Saikkupäivillä koira sekä emäntä

Justiina heitti kaulimen nurkkaan ja meni hoitamaan ommeltua velkkuansa.

Jos Dimmu sais ite päättää, se ois koko ajan sairaslomalla - saa nukkua yöunien jälkeen heti aamupäiväunet, aamuruuan jälkeen sitten ruokaunet jne. Ja kaikki nämä unet nukutaan sängyssä, koska emäntäkin sairastaa tämän viikon. Pää mieluusti tyynyllä, mutta ei sen niin väliksi, kunhan kroppa muuten kokonaisuudessaan on sängyssä. Muita sinne ei sallita. Paitsi isi.

Dimmun mielestä täytyy pitää toiselle sairastelevalle seuraa myös sohvalla. Sen mielestä varpaat on ehdottoman tärkeät pitää lähellä, että niitä voi aika-ajoin nuuskia (ja joka kerta todeta niiden haisevan) ja pitää niitä lämpimänä. Dimmun taka-ajatus tässä on, ettei emännän jalat pääse kylmettymään ja kuolioitumaan, voi siis vielä kävellä jääkaapille ja tiputtaa Gotler-viipaleita "vahingossa" lattialle.

Kurkon osuus tässä sairastelussa on vahtia sairastavan syöntiä, sen tiheyttä, ruuan laatua (ettei vaan ois menny pahaksi, kurkosetä voi maistaa), onhan riittävästi pastilleja (herkiäiskö yks punanokankin suuhun), eihän kasviskeitto ole mennyt kylmäksi (kurko voi kyllä kokeilla), onko liian kuumaa (kurko voi kokeilla tämänkin), onko syöjän leuassa reikä, onko koostumus liian kovaa (kurko voi pureskella valmiiksi).

Tässäpä vielä videot siitä, miten Kurkon mieli kirkastuu siankorvasta. Ja siitä, kuinka Dimmu haluaisi kurastopparin meidän eteiseen, koska sitä ällöttää ku aina on kuratassuja lattiassa..