Tässäpä sitä taas ollaan, jalaksilta palattuina ja naama onnellisuuvesta hehkuen! Viikko on vierähtäny meleko joutuin, töissä pitäny painaa ku pieni eläin. Valosan aika menny siis leipää tienatessa, jääny ajaminen vähemmälle. Noh, nyt kun viikonloppuvapaita vietetään niin piti heti välittömästi päästä ajelemaan. Sinttipintti völjyyn ja kolmosella liikenteeseen.
Ihan ekana porhalsin omien koirien vetelemänä vanhempien luokse, mistä otin Siskan matkaan. Velipoika oli "handlaamassa", empä oo ennen tällä porukalla tuommosta lähtöä nähny. Tarpeeksi tulta persuksille, niin meinasi auto jäädä valjakon yliajamaksi.... x) Dimmun opettelulistalla on tämä "suoraan"-käsky, ja siitä tulikin heti ensimmäinen virstanpylväs. Muutamia kirosanoja sekoitettuna käskyihin ja kannustukseen ohjasivat pienen ja urhean johtajanpoikasen oikealle uralle. Kirves turvanain rekipussissa suuntauduttiin niille maille, missä tämä yksinäinen susi vaeltelee. Noh, tarpeeksi usein ja kovaäänisesti kun hiskejä kannustaa ja hyvittelee, luulis jokaisen nälkäisen mörököllin nälän loppuvan siihen paikkaan.
Meillä näköjään ois aika alkaa kehittelemään uusia reittejä, tai sitten ajella vaan kertakaikkisesti ristiin rastiin. Alkaa nuo tutut reitit ja käännökset menemään liian hyvin koirien muistiin, kun seuraavan risteyksen kohdalla oli oikealle meno hiukkasen etinnässä. Muutamia toistoja ja sinne meni! Siska oppi tällä reissulla laskemaan nesteitä vauhdista, ei tarvinnu kampeutua sinne pusikon puolelle ollenkaan :) Kurkolla oli tänään erittäin hyvä motivaatio, näki kyllä eilisiltaisen villityksen perusteella että emäntää on laiskottanut...... damn!
Kilometrejä ei tainnut tulla kuin 3-4, mutta sitäkin tehokkaammat ja onnistuneemmat olivat :) Paluumatkalla kotiin, rekireitin varrella seisoi nainen ISON RÄYHÄÄVÄN karhukoiran kanssa, pysäytin porukan ja mietin että mitähän hlvttiä tästä oikein tulee. No, huusin vaan taluttajalle että jatka matkaas, me tullaan täältä vauhdilla. Dimmu pisti pökköä pesään, meni tosissaan vauhdilla ohite ja kiskoi nämä kaks huligaania perässään! Onnistumisen tunnetta ei voi nyt sanoin kuvailla.
Otettiin lopuksi vielä paikallaanoloa, ilman jarrua. Pari kertaa piti tiukkaan sävyyn komentaa, mutta tais nää lämpimät kelit tehä kepposet, koko revohka selälleen maahan ja siinä pysy! Nam että näitä reissuja lisää :)
Harmitus, Nikonista oli akku loppunut eikä voinut sotkea tätä kirjotusta kuvasaasteella :/
Vähän lepiä pojille ja nesteitä tarjolle. Päätin sitte suunnistaa vielä omaan kotiin, kilometrin päähän. Kaikki oli yhtä innoissaan lähdössä uudestaan, Siskalla meinasi proput palaa outellessa ku vanhempien naapuri innoistui raatailemaan koirista ja valjakkoharrastuksesta :D Tämä "kotimatka" meni sitte jarrulla seistessä, yhtessä välissä näytti ettei tien leveys riitä kun loivassa mutkassa reki meni komeasti nelipalloluisussa.. Voi näköjään rekikoirillakin vetää "siivua".. :D
Kyllä se kolmannen oman vetävän kuume nousee, lainakoirista on kyllä aina tosi iso apu - mutta tiedättehän lukijat ja kanssaharrastajat että oma on aina oma :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätähän terveisie, niistä myö tykätään!