Pöhölenkkie paistamassa

Kaunis keväinen hankikantava aamu, repullinen kärkkäriä ja mehua, kamera, koirat, parempi puolisko ja kelekka. Tarkottaa meidän tilanteessa että vedetään JahtiTexit niskaan ja häivytään päiväksi jonnekki niemeen tai notkelmaan ulkoilmasta nauttimaan. 

Nauttikaa tekin! Vanhan D80 rungon nokalla keikkui se "suttuzoomi", ei itketä niin kovasti jos kelkan kyydistä tippuu ja kamera menöö kappaleiksi.. 

Kurko ja Dimmu ne juosta pökittää siellä missä on lunta, vaikka tiet alkaa olla sulat. Ne ei lumesta luovu, ei millään!

Jälkitunnistusta, mikä eläin tästä on juossut? Oikea vastaus tekstin lopussa.

Rannat on sen verran sulat että Kurppakin pääsi tulvavettä maistelemaan. Jäällä pystyy huoletta vielä rälläämään.

Lähettiin sinne makkaranpaistoon. Iso ja rimpinen suo, jonka takana oli sula kallioinen saareke. Dimmu on helkkarin huono keväisin ylittämään minkään sortin jääkenttiä, ei ruvennut ylittämään suota mitenkään. Isäntä sitte hyppäsi takasi kissan selekään ja nouti viimeisenkin koiran paikalle... Dimmu on kokenut kelkassa olija, se istuu kyytissä ku miehet konsanaan.

Mukana oli siis pikkuveli ja Julle. Tässä ne tarkasteloo tervaskantoa yksissä tuumin. Tulisko tästä tulet vae ei?

Julle alottanu karvanlähdön, kylläpä siitä tupot lenteli kun Kurkon kanssa leikkivät tönttöstä ja hippasta yhtäaikaa.

Olipa meillä paistattelupaikka makimoilleen! Ihan rutikuiva kangas, ei kastunu kenenkään hanuri istuissa. Ei ötököitä, ei sisiliskoja. Vain kevät ja hohtavat hanget, parasta viihdettä!

Todistettavasti nämä kaksi äpärää on samassa kuvassa ilman suukopua. Jullella ois niin mahottomasti haluttanu kokeilla miltä se urokseen sekaantuminen tuntuu, pientä kireyttä oli kokeilukohteen puolesta havaittavissa. Dimmu pääsi lopussa tissienvälikoiraksi nuotiolle kun Jullelle tarjottiin käpysotaa tai keppimiekkailua touhottamisensa lopettamikseksi.

Osasi Jullekin rauhoittua. En tiiä, pöhölenkki vai Dimmu mielessään..

Pitihän mullaki päästä jotain bensavehettä huuattamaan! Poekain kanssa pärrättiin isoveljen mönkkärillä. Melko sotkusta hommaa, näin rospuuttakelillä. Mukavaahan se on!

Mökkirannassa oli lämmin, jäät sulaa suhinalla ja rantaporeissa voisi jo pyörähtää turkin heittämässä. 

Jätkänpätkät joutuu milloin minäkin välineen kyytiin. Kurko varsinkin on todella kärppänä jos pääsis jousille. En tiiä tykkääkö se olla kyytillä vai osaako se vältellä liikuntaa? Mene ja tiedä. Näin oli heleppo kuljettaa koirat ennen autoon laittamista.

Tämmöset lauantait on niin tervetulleita, odotan innolla pennun ja Venuksen kotiutumista jotta päästään niiden kanssa retkeilemään. Venus on todella nokkela tyttö juoksemaan kelkan ja mönkkärin kanssa. Sitä et kyytiin saa, muutakuin pakolla. Pentu opetetaan myös erinäisten moottorivempeleiden kyytiin. Sille on varattuna paikka pentukurssilta.. En minä innokas ole ;) Huomenna ne täyttää jo 6 viikkoa, en malta outtaa uusia kuvia!

Miten lukijat, liikkuuko teidän koirat moottorivehkeiden kyytissä mielellään? Jos autoa ei lasketa.

Pst, jälkitunnistuksen oikea vastaus on Kolmivarvas-Kimmo! Se kuka vastasi mielessään oikein, on tietäjä.