28.3.2014

Vauhtia, vapaapäiviä ja veitsenteräviä hankikantoja

Neljä päivää vapaata, ei aikatauluja, vain kameran ladatut akut ja ruostuneet kuvastaidot, virkeät koirat, maaliskuiset kantohanget ja lumikenkäilyyn hurahtanut emäntä.

Isäntä on siis mehtäkoneyrittäjä, jotenka sen työpaikka on metässä - hyödynnän sitä paljonkin, se useinkin soittaa ja ilmoittaa missä olis hyvä paikka juoksuttaa koiria. Missä näkyy elukoita, missä ei. Kätevää! Nyt työmaa sijaitsi aivan kotitalonsa vieressä. Hyvään saumaan sattui mulla vapaat, mentiin sitten koko lauman voimin appimuorin ja -ukon luokse, siitä on niin helkkarin kätevä lähteä melkeen mihin suuntaan vaan. Tessut irti stake outeista, nakkeja taskuun ja menoksi!



Kaikki lenkit suoritin lumikenkäillen, ai että olen hurahtanut näihin läpyttimiin. Vaikka täällä rekikelejäkin vielä piisais, halutti itselläkin maistella taas samoilua selkosessa ja hangilla - päätin jättää kaikki vetovermeet kotio ja pistin omankin kropan liikkumaan! Kivasti hiki lentää kun kameravehkeet painaa repussa, aurinko porottaa niskaan ja tallustelet vaihtelevassa maastossa - suosittelen jokaiselle! 



Kurko on ahne poika tutkimaan, haistelemaan, käymään outojen ja uusien asioiden luona, seikkailemaan, urpoilemaan ja perseilemään. Se mielissään tutki ja haisteli mehtäkonetta, ja mielissään tutkii mehtäkoneen uria - sieltä varmaan tuoksuu ties mitä mukavuuksia, myllättyä maastoa ja elukoiden hajuja.



Pitkästä aikaa Kurkokin sai siis juosta ihan vallattomana vapaana. Tiedossa oli ettei ole liikkunut edes poroja, eikä hirviä, eikä mitään muutakaan näillä selkosilla, niin uskalsin löysätä punanahkan irti ilman GPS-pantaa. Pelkkä salmiakkikarkkipussi taskussa houkutusvälineenä piti tuon koiran lähistöllä. Kävi välillä ilmoittautumassa ja kerjäämässä taputuksia, sitten hävisi viivasuorana horisonttiin ja tuli samaa vauhtia takasin. Onnellinen koira, kun yleensä aina narunnokasta katselee toisten iloittelua..








Kurkosta tulikin tällä reissulla eniten kuvia :) Dimmu ja Venus yleensä aina kuvissa tököttäät, van nyt pääsi vanhinkin ruuduille.



Meanwhile in Ergo:

Tarkkasilmäiset onkin huomannu että kuvista puuttuu yks karvatursula. Se olikin vain yhellä reissulla matkassa, loukkasi aikasemmin jalkansa kovilla ja veitsenterävillä hangilla. Se saikin sitten vänkärinpaikan Ponssen sikaosastolta. Niin isännän perään kuin tuo koira onkin, ei se välittäny mistään mitään - kunhan istuo tökötti ja kahteli. Eväätkin oli kelvannu.




Venuksen tassukin aukesi yhdestä kohtaa, joten nyt saavat levätä ja loikoilla ja parannella jalkojaan. Vapaapäivät on lusittu ja emännän on määrä palata iltavuoroon tänään. Vaikkakin mieli halajaa takasin perukkaan, eilisiltainen paluu takaisin ihmistenilmoille aiheutti väliaikaisen haikeuden.. Kyllähän kotiin oli kiva palata, oma sänky ja omat kujeet!

Mites tuommosia hangen aukomia anturoita pitäsi muuten hoitaa kuin levolla?


1 kommentti:

  1. Meillä Naoksella kans halkeili viime talvena tassuset. Itse annoin ensin haavojen rupeutua ja rasvailin sitten vaan ahkerasti kun olivat parantuneet.

    VastaaPoista

Jätähän terveisie, niistä myö tykätään!