Merkkipäevällinen!

Niin se vaan aika vierii, ja tuo pikku-iivari Herra Herkkänahkainen täyttää posautti komeat kaks vuotta! Eritoten ylypeä emäntä on poijjasta, se juoksi viime kauden aina mahdollisuuksien mukaan kärkipaikalla - yksin :) Tainnut äitiltään tulla tuo pääkoppa, että pärjää omin avuin pääkallopaikalla noinkin nuorena :)

Kaikennäköstä estettä - anteeksi hidastetta on ollut näidenkin polkujen varrella. Millon ollut mitäkin haaveria ja hommelia ollut, mutta silti poeka on vaan jaksanu porskuttaa. Kaikkea koiran lopettamisesta, eläinrääkkäys-syytöksiin on koettu, ah miten niin ihana koiraväki...?! Meitähän ei yksi puuttuva varvas ole pysäyttäny, paremminkin sen puuttuminen on hionu meistä melkoisen porukan :)

Osaako sinun ahmattis tämmöstä? ;)

Saapi sitä olla koiran kasvattajallekin kiitollinen, kun tämmösen paketin uskalsi luottaa tänne Kainuun synkkääkin synkempiin mehtiin - kiitos siitä! Jos ei ois Dimmua, ei ois elämässäkään oikeen mitään jännittävää (kuten pikkuisen maistelua sohvaa ja sen semmoista ).. Vaikka kaikkea on syöty ja tuhottu, ei sitä lurkkukorvaa voi vihata saatika olla sille hetkellisestikään vihanen ku se iltauutisten maissa pyytää lupaa tulla sohvalle, solmiutuu kiepille ja tunkee nokan kainaloon <3 Nukkusi varmasti peiton allakin, mikäli lämpötilat antais myöten. Hyvin sillä onnistuu pää tyynyllä-nukkuminen.. hih!

Kurkokin osaa!

Ensi kautta odotellessa, ja pidempiä rekiuria Dimmu the Punpu kärjessä! Toivotaan että muutamien viikkojen päästä laumaan muuttaa pienenpieni vetokoira-nassikka, siitä sitten liputetaan joko pyöräkoiraa Kurkon viereen, tai jopa parijohtoon tuon herkkiksen kanssa, vielä mitäään sen suurempaa vauvasta paljastamatta ;) Pidetään hulluja siis jännityksessä ;)

Kiitokset kaikille meidän matkaa tukeneille, valjakossa käyneille vieraileville tähdille, hoitotädeille ja -sedille!