytösti että tuli pelkkää sankkaa savua tulen sijasta :D  Kiitos Peten, tämän ruotsalaisen tulentekotavan oppinut.. Koirat petäjiin kiinni ja eikun outtelemaan. Piti Nikoniaki ulkoiluttaa siinä, oli kerrankin muistanut sen ottaa muistikorttineen mukaan...! Pientä ullotusta ja ulvontaa meinasi olla, tiiä häntä makkaranko vai kiinnijäämisen johdosta.

Siska lumikylpynsä ottaneena

Takaisinmenomatka olikin tasaista ja tappavaa, ketään ei pashattanu vaan mentiin melko samanlaisella temmolla koko pätkä. Ylämäissäkään ei juurikaan tarvinnut auttaa, vaikka minä-norsu jalaksilla ja kolme koiraa vaan edessä, great job dudes! Hienosti ohitettiin taas kelkka joka tuli edestäsivultatakaavinostamistävaan. Dimmu ei välittäny siitä enää mitään, otti vaan ohraset kun joku meni kovempaa edelle! Kaksi autoaki tuli vastaan, reuna ja laita-käskyt pääsi tositoimiin ja hienosti pelitti koerat.

Kurkku-ukko köytettin naruja syömättömänä vetoliinaan tauon ajaksi.

Hihihiii, valjakkokuskin lempinäky maisemoinnin lisäksi taitaa olla, kun 2-tahtinen on jumittunu hankeen ja kuski koittaa sitä riuhtomalla ja mattoa pyörittämällä saada irti - ite vaan HILJAA ja KÄRYÄMÄTTÄ ajat ohi ja nostat kättä naama virneessä. Ähäkutti x) Piti sitten kuitenkin palata auttamaan, saatiin siis uukkaritreeniäkin! Kurko koitti kovasti pyöräparista kääntää, Dimmulla ei ois haluttanu enää palata... Päästiin kuitenki kääntymään ja kelkkaki sopivasti pääsi kantavuusasteille omin avuin. Eikun autolle, kotiin ja Siska vietiin pois. Olis voinu poikaa hoitaa pidempäänkin, alkoi jopa syödä kunnolla ja ahnaasti!

Kurkku vekkulina, Dimmua nakrattaa (vielä kun Kabanossit oli repussa).

Ensi viikkoa odotellaan sekavin tunnelmin, koirat on saatu ajettua ja treenattua taas moitteettomasti. Emäntä alottaa huomenaamuna työt, jänskättää niin pirusti! Kurko ja Dimmu alkaavat taas viettää poikamiespäiviä, kun kolmas pyörä poistui takaisin omiin hommiinsa. Tiedossa siis treenausta pimeällä, tarttee viritellä valonheittimet ja semmoset, että osaa se S:llä alkava häirikkö pysyä poissa meidän reiteiltä.

So long!