12.1.2015

Kajaani KV "Tamminäyttelyt" 11.1.2015

Oli synkkä ja myrskyinen yö, tuuloo niinku venäläisissä elokuvissa, puut kaatuiloo ja viima vinkuu nurkissa kun urheat suomussalmelaiset koirahullut matkustaa läpi mustan ja pölyävän taipaleen kohti Kajjjaanie.

Asiaan. Perinteitä kunnioittaen, Suomenkamaran ensimmäinen kansainvälinen näyttely alotetaan Kajaanin pallohallista. Sinne on päästävä, oli koiraa tai ei. Tällä kertaa päästiin osallistumaan ihan kehään saakka. Lähettiin verta vuotavan Venuksen kanssa kokeilemaan onneamme, ei ollut mitään odotuksia - ei siis mitään! Lähinnä että pääsen kielen polttavan kisamakkaran makuun...



Huskeja oli ilmotettu 25, paikalla oli 22. Narttuja paljon enemmän. Tuomarina Paula Heikkinen-Lehkonen. Kahtelin sen tuomaroimia koiria ja ajattelin että mitä vaan voi tapahtuo, että kerkeen varmasti seurata kehää rauhassa se kärkkäri kourassa.. Toisimpa kävi:




Venusta ei juoksutkaan haitannut esiintymistä, tosin se tahtoo olla vähän semmonen perässävedettävä - se kyllä etenee ja juoksoo, mutta tulee minua jäljessä. Haittaaxe? Antoi tuomarin ropeloida suun tarkkaan, kopeloida ja hämmentää. Ja mitata! 

Kilpailuluokassa pari kiekkaa porukassa ympäri ja meijät viittelöitiin ykköspaikalle, SIISTIE! Ja ei muutaku SA:ta kehiin. Jännittävää, ei muutaku outtelemaan käyttö-ja vetskunartut..

Paras narttu kehään mennessä olin jo henkilökohtaisesti voittanut, että tämä "huvin ja urheilun vuoksi" osallistuminen poiki näikin mukavasti. Taas pari rinkiä kehässä ja tuomari harjoittelijoineen ohjasi meidät ykköspallille, ei saakeli. Samalla sekunnilla jalat alkoi tuntua samalta kuin Siikajoen PN-kehässä, vatkasivat kuin lihahyytelö mummulan ruokapöydässä. Tytinätä tytinätä. Piti luoda muutama paniikinomainen hymy kehänlaidalle, missä suuri kannustajajoukkoni odotti! 

Kehäsihteerin tullessa kysymään että kelpaako sertit ja cacibit, karjasin sille että kaekki käö! :D Jospa ei säikähtännä.. Kerkesin käyä nakkaamassa ruusukkeet ja lappuset kannustusjoukkiolle niin liitelin roppikehään, sormet väristen. Venus oli erityisen vaikee saada tsempattua kunnon raviin, sieltä se taas perästä kuulehti. Sen verran jo paleli, jotta VSP:n titteli oli oikeen makoisa! En siis kerenny sitä kisamakkaraa hakemaan, niin mieli halasi jo pallohallin buffettia ja lättyjä..

Onnittelut ROP-koiralle ja muille kanssakisaajille, mukavaa kun tullaan kehän laidalla ja kehässä jo onnittelemaan saavutuksesta. Minä varmaan olin niin mielissäni että puristin onnittelijoiden kättä rystyset valkosina enkä varmaan tajunnu edes kiitellä, sorppa!




Arvostelu kuului näin:
"Kookas, mutta narttumainen ja mittasuhteiltaan oikea. Hieman pitkä kuono ja otsapenger voisi olla selvempi. Kauniit silmät ja hyväasentoiset korvat. Hieman etuasentoiset lavat. Sopiva luustonvahvuus. Hyvä selkälinja. Vakaat, yhdensuuntaiset liikkeet. Erinomainen karva. Erinomaisessa kunnossa."

Winterchaos Flame of The West
AVO ERI AVK1 SA PN1 SERT CACIB VSP

Sitten äkkie Venus kasvattajan kyytiin kohti Kuopioo lomalle ja emäntä vielä äkempää hernekeiton syöntiin! Häätyy varmaan vitriiniä rueta kahtelemaan jos tämä voittoputki näinki jatkus..

Hyvä alotus meidän harrastusvuodelle!

Kuvat © Mirella Hildén 


1 kommentti:

Jätähän terveisie, niistä myö tykätään!