Näyttelyreenie ja synttärihumua

Venuksen ensimmäinen näyttelyilmoittautuminen lähti Oulun KV:een. Sitä ennen kuitenki tuli suihkuun lähtö kun kasvattaja eli omistaja tuli pikaseltaan piipahtamaan. Toiveena oli puhdas ja pesty koira, kuvia varten. Noh, visiitillä kävivät Elina, Heini, Kiira, Xena, Lumos, Serekh ja Nevada. Sen verran pikanen piipahtaminen oli, ettei keretty kuvia ottamaan. Ehkäpä sitten pohjoisesta palatessa aikataulu ei oo niin tiukalla! :P

No, hyvä oli pestä emäntä, totuttautua miten paljon tuon turkki imee vettä ja pesuainetta. Koirashamppoo oli päässy loppumaan, ja se ainut mitä kaapissa oli - ei todellakaan pessy eikä vaahdonnu, joten Venus tuoksuu nyt svartskoffin värjättyjen hiusten samppoolle! Puhdasta tuli ja tuoksukin on erittäin hyvä.

Neitokaisen mielestä suihkuhetki oli suoraan suolesta, ei mitään järkeä missään pesuissa, thyi.

Parin päivän väkisellä puhtaana pitäminen on näiden elukoiden kanssa mahdotonta, jos meinaa niitä ulkoiluttaa entiseen tahtiin. Venus on nyt aivan karvaton, ja todella kuivassa kunnossa. Se liikkuu niin paljon, ei ole kasvanut massaa. Kahesti päivässä saapi eväät ja todella hyvällä ruokahalulla syö. Ruoka ei vaan tartu, ajan kanssa sitten! Venus on kuvassa ihan muuanta päivää vaille yksi vuotta. Ollaan näyttelyreeneissä, takajalat paskassa!

© Saara Ojakangas 

Venuksen kanssa juokseminen on opettelussa, perustottiksen seuraaminen ja hihnassakulkemisen opettelu on jättäny näyttelyharrastusta haittaavan kontaktin. Ja kuten kuvasta näkyy myös neitokaisen kroppa ja liikkeitä, näkyy siitä myös napiti-napiti-kontakti. Osittain äpärä juoksee pää alhaalla ja keskittyy juoksemiseen, mutta heti kun pikkusenkaan kehun hyvästä käytöksestä tai ravilla pysymisestä - katse kääntyy minua kohti. Ei pitäisi sitten ilmeisesti kehua?

Kurko, Kurpatti, Kurkkupurkki, Purkkinen. Täyttää tänään neljä vuotta, syntyivät systerinsä Usvan kanssa aamuyöllä sektiolla. Tämä punapää vei sitte mukanaan huskyharrastuksen saloihin, myös ei niin vetäviin huskeihin - ja tokoileviin huskeihin :D

Monitoimikoira, palliton prinssi. Ruoka on kaikista tärkein, ukkeli ei varmaan sen takia ole viimeaikoina viihtyny karkuteillä kun sittenhän ei ole tietoa kuka antaa illalla ruokaa?!?!?!

Kurko on tähän asti osottautunut luottotätiksi pentujen suhteen. Hyvästi on hoitanut nämä kaksi nuorempaa, ei ole reikiä naamataulussa liian rajuista opetustuokiosta muistona. Uskaltaa pitää mukana missä vaan, alkaa pikkuhiljaa tuntea tuon koiran kuin omat taskunsa. Onhan tuon elämää tullut seurattua melkeen neljä vuotta :D Muutamia pieniä pätkiä on ollut hoidossa, kun itse olen ollut reissussa. Muuten ollaan tämä sillisalaatin kans vietetty tiivistä koira-omistaja-elämää. Mitä enemmän Kurkon mittariin tulee lukemia, sitä pehmommaksi tuo koira on tullut. Nukkuu sängyssä, kerjää rakkautta tunkemalla lempilelu suussa kainaloon. Nuorempana sitä ei ois voinu vähempää kiinnostaa mikään mikä liittyy koskettamiseen tai silityksellä palkkaamiseen. Nykysin se tietää, jos ukkeli ei oo kotona, että sängyssä voi  kiehnäytyä koko pitkän yön :D

Dimmu on Kurkon paras pikkuisoveli. Ei ole ollut valtataisteluja, ei mustasukkaisuutta. Kurko on hyväksyny Dimmun mielenkiinnon kaikennäkösiä omituisia nukkumapaikkoja kohtaan, ja on itse tyytynyt nukkumaan "vaan" sohvalla. Kurko sen sijaan on päättänyt että hän pitää jöötä, kun leikit alkaa mennä rajuksi. Kurkon sana on viimeinen. Yleensä Dimmu ja Venus sitä kunnioittaa.. yleensä.. :D